NYYH;(

Aika lailla samalla tavalla mennyt suurin osa munki nuoruudesta tähän mennessä, nyt kuitenkin olen taas aloittanut seurustelemisen ja elämä tuntuu paljon paremmalta, että kyllä kuitenkin kannattaa odottaa, löydät itsekkin vielä jonkun jota rakastaa ja jolta saada rakkautta, jonka kanssa viettää aikaa ja jonka kanssa jakaa surut/murheet. Sitä paitsi, nämä 'bilettäjät' ovat yleensä nuoruudessa 'kovia jätkiä/mimmejä' mutta odotas muutaman vuoden päästä, näät niitä tuolla ojassa lojumas kaljapullo kädessä. En tiedä oliko tästä tekstistä mitään hyötyä sinulle tai luetko tätä edes, mutta tsemppiä sulle, koita pärjätä. Kyllä se elämä sullekkin vielä hymyilee.

PS: Anteeksi tekstin vaikealukuisuus, väsymys painaa.

Terveisin, Poika 16 V.

tartteis keksiä itellesi joku uusi harrastus, jossa tapaat uusia ihmisiä. Alat käymään vaikka punttisalilla tai uimahallissa uiskentelemassa.. Varmasti kohtaisit sellaisen tyttösen, joka sulattaisi sun sydämen ja aurinko paistais elämääsi. Kokeile rohkeasti! :)

Vanhempasi ainakin, luultavasti myös monet muutkin ihmiset.

Ei nuoruus mene hukkaan, jos tekee asiat omalla tyylillään. Itse olin ensimmäisen kerran humalassa vasta 19-vuotiaana. En seurannut massan älyttömiä käytösmalleja.

Ei se ole siinä, mitä muut ovat mieltä elämästäsi, vaan siinä mitä mieltä olet itse. Älä samaistu liikaa muiden mahdollisiin mielipiteisiin. Tämä on sinun elämäsi ja sinä saat sen elää haluamallasi tyylillä! Sinulla on tod.näk. reilut seitsemänkymmentä vuotta aikaa vielä bilettää, joten ei hätiä mitiä ;)

Ihan kun olisin lukenut omaa tekstiä!! Minuunkin iskee mieletön kateus kun katon vaikka galtsussa kouluni oppilaiden kuvia, jossa he bilettää ja viettää hauskaa aikaa yhessä. Itellään ei oo kun yksi kaveri ja sekin asuu ihan eri paikkakunnalla. Ja hänkin on ihan samanlainen toimeeton kuin minä.
Ois niin kivaa ottaa rennosti ja päästä just viettämään kivaa aikaa kaveriporukan kanssa, mutta kun ei oo ketään....

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Ei ne bileet ole välttämättä sellaista, mitä ne näyttää. Todellisuudessa mone niistä ihmisistä, jotka luulet, että on paremmin asiat. He ovat monesti todella yksinäisiä. Luulin ennen, että vain minulla on vaikeaa.. Kunnes selvisi, etten ole ainoa maailmassa. Kaikilla ihmisillä on jotain vaikeuksia elämässä. Minäkin elin sellaista elämää, että mikään ei tunnu miltään. Mut eräänä päivänä äitini tuli kotiin hengellisestä kokouksesta ja silmät loisti kuin tähti taivas ja hän oli niin täynnä rakkautta. (olin muuten 17v silloin) Siihen mennessä kaikki toivo oli mennyt. Luulin ettei ole elämisen mahdollisuutta. minäkin kiinnoistuin ja aloin kuunnella Eija Merilän lauluja salaa. Ajattelin tätä minä haluan ja tämä on sitä, joka täyttää janoisen sydämeni. Sitten yks päivä vaan lähdin kokoukseen ja annoin elämäni Jeesukselle. Olin tosi janoinen. Imin Hänen sanaansa kuin pesusieni. Rakastuin Jeesukseen. Kuule sieltä kautta löytää sit tosi ystäviä, jotka todella välittää. Mutta täytyy olla tarkkana. Toiset ei sit välttämättä ole uskossa, vaikka käy seurakunnassa. Mut jos etsii Jumalan valtakunnan työssä olevia nuoria, niin ne on tosissaan. Sieltä se löytyy... Se onni Taivaan Iskän sylistä. Älä tee itsellesi mitään! Taivaan Isällä on paljon rakkautta sinulle. Juttele hälle ja lainaa vaikka Nicky Crutsin kirja Juokse poika juokse tai Riku Rinteen kirjoja. Niissä ei käy aika pitkäksi. Voimia sinulle ja jaksamista. Jätän sinut Taivaan Iskän siunaaviin käsiin. Ja rukoilen puolestasi.