Muutama kuukausi sitten sain koulussa luokalle esitelmöidessäni paniikkikohtauksen. Sydän hakkasi, kädet tärisi, sitten alkoikin koko kroppa täristä. Sanoin opettajalle etten pysty, jännittää. Hetken kuluttua yritin uudelleen ja onnistuin jotenkin. Nyt panikoin taas. Tilanteet, joissa olen edes vähän esillä luokassa, laukaisevat erittäin herkästi kohtauksen. Jopa kaupan kassalla tai kioskilla saattaa sydän alkaa hakkaamaan ja tulla pakokauhu. Eilen olin saamassa taas tunnilla tämän hirvittävän inhottavan kohtauksen. Hengittelin rauhassa (=pakotin itseni keskittymään hengityksen rauhallisuuteen) ja jotenkin onnistuin välttämään kohtauksen. Kävin keskiviikkona lääkärissä paniikkioireiden takia. Sain Cipralex 10mg x 1. Tänään otin ekan pillerini. Koulussa tietenkin lääke alkoi vasta vaikuttamaan ja ahdistus katosi kuin tuhka tuuleen. Fyysinen ahdistus liisääntyi. Minua ei jännittänyt mikään, en kyllä ymmärtänyt opettajan puheistakaan mitään. Seisoskelin käytävällä ja unohtelin todella yksinkertaisia asioita. Nyt lääkkeen otosta on kulunut 14h ja olo on edelleen rauhallinen. Ei ahdista, en myöskään tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Huomenna koulussa esiintymistä TAAS luokan edessä. Se pelottaa sillä ajattelin ottaa seuraavan lääkkeen vasta illalla...en voi koulussa alkaa sekoilemaan miten sattuu. Onko teillä muilla millaisia kokemuksia lääkityksen aloituksesta kesken koulun? Oletteko olleet sairaslomalla viikon tai pari lääkityksen alussa? Itse harkitsin asiaa...
Sairaslomalle Cipralexin aloituksesta???
1982
91417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Cipralex ei ole mikään rauhoittava lääke. Se ei poista ahdistusta ensimmäisenä käyttöpäivänä, vaan alkaa vaikuttaa vasta jonkun aikaa lääkettä käytettyäsi, joten olet varmaan kuvitellut kuvailemasi vaikutukset. Vaikutus alkaa siis vähitellen ja lääke saavuttaa täyden tehonsa vasta viikkojen kulutua. Käytän itsekin Cipralexia.
Toki tiedän ettei Cipralex ole rauhoittava lääke. Mietin itsekin, olisiko mielikuvituksella ollut osuutta asiaan..se on meinaan melko vilkas mulla :)
mullakin paniikkihäiriö, kohtauksia tulee harvoin ja just paikoissa joissa on paljon ihmisiä. kannattaisko mun sitä varten alkaa syömään vastaavaa lääkettä jatkuvasti? eikö sitä joutuis syömään läpielämän kun aina on ollu paniikkiakin? tää tosin rajoittaa elämää mutta olen jo tottunut siihen.
En tiedä. En ole lääkäri. Mä vaan haluan että näitä kohtauksia pystyy jossain vaiheessa edes jotenkin hillitsemään. Meinaan mua itteäni häiritsee kohtaukset, ja en halua että ne alkavat hallitsemaan elämääni tämän enempää. Lääkitys tai ei..kukin valitkoon parhaalta tuntuvan tavan.
En nyt pitäisi täysin poissuljettuna etteikö vaikutus alkaisi jo ihan ensimmäsinä käyttöpäivinä. Minulle ainakin kävi näin, joskin en kiistä etteikö lume-efektillä olisi voinut olla myös vaikutusta.
Mutta itselläni tosiaan jännitys ja ahdistus alkoi lievittyä huomattavasti heti lääkityksen aloitettuani. Sivuoireet tuli sitten viikkojen viiveellä ja lievittyivät kuukausien käytön jälkeen.
Lääkitys terapia auttaa varmasti. Ei kannata jäädä omaan kurjuuteen, omalla kohdalla elämänlaatu parani huomattavasti lääkityksen aloitettua, nyt aloitan terapian että saisin piuhat päässä oikenemaan jotta lääkkeestä uskaltaisi joskus irroittautua. Mutta vuosia tässä menee, siihen olen asennoitunut enkä murehdi siitä sen suurempia.
Ainakin mulla heti eka pilleristä alkaen. Myös ne ikävät haitat (pahoinvointi..)alkoi heti. Mutta kai se tarkoitettu hyöty alkaa vasta myöhemmin kun pitoisuudet elimistössä nousee.
parin tunnin sisään, se että liki kaikilla joilla näistä aineista on jotain positiivista vaikutusta ne vaikutukset tulevat vasta viikkojen kuluttua, johtunee siitä että serotoniinitasolla ei ole mitään aiheuttavaa yhteyttä masennukseen tai ahdistukseen vaan aine sotkee välillisesti joitakin tuntemattomia aineenvaihduntaprosesseja aivoissa ja vasta nämä saavat aikaan niitä haettuja muutoksia mielialassa.
Ei-toivotut vaikutukset ovat yleisempiä ja alkavatkin sitten huomattavasti nopeammin.
Ihmisten aineenvaihdunta on hyvin erilainen ja siksi eri yksilöiden välillä vaikutuksilla voi olla hyvin suuri ero ja juuri se tekee näistä aineista niin arvaamattomia ja vaarallisia.
koska jos itse olet sitä mieltä että tuo vaiva rajoittaa elämääsi, miksi kärsisit siitä kokeilematta edes lääkettä/terapiaa? Mitään et siinä menetä. Päin vastoin voit saada niistä suuren avun.
Yleensä tuollaista päivittäin otettavaa lääkettä ei syödä koko loppuelämää, jotkut toki syövät, mutta jos saisitkin niistä apua, niin mitä sitten vaikka joutuisitkin syömään niitä pitkään? Eikö se olisi kuitenkin saavutus, että on joku keino millä oireet helpottuvat? Oli se sitten lääke tai terapia tai joku muu.
Ja noiden päivittäin otettavien lääkkeiden lisäksi on myös tarvittaessa otettavia rauhottavia, tai fyysisiä jännitysoireita hieman helpottavia beetasalpaajia. Lääkäri kyllä osaa arvioida mikä on paras vaihtoehto sulle.
Ei lääkkeitä tarvitse pelätä, itsekin kyllä kartoin niitä viimeiseen asti, mutta jossain vaiheessa se oli vaan myönnettävä ettei muita keinoja enää ollut.. Tsemppiä sulle ja muille paniikkihäiriöisille!