Hei! pari vuotta sitten aloin laihduttamaan koska piti saada ne ^pari kiloa^ pois..painoin sillon n.56kiloa ja 163 pitkä...kuitenkin laihdutus jatkui ja jatkui ja laihduin...en enää syönyt kunnolla..kun painoa oli n.45 kiloa niin tajusin mikä minulla on. hiukset tippuivat päästä,paleli,menkat jäi,en ollut enää niin sosiaalinen,kaloreiden laskeminen ym..ja liikuntaa piti olla paljon päivässä.ravasin terkkarilla ja lääkärillä mutta olin niin hyvä puhumaan ( valehtelin painoa) niin ei edes lääkäri osannut sanoa oikeen mitään...meni kuukausia ja aloin käymään psykologilla ja paino alkoi nousta ja aluksi myös rupesin haluamaan että menkat tulis takas...sitten tämä riistäytyi käsistä..kauhea ahmiminen ollut jo yli puoli vuotta...paino noussut ainakin 57kiloon(tosin lihasta myös koska käyn säännöllisesti salilla)..päivät syön ja oksennan..joskus olen jopa tehnyt kulhollisen taikinaa ja syönyt ja oksentanut...ihan kauheat määrät menee ruokaa...mutta mikään ei auta!! vaikka mitä teen...oon ihan masentunut, en jaksa tämmöistä kauaa...kuka keksi syömishäiriöt!!?? en ole puhunut tästä muille koska kukaan ei tiedä tämänhetkistä tilannettani...en haluakaan koska häpeän tätä yli kaiken!! vaikka kuin yritän tehdä paremman huomisen niin se on sitä syömistä ja oksentamista....en jaksa...onko muilla kokemusta? auttakaa...olisinpa taas se pieni ihminen enkä näin turvonnut läski...
EN JAKSA ENÄÄ!! AUTTAKAA!!
Epätoivoinen...
8863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostat aivan meidän tytöltä... saattaa mennä kolmen litran kattila kaurapuuroa, salassa tietenkin. Ja kilokaupalla kaikkea muuta, samoin oksennusta. On olemassa syömishäiriöihin erikoistunut klinikka, syömishäiriökeskus. En muista yhteystietoja, mutta eiköhän netistä löydy, Pia Charpentier taisi olla sen johtaja tai yhteyshenkilö. Tietääkseni heillä on jo muuallakin kuin hesassa toimipisteitä. Kirjastosta voisit hankkia luettavaksi Irene Kristerin kirjan "Tunteet ja syöminen" ja muutakin kirjallisuutta.
Syömishäiriö on samankaltainen sairaus kuin alkoholismikin, vaikeammin hoidettava vain, sillä ilman alkoholia ihminen pystyy elämään mutta ilman ruokaa se on jo hankalampaa. Tunteilla on suuri merkitys mässäilyssä - tarkkaile itseäsi, mihin tunnetiloihin sinä ahdat ruokaa ja mitä tunteita syömisellä haluat korvata/tukahduttaa. Kaipaatko kenties syliä, läheisyyttä, rakkautta vai nieletkö ja oksennat pois suunnatonta häpeää vai kenties jotain aivan muuta?
Kaltaisiasi on paljon, mutta häpeä estää heitä puhumasta asiasta. Myös läheiset usein vaikenevat asian edessä vaikka he sen tietäisivätkin. Jo se, että ongelmastaan puhuu muille, helpottaa.
Toivotan sinulle onnea matkallesi. Muista, että avoimuus ja rehellisyys helpottaa aina!
Tuttua!! =(
Itse myös laihdutin muutaman kilon. Olen 160 pitkä, rupesin "vain" syömään terveellisemmin, kun painoin 47-48kg kaikki rupesivat kyselemään, etenkin töissä.
Olen nyt 24.v. Tajusin että en näytä ihan kivalta, menkat jäi pois, masentunut olin jne. hain apua lapseni tähden. Paino ei enää laskenut, mutta jatkuvasti syömisiäni, aterioiden kokoa, mitä söin, kuinka usein jne. kommentoitiin. Niin ärsyttävää!!! Rupesin antaan itselleni luvan joskus herkutella. Noh, siitähän morkkis alkoi ja tuli sitten oikein kunnolla vedettyä, oksensin.
Olin siis oksennellut jo alipainon rajoilla ollessani, mutta en ahminut tällä lailla. Olen käynyt psykologilla, syön lääkettä, psykoterapiaan menossa.
Tänään: Aamiainen, välipala, lounas, 6 kpl suklaata töissä, 1 keksi. Karkkia n. 10kpl, kotona puoli pkt vaalea leipää paahdettuna margariinin kera, hapankorppuja 4kpl, ruokaa, jne.. mitä vain kaapista löytyi, teetä 3kpp, kaakaoo, ja eikun oksentaan, sain ulos ihan ok:sti. Jäi harmittamaan töissä syödyt herkut!!Sitten nukuin, lähdin kauppaan. Söin pussin täytelakuja, 1kpl hiivaleipää rasvalla. Aivan kauheeta. Nyt kurkku niin kipeä aikasemmasta että en saanut vissiin leipää juurikaan ulos. Mahalaukku varmaan matkalaukun kokoinen jo.
Pointti on, että "olen" parantumassa... ?! Tätäkö tää on. Hitto kun en tiä mitä tehdä. Mun ahmiminen alkoi tasan kun mun piti tai luulin että nyt parannun, mut se morkkis vie aina mukanaan. Painan n. 58kg nyt( myös lihasta jonkun verran, kun paljon liikuntaa ja lihaskuntoa tehnyt) ja alan olla taas läski, jenkkakahvaa tullut ja mahaa. Hyi!!
Harmittaa et en saa enää sitä ihanaa itsekuria joka mulla oli kun en ikinä koskenut epäterveelliseen ruokaan ja liikuin ihan joka päivä. Nyt en ole salille jaksanut aikoihin. =( Kamalaa.
Haluaisin niin normaaliksi syömiseni! En edes tunne täyden olon tunnetta enää.
Hävettää liikkua kun töissä ihmiset näkee et oon lihonut.
Mä kans menkkojen takia söin, halusin ne takas. Nyt tuli kuitenkin epätoivo, tuntuu että oon epäonnistunut kun en pysty kieltäytyyn herkuista. ! pos. asia on että menkat alkoi=)
Ja tää omien ajatusten sota on kamalaa, yritän oikeesti hokea järkeä päähän. Huomenna en ahmi, syön normisti, mut en uskalla syödä normaalia ruokaa. Auttaisko se. Syön vain salaatteja ja leipää, kanaa ja kalaa. En koskaan perunaa tai pastaa, lihaa tai kastikkeita. Paitsi ahmiessani, jotka sitten oksennan.
Paraneeko tästä ikinä? Mä tarttisin vertaistukea
bulimikko pohtii, kuinka sais syömisen ja varsinkin oksentelun aisoihin. Kovasti on oppaita kirjastosta lainattu ja opiskeltu ja yritetty olla oksentamatta. No, muutama päivä saattaa mennä ihan ok, mut sitten jostain ihmeen syystä tulee sellainen outo nälkä ja syöminen alkaa......ja loppuu vasta, kun vatsaan koskee ja on pakko mennä oksentamaan kaikki, mitä tuli puputettua.
Yrittänyt etsiskellä syitä moiseen käytökseen, mutta vain ihmettelemään tämä laittaa, miksi näin pitää toimia? Laihduttaa yritän ja ehkä se onkin kaiken pahan alku... mutta liikakiloja on ihan oikeasti, kun paino kolmilukuinen :(
Onko kommentteja????
en jaksa tätä paskaa sairautta, tänäänkin söin niin paljon etten varmaan ikinä ole näin paljon syönyt...se kipu oli niin järkyttävä etten enää ikinä halua tuntea sellaista, en tajuu mite edes pystyin syömään niin paljon...onneks kaiken saa oksennettuu mut se on niin hirveetä silti.
Tämäkin henkilö täällä haluaisi oikeasti eroon tästä paskasta! Tunnen oloni hirveän lihavaksi ja yritän joka päivä syödä mahdollisimman vähän, mutta aina illasta sitten napsahtaa ja ratkean ahmimaan. Tiedän, että olisi parasta syödä päivän mittaan säännöllisesti, mutta poden niin huonoa omaa tuntoa syödessäni, että luultavasti en kestäisi niin monta kolausta päivässä. Mutta pakko päästä tästä oikeasti eroon, oon tuhlannu jo vuoden elämästäni ja pilaan vielä tulevaisuutenikin, jos en ymmärrä lopettaa. Musta tuntuu, että oon saanu tästä paskasta rytmihäiriöitä ja muutenkin on kurkku niinkuin raastinrauta. Silti en oo saanu paljoa laihdutettua bulimialla, joten miksi tällaista sitten tarvitsisi kestää? Onko vinkkejä miten voisi hillitä makean ja muunkin ruoan himoa? Tai ainakin saada itselle selväksi miten tyhmää ja luonnotonta on aina saada ulos päivän ravinto?!
Edelleenkin: Säännöllisesti neljä ateriaa päivässä, Runsaasti tummaa leipää, perunaa, pastaa ja riisiä. Verensokeri ei ala temppuilemaan ja makennälkä pysyy poissa! Ja muista pureskella ruoka tooodella hyvin!
Haluan auttaa sua, ja teitä kaikkia.. TIEDÄN omasta kokemuksesta miten kamala sairaus toi on. Mulla auttoi se että vaihdoin herkut hedelmiin ja kasviksiin, nyt ei edes tee mieli herkkuja! Ihan totta, ja olo on parempi, terve, helpompi vaikka vieläki on vaikeeta. Ensin sairastin anoreksiaa, sitten bulimiaa, ja nyt ilmeisesti ortoreksiaa? No minusta tämä on näistä sairauksista "helpoin", kun ei ole enää niin väsynyt ja voimaton olo. Liikunta on jäänyt vähemmälle mutta silti olen laihtunut. .Mikä on melkoinen ihme. ? ...no kuitenkin se, että syöt jokapäivä, on pääasia, ja se mitä syöt, on kaikista tärkeintä, ei se määrä, vaan se laautu! Vältä nopeita hiilihydraatteja, sokeria, vaaleaa leipää, karamelleja, suklaata, hampurilaisia, no lista ois niin pitkä ettei se tähän mahtuis.. ;)Suosikaa kaikkia kasvikunnan tuotteita!!! ja valitkaa mahdollisimman vähärasvaisia maito-ja eläinkunnan tuoteita. Kyllä te itse tiedätte parhaiten mikä teille sitten sopii, itselläni on ehdottoman tärkeeää se ettei paino enää nouse, ja se että syö, ja liikkuu, liikunta on tärkeä osa tervettä elämää. Toivon teille kaikille voimia paranemiseen ja terveempään elämään. _haaveeni on parantua_kokonaan...
Joku kirjoitti että säännöllinen ruokarytmi 4 ateriaa päivässä pitää makean nälän loitolla. Uskon sen mutta minulla on monta kertaa täysin päinvastainen : syöminen yltyy ahmimiseksi kunnon ruoan jälkeen..onko jollain muulla näin ?
Oon nyt taas ollut 7 päivää ahmimatta ja oksentamatta. Varmaan 1,5 kg lähtenyt peilin mukaan. En suosittele käymään vaa`alla, siitä tulee vaan surua, kyllä se peili sitte kertoo.
Yleensä kun ahdistaa esim. pitäs tehä läksyt, on yksin kotona ei tekemistä, "tänään ei saa syödä karkkia" "oon niin läski, ne kaikki mun koulus on niin ihana hoikkavyötäröisii" " mä en laihdu vaikka lopettaisin ahmimisen, jään kumminkin tälläseksi" "hitto tänää pitäs sit syödä ku on sen ja sen synttärit" " mä en kelpaa tolle ,se ei välitä musta" "mä en jaksa tätä samaa 8-4 paskaa joka päivä"
Tollasia on ainakin osa mun ahdistuksesta ja sitten osa on niin monimutkaisia ja rikkonaisia niin ei niitä osaa selittää.
mut tässä tää, ja kyllä bulimiasta vielä joskus selviää !