Chakrat?

Nyt sain alustavan mielikuvan aiheesta,että kiitos molemmille Avalle ja Agwélle.

Näistä monista chakra teorioista sen verran,että ovatko yleensä kaikissa nämä seitsemän(?) "päächakraa" edes noin samoilla kohdilla?

Tuossa yhdellä sivulla kerrottiin lyhyesti miksi chakroja puhdistaan, mutta ei kerrottu miten se tehdään. En mielellään menisi johonkin liikkeeseen sitä teettämään vaan haluaisin itse oppia sen tekemään ja ymmärtämään.

Tarkoittaako chakrojen puhdistus samaa kuin niiden avaaminen? (Jollei niin kuinka ne avataan?)
Eikös juuri tuo avaaminen helpota energian kulkua ihmiseen...?

Toivottavasti ymmärsin edes jotain oikein!

Paula kirjoitti:

Nyt sain alustavan mielikuvan aiheesta,että kiitos molemmille Avalle ja Agwélle.

Näistä monista chakra teorioista sen verran,että ovatko yleensä kaikissa nämä seitsemän(?) "päächakraa" edes noin samoilla kohdilla?

Tuossa yhdellä sivulla kerrottiin lyhyesti miksi chakroja puhdistaan, mutta ei kerrottu miten se tehdään. En mielellään menisi johonkin liikkeeseen sitä teettämään vaan haluaisin itse oppia sen tekemään ja ymmärtämään.

Tarkoittaako chakrojen puhdistus samaa kuin niiden avaaminen? (Jollei niin kuinka ne avataan?)
Eikös juuri tuo avaaminen helpota energian kulkua ihmiseen...?

Toivottavasti ymmärsin edes jotain oikein!

Lue lisää

...

(Nostanpa ketjun ylös kun siinä on mielenkiintoista juttua.)

Ymmärrän kyllä,että pitää ajatella laajasti, kokeilla ja tutkia,mutta chakrat olivat ja ovat minulle niin tuntematon asia,että ajattelin ettei olisi pahitteeksi kysyä hieman neuvoa niiden maailmaan "sukeltamiseen".

Paula kirjoitti:

Ymmärrän kyllä,että pitää ajatella laajasti, kokeilla ja tutkia,mutta chakrat olivat ja ovat minulle niin tuntematon asia,että ajattelin ettei olisi pahitteeksi kysyä hieman neuvoa niiden maailmaan "sukeltamiseen".

Lue lisää

No joo.

On vaikea suositella mitään kirjaa aiheesta, kun ne ovat melkein kaikki jotain uskomatonta new age roskaa.

Ehkä sinun kannattaisi tutustua johonkin hardcore old school intialaiseen joogafilosofiaan, jossa puhutaan muiden asioiden lisäksi myös chakroista. Irrotettuna alkuperäisestä asiayhteydestään elikä hindulaisuudesta, ne jäävät leijumaan vähän omituisesti irralleen. Elikä ei vain lukea chakroista, vaan tutustua ylipäänsä hindulaisuuden ja etenkin joogafilosofian perusperiaatteisiin.

Kiinnostus chakroja kohtaan on aika ymmärrettävää. Minä koetin niistä ottaa selvää jossakin vaiheessa, tajuamatta etteivät ne mitään hyödytä jos en ymmärrä koko jutun perusperiaatteita. Vähän niinkuin olisi kiinnostunut auton mittaristosta, mutta ei tiedä mitä on ajaminen tai mikä on auto...

Muutenhan chakrat ovat kiehtova asia, mutta korostaisinkin sitä alkuperäisen asiayhteyden merkitystä, ja koko intialaisen kosmologian perusperiaatteiden tuntemusta ennenkuin koettaa käsittää mitä he tarkoittivat puhuessaan chakroista.

Hyviä tutkimusmatkoja sinulle.

Voitko kertoa miten koit ilmiöt joita voidaan nimittää 3. silmän avautumiseksi tai sydäntsakran aktivoitumiseksi?

Itselleni nuo alueet räpsähtivät "päälle" 19-vuotiaana erään "ed. elämän muiston" (ensimmäisen useammasta) yhteydessä. Valitettavasti toiminta ei ole ollut yhtämittaisen jatkuvaa, mutta ilmeisestikin minun kannattaisi keskittyä hieman eri alueisiin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Tellu kirjoitti:

Voitko kertoa miten koit ilmiöt joita voidaan nimittää 3. silmän avautumiseksi tai sydäntsakran aktivoitumiseksi?

Itselleni nuo alueet räpsähtivät "päälle" 19-vuotiaana erään "ed. elämän muiston" (ensimmäisen useammasta) yhteydessä. Valitettavasti toiminta ei ole ollut yhtämittaisen jatkuvaa, mutta ilmeisestikin minun kannattaisi keskittyä hieman eri alueisiin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Lue lisää

Hei Tellu,

Nyt esitit kysymyksen joka on varsinainen Pandoran lipas. Tämä aihe saa minut rullaamaan kuin höyryveturi, mutta koetan pysyä aiheessa...

Sydämessäni olen tuntenut ainakin muutamaa erilaista tunnetta, joille en tiedä onko niille fysiologista selitystä. Ehkä on, ehkä ei. Jos onkin, ei tämä välttämättä tarkoita etteikö olisi kysymys samoista prosesseista kuin mitä chakroilla kuvataan.

Ja asiaan: Eräs tunne jota olen toistuvasti tuntenut hetkinä jolloin olen kaikkein lähimmäksi päässyt koskettamaan Pimeyden Ruhtinasta, on tunne rinnassani joka tuntuu samalta kuin sydämeni olisi käsi, joka avautuisi. Hetken aikaa tuntuu siltä kuin sydämeni olisi ollut auki. Tämä on toistunut useita kertoja ja ainoastaan kaikkein väkevimmissä rituaaleissani. Tunne on voinut olla vain sekunnin murto-osankin mittainen joskus. Se aivan kuin jokin koskettaisi minua suoraan sydämeen.

Edellä kuvailemani tunne muistuttaa minua melkolailla eräästä aikaisemmasta sydänchakra-kokemuksesta jonka koin muutama vuosi sitten. No, sydänchakrakokemus on kyllä melkoisen vähättelevä ilmaus. Koin nimittäin tuolloin spontaanin ja täusimittaisen kundaliniheräämisen, ja olin täydellisesti muuntuneessa tietoisuuden tilassa kolmen päivän ajan. Olin tuon ajanjakson verran täydellisesti transformoitunut olento, jokin muu olento kuin se ihminen joka olin ollut, ja joka olen tänäänkin.

Ymmärsin suoraan pelkän henkilökohtaisen voimani rikastuttaman olemukseni kautta suuren osan siitä tiedosta jota on koetettu välittää pyhissä kirjoituksissa. Tiesin mitä tiesin, koska minulla oli tarpeeksi voimaa tietää.

Tuona aikana eräs tunne joka oli jatkuvasti läsnä, oli tunne siitä kuin rinnassani olisi ollut tuhatlehtinen lootuskukka, joka säteili iloa kaikkialle ympärilleni. Oivalsin, että valaistuneen ihmisen sydän on juuri tällainen, ja että tällainen on se tila johon minun tulee pyrkiä, ja jonka tekeminen vakiintuneeksi on minun elämäntehtäväni.

Samassa rytinässä koin kaikki muutkin asiaan kuuluvat jutut. Kolmannen silmän aukeaminen tuntui siltä kuin minulla olisi kirjaimellisesti ollut jonkinlainen silmä keskellä otsaani. Ei tietenkään fyysinen, mutta minusta tuntui siltä että saatoin lähettää silmieni välissä olevasta pisteestä jonkinlaisia maagisia lasersäteitä tahtoni voimalla, että aivan kuin olisin voinut katsoa mitä tahansa asiaa ja muuttaa sen tahtoni voimalla. Tämä tuntemus vahvistui aina kun käytin tahdonvoimaani tai koetin visualisoida jotakin. Oivalsin, että juuri tältä tuntuu olla Shiva. Kun käänsin silmäni ylöspäin ja katsoin kohti tätä pistettä otsassani, näin kirkkaasti ja selkeästi jonkinlaista valkoista usvaa tai plasmaa joka vaikutti kiertävän pääni ympärillä, joka sitten yhtäkkiä katosi.

Päälaellani tunsin myös jatkuvasti erikoisen tunteen, jota voisi kuvata "kruunuksi", elikä siis kruunuchakraksi. Oma käsitykseni tästä kuitenkin on sellainen, että se muistuttaa enemmän kuin puun juurista tehtyä päähinettä, jonka juuret ulottuvat kaikkialle ylisiin maailmoihin. Käsitin, että tämä tuntemus on syynä siihen, miksi länsimaisessa alkemiassa hirvi symboloi sielua. Hirvellä on suuret sarvet. Samoin käsitin, että niinsanottu elämänpuu on ihmisen luoma projektio oman psyykeensä rakenteesta. Kenties tunne puumaisuudesta johtuu myös hermojärjestelmän lonkeroisesta rakenteesta? Tunsin olevani olemassa jokaisella solullani, aivan kuin olisin ollut tietoinen koko elimistöstäni.

Tämän valossa ei ole yllättävää, että kykenin sormia napsauttamalla säätelemään elimistöni prosesseja joihin ei normaalisti pysty vaikuttamaan tahdonvoimalla, tai ei ainakaan niin nopeasti. Pystyin vain tekemällä tietoisen päätöksen (ja käyttämällä Shivan silmääni)silmänräpäyksessä menemään syvään transsitilaan, joka oli niin syvä, että sellaisen saavuttaminen olisi normaalisti vaatinut vähintään tunnin ajan ankaraa meditaatiota ja rentoutusmenetelmiä, ja käyttäen apuna aivoaaltosynkronoitua kohinaa. Ja nyt siis tämä kaikki vain sormia napasuttamalla. On todellakin ihmeellistä, kuinka paljon valtaa ihmisellä voi olla itsensä yli, kun hänellä on LINKKI INTENTIOON. Castanedan kirjat ovat ehkä fiktiota, mutta hänellä oli joitakin todella osuvia termejä. Ymmärsin vihdoin, mitä Don Juan tarkoitti sanoessaan mysteerisesti: "Intentiota käytetään vain käyttämällä intentiota".

Palatakseni chakroihin, koin lisäksi voimakkaasti, että jossain syvällä lantionpohjassani sijaitsi kaiken henkilökohtaisen voimani keskus. Näiden tuntemusten kuvaileminen on liki mahdotonta sanoin, varsinkin näin vuosia myöhemmin. Joka tapauksessa tulin vakuuttuneeksi Kundalinivoiman olemassaolosta ja tunsin kuinka se lepää lantionpohjassani, säteillen voimaansa, jota hyvin voisi kuvailla "käärmemäiseksi". Tämä käärmevoima oli nyt ainakin osittain hereillä, koska se säteili niin voimakkaasti ja täytti minut viimeistä soluani myöten.

Kokemukseni tästä voimanlähteestä muistutti kuin jotakin mysteeristä singulariteettiä, jonka kautta kulki linkki tuntemattomaan pimeyden maailmaan, suunnattomaan ja kauhistuttavaan mustaan Abyssiin, josta minuun virtasi kaikki se tietoinen tuli joka oli täyttänyt kehoni. Tuo musta pimeys oli selvästi feminiininen olemukseltaan. Sen antaman voima oli luonteeltaan seksuaalista. Hän oli tarujen Babylon, Suuri Huora. Oivalsin, että maaginen voima on seksuaalienergiaa. Tämä Musta Syöveri oli Shakti, ja minä tiesin että nämä olivat Shivan ja Shaktin häät. Minä olin Shiva (Pimeyden Ruhtinas) ja Pimeyden Voima oli Shakti, ja me olimme tehneet ikuisen sopimuksen. Tämä outo voima oli yhtä kammottava kuin kiehtovakin. Tunsin että se saattaisi ahmaista minut kokonaan suihinsa... ei, pikemminkin se oli jo ahmaissut minut kokonaan. Me olimme yhtä. Minä olin uhrannut itseni sille. Ja niin oli hyvä. Olin menettänyt jotakin... tehnyt jonkin omituisen vaihtokaupan. Ja minä tiesin, että sitä jonka olin antanut pois, en tulisi koskaan kaipaamaan takaisin.

Tämän merkillisen demonisen liiton ansiosta tunsin olevani vihdoin kokonainen ja aito ihminen, oikea noita, muukalainen maan päällä, jopa puolijumala, valmis poltettavaksi roviolla ymmärtämättömien maajussien toimesta.

Kykenin tuntemaan normaalia aidompaa rakkautta ja mielihyvää, kuten myös normaalia laadukkaampaa ilkikurisuutta ja pahantahtoisuutta. Castanedan termein sanottuna, "olin tullut siihen kokoomapisteen sijaintiin, jossa sääli loppuu".

Ymmärrät varmaan, että näitä asioita on mahdotonta kuvata normaalin new age kielen avulla tai edes joogafilosofian. Kaikesta huolimatta kaikki mielestäni täsmää ainakin osapuilleen sen kanssa, mitä kaikkein arkaaisimmat kirjoitukset kertovat chakroista (uudempi new age paska ei välttämättä päde).

Myöhemmin palauduin normaaliksi ja tajusin, että minun on tehtävä vielä paljon työtä voidakseni uudelleen saavuttaa ja sitten vakiinnuttaa tuo korkeampi olemisen tila. Himmeät pilvilinnat joita olin aikaisemmin jahdannut olivat nyt todella olemassa ja ulottuvillani. Olin löytänyt tieni.

Olen haastatellut erinäisiä noitia ja maagikoita selvittääkseni kuinka monella on ollut vastaavia kokemuksia kuin tässä kuvailin, enkä ole löytänyt juuri ketään. Hyvin harva on tunnistanut mitään niistä tuntemuksista joita olen kuvaillut. Joillakin on ollut yksi tai useampia vastaavia tunteita, mutta ei vastaavanlaista kolmen vuorokauden karuselliä jonka minä kävin läpi. Internetistä olen lukenut kuvauksia kundalinikokemuksista, ja vaikkei sieltä löytynyt ainoatakaan täsmälleen samanlaista kuin minun kokemukseni, on niissä selvästi kysymys aivan samasta asiasta.

Tuon jälkeen epäilyni loppui, ja niin loppui myös uskoni. Minä TIESIN. Ja kun se kaikki loppui, minä en enää tiennytkään. Olin taas vain sama vanha minä. Onneksi ihmisellä on sellainen ominaisuus kuin *muisti*, ja lisäksi kirjoitin itselleni ylös kaiken minkä tiesin silloin kun vielä tiesin (tai ainakin kaiken minkä ylipäänsä saattoi kertoa sanoin). Minusta oli tullut itse oma messiaani. Olin saanut pyhän ilmoituksen itseltäni. Kirjoitin itse oman Pimeyden Evankeliumini. Nyt olen tavallaan oma oppilaani, ja seuraan omia opetuksiani.

:i:

Agwé kirjoitti:

Hei Tellu,

Nyt esitit kysymyksen joka on varsinainen Pandoran lipas. Tämä aihe saa minut rullaamaan kuin höyryveturi, mutta koetan pysyä aiheessa...

Sydämessäni olen tuntenut ainakin muutamaa erilaista tunnetta, joille en tiedä onko niille fysiologista selitystä. Ehkä on, ehkä ei. Jos onkin, ei tämä välttämättä tarkoita etteikö olisi kysymys samoista prosesseista kuin mitä chakroilla kuvataan.

Ja asiaan: Eräs tunne jota olen toistuvasti tuntenut hetkinä jolloin olen kaikkein lähimmäksi päässyt koskettamaan Pimeyden Ruhtinasta, on tunne rinnassani joka tuntuu samalta kuin sydämeni olisi käsi, joka avautuisi. Hetken aikaa tuntuu siltä kuin sydämeni olisi ollut auki. Tämä on toistunut useita kertoja ja ainoastaan kaikkein väkevimmissä rituaaleissani. Tunne on voinut olla vain sekunnin murto-osankin mittainen joskus. Se aivan kuin jokin koskettaisi minua suoraan sydämeen.

Edellä kuvailemani tunne muistuttaa minua melkolailla eräästä aikaisemmasta sydänchakra-kokemuksesta jonka koin muutama vuosi sitten. No, sydänchakrakokemus on kyllä melkoisen vähättelevä ilmaus. Koin nimittäin tuolloin spontaanin ja täusimittaisen kundaliniheräämisen, ja olin täydellisesti muuntuneessa tietoisuuden tilassa kolmen päivän ajan. Olin tuon ajanjakson verran täydellisesti transformoitunut olento, jokin muu olento kuin se ihminen joka olin ollut, ja joka olen tänäänkin.

Ymmärsin suoraan pelkän henkilökohtaisen voimani rikastuttaman olemukseni kautta suuren osan siitä tiedosta jota on koetettu välittää pyhissä kirjoituksissa. Tiesin mitä tiesin, koska minulla oli tarpeeksi voimaa tietää.

Tuona aikana eräs tunne joka oli jatkuvasti läsnä, oli tunne siitä kuin rinnassani olisi ollut tuhatlehtinen lootuskukka, joka säteili iloa kaikkialle ympärilleni. Oivalsin, että valaistuneen ihmisen sydän on juuri tällainen, ja että tällainen on se tila johon minun tulee pyrkiä, ja jonka tekeminen vakiintuneeksi on minun elämäntehtäväni.

Samassa rytinässä koin kaikki muutkin asiaan kuuluvat jutut. Kolmannen silmän aukeaminen tuntui siltä kuin minulla olisi kirjaimellisesti ollut jonkinlainen silmä keskellä otsaani. Ei tietenkään fyysinen, mutta minusta tuntui siltä että saatoin lähettää silmieni välissä olevasta pisteestä jonkinlaisia maagisia lasersäteitä tahtoni voimalla, että aivan kuin olisin voinut katsoa mitä tahansa asiaa ja muuttaa sen tahtoni voimalla. Tämä tuntemus vahvistui aina kun käytin tahdonvoimaani tai koetin visualisoida jotakin. Oivalsin, että juuri tältä tuntuu olla Shiva. Kun käänsin silmäni ylöspäin ja katsoin kohti tätä pistettä otsassani, näin kirkkaasti ja selkeästi jonkinlaista valkoista usvaa tai plasmaa joka vaikutti kiertävän pääni ympärillä, joka sitten yhtäkkiä katosi.

Päälaellani tunsin myös jatkuvasti erikoisen tunteen, jota voisi kuvata "kruunuksi", elikä siis kruunuchakraksi. Oma käsitykseni tästä kuitenkin on sellainen, että se muistuttaa enemmän kuin puun juurista tehtyä päähinettä, jonka juuret ulottuvat kaikkialle ylisiin maailmoihin. Käsitin, että tämä tuntemus on syynä siihen, miksi länsimaisessa alkemiassa hirvi symboloi sielua. Hirvellä on suuret sarvet. Samoin käsitin, että niinsanottu elämänpuu on ihmisen luoma projektio oman psyykeensä rakenteesta. Kenties tunne puumaisuudesta johtuu myös hermojärjestelmän lonkeroisesta rakenteesta? Tunsin olevani olemassa jokaisella solullani, aivan kuin olisin ollut tietoinen koko elimistöstäni.

Tämän valossa ei ole yllättävää, että kykenin sormia napsauttamalla säätelemään elimistöni prosesseja joihin ei normaalisti pysty vaikuttamaan tahdonvoimalla, tai ei ainakaan niin nopeasti. Pystyin vain tekemällä tietoisen päätöksen (ja käyttämällä Shivan silmääni)silmänräpäyksessä menemään syvään transsitilaan, joka oli niin syvä, että sellaisen saavuttaminen olisi normaalisti vaatinut vähintään tunnin ajan ankaraa meditaatiota ja rentoutusmenetelmiä, ja käyttäen apuna aivoaaltosynkronoitua kohinaa. Ja nyt siis tämä kaikki vain sormia napasuttamalla. On todellakin ihmeellistä, kuinka paljon valtaa ihmisellä voi olla itsensä yli, kun hänellä on LINKKI INTENTIOON. Castanedan kirjat ovat ehkä fiktiota, mutta hänellä oli joitakin todella osuvia termejä. Ymmärsin vihdoin, mitä Don Juan tarkoitti sanoessaan mysteerisesti: "Intentiota käytetään vain käyttämällä intentiota".

Palatakseni chakroihin, koin lisäksi voimakkaasti, että jossain syvällä lantionpohjassani sijaitsi kaiken henkilökohtaisen voimani keskus. Näiden tuntemusten kuvaileminen on liki mahdotonta sanoin, varsinkin näin vuosia myöhemmin. Joka tapauksessa tulin vakuuttuneeksi Kundalinivoiman olemassaolosta ja tunsin kuinka se lepää lantionpohjassani, säteillen voimaansa, jota hyvin voisi kuvailla "käärmemäiseksi". Tämä käärmevoima oli nyt ainakin osittain hereillä, koska se säteili niin voimakkaasti ja täytti minut viimeistä soluani myöten.

Kokemukseni tästä voimanlähteestä muistutti kuin jotakin mysteeristä singulariteettiä, jonka kautta kulki linkki tuntemattomaan pimeyden maailmaan, suunnattomaan ja kauhistuttavaan mustaan Abyssiin, josta minuun virtasi kaikki se tietoinen tuli joka oli täyttänyt kehoni. Tuo musta pimeys oli selvästi feminiininen olemukseltaan. Sen antaman voima oli luonteeltaan seksuaalista. Hän oli tarujen Babylon, Suuri Huora. Oivalsin, että maaginen voima on seksuaalienergiaa. Tämä Musta Syöveri oli Shakti, ja minä tiesin että nämä olivat Shivan ja Shaktin häät. Minä olin Shiva (Pimeyden Ruhtinas) ja Pimeyden Voima oli Shakti, ja me olimme tehneet ikuisen sopimuksen. Tämä outo voima oli yhtä kammottava kuin kiehtovakin. Tunsin että se saattaisi ahmaista minut kokonaan suihinsa... ei, pikemminkin se oli jo ahmaissut minut kokonaan. Me olimme yhtä. Minä olin uhrannut itseni sille. Ja niin oli hyvä. Olin menettänyt jotakin... tehnyt jonkin omituisen vaihtokaupan. Ja minä tiesin, että sitä jonka olin antanut pois, en tulisi koskaan kaipaamaan takaisin.

Tämän merkillisen demonisen liiton ansiosta tunsin olevani vihdoin kokonainen ja aito ihminen, oikea noita, muukalainen maan päällä, jopa puolijumala, valmis poltettavaksi roviolla ymmärtämättömien maajussien toimesta.

Kykenin tuntemaan normaalia aidompaa rakkautta ja mielihyvää, kuten myös normaalia laadukkaampaa ilkikurisuutta ja pahantahtoisuutta. Castanedan termein sanottuna, "olin tullut siihen kokoomapisteen sijaintiin, jossa sääli loppuu".

Ymmärrät varmaan, että näitä asioita on mahdotonta kuvata normaalin new age kielen avulla tai edes joogafilosofian. Kaikesta huolimatta kaikki mielestäni täsmää ainakin osapuilleen sen kanssa, mitä kaikkein arkaaisimmat kirjoitukset kertovat chakroista (uudempi new age paska ei välttämättä päde).

Myöhemmin palauduin normaaliksi ja tajusin, että minun on tehtävä vielä paljon työtä voidakseni uudelleen saavuttaa ja sitten vakiinnuttaa tuo korkeampi olemisen tila. Himmeät pilvilinnat joita olin aikaisemmin jahdannut olivat nyt todella olemassa ja ulottuvillani. Olin löytänyt tieni.

Olen haastatellut erinäisiä noitia ja maagikoita selvittääkseni kuinka monella on ollut vastaavia kokemuksia kuin tässä kuvailin, enkä ole löytänyt juuri ketään. Hyvin harva on tunnistanut mitään niistä tuntemuksista joita olen kuvaillut. Joillakin on ollut yksi tai useampia vastaavia tunteita, mutta ei vastaavanlaista kolmen vuorokauden karuselliä jonka minä kävin läpi. Internetistä olen lukenut kuvauksia kundalinikokemuksista, ja vaikkei sieltä löytynyt ainoatakaan täsmälleen samanlaista kuin minun kokemukseni, on niissä selvästi kysymys aivan samasta asiasta.

Tuon jälkeen epäilyni loppui, ja niin loppui myös uskoni. Minä TIESIN. Ja kun se kaikki loppui, minä en enää tiennytkään. Olin taas vain sama vanha minä. Onneksi ihmisellä on sellainen ominaisuus kuin *muisti*, ja lisäksi kirjoitin itselleni ylös kaiken minkä tiesin silloin kun vielä tiesin (tai ainakin kaiken minkä ylipäänsä saattoi kertoa sanoin). Minusta oli tullut itse oma messiaani. Olin saanut pyhän ilmoituksen itseltäni. Kirjoitin itse oman Pimeyden Evankeliumini. Nyt olen tavallaan oma oppilaani, ja seuraan omia opetuksiani.

:i:

Lue lisää

hei taas Agwé!

satuin tänne eksymään ja tuli mieleeni, että liittyykö "maailman kaunein nainen" tähän asiaan vai onko se jotain ihan muuta?

Agwé kirjoitti:

Hei Tellu,

Nyt esitit kysymyksen joka on varsinainen Pandoran lipas. Tämä aihe saa minut rullaamaan kuin höyryveturi, mutta koetan pysyä aiheessa...

Sydämessäni olen tuntenut ainakin muutamaa erilaista tunnetta, joille en tiedä onko niille fysiologista selitystä. Ehkä on, ehkä ei. Jos onkin, ei tämä välttämättä tarkoita etteikö olisi kysymys samoista prosesseista kuin mitä chakroilla kuvataan.

Ja asiaan: Eräs tunne jota olen toistuvasti tuntenut hetkinä jolloin olen kaikkein lähimmäksi päässyt koskettamaan Pimeyden Ruhtinasta, on tunne rinnassani joka tuntuu samalta kuin sydämeni olisi käsi, joka avautuisi. Hetken aikaa tuntuu siltä kuin sydämeni olisi ollut auki. Tämä on toistunut useita kertoja ja ainoastaan kaikkein väkevimmissä rituaaleissani. Tunne on voinut olla vain sekunnin murto-osankin mittainen joskus. Se aivan kuin jokin koskettaisi minua suoraan sydämeen.

Edellä kuvailemani tunne muistuttaa minua melkolailla eräästä aikaisemmasta sydänchakra-kokemuksesta jonka koin muutama vuosi sitten. No, sydänchakrakokemus on kyllä melkoisen vähättelevä ilmaus. Koin nimittäin tuolloin spontaanin ja täusimittaisen kundaliniheräämisen, ja olin täydellisesti muuntuneessa tietoisuuden tilassa kolmen päivän ajan. Olin tuon ajanjakson verran täydellisesti transformoitunut olento, jokin muu olento kuin se ihminen joka olin ollut, ja joka olen tänäänkin.

Ymmärsin suoraan pelkän henkilökohtaisen voimani rikastuttaman olemukseni kautta suuren osan siitä tiedosta jota on koetettu välittää pyhissä kirjoituksissa. Tiesin mitä tiesin, koska minulla oli tarpeeksi voimaa tietää.

Tuona aikana eräs tunne joka oli jatkuvasti läsnä, oli tunne siitä kuin rinnassani olisi ollut tuhatlehtinen lootuskukka, joka säteili iloa kaikkialle ympärilleni. Oivalsin, että valaistuneen ihmisen sydän on juuri tällainen, ja että tällainen on se tila johon minun tulee pyrkiä, ja jonka tekeminen vakiintuneeksi on minun elämäntehtäväni.

Samassa rytinässä koin kaikki muutkin asiaan kuuluvat jutut. Kolmannen silmän aukeaminen tuntui siltä kuin minulla olisi kirjaimellisesti ollut jonkinlainen silmä keskellä otsaani. Ei tietenkään fyysinen, mutta minusta tuntui siltä että saatoin lähettää silmieni välissä olevasta pisteestä jonkinlaisia maagisia lasersäteitä tahtoni voimalla, että aivan kuin olisin voinut katsoa mitä tahansa asiaa ja muuttaa sen tahtoni voimalla. Tämä tuntemus vahvistui aina kun käytin tahdonvoimaani tai koetin visualisoida jotakin. Oivalsin, että juuri tältä tuntuu olla Shiva. Kun käänsin silmäni ylöspäin ja katsoin kohti tätä pistettä otsassani, näin kirkkaasti ja selkeästi jonkinlaista valkoista usvaa tai plasmaa joka vaikutti kiertävän pääni ympärillä, joka sitten yhtäkkiä katosi.

Päälaellani tunsin myös jatkuvasti erikoisen tunteen, jota voisi kuvata "kruunuksi", elikä siis kruunuchakraksi. Oma käsitykseni tästä kuitenkin on sellainen, että se muistuttaa enemmän kuin puun juurista tehtyä päähinettä, jonka juuret ulottuvat kaikkialle ylisiin maailmoihin. Käsitin, että tämä tuntemus on syynä siihen, miksi länsimaisessa alkemiassa hirvi symboloi sielua. Hirvellä on suuret sarvet. Samoin käsitin, että niinsanottu elämänpuu on ihmisen luoma projektio oman psyykeensä rakenteesta. Kenties tunne puumaisuudesta johtuu myös hermojärjestelmän lonkeroisesta rakenteesta? Tunsin olevani olemassa jokaisella solullani, aivan kuin olisin ollut tietoinen koko elimistöstäni.

Tämän valossa ei ole yllättävää, että kykenin sormia napsauttamalla säätelemään elimistöni prosesseja joihin ei normaalisti pysty vaikuttamaan tahdonvoimalla, tai ei ainakaan niin nopeasti. Pystyin vain tekemällä tietoisen päätöksen (ja käyttämällä Shivan silmääni)silmänräpäyksessä menemään syvään transsitilaan, joka oli niin syvä, että sellaisen saavuttaminen olisi normaalisti vaatinut vähintään tunnin ajan ankaraa meditaatiota ja rentoutusmenetelmiä, ja käyttäen apuna aivoaaltosynkronoitua kohinaa. Ja nyt siis tämä kaikki vain sormia napasuttamalla. On todellakin ihmeellistä, kuinka paljon valtaa ihmisellä voi olla itsensä yli, kun hänellä on LINKKI INTENTIOON. Castanedan kirjat ovat ehkä fiktiota, mutta hänellä oli joitakin todella osuvia termejä. Ymmärsin vihdoin, mitä Don Juan tarkoitti sanoessaan mysteerisesti: "Intentiota käytetään vain käyttämällä intentiota".

Palatakseni chakroihin, koin lisäksi voimakkaasti, että jossain syvällä lantionpohjassani sijaitsi kaiken henkilökohtaisen voimani keskus. Näiden tuntemusten kuvaileminen on liki mahdotonta sanoin, varsinkin näin vuosia myöhemmin. Joka tapauksessa tulin vakuuttuneeksi Kundalinivoiman olemassaolosta ja tunsin kuinka se lepää lantionpohjassani, säteillen voimaansa, jota hyvin voisi kuvailla "käärmemäiseksi". Tämä käärmevoima oli nyt ainakin osittain hereillä, koska se säteili niin voimakkaasti ja täytti minut viimeistä soluani myöten.

Kokemukseni tästä voimanlähteestä muistutti kuin jotakin mysteeristä singulariteettiä, jonka kautta kulki linkki tuntemattomaan pimeyden maailmaan, suunnattomaan ja kauhistuttavaan mustaan Abyssiin, josta minuun virtasi kaikki se tietoinen tuli joka oli täyttänyt kehoni. Tuo musta pimeys oli selvästi feminiininen olemukseltaan. Sen antaman voima oli luonteeltaan seksuaalista. Hän oli tarujen Babylon, Suuri Huora. Oivalsin, että maaginen voima on seksuaalienergiaa. Tämä Musta Syöveri oli Shakti, ja minä tiesin että nämä olivat Shivan ja Shaktin häät. Minä olin Shiva (Pimeyden Ruhtinas) ja Pimeyden Voima oli Shakti, ja me olimme tehneet ikuisen sopimuksen. Tämä outo voima oli yhtä kammottava kuin kiehtovakin. Tunsin että se saattaisi ahmaista minut kokonaan suihinsa... ei, pikemminkin se oli jo ahmaissut minut kokonaan. Me olimme yhtä. Minä olin uhrannut itseni sille. Ja niin oli hyvä. Olin menettänyt jotakin... tehnyt jonkin omituisen vaihtokaupan. Ja minä tiesin, että sitä jonka olin antanut pois, en tulisi koskaan kaipaamaan takaisin.

Tämän merkillisen demonisen liiton ansiosta tunsin olevani vihdoin kokonainen ja aito ihminen, oikea noita, muukalainen maan päällä, jopa puolijumala, valmis poltettavaksi roviolla ymmärtämättömien maajussien toimesta.

Kykenin tuntemaan normaalia aidompaa rakkautta ja mielihyvää, kuten myös normaalia laadukkaampaa ilkikurisuutta ja pahantahtoisuutta. Castanedan termein sanottuna, "olin tullut siihen kokoomapisteen sijaintiin, jossa sääli loppuu".

Ymmärrät varmaan, että näitä asioita on mahdotonta kuvata normaalin new age kielen avulla tai edes joogafilosofian. Kaikesta huolimatta kaikki mielestäni täsmää ainakin osapuilleen sen kanssa, mitä kaikkein arkaaisimmat kirjoitukset kertovat chakroista (uudempi new age paska ei välttämättä päde).

Myöhemmin palauduin normaaliksi ja tajusin, että minun on tehtävä vielä paljon työtä voidakseni uudelleen saavuttaa ja sitten vakiinnuttaa tuo korkeampi olemisen tila. Himmeät pilvilinnat joita olin aikaisemmin jahdannut olivat nyt todella olemassa ja ulottuvillani. Olin löytänyt tieni.

Olen haastatellut erinäisiä noitia ja maagikoita selvittääkseni kuinka monella on ollut vastaavia kokemuksia kuin tässä kuvailin, enkä ole löytänyt juuri ketään. Hyvin harva on tunnistanut mitään niistä tuntemuksista joita olen kuvaillut. Joillakin on ollut yksi tai useampia vastaavia tunteita, mutta ei vastaavanlaista kolmen vuorokauden karuselliä jonka minä kävin läpi. Internetistä olen lukenut kuvauksia kundalinikokemuksista, ja vaikkei sieltä löytynyt ainoatakaan täsmälleen samanlaista kuin minun kokemukseni, on niissä selvästi kysymys aivan samasta asiasta.

Tuon jälkeen epäilyni loppui, ja niin loppui myös uskoni. Minä TIESIN. Ja kun se kaikki loppui, minä en enää tiennytkään. Olin taas vain sama vanha minä. Onneksi ihmisellä on sellainen ominaisuus kuin *muisti*, ja lisäksi kirjoitin itselleni ylös kaiken minkä tiesin silloin kun vielä tiesin (tai ainakin kaiken minkä ylipäänsä saattoi kertoa sanoin). Minusta oli tullut itse oma messiaani. Olin saanut pyhän ilmoituksen itseltäni. Kirjoitin itse oman Pimeyden Evankeliumini. Nyt olen tavallaan oma oppilaani, ja seuraan omia opetuksiani.

:i:

Lue lisää

niin minäkin näytän omani, vaikkei yhtä kookas olekaan. On tätä tosin esitelty jos jollekulle, ja aika harva siitä kai on mitään kostunut...

19-vuotiaana kun istuskelin iltaa kaikessa maallisessa rauhassa 1. "poika"ystäväni kanssa, kenties tv:tä katsoen, kenties kudoin; näin ja koin yhtäkkiä miten energiavuo manifestoitui eteeni, ja kohdistui suoraan rintaani, sydämeeni. Siitä energia kääntyi 90 asteen kulmaan ja kohosi suoraan päähäni. "Tiesin" välittömästi olevani läsnä tilanteessa jossa rakastettuani poltetaan roviolla edessäni. - Poikaystäväni ei tästä uskonut hevon sitä eikä tätä, ja väitti että olen saanut lapsesta asti vaivanneen tulen pelkoni siitä että olin hukkua lapsena. Höh, sanon minä.

Päässäni aistimani "juttu" ei ollut kovin selkeä, sillä en varsinaisesti nähnyt tapahtumaa (kuin osa minua olisi katsonut, mutta osa olisi sulkenut näkemänsä pois liian tuskallisena).

Vasta muutama vuosi myöhemmin aloin nähdä kristallinkirkkaita kuvia suljetuin silmin valveen ja unen rajalla. Myöhemmin näin pari näkyä myös keskellä päivää. Siihen ilmiö enimmäkseen tyssähtikin, ja sen jälkeen on ollut melkoista hiljaiseloa. Erään uneni perusteella vaikuttaisi että "sydäntsakrani" läpsähti kiinni 90-luvun puolivälissä kokemieni murheiden takia.

En tiedä kuinka paljon sinun "Musta Ruhtinattaresi" on symbolinen hahmo, mutta oli miten oli, niin minulla on itselläni "Isosisar", nainen jota katson ed. elämässäni munkkina rakastaneeni lähinnä jonkinlaisena henk.koht. mestarinani aina rovioon asti (ja kahta kauheammin sen jälkeen). Kaukaisessa edellisemmässä elämässä tosin oletan olleeni hänen vaimonsa, mutta silloinkin ensisijaisesti hänen oppilaansa.

Nykyisin en voisi ajatellakaan pokkuroivani minkään sortin gurun tai mestarin edessä, ja tulen mieluiten toimeen omillani. Kuitenkin, silloin kun otan Castanedan jutut (vaikka leikilläkin) enemmän tosissani, minusta tuntuu että tuota naista voi hyvin kuvata minun naguaalinaisekseni, ja minä olen hänen soturinsa. Hulluimmissa houreissani olen identifioitunut länsituulen soturinaiseksi, sillä minusta tuntuu läheisemmältä olla viiripää kuin jonkinlainen Miss Soturi, miltä muiden ilmansuuntien noidat CC:n kuvauksissa vaikuttivat, yäk.

Pöhköähän se tietysti on lähteä ymppäilemään inkarnaatiojuttuja CC:n taruihin, mutta mitä hittoa. Edelliset ovat minun omia kokemuksiani, ja omia kokemuksia tulee aina pitää ensisijaisina muihin lähteisiin verrattuna. Ja CC nyt vaan on niin pirun taidokas tarinoija, että osa minusta on aivan lääpällään niihin juttuihin, vaikka periaatteessa suhtaudunkin vähän nuivasti kaikenlaiseen uus-esoteriaan tyyliin "Kalevala-tarot", huh.

Ei CC kyllä ihan persiestään ole niitä juttujaan temmannut. Näin itse ehkä 5-vuotiaana unen, jossa kohtasin linnunpäisen miehen josta sain sähköiskun ja lennähdin taaksepäin. Vaikea kuvitella mistä ihmeestä pikkulapsi voi keksiä kaikkea tuollaista...

***

Joitakin vähäisempiä mahdollisesti kruunutsakraan liittyviä kokemuksia lukuunottamatta olen siis syystä tai toisesta keskittynyt 2 tsakran alueelle, ja tarkemmin ajatellen oikeastaan vain 3. silmän kohdalle. Yli 10 v olen ajoittain nähnyt asuntoani suljetuin silmin keskellä yötä, ja kerran olen herännyt siihen että olen juuri liukumassa takaisin kehooni. Turhauttavan hidasta kehitystä!

En tiedä mahtaisiko kehitystä nopeuttaa tietoinen tasajakoinen keskittyminen koko olemukseen, erityisesti vaikkapa heikkoon vatsan alueeseen (tahto). Samaistumiseni päästänsä pimahtaneisiin hahmoihin kuitenkin lienee liiallinen, niin että pelkään helposti järjen jättöä jos pyrin kovin voimalliseen kehitykseen.

Ei tämä lässytys kyllä iän kaiken voi toimia, eikä täyttää sitä tyhjiötä joka olen näennäisesti tavallisena ihmisenä.

Mutta kuinka paljon loppujen lopuksi voi tehdä itse, ja kuinka paljon on luottaminen Henkeen... Sinunkin kokemuksesi oli SPONTAANI.

Keskustelemisemme ei ehkä näin ollen valitettavasti voi perustua täydelliselle kokemusten tasavertaisuudelle, koska en ole kokenut mitään noin mullistavaa kuin sinä, mutta pystyn täältä kynnykseltä kuitenkin näkemään sen verran että jonkinlaista sinnepäin-ymmärrystä esiintynee puoleltani... Mutta tämähän ei liene sinulle uutta. Mitä pidemmäs on ehtinyt, sitä vähemmän tapaa niitä jotka JO kokivat, tietävät, tuntevat...

tulikivi kirjoitti:

hei taas Agwé!

satuin tänne eksymään ja tuli mieleeni, että liittyykö "maailman kaunein nainen" tähän asiaan vai onko se jotain ihan muuta?

Kyllä se kertoo tästä samasta.

Koko maaginen Työni on kuvailemastani kokemuksesta lähtien perustunut alkemistiseen sisäisen avioliiton ja pyhän androgyynin käsitteisiin, ja runo kertoo juurikin siihen liittyvistä tunteistani, minun suhteestani omaan sisäiseen voimaani.

Jos olet nähnyt vanhoja alkemistisia kuvia, joissa on hahmo, joka on puoliksi mies ja puoliksi nainen, ja jolla on kruunu päässä ja vaikka mitä ihmeen juttuja, niin se edustaa juuri sitä kokonaiseksi tullutta olentoa, androgyynia ihmisjumalaa.

:A:

Tellu kirjoitti:

niin minäkin näytän omani, vaikkei yhtä kookas olekaan. On tätä tosin esitelty jos jollekulle, ja aika harva siitä kai on mitään kostunut...

19-vuotiaana kun istuskelin iltaa kaikessa maallisessa rauhassa 1. "poika"ystäväni kanssa, kenties tv:tä katsoen, kenties kudoin; näin ja koin yhtäkkiä miten energiavuo manifestoitui eteeni, ja kohdistui suoraan rintaani, sydämeeni. Siitä energia kääntyi 90 asteen kulmaan ja kohosi suoraan päähäni. "Tiesin" välittömästi olevani läsnä tilanteessa jossa rakastettuani poltetaan roviolla edessäni. - Poikaystäväni ei tästä uskonut hevon sitä eikä tätä, ja väitti että olen saanut lapsesta asti vaivanneen tulen pelkoni siitä että olin hukkua lapsena. Höh, sanon minä.

Päässäni aistimani "juttu" ei ollut kovin selkeä, sillä en varsinaisesti nähnyt tapahtumaa (kuin osa minua olisi katsonut, mutta osa olisi sulkenut näkemänsä pois liian tuskallisena).

Vasta muutama vuosi myöhemmin aloin nähdä kristallinkirkkaita kuvia suljetuin silmin valveen ja unen rajalla. Myöhemmin näin pari näkyä myös keskellä päivää. Siihen ilmiö enimmäkseen tyssähtikin, ja sen jälkeen on ollut melkoista hiljaiseloa. Erään uneni perusteella vaikuttaisi että "sydäntsakrani" läpsähti kiinni 90-luvun puolivälissä kokemieni murheiden takia.

En tiedä kuinka paljon sinun "Musta Ruhtinattaresi" on symbolinen hahmo, mutta oli miten oli, niin minulla on itselläni "Isosisar", nainen jota katson ed. elämässäni munkkina rakastaneeni lähinnä jonkinlaisena henk.koht. mestarinani aina rovioon asti (ja kahta kauheammin sen jälkeen). Kaukaisessa edellisemmässä elämässä tosin oletan olleeni hänen vaimonsa, mutta silloinkin ensisijaisesti hänen oppilaansa.

Nykyisin en voisi ajatellakaan pokkuroivani minkään sortin gurun tai mestarin edessä, ja tulen mieluiten toimeen omillani. Kuitenkin, silloin kun otan Castanedan jutut (vaikka leikilläkin) enemmän tosissani, minusta tuntuu että tuota naista voi hyvin kuvata minun naguaalinaisekseni, ja minä olen hänen soturinsa. Hulluimmissa houreissani olen identifioitunut länsituulen soturinaiseksi, sillä minusta tuntuu läheisemmältä olla viiripää kuin jonkinlainen Miss Soturi, miltä muiden ilmansuuntien noidat CC:n kuvauksissa vaikuttivat, yäk.

Pöhköähän se tietysti on lähteä ymppäilemään inkarnaatiojuttuja CC:n taruihin, mutta mitä hittoa. Edelliset ovat minun omia kokemuksiani, ja omia kokemuksia tulee aina pitää ensisijaisina muihin lähteisiin verrattuna. Ja CC nyt vaan on niin pirun taidokas tarinoija, että osa minusta on aivan lääpällään niihin juttuihin, vaikka periaatteessa suhtaudunkin vähän nuivasti kaikenlaiseen uus-esoteriaan tyyliin "Kalevala-tarot", huh.

Ei CC kyllä ihan persiestään ole niitä juttujaan temmannut. Näin itse ehkä 5-vuotiaana unen, jossa kohtasin linnunpäisen miehen josta sain sähköiskun ja lennähdin taaksepäin. Vaikea kuvitella mistä ihmeestä pikkulapsi voi keksiä kaikkea tuollaista...

***

Joitakin vähäisempiä mahdollisesti kruunutsakraan liittyviä kokemuksia lukuunottamatta olen siis syystä tai toisesta keskittynyt 2 tsakran alueelle, ja tarkemmin ajatellen oikeastaan vain 3. silmän kohdalle. Yli 10 v olen ajoittain nähnyt asuntoani suljetuin silmin keskellä yötä, ja kerran olen herännyt siihen että olen juuri liukumassa takaisin kehooni. Turhauttavan hidasta kehitystä!

En tiedä mahtaisiko kehitystä nopeuttaa tietoinen tasajakoinen keskittyminen koko olemukseen, erityisesti vaikkapa heikkoon vatsan alueeseen (tahto). Samaistumiseni päästänsä pimahtaneisiin hahmoihin kuitenkin lienee liiallinen, niin että pelkään helposti järjen jättöä jos pyrin kovin voimalliseen kehitykseen.

Ei tämä lässytys kyllä iän kaiken voi toimia, eikä täyttää sitä tyhjiötä joka olen näennäisesti tavallisena ihmisenä.

Mutta kuinka paljon loppujen lopuksi voi tehdä itse, ja kuinka paljon on luottaminen Henkeen... Sinunkin kokemuksesi oli SPONTAANI.

Keskustelemisemme ei ehkä näin ollen valitettavasti voi perustua täydelliselle kokemusten tasavertaisuudelle, koska en ole kokenut mitään noin mullistavaa kuin sinä, mutta pystyn täältä kynnykseltä kuitenkin näkemään sen verran että jonkinlaista sinnepäin-ymmärrystä esiintynee puoleltani... Mutta tämähän ei liene sinulle uutta. Mitä pidemmäs on ehtinyt, sitä vähemmän tapaa niitä jotka JO kokivat, tietävät, tuntevat...

Lue lisää

Hei Tellu,

I can feel your pain.

En totta puhuen olisi ikimaailmassa kokevani koskaan mitään sellaista. Olin tietysti kovasti toivonut kokevani jotakin noituuteen kuuluvaa ja tehnyt yhtä sun toista sen eteenkin, mutten erityisen voimallisesti tai pitkäjänteisesti. Olin lähinnä kokeillut kaikenlaista pientä ja pitänyt yllä taipumatonta intentiota saavuttaa jotakin.

Kokemukseni oli toisaalta kaksiteräinen miekka. Se teki tiestä todellisen, joka tarkoittaa että nyt sitä on kuljettava. Siinä mielessä se myös pilasi elämäni. Sain tietää kuinka pahasti pielessä on se arkitodellisuus jossa elän, kuinka heikkoja ihmiset ovat jne. Sain tietää etten minä olekaan oikeasti minä, etteivät minun käteni ole minun käteni eivätkä minun ajatukseni minun eivätkä tunteenikaan ole minun. Tai ne ovat sitä vain osittain, kuin hieman sammutettuina, paristot vähissä... ja näin on kaikilla muillakin ihmisillä, lukuunottamatta muutamia valaistuneita onnenpekkoja.

Mutta sen tuskan kanssa kyllä elää kun tietää että on ainakin välähdyksen nähnyt siitä mistä "puhutaan". Ei tarvitse kuolla huutaen "olin new age hippi enkä saanut siitä jutusta mitään perkele!". :-)

Kokemukseni tavallaan korvasi ne 7 vuotta jotka olin harjoittanut noituuttani valjusti ja sinnsuntänne hälläväliä -tyylillä (eihän sitä voi heti osatakaan, kun kaikki on niin hämmentävää eikä tiedä ketä uskoa). Se kokemus toi niin paljon tietoa ja voimaa, että kannatti hyvinkin odottaa sitä 7 vuotta.

Mitä siitä jäi? No ainakin siitä jäi parempi kyky arvioida erilaisen esoteerisen tiedon arvoa ja käyttökelpoisuutta. Näen jo päältä missä on järkeä ja mikä on täyttä hevonpaskaa, ja mikä on sellaista mitä olen kyvytön arvioimaan.

Toinen on parantunut ruoansulatus. Minulla oli aika paljon ongelmia terveyteni kanssa ja vatsa on se joka ensimmäisenä reagoi stressiin. Kundaliniheräämisen jälkeen ei enää ollut mitään ongelmia. Olen voinut syödä lähestulkoon normaalia ruokaa sen jälkeen.

Lisäksi muutaman viikon sen jälkeen minulla oli parempi keskittymiskyky ja visualisointikyky, mutta se haihtui. Jotain kuitenkin tapahtui, koska olen sittemmin saanut hieman entistä helpommin tehtyä kaikenlaista mysteeristä shittiä. Ero ei ole päätähuimaava, mutta kuitenkin.

Tavallaan en ole vielä päässyt kunnolla alkuunkaan. Tehokkaiden ja juuri minulle sopivien menetelmien löytäminen ja opiskelu on osoittautunut melkomoiseksi urakaksi, samoin kuin magian perusperiaatteiden *aito* ymmärtäminen (ei mitään kabbala paskaa tai hatusta temmattuja "lakeja"). Olen oikeastaan työskennellyt magian parissa vakavasti vasta noin 9 vuotta, ja tästä 7 vuotta on ollut enimmäkseen älyllistä pohdiskelua ja erilaisten juttujen satunnaista kokeilemista. Olenkin oikeastaan vasta tässä viimeisen vuoden sisällä tullut sille kynnykselle, että koen astuneeni sisälle todellisen maagisen työn kentälle kunnon asein ja järkevät tavoitteet mielessäni.

Vahva kutsumus (tai mieletön lahjakkuus) tähän tarvitaan jos meinaa edetä new age hörhöä pidemmälle. Lopulta maagikon elämä on aikamoista rääkkiä. Ei tavallinen ihminen halua tällaista. Olisi vain stressaavaa ajatella, että pitäisi kaiken muun elämässä vaadittavan tekemisen lisäksi vielä saavutettava joku hiton valaistuminen ja surffata avaruuden hopealangoilla pitkin todellisuuden sipulinkerroksia. Itsekin olen ikäänkuin tuhlannut näihin juttuihin aikaa, jonka olisin voinut käyttää elämäni edistämiseen muilla tavoilla. Minulla olisi ehkä nyt hyväpalkkainen työ, kaunis koti ja vaimo...

Mutta ehkä tämä oli minun kohtaloni. Jos en olisi lukiosta valmistuttuani alkanut superhyperinnokkaasti ottamaan selvää noituudesta - kuten tein - en varmaankaan tänä päivänä enää olisi erityisen kiinnostunut koko asiasta.

Siinä on tiettyjä etuja että pääsee "puuron äärelle" jo hyvissä ajoin. Silti tunnen itseni jo aika vanhaksi, vaikka olen vasta 26 (nuorihan se on noidaksi, mutta kuitenkin).

Kuten kaikessa muussakin, mitä nuorempana aloittaa, sen paremmaksi siinä ehtii ja pystyy tulla. Tämä on minun juttuni. Joskus kadehdin yhtä sun toista kaveriani, joka on vaikkapa treenannut jostain lukiosta saakka vaikkapa kitaransoittoa ja on nyt niin hyvä että matkustelee ympäri maailmaa voittamassa palkintoja, tai kaveria joka on harrastanut kungfua koko sen ajan kun minä olen hörhöillyt, ja hän on erinomaisessa fyysisessä kunnossa, siinä missä minä olen hieman makaronimainen ja veltto ja kärsin erinäisistä kroonisista lihasjännityksistä ja muista vaivoista jotka tulevat todennäköisesti liikunnan puutteesta. Kuitenkin tämä minun juttuni on antanut sellaista mitä ei ole kenelläkään muulla, ja jota kukaan muu ei tule ehkä koskaan saamaankaan. Olen käynyt taisteluita jotka muilla on vielä edessä. Jokainen kulkee omaa reittiää perille ja kohtaa asiat eri järjestyksessä.

Minulta kesti 8 vuotta tajuta, että liikuntakin voi olla ensiluokkaista mustaa magiaa... ja moni muukin asia, joka ei muistuta lainkaan Castanedalaisia harjoituksia. Olin ehkä hiukan liikaa Castanedan metodologiassa jumissa, vaikka siinä oli tietysti hyviäkin puolia.

Minulle oli pitkään vaikeaa yhdistää magia saumattomasti arkielämän kanssa. Oli erikseen arkielämä ja sitten jotkut hämyjutut. Hain apua etsimällä itselleni yhteistyökumppaneita. Löysin niitä ja yhteistyön voimalla asiat alkoivat selvitä. Nykyään arki ja mystiikka menevät paljon enemmän päällekäin, eikä niiden välillä enää ole niin pahaa ristiriitaa. Olen siis opetellut soveltamaan maagisia periaatteitani arkielämänkin puitteissa, ja koen että edesautan kosmisen suunnitelmani toteutumista myös käymällä kaupassa (ostamassa hapankaalia (hapankaali nostattaa kehon energioita)) tai katsomalla mielenkiintoisia elokuvia (paholaisen asianajaja yms) tai mitä vain. Koetan elää omien oppieni mukaan...

Kaikkea parasta sinulle, ja väkevää osaamista ja oivalluksen hetkiä!

:A:

Agwé kirjoitti:

Hei Tellu,

I can feel your pain.

En totta puhuen olisi ikimaailmassa kokevani koskaan mitään sellaista. Olin tietysti kovasti toivonut kokevani jotakin noituuteen kuuluvaa ja tehnyt yhtä sun toista sen eteenkin, mutten erityisen voimallisesti tai pitkäjänteisesti. Olin lähinnä kokeillut kaikenlaista pientä ja pitänyt yllä taipumatonta intentiota saavuttaa jotakin.

Kokemukseni oli toisaalta kaksiteräinen miekka. Se teki tiestä todellisen, joka tarkoittaa että nyt sitä on kuljettava. Siinä mielessä se myös pilasi elämäni. Sain tietää kuinka pahasti pielessä on se arkitodellisuus jossa elän, kuinka heikkoja ihmiset ovat jne. Sain tietää etten minä olekaan oikeasti minä, etteivät minun käteni ole minun käteni eivätkä minun ajatukseni minun eivätkä tunteenikaan ole minun. Tai ne ovat sitä vain osittain, kuin hieman sammutettuina, paristot vähissä... ja näin on kaikilla muillakin ihmisillä, lukuunottamatta muutamia valaistuneita onnenpekkoja.

Mutta sen tuskan kanssa kyllä elää kun tietää että on ainakin välähdyksen nähnyt siitä mistä "puhutaan". Ei tarvitse kuolla huutaen "olin new age hippi enkä saanut siitä jutusta mitään perkele!". :-)

Kokemukseni tavallaan korvasi ne 7 vuotta jotka olin harjoittanut noituuttani valjusti ja sinnsuntänne hälläväliä -tyylillä (eihän sitä voi heti osatakaan, kun kaikki on niin hämmentävää eikä tiedä ketä uskoa). Se kokemus toi niin paljon tietoa ja voimaa, että kannatti hyvinkin odottaa sitä 7 vuotta.

Mitä siitä jäi? No ainakin siitä jäi parempi kyky arvioida erilaisen esoteerisen tiedon arvoa ja käyttökelpoisuutta. Näen jo päältä missä on järkeä ja mikä on täyttä hevonpaskaa, ja mikä on sellaista mitä olen kyvytön arvioimaan.

Toinen on parantunut ruoansulatus. Minulla oli aika paljon ongelmia terveyteni kanssa ja vatsa on se joka ensimmäisenä reagoi stressiin. Kundaliniheräämisen jälkeen ei enää ollut mitään ongelmia. Olen voinut syödä lähestulkoon normaalia ruokaa sen jälkeen.

Lisäksi muutaman viikon sen jälkeen minulla oli parempi keskittymiskyky ja visualisointikyky, mutta se haihtui. Jotain kuitenkin tapahtui, koska olen sittemmin saanut hieman entistä helpommin tehtyä kaikenlaista mysteeristä shittiä. Ero ei ole päätähuimaava, mutta kuitenkin.

Tavallaan en ole vielä päässyt kunnolla alkuunkaan. Tehokkaiden ja juuri minulle sopivien menetelmien löytäminen ja opiskelu on osoittautunut melkomoiseksi urakaksi, samoin kuin magian perusperiaatteiden *aito* ymmärtäminen (ei mitään kabbala paskaa tai hatusta temmattuja "lakeja"). Olen oikeastaan työskennellyt magian parissa vakavasti vasta noin 9 vuotta, ja tästä 7 vuotta on ollut enimmäkseen älyllistä pohdiskelua ja erilaisten juttujen satunnaista kokeilemista. Olenkin oikeastaan vasta tässä viimeisen vuoden sisällä tullut sille kynnykselle, että koen astuneeni sisälle todellisen maagisen työn kentälle kunnon asein ja järkevät tavoitteet mielessäni.

Vahva kutsumus (tai mieletön lahjakkuus) tähän tarvitaan jos meinaa edetä new age hörhöä pidemmälle. Lopulta maagikon elämä on aikamoista rääkkiä. Ei tavallinen ihminen halua tällaista. Olisi vain stressaavaa ajatella, että pitäisi kaiken muun elämässä vaadittavan tekemisen lisäksi vielä saavutettava joku hiton valaistuminen ja surffata avaruuden hopealangoilla pitkin todellisuuden sipulinkerroksia. Itsekin olen ikäänkuin tuhlannut näihin juttuihin aikaa, jonka olisin voinut käyttää elämäni edistämiseen muilla tavoilla. Minulla olisi ehkä nyt hyväpalkkainen työ, kaunis koti ja vaimo...

Mutta ehkä tämä oli minun kohtaloni. Jos en olisi lukiosta valmistuttuani alkanut superhyperinnokkaasti ottamaan selvää noituudesta - kuten tein - en varmaankaan tänä päivänä enää olisi erityisen kiinnostunut koko asiasta.

Siinä on tiettyjä etuja että pääsee "puuron äärelle" jo hyvissä ajoin. Silti tunnen itseni jo aika vanhaksi, vaikka olen vasta 26 (nuorihan se on noidaksi, mutta kuitenkin).

Kuten kaikessa muussakin, mitä nuorempana aloittaa, sen paremmaksi siinä ehtii ja pystyy tulla. Tämä on minun juttuni. Joskus kadehdin yhtä sun toista kaveriani, joka on vaikkapa treenannut jostain lukiosta saakka vaikkapa kitaransoittoa ja on nyt niin hyvä että matkustelee ympäri maailmaa voittamassa palkintoja, tai kaveria joka on harrastanut kungfua koko sen ajan kun minä olen hörhöillyt, ja hän on erinomaisessa fyysisessä kunnossa, siinä missä minä olen hieman makaronimainen ja veltto ja kärsin erinäisistä kroonisista lihasjännityksistä ja muista vaivoista jotka tulevat todennäköisesti liikunnan puutteesta. Kuitenkin tämä minun juttuni on antanut sellaista mitä ei ole kenelläkään muulla, ja jota kukaan muu ei tule ehkä koskaan saamaankaan. Olen käynyt taisteluita jotka muilla on vielä edessä. Jokainen kulkee omaa reittiää perille ja kohtaa asiat eri järjestyksessä.

Minulta kesti 8 vuotta tajuta, että liikuntakin voi olla ensiluokkaista mustaa magiaa... ja moni muukin asia, joka ei muistuta lainkaan Castanedalaisia harjoituksia. Olin ehkä hiukan liikaa Castanedan metodologiassa jumissa, vaikka siinä oli tietysti hyviäkin puolia.

Minulle oli pitkään vaikeaa yhdistää magia saumattomasti arkielämän kanssa. Oli erikseen arkielämä ja sitten jotkut hämyjutut. Hain apua etsimällä itselleni yhteistyökumppaneita. Löysin niitä ja yhteistyön voimalla asiat alkoivat selvitä. Nykyään arki ja mystiikka menevät paljon enemmän päällekäin, eikä niiden välillä enää ole niin pahaa ristiriitaa. Olen siis opetellut soveltamaan maagisia periaatteitani arkielämänkin puitteissa, ja koen että edesautan kosmisen suunnitelmani toteutumista myös käymällä kaupassa (ostamassa hapankaalia (hapankaali nostattaa kehon energioita)) tai katsomalla mielenkiintoisia elokuvia (paholaisen asianajaja yms) tai mitä vain. Koetan elää omien oppieni mukaan...

Kaikkea parasta sinulle, ja väkevää osaamista ja oivalluksen hetkiä!

:A:

Lue lisää

Iltaa vaan mr. A...

Mikään ei olekaan ihanampaa kuin pälpättää itsestään, ja jos vielä siihen yhdistyy jokin oma intohimo, niin mikäs siinä...

Jos ajattelen omaa henkilöhistoriaani, niin minullahan ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään erityisen vakavasti otettavaa vaihtoehtoa tälle Jollekin, ellei sitten kirjoittaminen. Sainhan jo pikkutaaperona päähäni että minusta tulee isona kirjailija. NO, tähän mennessä on tullut vain pöytälaatikko-sellainen.

Kaikki muu minun on elämässäni ollut helppo "uhrata", sillä en ole koskaan halunnut perhettä, ja minulla on ollut uskomaton lykky löytää suht'koht' kaltaiseni kumppani, joten pystyn kanavoimaan seksuaalisista energioista osan sitä kautta jotten täysin pimpahda päästäni. Olen toki tietysti pähkäillyt olisiko seksuaalisen voimansa itsellään pidättäminen kehitystä nopeuttava seikka, mutta pelaan kuitenkin mieluiten aina VARMAN PÄÄLLE. Ennemmin hitaammin ja varmemmin, kuin nopeasti ja suoraan hetteiköille. Tietysti jos saisin kumppanini kanssa tietynlaisen energeettisen suljetun systeemin aikaiseksi, vain taivas olisi rajana.

Materiaalisella puolella ei ole paljon ollut huolta rahasta (kun sitä ei ole), eikä siitä että jämähtää paikoilleen (muuttelen vuosittain paikasta toiseen koska en näytä millään löytävän asuntoa johon kykenisin olemaan tyytyväinen). Ainoa paha addiktioni ovat olleet kirjat ja jossain määrin netti.

Pirullisinta elämässäni on sosiaalisen verkon puuttuminen. Mutta vaihtaisinko Hengen perässä kieli pitkällä juoksemisen siihen kaikkeen hauskuuteen mitä ihmisten kanssa voi olla? En tiedä. Juuri verkon puutteen takia yleensäkin olen pysynyt tällä tiellä, ja ainoa "sosiaalinen" verkko mikä minua on todella kiinnostanut on ollut muiden kaltaisteni seura. Heikäläisiä on tullut ja mennyt, enimmäkseen mennyt... Mutta aina silloin tällöin saa hetkeksi yhteyden johonkuhun. Täysin yksi-yhteen ei tietysti ole ikinä kenkään kenenkään kanssa, mutta tuskin lienee tarkoituskaan. Emme ole klooneja.

****

Olen mietiskellyt toisinaan kuinka "puhtaana" informatiivisessa mielessä omaa perustavanlaatuista kokemustani voi pitää sikäli että olin jo 10- tai 11-vuotiaasta asti uskonut reinkarnaatioon ja tutkinut kirjoja teosofiasta yms. Mutta luulenpa että parempi näin, että minulla oli edes jotakin fiilistä johonkin suuntaan jo valmiiksi, koska muuten minua olisi varmaan kärrätty piipaa-autolla lasarettiin kokemukseni jälkeen. He, joilla on ollut onni harrastaa meditaatiota ennen tuollaista kokemusta ottavat sen varmasti melko sellaisenaan ja luonnollisena, mutta ihminen (minä siis) joka ei ole mitenkään näperrellyt tietoisesti minkään parissa kirjojen lukemista lukuunottamatta on aika äimänkäkenä kun tuosta noin vaan paiskataan moista matskua.

Mistä kaikki tällainen tulee? Kuka/mikä päättää että näin tulee tapahtua, minäkö ennen kuin synnyin, vai jokin sellainen osa minua tässä ja nyt, joka ei varsinaisesti kuulu päivätietoisuuteeni? Vai olinko yhteydessä "Isosisareeni" hänen tahdostaan tai yhteisestä sopimuksesta? Kysymyksiä kysymyksiä. En oikeastaan kovin paljon tätä asiaa ole ikinä pohtinut, sillä siitä ei irtoa sitä eikä tätä. Näin vain on ja näillä eväillä edetään.

Mistä sitten johtuu että kun ovea on raotettu, se paiskataan kiinni ja ilkutaan avaimenreiästä että yritäpä nyt saada tästä jotakin ja kokeile avata tämä ovi ITSE... Raivostuttavaa.

Silti en kadehdi niitä joilla ei tätä kirousta ja siunausta ole. Kun katson ympärilleni, näen mitättömiä elämiä vailla tarkoitusta, ihmisiä tuhertamassa jonninjoutavia asioita joilla ei ole pätkän vertaa merkitystä. Ei ole tälläkään, enkä kuvittele olevani mitään sen ihmeellisempää, mutta ainakin elän tarkoitushakuisesti. Elän pyrkien tiedostamaan aina vain enemmän, sen sijaan että vain tappaisin aikaani odottaen koska hautaan pääsee.

Fyysisesti en ole juurikaan itseäni muokannut siksi tahi täksi, mutta mieltäni olen rassannut sillä tavalla että uskoisin ettei semmoista kestäisi kovin moni. Ei varsinkaan näillä sukurasitteilla joita minulla on. Kuultuani taannoin taas kerran esimerkkejä kanssani samaa verta ja lihaa jakavien ihmisten toilailuista olen suorastaan ihmeissäni että olen näinkin järkevä kuin olen... Luulenkin että minun kohdallani henkiset harrasteeni ovat kehittäneet käsitys- ja havaintokykyäni, kenties nostaneet älykkyyttänikin.

Josta tietysti voi päätellä että nämä asiat eivät ole minulle pelkkä pullakahvee-harrastus...

Pai tö vei. Ovatkohan miehet jotenkin fyysisempiä tapauksia, koska olen ollut havaitsevinani että "alan" ihmisten keskuudessa miehille on ihan itsestäänselvyys muokata koko ajan fyysistä kehoaan... (Mitähän sillä alallakin nyt sitten tarkoittaisi. Castanedalaisuus, magia, jogaismi jne.)

Agwé kirjoitti:

Hei Tellu,

Nyt esitit kysymyksen joka on varsinainen Pandoran lipas. Tämä aihe saa minut rullaamaan kuin höyryveturi, mutta koetan pysyä aiheessa...

Sydämessäni olen tuntenut ainakin muutamaa erilaista tunnetta, joille en tiedä onko niille fysiologista selitystä. Ehkä on, ehkä ei. Jos onkin, ei tämä välttämättä tarkoita etteikö olisi kysymys samoista prosesseista kuin mitä chakroilla kuvataan.

Ja asiaan: Eräs tunne jota olen toistuvasti tuntenut hetkinä jolloin olen kaikkein lähimmäksi päässyt koskettamaan Pimeyden Ruhtinasta, on tunne rinnassani joka tuntuu samalta kuin sydämeni olisi käsi, joka avautuisi. Hetken aikaa tuntuu siltä kuin sydämeni olisi ollut auki. Tämä on toistunut useita kertoja ja ainoastaan kaikkein väkevimmissä rituaaleissani. Tunne on voinut olla vain sekunnin murto-osankin mittainen joskus. Se aivan kuin jokin koskettaisi minua suoraan sydämeen.

Edellä kuvailemani tunne muistuttaa minua melkolailla eräästä aikaisemmasta sydänchakra-kokemuksesta jonka koin muutama vuosi sitten. No, sydänchakrakokemus on kyllä melkoisen vähättelevä ilmaus. Koin nimittäin tuolloin spontaanin ja täusimittaisen kundaliniheräämisen, ja olin täydellisesti muuntuneessa tietoisuuden tilassa kolmen päivän ajan. Olin tuon ajanjakson verran täydellisesti transformoitunut olento, jokin muu olento kuin se ihminen joka olin ollut, ja joka olen tänäänkin.

Ymmärsin suoraan pelkän henkilökohtaisen voimani rikastuttaman olemukseni kautta suuren osan siitä tiedosta jota on koetettu välittää pyhissä kirjoituksissa. Tiesin mitä tiesin, koska minulla oli tarpeeksi voimaa tietää.

Tuona aikana eräs tunne joka oli jatkuvasti läsnä, oli tunne siitä kuin rinnassani olisi ollut tuhatlehtinen lootuskukka, joka säteili iloa kaikkialle ympärilleni. Oivalsin, että valaistuneen ihmisen sydän on juuri tällainen, ja että tällainen on se tila johon minun tulee pyrkiä, ja jonka tekeminen vakiintuneeksi on minun elämäntehtäväni.

Samassa rytinässä koin kaikki muutkin asiaan kuuluvat jutut. Kolmannen silmän aukeaminen tuntui siltä kuin minulla olisi kirjaimellisesti ollut jonkinlainen silmä keskellä otsaani. Ei tietenkään fyysinen, mutta minusta tuntui siltä että saatoin lähettää silmieni välissä olevasta pisteestä jonkinlaisia maagisia lasersäteitä tahtoni voimalla, että aivan kuin olisin voinut katsoa mitä tahansa asiaa ja muuttaa sen tahtoni voimalla. Tämä tuntemus vahvistui aina kun käytin tahdonvoimaani tai koetin visualisoida jotakin. Oivalsin, että juuri tältä tuntuu olla Shiva. Kun käänsin silmäni ylöspäin ja katsoin kohti tätä pistettä otsassani, näin kirkkaasti ja selkeästi jonkinlaista valkoista usvaa tai plasmaa joka vaikutti kiertävän pääni ympärillä, joka sitten yhtäkkiä katosi.

Päälaellani tunsin myös jatkuvasti erikoisen tunteen, jota voisi kuvata "kruunuksi", elikä siis kruunuchakraksi. Oma käsitykseni tästä kuitenkin on sellainen, että se muistuttaa enemmän kuin puun juurista tehtyä päähinettä, jonka juuret ulottuvat kaikkialle ylisiin maailmoihin. Käsitin, että tämä tuntemus on syynä siihen, miksi länsimaisessa alkemiassa hirvi symboloi sielua. Hirvellä on suuret sarvet. Samoin käsitin, että niinsanottu elämänpuu on ihmisen luoma projektio oman psyykeensä rakenteesta. Kenties tunne puumaisuudesta johtuu myös hermojärjestelmän lonkeroisesta rakenteesta? Tunsin olevani olemassa jokaisella solullani, aivan kuin olisin ollut tietoinen koko elimistöstäni.

Tämän valossa ei ole yllättävää, että kykenin sormia napsauttamalla säätelemään elimistöni prosesseja joihin ei normaalisti pysty vaikuttamaan tahdonvoimalla, tai ei ainakaan niin nopeasti. Pystyin vain tekemällä tietoisen päätöksen (ja käyttämällä Shivan silmääni)silmänräpäyksessä menemään syvään transsitilaan, joka oli niin syvä, että sellaisen saavuttaminen olisi normaalisti vaatinut vähintään tunnin ajan ankaraa meditaatiota ja rentoutusmenetelmiä, ja käyttäen apuna aivoaaltosynkronoitua kohinaa. Ja nyt siis tämä kaikki vain sormia napasuttamalla. On todellakin ihmeellistä, kuinka paljon valtaa ihmisellä voi olla itsensä yli, kun hänellä on LINKKI INTENTIOON. Castanedan kirjat ovat ehkä fiktiota, mutta hänellä oli joitakin todella osuvia termejä. Ymmärsin vihdoin, mitä Don Juan tarkoitti sanoessaan mysteerisesti: "Intentiota käytetään vain käyttämällä intentiota".

Palatakseni chakroihin, koin lisäksi voimakkaasti, että jossain syvällä lantionpohjassani sijaitsi kaiken henkilökohtaisen voimani keskus. Näiden tuntemusten kuvaileminen on liki mahdotonta sanoin, varsinkin näin vuosia myöhemmin. Joka tapauksessa tulin vakuuttuneeksi Kundalinivoiman olemassaolosta ja tunsin kuinka se lepää lantionpohjassani, säteillen voimaansa, jota hyvin voisi kuvailla "käärmemäiseksi". Tämä käärmevoima oli nyt ainakin osittain hereillä, koska se säteili niin voimakkaasti ja täytti minut viimeistä soluani myöten.

Kokemukseni tästä voimanlähteestä muistutti kuin jotakin mysteeristä singulariteettiä, jonka kautta kulki linkki tuntemattomaan pimeyden maailmaan, suunnattomaan ja kauhistuttavaan mustaan Abyssiin, josta minuun virtasi kaikki se tietoinen tuli joka oli täyttänyt kehoni. Tuo musta pimeys oli selvästi feminiininen olemukseltaan. Sen antaman voima oli luonteeltaan seksuaalista. Hän oli tarujen Babylon, Suuri Huora. Oivalsin, että maaginen voima on seksuaalienergiaa. Tämä Musta Syöveri oli Shakti, ja minä tiesin että nämä olivat Shivan ja Shaktin häät. Minä olin Shiva (Pimeyden Ruhtinas) ja Pimeyden Voima oli Shakti, ja me olimme tehneet ikuisen sopimuksen. Tämä outo voima oli yhtä kammottava kuin kiehtovakin. Tunsin että se saattaisi ahmaista minut kokonaan suihinsa... ei, pikemminkin se oli jo ahmaissut minut kokonaan. Me olimme yhtä. Minä olin uhrannut itseni sille. Ja niin oli hyvä. Olin menettänyt jotakin... tehnyt jonkin omituisen vaihtokaupan. Ja minä tiesin, että sitä jonka olin antanut pois, en tulisi koskaan kaipaamaan takaisin.

Tämän merkillisen demonisen liiton ansiosta tunsin olevani vihdoin kokonainen ja aito ihminen, oikea noita, muukalainen maan päällä, jopa puolijumala, valmis poltettavaksi roviolla ymmärtämättömien maajussien toimesta.

Kykenin tuntemaan normaalia aidompaa rakkautta ja mielihyvää, kuten myös normaalia laadukkaampaa ilkikurisuutta ja pahantahtoisuutta. Castanedan termein sanottuna, "olin tullut siihen kokoomapisteen sijaintiin, jossa sääli loppuu".

Ymmärrät varmaan, että näitä asioita on mahdotonta kuvata normaalin new age kielen avulla tai edes joogafilosofian. Kaikesta huolimatta kaikki mielestäni täsmää ainakin osapuilleen sen kanssa, mitä kaikkein arkaaisimmat kirjoitukset kertovat chakroista (uudempi new age paska ei välttämättä päde).

Myöhemmin palauduin normaaliksi ja tajusin, että minun on tehtävä vielä paljon työtä voidakseni uudelleen saavuttaa ja sitten vakiinnuttaa tuo korkeampi olemisen tila. Himmeät pilvilinnat joita olin aikaisemmin jahdannut olivat nyt todella olemassa ja ulottuvillani. Olin löytänyt tieni.

Olen haastatellut erinäisiä noitia ja maagikoita selvittääkseni kuinka monella on ollut vastaavia kokemuksia kuin tässä kuvailin, enkä ole löytänyt juuri ketään. Hyvin harva on tunnistanut mitään niistä tuntemuksista joita olen kuvaillut. Joillakin on ollut yksi tai useampia vastaavia tunteita, mutta ei vastaavanlaista kolmen vuorokauden karuselliä jonka minä kävin läpi. Internetistä olen lukenut kuvauksia kundalinikokemuksista, ja vaikkei sieltä löytynyt ainoatakaan täsmälleen samanlaista kuin minun kokemukseni, on niissä selvästi kysymys aivan samasta asiasta.

Tuon jälkeen epäilyni loppui, ja niin loppui myös uskoni. Minä TIESIN. Ja kun se kaikki loppui, minä en enää tiennytkään. Olin taas vain sama vanha minä. Onneksi ihmisellä on sellainen ominaisuus kuin *muisti*, ja lisäksi kirjoitin itselleni ylös kaiken minkä tiesin silloin kun vielä tiesin (tai ainakin kaiken minkä ylipäänsä saattoi kertoa sanoin). Minusta oli tullut itse oma messiaani. Olin saanut pyhän ilmoituksen itseltäni. Kirjoitin itse oman Pimeyden Evankeliumini. Nyt olen tavallaan oma oppilaani, ja seuraan omia opetuksiani.

:i:

Lue lisää

Ehkäpä, koska olen vuosikausia pyrkinyt teroittamaan visualisointikykyäni, minun on jotensakin "helppo" simuloida päässäni kokemuksesi. Ja vieläkin enemmän ihmettelen miksi tällaista, kuin sinulle, ei tapahdu useammin (ja piruvie miksei minulle, gr!) Joskus tuntuu kuin tuollaiset asiat olisivat vain sentin päässä... Ja sitten ne saa ohitettua kilometrin hajuraolla. Miksi?!

Joskus aikoinaan munkit ja nunnat kokivat hurmiotiloja joissa enkelit tökkivät keihäillä, demonit hilluivat seinillä, Jeesus ja Maria tulivat morjestamaan. Jos uskonnollinen kuorrutus voitaisiin jälkikäteen riisua pois, heidän kokemuksensa olisivat mitä mielenkiintoisimpia...

Onkohan nykyinen maailmanmeno tappanut näkyjen voiman ihmisistä? Mikähän minuakin pidättelee?

Vuosia sitten yritin parantaa itseni kristalleilla eräästä sairaudesta. En parantunut, mutta koin yhtäkkiä kultaisen valon sisälläni ja kaikki oli niin "oikein" ja täydellistä kuin olla voi. Pääpointtina oli ettei ollut enää mitään ongelmaa olemisessa, ikäänkuin olisin saanut "siunauksen" itseltäni itselleni. Tapahtuman päätteeksi ja tullessani takaisin omaksi minäkseni tunsin valuvani useita senttejä alaspäin, elikä ilmeisesti kokemus liittyi ns. kruunutsakraan. Toisen kerran koin vastaavaa herätessäni yhtäkkiä keskellä yötä.

Mikäli olisin katolinen, nuo em. tapahtumat varmaan olisivat vilisseet enkeleitä sun muita. Pyrin kuitenkin kokemaan kaiken mahdollisimman "sellaisenaan", niin etten valitsisi mitään selitysjärjestelmää kokemusteni tueksi. Ellei se sitten väkisin tule samassa paketissa.

Onko minun vain tyydyttävä ikuisesti "takana loistava tulevaisuus" -fiiliksiin? Siihen en suostu. Henkeä ei tietysti voi pakottaa (olen näemmä enemmän Hengen saalistaja kuin Hengen saalistama, nykyisin), mutta jotain tars teherä!

Tellu kirjoitti:

Ehkäpä, koska olen vuosikausia pyrkinyt teroittamaan visualisointikykyäni, minun on jotensakin "helppo" simuloida päässäni kokemuksesi. Ja vieläkin enemmän ihmettelen miksi tällaista, kuin sinulle, ei tapahdu useammin (ja piruvie miksei minulle, gr!) Joskus tuntuu kuin tuollaiset asiat olisivat vain sentin päässä... Ja sitten ne saa ohitettua kilometrin hajuraolla. Miksi?!

Joskus aikoinaan munkit ja nunnat kokivat hurmiotiloja joissa enkelit tökkivät keihäillä, demonit hilluivat seinillä, Jeesus ja Maria tulivat morjestamaan. Jos uskonnollinen kuorrutus voitaisiin jälkikäteen riisua pois, heidän kokemuksensa olisivat mitä mielenkiintoisimpia...

Onkohan nykyinen maailmanmeno tappanut näkyjen voiman ihmisistä? Mikähän minuakin pidättelee?

Vuosia sitten yritin parantaa itseni kristalleilla eräästä sairaudesta. En parantunut, mutta koin yhtäkkiä kultaisen valon sisälläni ja kaikki oli niin "oikein" ja täydellistä kuin olla voi. Pääpointtina oli ettei ollut enää mitään ongelmaa olemisessa, ikäänkuin olisin saanut "siunauksen" itseltäni itselleni. Tapahtuman päätteeksi ja tullessani takaisin omaksi minäkseni tunsin valuvani useita senttejä alaspäin, elikä ilmeisesti kokemus liittyi ns. kruunutsakraan. Toisen kerran koin vastaavaa herätessäni yhtäkkiä keskellä yötä.

Mikäli olisin katolinen, nuo em. tapahtumat varmaan olisivat vilisseet enkeleitä sun muita. Pyrin kuitenkin kokemaan kaiken mahdollisimman "sellaisenaan", niin etten valitsisi mitään selitysjärjestelmää kokemusteni tueksi. Ellei se sitten väkisin tule samassa paketissa.

Onko minun vain tyydyttävä ikuisesti "takana loistava tulevaisuus" -fiiliksiin? Siihen en suostu. Henkeä ei tietysti voi pakottaa (olen näemmä enemmän Hengen saalistaja kuin Hengen saalistama, nykyisin), mutta jotain tars teherä!

Lue lisää

"Mikähän minuakin pidättelee?"

Kerrohan vielä, mitä menetelmiä sinä itseasiassa oikeastaan käytät tavoitellaksesi tätä haluamaasi kokemusta?

Kerro mitä sinä todella ihan oikeasti, taipumattomalla tahdolla ja vaivan kanssa ja säännöllisesti teet. Edistyminen näissä asioissa on suoraan verrannollista siihen, kuinka ahkerasti, kuinka vakaumuksella ja kuinka päteviä menetelmiä käyttäen sinä teet näitä juttuja.

Oman praktiikkisi arvioiminen brutaalin rehellisesti on nyt tarpeen, Tellu rakas. Kerro mitä sinä teet, miksi teet ja että kuinka paljon uskot siihen, että se mitä teet, johtaa siihen mitä haluat.

Minullahan saattaisi vaikka olla jotakin ideoita siitä, kuinka voisit kehittää metodejasi nokkelampaan ja tehokkaampaan suuntaan, jos vain ensin tiedän mitä sinä jo teet. Mitä itse arvelisit? Mitä sinun uskoaksesi tulisi lisätä ja mitä vähentää jotta asioita alkaisi tapahtua? Mitkä elämäsi ulkoiset puitteet eivät tue kehitystäsi?

Esimerkiksi yksi asia (johon tuskin tuhlaat kovinkaan paljon aikaasi, mutta kuitenkin) josta voin varsin suurella varmuudella sanoa ettei se sinua auta (riippumatta siitä toimiiko se vai ei) on astrologia. Itse en siihen usko, mutta en aio sinua siitä poiskaan käännyttää. Vaikka se toimisikin, se ei oikeastaan millään tavoin liity siihen mitä sinä olet kertonut haluavasi saavuttaa ns. noituudella. Tämä on vain yksi esimerkki jostakin, joka ei minun kirjoissani ole tehokas menetelmä. Kysehän nyt ei enää ole jostakin pikku puuhastelusta, vaan se mitä kerroit kaipaavasi on jotakin paljon merkittävämpää. Ja tällä en sitten tarkoita sanoa, että olet mielestäni vain tyypillinen astrologiahörhö, koska tiedänhän minä jo aika paljon taustoistasi ja suhteestasi operatiiviseen noituuteen.

Muita asioita joihin ei kannata tuhlata aikaa jos etsii todellista valaistumista eikä vain hauskaa pikku hörhöilyä mielialan parantamiseksi:

- kristalleilla ja kivillä parantaminen
- heilurit ja varvut
- Elävä vesi ja vastaavat
- Madame Blavatsky ja teosofia
- Liiallisen innokas ennustaminen
- Aivoaaltoja synkronoiva kohina
- Kabbala ja raamattukoodi
- Feng Shui
- Falun Gong
- Viisi tiibettiläistä harjoitusta
- Maagiset kaaviot ja diagrammit
- Satanismi

Tämä nyt kuulostaa vähän besserwisserin puheelta tässä vaiheessa, mutta tarvittaessa selitän kyllä mihin minkäkin näkemykseni perustan.

Näen ettet ole mikään perustason new age hörhö vaan oikea hullu noita-akka. Haluan vain korostaa sitä kuinka karusta leikistä tässä on todellakin on kysymys. Se on kuin valitsisi hyvää rumpua musiikkiliikkeessä... täytyy ottaa huomioon kaikki tekijät, ja jos löytyy yksikin vika (reikä kalvossa, termiittejä, pahasti kuivunut, soikea) niin se on hylättävä ja jatkettava etsintää kunnes löytyy hyvä. Mitä tahansa menetelmää ei kannata kelpuuttaa. Elämä on lyhyt. Ainoastaan laatutyökaluilla tulee laatujälkeä, ja laatujälki tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että jotakin todella tapahtuu sinulle sen ansiosta mitä teet, ja että se on jotakin konkreettista, pysyvää ja tuhoutumatonta.

Väellä ja voimalla,

:A:

Agwé kirjoitti:

"Mikähän minuakin pidättelee?"

Kerrohan vielä, mitä menetelmiä sinä itseasiassa oikeastaan käytät tavoitellaksesi tätä haluamaasi kokemusta?

Kerro mitä sinä todella ihan oikeasti, taipumattomalla tahdolla ja vaivan kanssa ja säännöllisesti teet. Edistyminen näissä asioissa on suoraan verrannollista siihen, kuinka ahkerasti, kuinka vakaumuksella ja kuinka päteviä menetelmiä käyttäen sinä teet näitä juttuja.

Oman praktiikkisi arvioiminen brutaalin rehellisesti on nyt tarpeen, Tellu rakas. Kerro mitä sinä teet, miksi teet ja että kuinka paljon uskot siihen, että se mitä teet, johtaa siihen mitä haluat.

Minullahan saattaisi vaikka olla jotakin ideoita siitä, kuinka voisit kehittää metodejasi nokkelampaan ja tehokkaampaan suuntaan, jos vain ensin tiedän mitä sinä jo teet. Mitä itse arvelisit? Mitä sinun uskoaksesi tulisi lisätä ja mitä vähentää jotta asioita alkaisi tapahtua? Mitkä elämäsi ulkoiset puitteet eivät tue kehitystäsi?

Esimerkiksi yksi asia (johon tuskin tuhlaat kovinkaan paljon aikaasi, mutta kuitenkin) josta voin varsin suurella varmuudella sanoa ettei se sinua auta (riippumatta siitä toimiiko se vai ei) on astrologia. Itse en siihen usko, mutta en aio sinua siitä poiskaan käännyttää. Vaikka se toimisikin, se ei oikeastaan millään tavoin liity siihen mitä sinä olet kertonut haluavasi saavuttaa ns. noituudella. Tämä on vain yksi esimerkki jostakin, joka ei minun kirjoissani ole tehokas menetelmä. Kysehän nyt ei enää ole jostakin pikku puuhastelusta, vaan se mitä kerroit kaipaavasi on jotakin paljon merkittävämpää. Ja tällä en sitten tarkoita sanoa, että olet mielestäni vain tyypillinen astrologiahörhö, koska tiedänhän minä jo aika paljon taustoistasi ja suhteestasi operatiiviseen noituuteen.

Muita asioita joihin ei kannata tuhlata aikaa jos etsii todellista valaistumista eikä vain hauskaa pikku hörhöilyä mielialan parantamiseksi:

- kristalleilla ja kivillä parantaminen
- heilurit ja varvut
- Elävä vesi ja vastaavat
- Madame Blavatsky ja teosofia
- Liiallisen innokas ennustaminen
- Aivoaaltoja synkronoiva kohina
- Kabbala ja raamattukoodi
- Feng Shui
- Falun Gong
- Viisi tiibettiläistä harjoitusta
- Maagiset kaaviot ja diagrammit
- Satanismi

Tämä nyt kuulostaa vähän besserwisserin puheelta tässä vaiheessa, mutta tarvittaessa selitän kyllä mihin minkäkin näkemykseni perustan.

Näen ettet ole mikään perustason new age hörhö vaan oikea hullu noita-akka. Haluan vain korostaa sitä kuinka karusta leikistä tässä on todellakin on kysymys. Se on kuin valitsisi hyvää rumpua musiikkiliikkeessä... täytyy ottaa huomioon kaikki tekijät, ja jos löytyy yksikin vika (reikä kalvossa, termiittejä, pahasti kuivunut, soikea) niin se on hylättävä ja jatkettava etsintää kunnes löytyy hyvä. Mitä tahansa menetelmää ei kannata kelpuuttaa. Elämä on lyhyt. Ainoastaan laatutyökaluilla tulee laatujälkeä, ja laatujälki tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että jotakin todella tapahtuu sinulle sen ansiosta mitä teet, ja että se on jotakin konkreettista, pysyvää ja tuhoutumatonta.

Väellä ja voimalla,

:A:

Lue lisää

Tässä kulminoituu varsinainen rutkutukseni syy. Koska nuorna aikuisna koin mitä koin (7 v putki sitä sun tätä) AINA spontaanisti, jäi minulle vissi viilinki että turhahan minun on itse mitään duunata. Varsinkin kun yritykseni tuntuvat menevän aina ketuille kuitenkin.

Olen tuijottanut peiliin. Nada elikkäs nothing. Olen pyrkinyt meditoimaan. Silloin kun se on onnistunut, se on tapahtunut kuin se olisi annettu minulle, ilman minun ponnistuksiani. Ponnistelemalla tietoisesti saan vain päänsäryn tai menetän yöuneni. Olen etsinyt seksistä Sitä Jotain. Se on pelkkää höyläystä. Olen yrittänyt shamaanitrippailla (varsinkin koska olen kerran kokenut senkin riemun - spontaanisti). Ei niin v-tuakaan. Olen yrittänyt nähdä niitä saakutin ed. elämiä aktiivisesti. Ei edes pikkuvarvasta.

Taikasauvojen, heilureiden yms. roinan kanssa en ole juurikaan lähtenyt touhottamaan. Joogaa en harrasta kirveelläkään, koska kumppanini duunaa sitä ja en kestä kuunnella hänen Minä Tiedän Paremmin -neuvojaan... Mitä tulee näihin:

- kristalleilla ja kivillä parantaminen

huomasin kyllä ettei minun juttuni, en tosin kokeillut muiden kuin itseni kanssa, mutta jotenkin parantaminen ei kiinnosta - liian puhkikaluttu harrastus alan akkain parissa

- heilurit ja varvut

joo ei, nämä on jotain äijäin touhuja, heillähän se ottaa eteen all the time

- Elävä vesi ja vastaavat

no kai nyt kaikki vesi on "elävää"... ööh?

- Madame Blavatsky ja teosofia

huomasin jossakin vaiheessa muistuttavani paatoksellisuudessani tätä daamia ja se siitä sitten hänen merkittävyydestään... (en kai voi ottaa tosissani itseni kaltaisia ihmisiä?) teosofiassa puolestaan on niin paljon sellaista uskon-asiaa ettei enää kolahda

- Liiallisen innokas ennustaminen

hevon kutut minä tulevaisuudesta

- Aivoaaltoja synkronoiva kohina

eiköhän nuo tuolla sytkytä, so what

- Kabbala ja raamattukoodi

Elämän Puu on intresantti, mutta tuo koodi on turhan usein juuri sitä mitä koodeja näkevä on itse näkevinään, ei kolahda

- Feng Shui

akkain touhuja, ei noita-akkain

- Falun Gong

oliko tämä joku Tutteli-juttu? en käytä Tuttelia

- Viisi tiibettiläistä harjoitusta

mitäs ne on? mutta minähän en ole tiibetiläinen

- Maagiset kaaviot ja diagrammit

näitä varmaan löytyy vaikka lapsosille jaella... runsaudenpula, mutta ehkäpä sittenkin vähän turhanaikuisia kiiltokuvia

- Satanismi

"Minä olen satanisti, minä olen niin helvetin voimakas ja mahtava ihminen, pussatkaa persettäni" - joo ei

En tee mitään. En usko mihinkään. Hail pyhä kiipoortin näpyttäminen.

***

Tässä on ollut muutaman vuoden putki että olen oikeastaan eniten rassannut aivojani menneisyydellä: oliko ancient asronautteja ja kuka mitä häh. Jokin aika sitten kyllästyin siihenkin. Sitten alkoi taas vaihteeksi tämä nettikirjoittelu, ja aikansa siinä oli jotain hohtoa... Energia oli läsnä. Ei ole enää. Hittojakos täällä sitten keikun? Kuppaamassa muiden aivoituksia tietysti...

Ongelmani on, että ennemmin tai myöhemmin menetän mielenkiintoni aivan kaikkeen. Pirullisinta on kun tämä tapahtuu pitkän aikaa ENNEN kuin ehdin kehittää jonkin uuden mielenkiinnon tilalle. En tiedä onko tämä(kin) sukupuolikysymys, mutta ehkä teille miehille on jotenkin luontaisempaa kulkea laput silmillä kuin hevonen yhtä ja samaa uraa vaikka helvettiin asti, elikkäs keskittyä yhteen asiaan. Itse tunnen kulkevani spiraalin mukana; löydän samat asiat yhä uudestaan ja uudestaan taas uudelta kantilta, mutta pääasia on että minulla on monta asiaa joiden välillä vaihdella. Sitten kun iskee ylikriittisyys ja epäilys KAIKKIIN jutskendaaleihin yhtä aikaa, niin auta armias.

Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta kyllä, jonkin verran, tuntuu oikeastaan täydellinen, totaalinen, rajaton UMPIHULLUUS. Jos ei mikään tietty asia tuo mitään, niin menköön sitten kaikki.

Kyllästyminenhän vain kertoo siitä että ego on väsähtänyt omaan itseensä... Levolle lasken egoni.

Ai niin. Inhorealistinen rehellisyys on kyllä viime aikoina ollut minulle kovasti IN. Sitäkin enemmän koska olen niin mahdottoman rönsyilevä ihminen ja vastoin tahtoani päädyn ajatuksellisiin umpikujiin.

On tietysti yksi asia mitä en ole koskaan kokeillut, ja se on muilta olennoilta yhteistyön ja avun hakeminen. Sitä varten vain pitää nöyrtyä niin pirun paljon... Olenhan yrittänyt kaikkeni ollakseni saari. Olisiko jo aika olla niemi?

***

MUTTA nyt jotain muutakin kuin vain Rakkaasta Minusta Itsestäni.

Mitä SINÄ koet saavasi siitä että pyörit näillä Uskonto-foorumeilla? ;D

Agwé kirjoitti:

Hei Tellu,

I can feel your pain.

En totta puhuen olisi ikimaailmassa kokevani koskaan mitään sellaista. Olin tietysti kovasti toivonut kokevani jotakin noituuteen kuuluvaa ja tehnyt yhtä sun toista sen eteenkin, mutten erityisen voimallisesti tai pitkäjänteisesti. Olin lähinnä kokeillut kaikenlaista pientä ja pitänyt yllä taipumatonta intentiota saavuttaa jotakin.

Kokemukseni oli toisaalta kaksiteräinen miekka. Se teki tiestä todellisen, joka tarkoittaa että nyt sitä on kuljettava. Siinä mielessä se myös pilasi elämäni. Sain tietää kuinka pahasti pielessä on se arkitodellisuus jossa elän, kuinka heikkoja ihmiset ovat jne. Sain tietää etten minä olekaan oikeasti minä, etteivät minun käteni ole minun käteni eivätkä minun ajatukseni minun eivätkä tunteenikaan ole minun. Tai ne ovat sitä vain osittain, kuin hieman sammutettuina, paristot vähissä... ja näin on kaikilla muillakin ihmisillä, lukuunottamatta muutamia valaistuneita onnenpekkoja.

Mutta sen tuskan kanssa kyllä elää kun tietää että on ainakin välähdyksen nähnyt siitä mistä "puhutaan". Ei tarvitse kuolla huutaen "olin new age hippi enkä saanut siitä jutusta mitään perkele!". :-)

Kokemukseni tavallaan korvasi ne 7 vuotta jotka olin harjoittanut noituuttani valjusti ja sinnsuntänne hälläväliä -tyylillä (eihän sitä voi heti osatakaan, kun kaikki on niin hämmentävää eikä tiedä ketä uskoa). Se kokemus toi niin paljon tietoa ja voimaa, että kannatti hyvinkin odottaa sitä 7 vuotta.

Mitä siitä jäi? No ainakin siitä jäi parempi kyky arvioida erilaisen esoteerisen tiedon arvoa ja käyttökelpoisuutta. Näen jo päältä missä on järkeä ja mikä on täyttä hevonpaskaa, ja mikä on sellaista mitä olen kyvytön arvioimaan.

Toinen on parantunut ruoansulatus. Minulla oli aika paljon ongelmia terveyteni kanssa ja vatsa on se joka ensimmäisenä reagoi stressiin. Kundaliniheräämisen jälkeen ei enää ollut mitään ongelmia. Olen voinut syödä lähestulkoon normaalia ruokaa sen jälkeen.

Lisäksi muutaman viikon sen jälkeen minulla oli parempi keskittymiskyky ja visualisointikyky, mutta se haihtui. Jotain kuitenkin tapahtui, koska olen sittemmin saanut hieman entistä helpommin tehtyä kaikenlaista mysteeristä shittiä. Ero ei ole päätähuimaava, mutta kuitenkin.

Tavallaan en ole vielä päässyt kunnolla alkuunkaan. Tehokkaiden ja juuri minulle sopivien menetelmien löytäminen ja opiskelu on osoittautunut melkomoiseksi urakaksi, samoin kuin magian perusperiaatteiden *aito* ymmärtäminen (ei mitään kabbala paskaa tai hatusta temmattuja "lakeja"). Olen oikeastaan työskennellyt magian parissa vakavasti vasta noin 9 vuotta, ja tästä 7 vuotta on ollut enimmäkseen älyllistä pohdiskelua ja erilaisten juttujen satunnaista kokeilemista. Olenkin oikeastaan vasta tässä viimeisen vuoden sisällä tullut sille kynnykselle, että koen astuneeni sisälle todellisen maagisen työn kentälle kunnon asein ja järkevät tavoitteet mielessäni.

Vahva kutsumus (tai mieletön lahjakkuus) tähän tarvitaan jos meinaa edetä new age hörhöä pidemmälle. Lopulta maagikon elämä on aikamoista rääkkiä. Ei tavallinen ihminen halua tällaista. Olisi vain stressaavaa ajatella, että pitäisi kaiken muun elämässä vaadittavan tekemisen lisäksi vielä saavutettava joku hiton valaistuminen ja surffata avaruuden hopealangoilla pitkin todellisuuden sipulinkerroksia. Itsekin olen ikäänkuin tuhlannut näihin juttuihin aikaa, jonka olisin voinut käyttää elämäni edistämiseen muilla tavoilla. Minulla olisi ehkä nyt hyväpalkkainen työ, kaunis koti ja vaimo...

Mutta ehkä tämä oli minun kohtaloni. Jos en olisi lukiosta valmistuttuani alkanut superhyperinnokkaasti ottamaan selvää noituudesta - kuten tein - en varmaankaan tänä päivänä enää olisi erityisen kiinnostunut koko asiasta.

Siinä on tiettyjä etuja että pääsee "puuron äärelle" jo hyvissä ajoin. Silti tunnen itseni jo aika vanhaksi, vaikka olen vasta 26 (nuorihan se on noidaksi, mutta kuitenkin).

Kuten kaikessa muussakin, mitä nuorempana aloittaa, sen paremmaksi siinä ehtii ja pystyy tulla. Tämä on minun juttuni. Joskus kadehdin yhtä sun toista kaveriani, joka on vaikkapa treenannut jostain lukiosta saakka vaikkapa kitaransoittoa ja on nyt niin hyvä että matkustelee ympäri maailmaa voittamassa palkintoja, tai kaveria joka on harrastanut kungfua koko sen ajan kun minä olen hörhöillyt, ja hän on erinomaisessa fyysisessä kunnossa, siinä missä minä olen hieman makaronimainen ja veltto ja kärsin erinäisistä kroonisista lihasjännityksistä ja muista vaivoista jotka tulevat todennäköisesti liikunnan puutteesta. Kuitenkin tämä minun juttuni on antanut sellaista mitä ei ole kenelläkään muulla, ja jota kukaan muu ei tule ehkä koskaan saamaankaan. Olen käynyt taisteluita jotka muilla on vielä edessä. Jokainen kulkee omaa reittiää perille ja kohtaa asiat eri järjestyksessä.

Minulta kesti 8 vuotta tajuta, että liikuntakin voi olla ensiluokkaista mustaa magiaa... ja moni muukin asia, joka ei muistuta lainkaan Castanedalaisia harjoituksia. Olin ehkä hiukan liikaa Castanedan metodologiassa jumissa, vaikka siinä oli tietysti hyviäkin puolia.

Minulle oli pitkään vaikeaa yhdistää magia saumattomasti arkielämän kanssa. Oli erikseen arkielämä ja sitten jotkut hämyjutut. Hain apua etsimällä itselleni yhteistyökumppaneita. Löysin niitä ja yhteistyön voimalla asiat alkoivat selvitä. Nykyään arki ja mystiikka menevät paljon enemmän päällekäin, eikä niiden välillä enää ole niin pahaa ristiriitaa. Olen siis opetellut soveltamaan maagisia periaatteitani arkielämänkin puitteissa, ja koen että edesautan kosmisen suunnitelmani toteutumista myös käymällä kaupassa (ostamassa hapankaalia (hapankaali nostattaa kehon energioita)) tai katsomalla mielenkiintoisia elokuvia (paholaisen asianajaja yms) tai mitä vain. Koetan elää omien oppieni mukaan...

Kaikkea parasta sinulle, ja väkevää osaamista ja oivalluksen hetkiä!

:A:

Lue lisää

muuten jutussasi, että pystyit kokemaan kundaliinin heräämisen vaikka et ollut priimaterve. Minulla on ollut sellainen näkemys että kundaliinin kanssa touhuaminen olisi vaarallista jos vähänkin on remppaa jossain päin kroppaa, tai että oikeastaan mitään erikoisempaa ei voi kokea jos ei ole fyysisesti yli-ihminen.

Mutta pääseväthän lapsukaisetkin peruskoulusta, vaikkei todistuksessa keskiarvona komeilisi kymppi... Jos nyt tällaista vertausta voi käyttää.

Tellu kirjoitti:

Tässä kulminoituu varsinainen rutkutukseni syy. Koska nuorna aikuisna koin mitä koin (7 v putki sitä sun tätä) AINA spontaanisti, jäi minulle vissi viilinki että turhahan minun on itse mitään duunata. Varsinkin kun yritykseni tuntuvat menevän aina ketuille kuitenkin.

Olen tuijottanut peiliin. Nada elikkäs nothing. Olen pyrkinyt meditoimaan. Silloin kun se on onnistunut, se on tapahtunut kuin se olisi annettu minulle, ilman minun ponnistuksiani. Ponnistelemalla tietoisesti saan vain päänsäryn tai menetän yöuneni. Olen etsinyt seksistä Sitä Jotain. Se on pelkkää höyläystä. Olen yrittänyt shamaanitrippailla (varsinkin koska olen kerran kokenut senkin riemun - spontaanisti). Ei niin v-tuakaan. Olen yrittänyt nähdä niitä saakutin ed. elämiä aktiivisesti. Ei edes pikkuvarvasta.

Taikasauvojen, heilureiden yms. roinan kanssa en ole juurikaan lähtenyt touhottamaan. Joogaa en harrasta kirveelläkään, koska kumppanini duunaa sitä ja en kestä kuunnella hänen Minä Tiedän Paremmin -neuvojaan... Mitä tulee näihin:

- kristalleilla ja kivillä parantaminen

huomasin kyllä ettei minun juttuni, en tosin kokeillut muiden kuin itseni kanssa, mutta jotenkin parantaminen ei kiinnosta - liian puhkikaluttu harrastus alan akkain parissa

- heilurit ja varvut

joo ei, nämä on jotain äijäin touhuja, heillähän se ottaa eteen all the time

- Elävä vesi ja vastaavat

no kai nyt kaikki vesi on "elävää"... ööh?

- Madame Blavatsky ja teosofia

huomasin jossakin vaiheessa muistuttavani paatoksellisuudessani tätä daamia ja se siitä sitten hänen merkittävyydestään... (en kai voi ottaa tosissani itseni kaltaisia ihmisiä?) teosofiassa puolestaan on niin paljon sellaista uskon-asiaa ettei enää kolahda

- Liiallisen innokas ennustaminen

hevon kutut minä tulevaisuudesta

- Aivoaaltoja synkronoiva kohina

eiköhän nuo tuolla sytkytä, so what

- Kabbala ja raamattukoodi

Elämän Puu on intresantti, mutta tuo koodi on turhan usein juuri sitä mitä koodeja näkevä on itse näkevinään, ei kolahda

- Feng Shui

akkain touhuja, ei noita-akkain

- Falun Gong

oliko tämä joku Tutteli-juttu? en käytä Tuttelia

- Viisi tiibettiläistä harjoitusta

mitäs ne on? mutta minähän en ole tiibetiläinen

- Maagiset kaaviot ja diagrammit

näitä varmaan löytyy vaikka lapsosille jaella... runsaudenpula, mutta ehkäpä sittenkin vähän turhanaikuisia kiiltokuvia

- Satanismi

"Minä olen satanisti, minä olen niin helvetin voimakas ja mahtava ihminen, pussatkaa persettäni" - joo ei

En tee mitään. En usko mihinkään. Hail pyhä kiipoortin näpyttäminen.

***

Tässä on ollut muutaman vuoden putki että olen oikeastaan eniten rassannut aivojani menneisyydellä: oliko ancient asronautteja ja kuka mitä häh. Jokin aika sitten kyllästyin siihenkin. Sitten alkoi taas vaihteeksi tämä nettikirjoittelu, ja aikansa siinä oli jotain hohtoa... Energia oli läsnä. Ei ole enää. Hittojakos täällä sitten keikun? Kuppaamassa muiden aivoituksia tietysti...

Ongelmani on, että ennemmin tai myöhemmin menetän mielenkiintoni aivan kaikkeen. Pirullisinta on kun tämä tapahtuu pitkän aikaa ENNEN kuin ehdin kehittää jonkin uuden mielenkiinnon tilalle. En tiedä onko tämä(kin) sukupuolikysymys, mutta ehkä teille miehille on jotenkin luontaisempaa kulkea laput silmillä kuin hevonen yhtä ja samaa uraa vaikka helvettiin asti, elikkäs keskittyä yhteen asiaan. Itse tunnen kulkevani spiraalin mukana; löydän samat asiat yhä uudestaan ja uudestaan taas uudelta kantilta, mutta pääasia on että minulla on monta asiaa joiden välillä vaihdella. Sitten kun iskee ylikriittisyys ja epäilys KAIKKIIN jutskendaaleihin yhtä aikaa, niin auta armias.

Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta kyllä, jonkin verran, tuntuu oikeastaan täydellinen, totaalinen, rajaton UMPIHULLUUS. Jos ei mikään tietty asia tuo mitään, niin menköön sitten kaikki.

Kyllästyminenhän vain kertoo siitä että ego on väsähtänyt omaan itseensä... Levolle lasken egoni.

Ai niin. Inhorealistinen rehellisyys on kyllä viime aikoina ollut minulle kovasti IN. Sitäkin enemmän koska olen niin mahdottoman rönsyilevä ihminen ja vastoin tahtoani päädyn ajatuksellisiin umpikujiin.

On tietysti yksi asia mitä en ole koskaan kokeillut, ja se on muilta olennoilta yhteistyön ja avun hakeminen. Sitä varten vain pitää nöyrtyä niin pirun paljon... Olenhan yrittänyt kaikkeni ollakseni saari. Olisiko jo aika olla niemi?

***

MUTTA nyt jotain muutakin kuin vain Rakkaasta Minusta Itsestäni.

Mitä SINÄ koet saavasi siitä että pyörit näillä Uskonto-foorumeilla? ;D

Lue lisää

En ole varma, mitä Agwè tarkoitti "viidellä tiibetiläisellä, tarpeettomalla harjoituksella", mutta otaksuisin hänen tarkoittavan tiibetin buddhalaisuuden legendaa "Nuoruuden lähteestä" ja tämän legendan pohjalta syntyneitä riittejä. Tarina lähteestä on fiktiota, mutta nämä viisi riittiä "nuoruuden / nuorekkuuden säilyttämiseksi ovat saaneet vankan jalansijan ympäri maailmaa. Esimerkiksi Peter Kelderin 1930-luvulla kirjoittama klassikkoteos "Viisi tiibetiläistä riittiä", on edelleen suosittu teos.

Viisi tiibetiläistä riittiä tarkoittaa viittä harjoitusta, jotka ovat avain terveyden ja elinvoiman kohentamiseen ja säilyttämiseen. Ne antavat energiaa, ne vahvistavat ja venyttävät koko kehoa. Harjoitukset ovat yksistäänkin hyödyllisiä, mutta paras tulos saadaan tekemällä kaikkia viittä riittiä. Jos kaipaa liikuntaohjelmaa, joka ei vie runsaasti aikaa eikä kauas kotoa, tämä saattaisi olla se :)

ava kirjoitti:

En ole varma, mitä Agwè tarkoitti "viidellä tiibetiläisellä, tarpeettomalla harjoituksella", mutta otaksuisin hänen tarkoittavan tiibetin buddhalaisuuden legendaa "Nuoruuden lähteestä" ja tämän legendan pohjalta syntyneitä riittejä. Tarina lähteestä on fiktiota, mutta nämä viisi riittiä "nuoruuden / nuorekkuuden säilyttämiseksi ovat saaneet vankan jalansijan ympäri maailmaa. Esimerkiksi Peter Kelderin 1930-luvulla kirjoittama klassikkoteos "Viisi tiibetiläistä riittiä", on edelleen suosittu teos.

Viisi tiibetiläistä riittiä tarkoittaa viittä harjoitusta, jotka ovat avain terveyden ja elinvoiman kohentamiseen ja säilyttämiseen. Ne antavat energiaa, ne vahvistavat ja venyttävät koko kehoa. Harjoitukset ovat yksistäänkin hyödyllisiä, mutta paras tulos saadaan tekemällä kaikkia viittä riittiä. Jos kaipaa liikuntaohjelmaa, joka ei vie runsaasti aikaa eikä kauas kotoa, tämä saattaisi olla se :)

Lue lisää

Joo. Juuri noita tarkoitin. Eivät ne ole täysin hyödyttömiäkään (en sitä tarkoittanutkaan), koska ne muistuttavat hiukan kuin joogaa, mutta tarina on selvästi fiktiota, ja ilmeisesti ne on se joku jäbä vetänyt ihan vain hatustaan. Oikea jooga on terveyden ja elinvoiman kohentamiseen ja säilyttämiseen varmasti paljon tehokkaampaa, vaikkakin tietysti vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Ja pelkästään terveyden ja elinvoiman kohentamiseen on lukemattomia muitakin menetelmiä kuin viisi tiibettiläistä. Totta kai se edesauttaa kaikkea mitä ihminen haluaa saavuttaa, mutta tämä on itsestäänselvyys.

Nyt oli kysymys menetelmistä, joita tekemällä tehokkaasti ja varmuudella tullaan lähemmäksi valaistumista, saavutetaan siddjehä yms. Kysymys oli vakavasti otettavasta noituudesta, ei vain mielialan parantamisesta tai vatsan toiminnasta. Näiden tehokkaiden menetelmien joukkoon 5 tiibettiäistä tuskin kuuluu. Sen sijaan säännöllinen oikea perinteinen autenttinen jooga kuuluu (en mene nyt tarkemmin eri joogan lajeihin), samoin Chi Kung...

Mutta ei 5 tiibettiläistä. Eikä muuten se, että jokin harjoitus on suosittu, tee siitä vielä tehokasta tai hyödyllistä. Moni asia on suosittu joka ei millään tavoin edistä sielunvoimien kehittymistä.

"Jos kaipaa liikuntaohjelmaa, joka ei vie runsaasti aikaa eikä kauas kotoa, tämä saattaisi olla se :)"

Kenties. Onhan se todella kevyt harjoitusohjelma. Mutta nyt en ollut hakemassa helppoja ja kevyitä tapoja joilla hiukan helpottaa oloa. Viiden tiibettiläisen sijaan jykevämpi harjoitusohjelma hengitysharjoituksia ja jotakin oikeaa joogaa on paljon suositeltavampi ihmiselle jolla on krooninen valaistumiskokemusten kaipuu.

:A:

Agwé kirjoitti:

Joo. Juuri noita tarkoitin. Eivät ne ole täysin hyödyttömiäkään (en sitä tarkoittanutkaan), koska ne muistuttavat hiukan kuin joogaa, mutta tarina on selvästi fiktiota, ja ilmeisesti ne on se joku jäbä vetänyt ihan vain hatustaan. Oikea jooga on terveyden ja elinvoiman kohentamiseen ja säilyttämiseen varmasti paljon tehokkaampaa, vaikkakin tietysti vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Ja pelkästään terveyden ja elinvoiman kohentamiseen on lukemattomia muitakin menetelmiä kuin viisi tiibettiläistä. Totta kai se edesauttaa kaikkea mitä ihminen haluaa saavuttaa, mutta tämä on itsestäänselvyys.

Nyt oli kysymys menetelmistä, joita tekemällä tehokkaasti ja varmuudella tullaan lähemmäksi valaistumista, saavutetaan siddjehä yms. Kysymys oli vakavasti otettavasta noituudesta, ei vain mielialan parantamisesta tai vatsan toiminnasta. Näiden tehokkaiden menetelmien joukkoon 5 tiibettiäistä tuskin kuuluu. Sen sijaan säännöllinen oikea perinteinen autenttinen jooga kuuluu (en mene nyt tarkemmin eri joogan lajeihin), samoin Chi Kung...

Mutta ei 5 tiibettiläistä. Eikä muuten se, että jokin harjoitus on suosittu, tee siitä vielä tehokasta tai hyödyllistä. Moni asia on suosittu joka ei millään tavoin edistä sielunvoimien kehittymistä.

"Jos kaipaa liikuntaohjelmaa, joka ei vie runsaasti aikaa eikä kauas kotoa, tämä saattaisi olla se :)"

Kenties. Onhan se todella kevyt harjoitusohjelma. Mutta nyt en ollut hakemassa helppoja ja kevyitä tapoja joilla hiukan helpottaa oloa. Viiden tiibettiläisen sijaan jykevämpi harjoitusohjelma hengitysharjoituksia ja jotakin oikeaa joogaa on paljon suositeltavampi ihmiselle jolla on krooninen valaistumiskokemusten kaipuu.

:A:

Lue lisää

Tellu kysyi mitä nämä viisi riittiä tarkoittavat, ja vastasin tähän kysymykseen.

En ottanut kantaa siihen, mikä on tehokasta, mikä vähemmän tehokasta.

>>>Viiden tiibettiläisen sijaan jykevämpi harjoitusohjelma hengitysharjoituksia ja jotakin oikeaa joogaa on paljon suositeltavampi ihmiselle jolla on krooninen valaistumiskokemusten kaipuu.>>>

Jos mitä tahansa harjoituksia tehdään halun pohjalta ( "krooninen valaistumiskokemusten kaipuu" ), ei edistyminen välttämättä ole vakaata eivätkä saavutetut tasot säily. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni :)

ava kirjoitti:

Tellu kysyi mitä nämä viisi riittiä tarkoittavat, ja vastasin tähän kysymykseen.

En ottanut kantaa siihen, mikä on tehokasta, mikä vähemmän tehokasta.

>>>Viiden tiibettiläisen sijaan jykevämpi harjoitusohjelma hengitysharjoituksia ja jotakin oikeaa joogaa on paljon suositeltavampi ihmiselle jolla on krooninen valaistumiskokemusten kaipuu.>>>

Jos mitä tahansa harjoituksia tehdään halun pohjalta ( "krooninen valaistumiskokemusten kaipuu" ), ei edistyminen välttämättä ole vakaata eivätkä saavutetut tasot säily. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni :)

Lue lisää

Pohdiskelinkin jo tuossa aamutuimaan että ehkäpä minun pitäisi vaan kylmästi ja hampaat irvessä tehdä ihan-mitä-tahansa (jooga, hengitys, mietiskely what ever) ja OLLA ODOTTAMATTA TULOKSIA.

Kas kun noilla nuoruuden spontaaneilla kokemuksilla tulee niin helevetin laiskaksi, että luulee että se kaikki on mahdollista saavuttaa tuosta noin vaan, hetkessä ja ilmaiseksi. Ehkäpä tämä on vähän sama kuin että saisi ilmaiseksi muutaman numeron jotain lehteä, ja sitten kun on koukussa siitä pitääkin maksaa kallis tilaushinta.

Olisi edes kestotilaajan alennettu hinta... jupinaa, mutinaa...

Eihän tällä maailmankaikkeudella kuitenkaan ole kiire minnekään, joten minun kärsimättömyyteni ei merkkaa sille kärpäsen kakkaakaan.

Tellu kirjoitti:

Tässä kulminoituu varsinainen rutkutukseni syy. Koska nuorna aikuisna koin mitä koin (7 v putki sitä sun tätä) AINA spontaanisti, jäi minulle vissi viilinki että turhahan minun on itse mitään duunata. Varsinkin kun yritykseni tuntuvat menevän aina ketuille kuitenkin.

Olen tuijottanut peiliin. Nada elikkäs nothing. Olen pyrkinyt meditoimaan. Silloin kun se on onnistunut, se on tapahtunut kuin se olisi annettu minulle, ilman minun ponnistuksiani. Ponnistelemalla tietoisesti saan vain päänsäryn tai menetän yöuneni. Olen etsinyt seksistä Sitä Jotain. Se on pelkkää höyläystä. Olen yrittänyt shamaanitrippailla (varsinkin koska olen kerran kokenut senkin riemun - spontaanisti). Ei niin v-tuakaan. Olen yrittänyt nähdä niitä saakutin ed. elämiä aktiivisesti. Ei edes pikkuvarvasta.

Taikasauvojen, heilureiden yms. roinan kanssa en ole juurikaan lähtenyt touhottamaan. Joogaa en harrasta kirveelläkään, koska kumppanini duunaa sitä ja en kestä kuunnella hänen Minä Tiedän Paremmin -neuvojaan... Mitä tulee näihin:

- kristalleilla ja kivillä parantaminen

huomasin kyllä ettei minun juttuni, en tosin kokeillut muiden kuin itseni kanssa, mutta jotenkin parantaminen ei kiinnosta - liian puhkikaluttu harrastus alan akkain parissa

- heilurit ja varvut

joo ei, nämä on jotain äijäin touhuja, heillähän se ottaa eteen all the time

- Elävä vesi ja vastaavat

no kai nyt kaikki vesi on "elävää"... ööh?

- Madame Blavatsky ja teosofia

huomasin jossakin vaiheessa muistuttavani paatoksellisuudessani tätä daamia ja se siitä sitten hänen merkittävyydestään... (en kai voi ottaa tosissani itseni kaltaisia ihmisiä?) teosofiassa puolestaan on niin paljon sellaista uskon-asiaa ettei enää kolahda

- Liiallisen innokas ennustaminen

hevon kutut minä tulevaisuudesta

- Aivoaaltoja synkronoiva kohina

eiköhän nuo tuolla sytkytä, so what

- Kabbala ja raamattukoodi

Elämän Puu on intresantti, mutta tuo koodi on turhan usein juuri sitä mitä koodeja näkevä on itse näkevinään, ei kolahda

- Feng Shui

akkain touhuja, ei noita-akkain

- Falun Gong

oliko tämä joku Tutteli-juttu? en käytä Tuttelia

- Viisi tiibettiläistä harjoitusta

mitäs ne on? mutta minähän en ole tiibetiläinen

- Maagiset kaaviot ja diagrammit

näitä varmaan löytyy vaikka lapsosille jaella... runsaudenpula, mutta ehkäpä sittenkin vähän turhanaikuisia kiiltokuvia

- Satanismi

"Minä olen satanisti, minä olen niin helvetin voimakas ja mahtava ihminen, pussatkaa persettäni" - joo ei

En tee mitään. En usko mihinkään. Hail pyhä kiipoortin näpyttäminen.

***

Tässä on ollut muutaman vuoden putki että olen oikeastaan eniten rassannut aivojani menneisyydellä: oliko ancient asronautteja ja kuka mitä häh. Jokin aika sitten kyllästyin siihenkin. Sitten alkoi taas vaihteeksi tämä nettikirjoittelu, ja aikansa siinä oli jotain hohtoa... Energia oli läsnä. Ei ole enää. Hittojakos täällä sitten keikun? Kuppaamassa muiden aivoituksia tietysti...

Ongelmani on, että ennemmin tai myöhemmin menetän mielenkiintoni aivan kaikkeen. Pirullisinta on kun tämä tapahtuu pitkän aikaa ENNEN kuin ehdin kehittää jonkin uuden mielenkiinnon tilalle. En tiedä onko tämä(kin) sukupuolikysymys, mutta ehkä teille miehille on jotenkin luontaisempaa kulkea laput silmillä kuin hevonen yhtä ja samaa uraa vaikka helvettiin asti, elikkäs keskittyä yhteen asiaan. Itse tunnen kulkevani spiraalin mukana; löydän samat asiat yhä uudestaan ja uudestaan taas uudelta kantilta, mutta pääasia on että minulla on monta asiaa joiden välillä vaihdella. Sitten kun iskee ylikriittisyys ja epäilys KAIKKIIN jutskendaaleihin yhtä aikaa, niin auta armias.

Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta kyllä, jonkin verran, tuntuu oikeastaan täydellinen, totaalinen, rajaton UMPIHULLUUS. Jos ei mikään tietty asia tuo mitään, niin menköön sitten kaikki.

Kyllästyminenhän vain kertoo siitä että ego on väsähtänyt omaan itseensä... Levolle lasken egoni.

Ai niin. Inhorealistinen rehellisyys on kyllä viime aikoina ollut minulle kovasti IN. Sitäkin enemmän koska olen niin mahdottoman rönsyilevä ihminen ja vastoin tahtoani päädyn ajatuksellisiin umpikujiin.

On tietysti yksi asia mitä en ole koskaan kokeillut, ja se on muilta olennoilta yhteistyön ja avun hakeminen. Sitä varten vain pitää nöyrtyä niin pirun paljon... Olenhan yrittänyt kaikkeni ollakseni saari. Olisiko jo aika olla niemi?

***

MUTTA nyt jotain muutakin kuin vain Rakkaasta Minusta Itsestäni.

Mitä SINÄ koet saavasi siitä että pyörit näillä Uskonto-foorumeilla? ;D

Lue lisää

Hei,

Vastaan tähän useammassa palassa, kommentoiden eri lajin juttuja eri posteissa.

"Mitä SINÄ koet saavasi siitä että pyörit näillä Uskonto-foorumeilla? ;D"

Tässä on useita eri tasoja. Ensinnäkin minulle tuli suunnaton himo mennä kokeilemaan, mitä tavallinen kansa ajattelee magiasta jos siitä puhuu heidän kanssaan tavallista kieltä käyttäen. Olen pitkään käynyt keskusteluja aiheesta yksityisesti sähköpostin avulla eri alan tyyppien kanssa, myös ulkomailla asuvien, ja osallistunut erinäisille yksityisille postituslistoille jne joissa on pohdittu asioita yhteistuumin ja sillä mielellä että "nyt ratkaistaan tämä arvoitus eikä vain sikailla". Ehkä juuri siksi ettei siitä mitä olen oppinut voi oikein edes kertoa sellaiselle joka ei jo tiedä (Esjotes tästä koetti minua ja varoittaa tuolla Luonn. alueella) tuli minulle halu kokeilla kaikesta huolimatta. Lisäksi kiinnosti tietää ketä täällä on. Yllättäen näiltä listoilta löytyikin sitten muutama ihan kiinnostava henkilö. Lisäksi tietysti vanhaa hupia on kristittyjen piinaaminen, jolle on täällä mainiot edellytykset. Samassa paketissa tulee vielä chattikin ja addiktio on valmis.

Mitään huumetta tämä ei minulle kuitenkaan ole. Ajoittain innostun jostakin asiasta todella paljon ja tahkoan sitä hetken aikaa kaikin voimin, jonka jälkeen kun olen saanut tarpeekseni poltan sillat takanani ja siirryn eteenpäin. Näin on tapahtunut kerta toisensa jälkeen. Toisinsanoen tuskin näet minua täällä enää muutaman kuukauden kuluttua, ainakaan vakioasiakkaana.

Kirjoitteluun minulla oli kyllä aikaisemmin melko addiktiivinen suhde. Sen takia minulla on vieläkin tapana kirjoittaa erittäin pitkiä ja yksityiskohtaisia viestejä, joissa pyrin käsittelemään asioita niin, että siitä tulisi jotakin hyötyäkin. Ennenvanhaan luotin kovasti siihen että kirjoittamalla asiat voisivat selventyä, joten opettelin kirjoittamaan mahdollisimman pätevällä tavalla.

Vastalääkkeeksi tähän minulle tuli palava halu tehdä jotakin ihan oikeasti, raottaa sitä verhoa tuntemattomaan. Halusin päästä eroon ylenmääräisestä älyllisyydestä joka hallitsi minua ja maagista työtäni. Oli käynyt päivänselväksi, että olin tasapainottomassa tilassa ja kärsin omasta aivotoiminnastani.

Tätä tarkoitusta varten päätin asiaa tarkasti harkittuani liittyä jäseneksi erääseen initiatoriseen vasemman käden polun kouluun. Kuten useimpien magiaporukoiden suhteeen on, oli tässäkin puutteensa ja omat pyhät lehmänsä. Kaikesta huolimatta päätös liittyä osoittautui minulle hyödylliseksi asiaksi. Yhden vuoden jälkeen lähdin sieltä keskisormeani näyttäen ja vein mukanani kaiken sen hyvän minkä olin sitä kautta löytänyt. Tunsin sisäistäneeni sen mitä he opettivat ja sitten kasvaneeni ulos siitä mitä he edustivat. Kaikesta huolimatta olin siellä ensimmäistä kertaa asialleen omistautuneiden kollegoitten kanssa toimiessa ja yhteistyön voimalla päässyt ensimmäistä kertaa kunnolla aktiivisen, operatiivisen ja soveltavan magian kimppuun, ja erottuani oli helppo pitää liikemomentti käynnissä.

Nykyään olen sitten taas erään toisen maagisen liikkeen jäsen, jossa toistaiseksi olen viihtynyt erittäin hyvin (tunnelma siellä on erittäin vapaamielinen ja muutoshenkinen). Mihin tahansa porukkaan ei hyödytä liittyä, mutta minulla on ollut onni löytää itselleni sopivia työtovereita. Tämäkin on ollut lopulta aluksi kiinni puhtaasta sattumasta. Tutustut johonkin jonka kautta kuulet jostakin, otat selvää siitä ja siitä tulee ketjureaktio, joka muuttaa koko elämäsi...

Olen siis oppinut yhä enemmän arvostamaan asiantuntevia ja asialleen omistautuneita työtovereitani ja tullut ymmärtämään mikä hyöty ryhmätyöstä on ja mikä ei.

Pidän huolta itsenäisyydestäni ja otan vastuun tekemisistäni siitäkin huolimatta että toimin mukana ryhmissä, enkä anna aivopestä itseäni, tai edes hakeudu sellaiseen seuraan jossa tähän on tietoinen tai edes alitajuinen pyrkimys.

Toisinsanoen kirjoittaminen oli minulle aikaisemmin jonkinlainen akilleen kantapää, jolla pakenin oikeaa omistautumista ja tekemistä, pakenin itseäni ja sitä mitä todella halusin. Tästä tilastani eteenpäin olisin tuskin koskaan päässyt yksin. Olenkin kokenut näin, että ryhmässä toimiminen on tehnyt minusta vain entistäkin itsenäisemmän ja riippumattomamman, eikä suinkaan päinvastoin. Kaikki riippuu tietoisesta tavoitteesta ja asenteesta.

Joskus kirjoittelu täällä muistuttaa hiukan kuin kahvin juontia. Olisi sittenkin ehkä ollut parempi käyttää se aika jotenkin viisaammin. Mutta toisaalta kun tiedän etten tule täällä lojumaan koko loppuelämääni, en ole asiasta niin huolissani. Kaikella on aikansa.

Kyllä kirjoittaminen on edelleen järkevä tapa käsitellä asioita. Kun joutuu selittämään jonkun ajatuksensa toiselle ihmiselle, sen joutuu samalla hiomaan entistä selvempään muotoon, jonka jälkeen itsekin ymmärtää paremmin sen.

Oikea työkalu oikeaan tarkoitukseen,

:A:

ava kirjoitti:

Tellu kysyi mitä nämä viisi riittiä tarkoittavat, ja vastasin tähän kysymykseen.

En ottanut kantaa siihen, mikä on tehokasta, mikä vähemmän tehokasta.

>>>Viiden tiibettiläisen sijaan jykevämpi harjoitusohjelma hengitysharjoituksia ja jotakin oikeaa joogaa on paljon suositeltavampi ihmiselle jolla on krooninen valaistumiskokemusten kaipuu.>>>

Jos mitä tahansa harjoituksia tehdään halun pohjalta ( "krooninen valaistumiskokemusten kaipuu" ), ei edistyminen välttämättä ole vakaata eivätkä saavutetut tasot säily. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni :)

Lue lisää

"Jos mitä tahansa harjoituksia tehdään halun pohjalta ( "krooninen valaistumiskokemusten kaipuu" ), ei edistyminen välttämättä ole vakaata eivätkä saavutetut tasot säily. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni :)"

Siitä voin kyllä olla samaa mieltä, että milloin tahansa keskittyy liikaa tuloksiin eikä itse työhön, sitä vähempää tulee tuloksia joita ihastella. Kärsivällisyys ja oikea fokus ovat tärkeitä. Elikä esim. meditaatiossa on tuloksia mielestäni tarkasteltava jäät hatussa ja hiukan kylmän tieteellisesti, eikä heti ensimmäisten outojen juttujen sattuessa hypätä kosmisen avaruushippijunan kyytiin Siriukselle. Täytyy suhtautua asiaan käytännönläheisesti ja oppia nauttimaan itsensä rääkkäämisestä.

Mielestäni Faustilainen halu tulla kalifiksi kalifin paikalle ei kuitenkaan ole este, vaan edellytys, joskin se voi kääntyä itseä vastaankin. Täytyy kaikesta huolimatta olla tuhoutumaton pakkomielle itsensä jumalallistamiseen. Tässä puhun vasemman käden polun initiaatin perspektiivistä. Teille oikean käden polun tyypeille nämä jutut toimivat hiukan eri tavalla, koska toimitte kokonaan erilaisessa moodissa, ettekä (yleensä) ymmärtääkseni lainkaan edes pyri saavuttamaan mokshaa tässä elämässä.

Useimmat oikean käden polun tyypit uskovat reinkarnaatioon ja siihen, että kehitys jatkuu seuraavassa elämässä, ja ettei sen vuoksi ole tarpeen pitää kiirettä. Minulla ei ole kokemuksia reinkarnaatiosta joten en laita muniani siihen koriin, vaan lähden siitä olettamuksesta, että tämä elämä on ainoani. Sen vuoksi vasemman käden polku: se nopea mutta vaarallinen.

:A:

Tellu kirjoitti:

muuten jutussasi, että pystyit kokemaan kundaliinin heräämisen vaikka et ollut priimaterve. Minulla on ollut sellainen näkemys että kundaliinin kanssa touhuaminen olisi vaarallista jos vähänkin on remppaa jossain päin kroppaa, tai että oikeastaan mitään erikoisempaa ei voi kokea jos ei ole fyysisesti yli-ihminen.

Mutta pääseväthän lapsukaisetkin peruskoulusta, vaikkei todistuksessa keskiarvona komeilisi kymppi... Jos nyt tällaista vertausta voi käyttää.

Lue lisää

Totta, kokemukseni oli hämmästyttävän positiivinen. Ainoat ongelmani siinä olivat lievä megalomania ja harhojen valtaan antautuminen, mutta uskon että nämä kyllä oppii pitämään kurissa.

Sen vuoksi olenkin käynyt rohkeasti kundalinin kimppuun välittämättä varoituksista, ajatellen että olen valmis. Tai sitten olen vain uudestisyntynyt Morihei Ueshiba.

Tämä ei silti tarkoita, etteikö huonoa trippiä voisi tulla myöhemmin...

Muttei se tarkoita sitä, etteivätkö myös huonot kokemukset kuuluisi edistymisen prosessiin. Usein joutuu käymään läpi erilaisia kriisejä päästäkseen eteenpäin.

Kundalini on siitä kiero voima, että se vaatii jonkinlaista puhtautta, avoimuutta ja valmiutta, mutta samalla se juuri tekee ihmisen puhtaaksi, avoimeksi ja valmiiksi. Se on kuin kuningashappo joka virtaa putkistoon suurella paineella, tuhoten kaiken joka siellä on tukossa, ja räiskyen ja paukkuen sitä rajummin mitä enemmän esteitä se kohtaa.

Oma kokemukseni siitä kertoi minulle näin, että kundalini on yksinkertaisesti kaiken noituuden perustana oleva voima, juuri se ns. henkilökohtainen voima, josta Castaneda puhui. Jos kovin pelkää sitä voimaa, ei tuskin ole ainesta noidan polulle. Itse olin melko epävarmalla kannalla kundalinin suhteen, juurikin monista varoituksista johtuen, kunnes sitten itse sain tuntea sen luissani, ja tiesin, että tämä on minun juttuni.

Magian tie ei yksinkertaisesti ole mikään turvallisin polku valita. Voima tuo mukanaan riskejä. Mitä enemmän dynamiittia lataat takkisi taskuihin, sitä varmemmin posahdat kappaleiksi. Toisaalta jos olet ekspertti, voit posauttaa kappaleiksi vaikka kokonaisia vuoria ja edetä pitkälle.

Ihminen on luontaisessa tilassaan turvamoodissa jossa hänen energiansa eivät kuohahtele. Se voisi olla vaarallista, hieman samoin kuin on vaarallista syöttää enemmän virtaa johonkin koneeseen. Noita haluaa purkaa tämän turvaohjelmoinnin. Hän etsii voimaa silläkin uhalla, että se saattaa koitua hänen kohtalokseen. Hän on ottanut haasteen vastaan, nousee kehään ja terävöittää aistinsa selviytyäkseen koitoksesta.

:A:

Agwé kirjoitti:

"Jos mitä tahansa harjoituksia tehdään halun pohjalta ( "krooninen valaistumiskokemusten kaipuu" ), ei edistyminen välttämättä ole vakaata eivätkä saavutetut tasot säily. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni :)"

Siitä voin kyllä olla samaa mieltä, että milloin tahansa keskittyy liikaa tuloksiin eikä itse työhön, sitä vähempää tulee tuloksia joita ihastella. Kärsivällisyys ja oikea fokus ovat tärkeitä. Elikä esim. meditaatiossa on tuloksia mielestäni tarkasteltava jäät hatussa ja hiukan kylmän tieteellisesti, eikä heti ensimmäisten outojen juttujen sattuessa hypätä kosmisen avaruushippijunan kyytiin Siriukselle. Täytyy suhtautua asiaan käytännönläheisesti ja oppia nauttimaan itsensä rääkkäämisestä.

Mielestäni Faustilainen halu tulla kalifiksi kalifin paikalle ei kuitenkaan ole este, vaan edellytys, joskin se voi kääntyä itseä vastaankin. Täytyy kaikesta huolimatta olla tuhoutumaton pakkomielle itsensä jumalallistamiseen. Tässä puhun vasemman käden polun initiaatin perspektiivistä. Teille oikean käden polun tyypeille nämä jutut toimivat hiukan eri tavalla, koska toimitte kokonaan erilaisessa moodissa, ettekä (yleensä) ymmärtääkseni lainkaan edes pyri saavuttamaan mokshaa tässä elämässä.

Useimmat oikean käden polun tyypit uskovat reinkarnaatioon ja siihen, että kehitys jatkuu seuraavassa elämässä, ja ettei sen vuoksi ole tarpeen pitää kiirettä. Minulla ei ole kokemuksia reinkarnaatiosta joten en laita muniani siihen koriin, vaan lähden siitä olettamuksesta, että tämä elämä on ainoani. Sen vuoksi vasemman käden polku: se nopea mutta vaarallinen.

:A:

Lue lisää

Käytännönläheisyyttä minäkin kannatan. Mutta minun mielestäni tässä kaikessa on kysymys pyrkimyksestä tilaan, jossa emme enää "rääkkää" itseämme. Oppimme mukaan käsitys pysyvästä, muuttumattomasta minästä / itsestä on mielen synnyttämä harha, joten käsitystäsi "itsen rääkkäämisestä" ( jonka tarkoitus on kaiketi tulla yhä tietoisemmaksi itsestään - "jumalallistaa" itsensä ) en voi oikein allekirjoittaa :) Päin vastoin harjoitan mieltäni tajuamaan itsettömyyden, minättömyyden. Koen ettei ihmisellä ole pysyvää atmania, jota voisi muovata ja "veistää" kuin jotain elotonta, muuttumatonta möhkälettä ( huono vertaus :))



Niin, näemme asiat hieman eri tavalla ja eri perspektiiveistä, mikä ei ole mitenkään negatiivinen asia. En esimerkiksi ole - niin kuin jo sanoinkin - tuon "itsensä jumalallistamisen" kannalla ( sanan varsinaisessa merkityksessä ).

Eräät meistä eivät pane hanttiin, mikäli heille on mahdollista saavuttaa moksha jo tässä elämässä. Toiset ajattelevat etteivät edes halua käydä tuon kynnyksen yli, voidakseen uudelleen palata auttamaan kaikkia olentoja maisen taaperruksensa jälkeen.



Minulla ei ole laittaa munia mihinkään koriin - olen osaton...*kjäh kjäh*

ava kirjoitti:

Käytännönläheisyyttä minäkin kannatan. Mutta minun mielestäni tässä kaikessa on kysymys pyrkimyksestä tilaan, jossa emme enää "rääkkää" itseämme. Oppimme mukaan käsitys pysyvästä, muuttumattomasta minästä / itsestä on mielen synnyttämä harha, joten käsitystäsi "itsen rääkkäämisestä" ( jonka tarkoitus on kaiketi tulla yhä tietoisemmaksi itsestään - "jumalallistaa" itsensä ) en voi oikein allekirjoittaa :) Päin vastoin harjoitan mieltäni tajuamaan itsettömyyden, minättömyyden. Koen ettei ihmisellä ole pysyvää atmania, jota voisi muovata ja "veistää" kuin jotain elotonta, muuttumatonta möhkälettä ( huono vertaus :))



Niin, näemme asiat hieman eri tavalla ja eri perspektiiveistä, mikä ei ole mitenkään negatiivinen asia. En esimerkiksi ole - niin kuin jo sanoinkin - tuon "itsensä jumalallistamisen" kannalla ( sanan varsinaisessa merkityksessä ).

Eräät meistä eivät pane hanttiin, mikäli heille on mahdollista saavuttaa moksha jo tässä elämässä. Toiset ajattelevat etteivät edes halua käydä tuon kynnyksen yli, voidakseen uudelleen palata auttamaan kaikkia olentoja maisen taaperruksensa jälkeen.



Minulla ei ole laittaa munia mihinkään koriin - olen osaton...*kjäh kjäh*

Lue lisää

Oppimme mukaan ihmisen perusongelma on siis käsitys itseriittoisen minän olemassaolosta ja synnystä sekä pyrkimys tämän oletusminän itsekkäiden tarpeiden tyydyttämiseen.

ava kirjoitti:

Käytännönläheisyyttä minäkin kannatan. Mutta minun mielestäni tässä kaikessa on kysymys pyrkimyksestä tilaan, jossa emme enää "rääkkää" itseämme. Oppimme mukaan käsitys pysyvästä, muuttumattomasta minästä / itsestä on mielen synnyttämä harha, joten käsitystäsi "itsen rääkkäämisestä" ( jonka tarkoitus on kaiketi tulla yhä tietoisemmaksi itsestään - "jumalallistaa" itsensä ) en voi oikein allekirjoittaa :) Päin vastoin harjoitan mieltäni tajuamaan itsettömyyden, minättömyyden. Koen ettei ihmisellä ole pysyvää atmania, jota voisi muovata ja "veistää" kuin jotain elotonta, muuttumatonta möhkälettä ( huono vertaus :))



Niin, näemme asiat hieman eri tavalla ja eri perspektiiveistä, mikä ei ole mitenkään negatiivinen asia. En esimerkiksi ole - niin kuin jo sanoinkin - tuon "itsensä jumalallistamisen" kannalla ( sanan varsinaisessa merkityksessä ).

Eräät meistä eivät pane hanttiin, mikäli heille on mahdollista saavuttaa moksha jo tässä elämässä. Toiset ajattelevat etteivät edes halua käydä tuon kynnyksen yli, voidakseen uudelleen palata auttamaan kaikkia olentoja maisen taaperruksensa jälkeen.



Minulla ei ole laittaa munia mihinkään koriin - olen osaton...*kjäh kjäh*

Lue lisää

"Käytännönläheisyyttä minäkin kannatan. Mutta minun mielestäni tässä kaikessa on kysymys pyrkimyksestä tilaan, jossa emme enää "rääkkää" itseämme."

Hmm. Olen samaa ja eri mieltä. Pyrin itsekin pääsemään eroon jostakin jonka koen tuskalliseksi jota kutsun "itsesabotaasiksi". Siitä seuraa tila jota voisi hyvällä syyllä kutsua "kärsimyksen lakkaamiseksi", siinä mielessä että siinä itse vapautuu itse itselleen laittamista kahleista, mutta ei kuitenkaan häviä olemasta.

Samalla näen kuitenkin kärsimyksen eräänä olennaisista työkaluista. Esimerkiksi kaverini kanssa aiomme tässä piakkoin mennä metsään, riisuutua alasti ja raivoisan iloisesti piiskata toisiamme nokkosen oksilla.

En minä mikään Jackass kuitenkaan ole, elikä en pyri kohti itsetuhoa. :-) Tärkeintä on tällaisten harjoitusten itsetietoisuutta kehittävä, tajuntaa laajentava, kehoa vahvistava, seksuaalienergiaa nostattava ja tietysti stressiä poistava vaikutus (eli siis akuutti stressava tilanne luo shokin joka poistaa kroonisen stressaavan tilanteen, tuloksena positiivinen tulos negatiivisen teon kautta).

Yksi esimerkki negatiivisesta (eli saatanallisesta) teosta on meditaatio. Se on aivan linjassa perinteisen vasemman käden polun menetelmän - Viparit karanin - kanssa. Viparit karani tarkoittaa "vastakkain tekemistä". Meditaatiossa tehdään vasten luonnollista pakkomielteenomaista halua ajatella ja olla liikkeessä joka ei koskaan pysähty. Meditaatio on joskus helpompaa, joskus vaikeampaa, ja joskus se on todellista rääkkäämistä. Vastavirtaan uimalla oma tietoisuus kuitenkin vahvistuu ja puhdistuu. Tietoinen kamppailu on kaiken A ja O. Sillä ei ole niin paljon väliä mitä vastaan kamppailee, kunhan matsi on tarpeeksi kova.

Saman periaatteen voimalla toimii myös nokkosilla piiskaaminen. Eihän siinä ole mitään järkeä, ei se hyödytä ketään eikä se vähennä kärsimystä, mutta kyllä se tuo askeleen lähemmäksi oman olemassaolon mysteerin selvittämistä. Omien rajojen ylittäminen on olennainen menetelmäni.

Ja tosiaan puhun mysteerin selvittämisestä. En luota kirjoihin, olivatpa ne kuinka vanhoja tai uusia tahansa. Tietysti elämä on lyhyt asioiden selvittämiseksi omin avuin... mutta tällaisen tien minä olen kokenut omakseni.

Teetä ja sympatiaa,

:A:

Agwé kirjoitti:

Totta, kokemukseni oli hämmästyttävän positiivinen. Ainoat ongelmani siinä olivat lievä megalomania ja harhojen valtaan antautuminen, mutta uskon että nämä kyllä oppii pitämään kurissa.

Sen vuoksi olenkin käynyt rohkeasti kundalinin kimppuun välittämättä varoituksista, ajatellen että olen valmis. Tai sitten olen vain uudestisyntynyt Morihei Ueshiba.

Tämä ei silti tarkoita, etteikö huonoa trippiä voisi tulla myöhemmin...

Muttei se tarkoita sitä, etteivätkö myös huonot kokemukset kuuluisi edistymisen prosessiin. Usein joutuu käymään läpi erilaisia kriisejä päästäkseen eteenpäin.

Kundalini on siitä kiero voima, että se vaatii jonkinlaista puhtautta, avoimuutta ja valmiutta, mutta samalla se juuri tekee ihmisen puhtaaksi, avoimeksi ja valmiiksi. Se on kuin kuningashappo joka virtaa putkistoon suurella paineella, tuhoten kaiken joka siellä on tukossa, ja räiskyen ja paukkuen sitä rajummin mitä enemmän esteitä se kohtaa.

Oma kokemukseni siitä kertoi minulle näin, että kundalini on yksinkertaisesti kaiken noituuden perustana oleva voima, juuri se ns. henkilökohtainen voima, josta Castaneda puhui. Jos kovin pelkää sitä voimaa, ei tuskin ole ainesta noidan polulle. Itse olin melko epävarmalla kannalla kundalinin suhteen, juurikin monista varoituksista johtuen, kunnes sitten itse sain tuntea sen luissani, ja tiesin, että tämä on minun juttuni.

Magian tie ei yksinkertaisesti ole mikään turvallisin polku valita. Voima tuo mukanaan riskejä. Mitä enemmän dynamiittia lataat takkisi taskuihin, sitä varmemmin posahdat kappaleiksi. Toisaalta jos olet ekspertti, voit posauttaa kappaleiksi vaikka kokonaisia vuoria ja edetä pitkälle.

Ihminen on luontaisessa tilassaan turvamoodissa jossa hänen energiansa eivät kuohahtele. Se voisi olla vaarallista, hieman samoin kuin on vaarallista syöttää enemmän virtaa johonkin koneeseen. Noita haluaa purkaa tämän turvaohjelmoinnin. Hän etsii voimaa silläkin uhalla, että se saattaa koitua hänen kohtalokseen. Hän on ottanut haasteen vastaan, nousee kehään ja terävöittää aistinsa selviytyäkseen koitoksesta.

:A:

Lue lisää

Kun vertaan minääni siihen joka koki avautumista 15 v sitten, huomaan keränneeni paljon kaikenlaista kakkaa sen jälkeen. Olin jotenkin "viattomampi" ja luonnollisempi. Paljo aivoillainsa näpertely ja varsinkin elämässä katkeroituminen ehkäisee vähäisetkin valonsäteet varsin tehokkaasti. Silti en ottaisi sitä naivia ja yksinkertaista minääni takaisin; tahdon molemmat, itseni eilen ja tänään. Tietämättömyyden ja kokemattomuuden aiheuttama kyvykkyys on minusta varsin pettävää. Mutta jos voi yhtyä Itseensä kun jo tietää yhtä ja toista tästä risaisesta maailmanmenosta... SE on pysyvämpää ja todellisempaa.

Omat kokemukseni luonteeni pohjamudista ja muiden ihmisten epäkiitolliset esimerkit ovat saaneet itseluottamukseni väpättämään siihen malliin, että en oikein osaa luottaa siihenkään että pystyisin hallitusti ja terveesti kokemaan ihan mitä tahansa. Siksi olenkin päätynyt sellaiseen puolinaiseen tilanteeseen, että "kaikki tai ei mitään" -uhkavaatimuksen sijasta elän "anna edes jotakin pliis" -twilight zonessa. Tuntuu kuin olisin Hengen huora; koska tunnen ja uskon tietäväni etten kelpaa Henki-Itselleni Siksi Oikeaksi, yritän hinkua siltä edes jotain armopaloja ja kun en sen Rakastettu ole, tahdon olla sille edes rakastajatar.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä etten kuvittelekaan valaistuvani tässä elämässä (eli siis en koskaan, koska tämä minä joka tässä puhuu ei ole enää koskaan enää), mutta toivoisin edes saavani vapautta olla tietoisempi varsinkin yöelämässä.

Hurjin unelmani olisi tietysti syntyä tietoisena seuraavassa inkarnaatiossa, vaikken olisikaan enää minä-minä, niin enhän toisaalta ole tässäkään elämässä se lapsi joka joskus olin, joten olisin sellainen jossa minä-nykyisenä-nyt olisin tiedostettuna vanhempana kerroksena.

Kuitenkin kaikitenkin jos ajattelee CC:n kirjoja, niin niissähän korostui lukemattomia kertoja että kun kaikki toivo meni (ainakin CC:lta), niin jotakin tapahtui. Sitten kun ei enää odotettu eikä toivottukaan. Ei välttämättä aina edes sitä mitä oli odotettu, mutta kuitenkin. Jotain muuta.

Agwé kirjoitti:

"Käytännönläheisyyttä minäkin kannatan. Mutta minun mielestäni tässä kaikessa on kysymys pyrkimyksestä tilaan, jossa emme enää "rääkkää" itseämme."

Hmm. Olen samaa ja eri mieltä. Pyrin itsekin pääsemään eroon jostakin jonka koen tuskalliseksi jota kutsun "itsesabotaasiksi". Siitä seuraa tila jota voisi hyvällä syyllä kutsua "kärsimyksen lakkaamiseksi", siinä mielessä että siinä itse vapautuu itse itselleen laittamista kahleista, mutta ei kuitenkaan häviä olemasta.

Samalla näen kuitenkin kärsimyksen eräänä olennaisista työkaluista. Esimerkiksi kaverini kanssa aiomme tässä piakkoin mennä metsään, riisuutua alasti ja raivoisan iloisesti piiskata toisiamme nokkosen oksilla.

En minä mikään Jackass kuitenkaan ole, elikä en pyri kohti itsetuhoa. :-) Tärkeintä on tällaisten harjoitusten itsetietoisuutta kehittävä, tajuntaa laajentava, kehoa vahvistava, seksuaalienergiaa nostattava ja tietysti stressiä poistava vaikutus (eli siis akuutti stressava tilanne luo shokin joka poistaa kroonisen stressaavan tilanteen, tuloksena positiivinen tulos negatiivisen teon kautta).

Yksi esimerkki negatiivisesta (eli saatanallisesta) teosta on meditaatio. Se on aivan linjassa perinteisen vasemman käden polun menetelmän - Viparit karanin - kanssa. Viparit karani tarkoittaa "vastakkain tekemistä". Meditaatiossa tehdään vasten luonnollista pakkomielteenomaista halua ajatella ja olla liikkeessä joka ei koskaan pysähty. Meditaatio on joskus helpompaa, joskus vaikeampaa, ja joskus se on todellista rääkkäämistä. Vastavirtaan uimalla oma tietoisuus kuitenkin vahvistuu ja puhdistuu. Tietoinen kamppailu on kaiken A ja O. Sillä ei ole niin paljon väliä mitä vastaan kamppailee, kunhan matsi on tarpeeksi kova.

Saman periaatteen voimalla toimii myös nokkosilla piiskaaminen. Eihän siinä ole mitään järkeä, ei se hyödytä ketään eikä se vähennä kärsimystä, mutta kyllä se tuo askeleen lähemmäksi oman olemassaolon mysteerin selvittämistä. Omien rajojen ylittäminen on olennainen menetelmäni.

Ja tosiaan puhun mysteerin selvittämisestä. En luota kirjoihin, olivatpa ne kuinka vanhoja tai uusia tahansa. Tietysti elämä on lyhyt asioiden selvittämiseksi omin avuin... mutta tällaisen tien minä olen kokenut omakseni.

Teetä ja sympatiaa,

:A:

Lue lisää

"aiomme tässä piakkoin mennä metsään, riisuutua alasti ja raivoisan iloisesti piiskata toisiamme nokkosen oksilla."

Kyllä minäkin talvella hangessa saunan jälkeen piehtaroin, ja toisinaan otan jäisen suihkun. Annos adrenaliinia virkistää kyllä, mutta itse en näe varsinaista yhteyttä tämän kaltaisen ruumiin karaisemisen, jota seuraa hetkellinen mielen "valpastuminen", ja sen määrätietoisen pyrkimyksen välillä jolla tähdätään pysyvään henkiseen muutokseen.

Mutta jokainen ajatelkoon tavallaan.


ei-pussiteetä ja empatiaa :)

ava kirjoitti:

"aiomme tässä piakkoin mennä metsään, riisuutua alasti ja raivoisan iloisesti piiskata toisiamme nokkosen oksilla."

Kyllä minäkin talvella hangessa saunan jälkeen piehtaroin, ja toisinaan otan jäisen suihkun. Annos adrenaliinia virkistää kyllä, mutta itse en näe varsinaista yhteyttä tämän kaltaisen ruumiin karaisemisen, jota seuraa hetkellinen mielen "valpastuminen", ja sen määrätietoisen pyrkimyksen välillä jolla tähdätään pysyvään henkiseen muutokseen.

Mutta jokainen ajatelkoon tavallaan.


ei-pussiteetä ja empatiaa :)

Lue lisää

"Kyllä minäkin talvella hangessa saunan jälkeen piehtaroin, ja toisinaan otan jäisen suihkun."

Se tekee gutaa, niinkuin sanotaan. Kesällä taas hauskaa on saunan jälkeen hypätä viileään järveen ja juoda sitten olutta ja grillata makkaraa ja kun alkaa hyttyset pännimään, mennä sisälle kuuntelemaan radiosta Groove FM:n jazz ohjelmaa.

"Annos adrenaliinia virkistää kyllä, mutta itse en näe varsinaista yhteyttä tämän kaltaisen ruumiin karaisemisen, jota seuraa hetkellinen mielen "valpastuminen", ja sen määrätietoisen pyrkimyksen välillä jolla tähdätään pysyvään henkiseen muutokseen."

Hetkellinen mielenvalpastuminen itsessään ei vielä johda tuloksiin, tästä olen samaa mieltä. On pystyttävä keskittymään rituaaliin riittävän hyvin, jotta se todella avaisi portit tuntemattomaan. Jotta tällaisista harjoituksista olisi hyötyä, kannattaakin ensin harjoittaa meditaatiota, jotta kykenee sen ruumiillisen kuohunnan keskellä sitten terävöittämään mielensä. Helpostihan keskittyminen unohtuu tällaisten lihallisten kokemusten aikana, eikä mielessä pysy se maaginen tavoite jonka takia niitä lähdettiin tekemään. Kun harjoituksen eli rituaalin tietyssä vaiheessa ruumiillinen, emotionaalinen, älyllinen, seksuaalinen ja sosiaalinen kliimaksi koittavat yhtä aikaa ja maagikko juopuu omasta olemassaolostaan, on aika entistäkin ankarammin taistella omaa reaktiivista käyttäytymistä vastaan ja sen sijaan tietoisesti terävöittää mieli kohti tavoiteltavaa päämäärää. Esimerkiksi jonkin asian sanominen vakavasti ja tosissaan tällaisena hetkenä voi johtaa uskomattoman voimakkaisiin sisäisiin muodonmuutoksiin. Jos haluaa keskustella jumalten tai henkiolentojen kanssa, tämä on myös hyvä hetki lähettää viestejä tai tehdä sopimuksia tai vaikka sopia etukäteen tapaamisesta, joka tapahtuu jonakin määrättynä hetkenä myöhemmin (kun on rauhallisempaa).

"Mutta jokainen ajatelkoon tavallaan."

Nytpäs tylysti sanoit. En minä anna ajatuksilleni mitään arvoa vain sen takia, että ne ovat minun ajatuksiani. Kaikenlainen "Tämä on vain minun mielipiteeni ja aion pitää sen ja sinullakin on oikeus pitää omasi" tyyppinen selittely on mielestäni aika lapsellista.

:A:

Agwé kirjoitti:

"Kyllä minäkin talvella hangessa saunan jälkeen piehtaroin, ja toisinaan otan jäisen suihkun."

Se tekee gutaa, niinkuin sanotaan. Kesällä taas hauskaa on saunan jälkeen hypätä viileään järveen ja juoda sitten olutta ja grillata makkaraa ja kun alkaa hyttyset pännimään, mennä sisälle kuuntelemaan radiosta Groove FM:n jazz ohjelmaa.

"Annos adrenaliinia virkistää kyllä, mutta itse en näe varsinaista yhteyttä tämän kaltaisen ruumiin karaisemisen, jota seuraa hetkellinen mielen "valpastuminen", ja sen määrätietoisen pyrkimyksen välillä jolla tähdätään pysyvään henkiseen muutokseen."

Hetkellinen mielenvalpastuminen itsessään ei vielä johda tuloksiin, tästä olen samaa mieltä. On pystyttävä keskittymään rituaaliin riittävän hyvin, jotta se todella avaisi portit tuntemattomaan. Jotta tällaisista harjoituksista olisi hyötyä, kannattaakin ensin harjoittaa meditaatiota, jotta kykenee sen ruumiillisen kuohunnan keskellä sitten terävöittämään mielensä. Helpostihan keskittyminen unohtuu tällaisten lihallisten kokemusten aikana, eikä mielessä pysy se maaginen tavoite jonka takia niitä lähdettiin tekemään. Kun harjoituksen eli rituaalin tietyssä vaiheessa ruumiillinen, emotionaalinen, älyllinen, seksuaalinen ja sosiaalinen kliimaksi koittavat yhtä aikaa ja maagikko juopuu omasta olemassaolostaan, on aika entistäkin ankarammin taistella omaa reaktiivista käyttäytymistä vastaan ja sen sijaan tietoisesti terävöittää mieli kohti tavoiteltavaa päämäärää. Esimerkiksi jonkin asian sanominen vakavasti ja tosissaan tällaisena hetkenä voi johtaa uskomattoman voimakkaisiin sisäisiin muodonmuutoksiin. Jos haluaa keskustella jumalten tai henkiolentojen kanssa, tämä on myös hyvä hetki lähettää viestejä tai tehdä sopimuksia tai vaikka sopia etukäteen tapaamisesta, joka tapahtuu jonakin määrättynä hetkenä myöhemmin (kun on rauhallisempaa).

"Mutta jokainen ajatelkoon tavallaan."

Nytpäs tylysti sanoit. En minä anna ajatuksilleni mitään arvoa vain sen takia, että ne ovat minun ajatuksiani. Kaikenlainen "Tämä on vain minun mielipiteeni ja aion pitää sen ja sinullakin on oikeus pitää omasi" tyyppinen selittely on mielestäni aika lapsellista.

:A:

Lue lisää

Eikö itse kukin sitten ajattele tavallaan ?

Tavallaan ajattelemme, tavallaan emme :)

ava kirjoitti:

Eikö itse kukin sitten ajattele tavallaan ?

Tavallaan ajattelemme, tavallaan emme :)

"Eikö itse kukin sitten ajattele tavallaan?"

Ei.

"Tavallaan ajattelemme, tavallaan emme :)"

Kyllä.

:A:

Agwé kirjoitti:

"Eikö itse kukin sitten ajattele tavallaan?"

Ei.

"Tavallaan ajattelemme, tavallaan emme :)"

Kyllä.

:A:

>>>"Eikö itse kukin sitten ajattele tavallaan?"

Ei.

ava kirjoitti:

>>>"Eikö itse kukin sitten ajattele tavallaan?"

Ei.

"Miksi ei?"

On väärin sanoa, että kukin ajattelee tavallaan, koska on myös mahdollista ajatella tavalla, joka on omien tapojen vastaista. Samoin voi tehdä jotakin, joka on oman luonteen vastaista, ja samoin voi tulla joksikin, joka ei ollut aikaisemmin.

"Emmekö me kutsu yksilölliseksi ajatteluksi sitä epätäydellisten huomioiden sarjatulta, jota mielemme tietoisuuteemme tykittää ?"

Se on sinun ajatteluasi, mutta ei välttämättä vielä osoitus mistään suurenmoisesta yksilöllisyyestä.

"Eivätkö nämä huomiot ole - olivatpa ne lopulta kuinka epätodellisia tahansa - kunkin kohdalla ainutlaatuisia ?"

Kyllä, jokaisen ihmisen aivot ovat ainutlaatuinen viidakko, jonkalaista ei ole olemassa toista.

:A:

Agwé kirjoitti:

Joo. Juuri noita tarkoitin. Eivät ne ole täysin hyödyttömiäkään (en sitä tarkoittanutkaan), koska ne muistuttavat hiukan kuin joogaa, mutta tarina on selvästi fiktiota, ja ilmeisesti ne on se joku jäbä vetänyt ihan vain hatustaan. Oikea jooga on terveyden ja elinvoiman kohentamiseen ja säilyttämiseen varmasti paljon tehokkaampaa, vaikkakin tietysti vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Ja pelkästään terveyden ja elinvoiman kohentamiseen on lukemattomia muitakin menetelmiä kuin viisi tiibettiläistä. Totta kai se edesauttaa kaikkea mitä ihminen haluaa saavuttaa, mutta tämä on itsestäänselvyys.

Nyt oli kysymys menetelmistä, joita tekemällä tehokkaasti ja varmuudella tullaan lähemmäksi valaistumista, saavutetaan siddjehä yms. Kysymys oli vakavasti otettavasta noituudesta, ei vain mielialan parantamisesta tai vatsan toiminnasta. Näiden tehokkaiden menetelmien joukkoon 5 tiibettiäistä tuskin kuuluu. Sen sijaan säännöllinen oikea perinteinen autenttinen jooga kuuluu (en mene nyt tarkemmin eri joogan lajeihin), samoin Chi Kung...

Mutta ei 5 tiibettiläistä. Eikä muuten se, että jokin harjoitus on suosittu, tee siitä vielä tehokasta tai hyödyllistä. Moni asia on suosittu joka ei millään tavoin edistä sielunvoimien kehittymistä.

"Jos kaipaa liikuntaohjelmaa, joka ei vie runsaasti aikaa eikä kauas kotoa, tämä saattaisi olla se :)"

Kenties. Onhan se todella kevyt harjoitusohjelma. Mutta nyt en ollut hakemassa helppoja ja kevyitä tapoja joilla hiukan helpottaa oloa. Viiden tiibettiläisen sijaan jykevämpi harjoitusohjelma hengitysharjoituksia ja jotakin oikeaa joogaa on paljon suositeltavampi ihmiselle jolla on krooninen valaistumiskokemusten kaipuu.

:A:

Lue lisää

5 tiibetiläistä ja Falun gong ovat molemmat tehokkaita chi-kung harjotteita, vaikkakin Falun gong sisältää aika paljon uskonnollista puppua.

raparperi kirjoitti:

5 tiibetiläistä ja Falun gong ovat molemmat tehokkaita chi-kung harjotteita, vaikkakin Falun gong sisältää aika paljon uskonnollista puppua.

Falun Gongia en suosittele juurikin sen aivopesun vuoksi. Kuulostaa epäilyttävältä. Eiköhän sitä chi kungia saa jostain ilmankin tuollaista humpuukia ja kulttimeininkiä.

:A:

Tellu kirjoitti:

Iltaa vaan mr. A...

Mikään ei olekaan ihanampaa kuin pälpättää itsestään, ja jos vielä siihen yhdistyy jokin oma intohimo, niin mikäs siinä...

Jos ajattelen omaa henkilöhistoriaani, niin minullahan ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään erityisen vakavasti otettavaa vaihtoehtoa tälle Jollekin, ellei sitten kirjoittaminen. Sainhan jo pikkutaaperona päähäni että minusta tulee isona kirjailija. NO, tähän mennessä on tullut vain pöytälaatikko-sellainen.

Kaikki muu minun on elämässäni ollut helppo "uhrata", sillä en ole koskaan halunnut perhettä, ja minulla on ollut uskomaton lykky löytää suht'koht' kaltaiseni kumppani, joten pystyn kanavoimaan seksuaalisista energioista osan sitä kautta jotten täysin pimpahda päästäni. Olen toki tietysti pähkäillyt olisiko seksuaalisen voimansa itsellään pidättäminen kehitystä nopeuttava seikka, mutta pelaan kuitenkin mieluiten aina VARMAN PÄÄLLE. Ennemmin hitaammin ja varmemmin, kuin nopeasti ja suoraan hetteiköille. Tietysti jos saisin kumppanini kanssa tietynlaisen energeettisen suljetun systeemin aikaiseksi, vain taivas olisi rajana.

Materiaalisella puolella ei ole paljon ollut huolta rahasta (kun sitä ei ole), eikä siitä että jämähtää paikoilleen (muuttelen vuosittain paikasta toiseen koska en näytä millään löytävän asuntoa johon kykenisin olemaan tyytyväinen). Ainoa paha addiktioni ovat olleet kirjat ja jossain määrin netti.

Pirullisinta elämässäni on sosiaalisen verkon puuttuminen. Mutta vaihtaisinko Hengen perässä kieli pitkällä juoksemisen siihen kaikkeen hauskuuteen mitä ihmisten kanssa voi olla? En tiedä. Juuri verkon puutteen takia yleensäkin olen pysynyt tällä tiellä, ja ainoa "sosiaalinen" verkko mikä minua on todella kiinnostanut on ollut muiden kaltaisteni seura. Heikäläisiä on tullut ja mennyt, enimmäkseen mennyt... Mutta aina silloin tällöin saa hetkeksi yhteyden johonkuhun. Täysin yksi-yhteen ei tietysti ole ikinä kenkään kenenkään kanssa, mutta tuskin lienee tarkoituskaan. Emme ole klooneja.

****

Olen mietiskellyt toisinaan kuinka "puhtaana" informatiivisessa mielessä omaa perustavanlaatuista kokemustani voi pitää sikäli että olin jo 10- tai 11-vuotiaasta asti uskonut reinkarnaatioon ja tutkinut kirjoja teosofiasta yms. Mutta luulenpa että parempi näin, että minulla oli edes jotakin fiilistä johonkin suuntaan jo valmiiksi, koska muuten minua olisi varmaan kärrätty piipaa-autolla lasarettiin kokemukseni jälkeen. He, joilla on ollut onni harrastaa meditaatiota ennen tuollaista kokemusta ottavat sen varmasti melko sellaisenaan ja luonnollisena, mutta ihminen (minä siis) joka ei ole mitenkään näperrellyt tietoisesti minkään parissa kirjojen lukemista lukuunottamatta on aika äimänkäkenä kun tuosta noin vaan paiskataan moista matskua.

Mistä kaikki tällainen tulee? Kuka/mikä päättää että näin tulee tapahtua, minäkö ennen kuin synnyin, vai jokin sellainen osa minua tässä ja nyt, joka ei varsinaisesti kuulu päivätietoisuuteeni? Vai olinko yhteydessä "Isosisareeni" hänen tahdostaan tai yhteisestä sopimuksesta? Kysymyksiä kysymyksiä. En oikeastaan kovin paljon tätä asiaa ole ikinä pohtinut, sillä siitä ei irtoa sitä eikä tätä. Näin vain on ja näillä eväillä edetään.

Mistä sitten johtuu että kun ovea on raotettu, se paiskataan kiinni ja ilkutaan avaimenreiästä että yritäpä nyt saada tästä jotakin ja kokeile avata tämä ovi ITSE... Raivostuttavaa.

Silti en kadehdi niitä joilla ei tätä kirousta ja siunausta ole. Kun katson ympärilleni, näen mitättömiä elämiä vailla tarkoitusta, ihmisiä tuhertamassa jonninjoutavia asioita joilla ei ole pätkän vertaa merkitystä. Ei ole tälläkään, enkä kuvittele olevani mitään sen ihmeellisempää, mutta ainakin elän tarkoitushakuisesti. Elän pyrkien tiedostamaan aina vain enemmän, sen sijaan että vain tappaisin aikaani odottaen koska hautaan pääsee.

Fyysisesti en ole juurikaan itseäni muokannut siksi tahi täksi, mutta mieltäni olen rassannut sillä tavalla että uskoisin ettei semmoista kestäisi kovin moni. Ei varsinkaan näillä sukurasitteilla joita minulla on. Kuultuani taannoin taas kerran esimerkkejä kanssani samaa verta ja lihaa jakavien ihmisten toilailuista olen suorastaan ihmeissäni että olen näinkin järkevä kuin olen... Luulenkin että minun kohdallani henkiset harrasteeni ovat kehittäneet käsitys- ja havaintokykyäni, kenties nostaneet älykkyyttänikin.

Josta tietysti voi päätellä että nämä asiat eivät ole minulle pelkkä pullakahvee-harrastus...

Pai tö vei. Ovatkohan miehet jotenkin fyysisempiä tapauksia, koska olen ollut havaitsevinani että "alan" ihmisten keskuudessa miehille on ihan itsestäänselvyys muokata koko ajan fyysistä kehoaan... (Mitähän sillä alallakin nyt sitten tarkoittaisi. Castanedalaisuus, magia, jogaismi jne.)

Lue lisää

On sipaisun päässä, että lokaali maksimi
saavuttaa tässä erityisessätapaksessaläpätysvettiiliinäärimmäisenläpäisykyvyn, mutta ei huoeen sillä huuhaa värähtelee juuri sinisen täplä paikkeila kutenoita oottelinkin. ooh, se toinen sukupusipuli siis on angiinan taipuvaisempåå kuin me valaistuneet umpio(¢)kaapot voisivat olettåå.
Aih. Nyt sepuksahti pois paikaltaan.
hei leila

raparperi kirjoitti:

5 tiibetiläistä ja Falun gong ovat molemmat tehokkaita chi-kung harjotteita, vaikkakin Falun gong sisältää aika paljon uskonnollista puppua.

Niin. Falung gong on kultti, joten en suosittele sitä, vaikka ne harjoitukset olisivat tehokkaitakin.

5 tiibetiläisessä taas ei ole muuta vikaa, kuin että se ei ole lähellekään tehokkain saatavilla oleva menetelmä kehittää kehon energioita.

Alkuperäinen viestinihän käsitteli vain sitä, että mitkä kaikki menetelmät itse karsisin pois, jos haluaisin saada tuloksia *erittäin* nopeasti ja tehokkaasti. Eli siis korvataan keskinkertainen lääke ylivertaisella. Huomauttanen siis vielä jottei jää väärinkäsitystä, etten ole väittänyt mitään menetelmää täysin hyödyttömäksi, vaan pyrkinyt erottamaan huonot menetelmät keskinkertaisista ja keskinkertaiset ylivertaisista.

Tellu kirjoitti:

niin minäkin näytän omani, vaikkei yhtä kookas olekaan. On tätä tosin esitelty jos jollekulle, ja aika harva siitä kai on mitään kostunut...

19-vuotiaana kun istuskelin iltaa kaikessa maallisessa rauhassa 1. "poika"ystäväni kanssa, kenties tv:tä katsoen, kenties kudoin; näin ja koin yhtäkkiä miten energiavuo manifestoitui eteeni, ja kohdistui suoraan rintaani, sydämeeni. Siitä energia kääntyi 90 asteen kulmaan ja kohosi suoraan päähäni. "Tiesin" välittömästi olevani läsnä tilanteessa jossa rakastettuani poltetaan roviolla edessäni. - Poikaystäväni ei tästä uskonut hevon sitä eikä tätä, ja väitti että olen saanut lapsesta asti vaivanneen tulen pelkoni siitä että olin hukkua lapsena. Höh, sanon minä.

Päässäni aistimani "juttu" ei ollut kovin selkeä, sillä en varsinaisesti nähnyt tapahtumaa (kuin osa minua olisi katsonut, mutta osa olisi sulkenut näkemänsä pois liian tuskallisena).

Vasta muutama vuosi myöhemmin aloin nähdä kristallinkirkkaita kuvia suljetuin silmin valveen ja unen rajalla. Myöhemmin näin pari näkyä myös keskellä päivää. Siihen ilmiö enimmäkseen tyssähtikin, ja sen jälkeen on ollut melkoista hiljaiseloa. Erään uneni perusteella vaikuttaisi että "sydäntsakrani" läpsähti kiinni 90-luvun puolivälissä kokemieni murheiden takia.

En tiedä kuinka paljon sinun "Musta Ruhtinattaresi" on symbolinen hahmo, mutta oli miten oli, niin minulla on itselläni "Isosisar", nainen jota katson ed. elämässäni munkkina rakastaneeni lähinnä jonkinlaisena henk.koht. mestarinani aina rovioon asti (ja kahta kauheammin sen jälkeen). Kaukaisessa edellisemmässä elämässä tosin oletan olleeni hänen vaimonsa, mutta silloinkin ensisijaisesti hänen oppilaansa.

Nykyisin en voisi ajatellakaan pokkuroivani minkään sortin gurun tai mestarin edessä, ja tulen mieluiten toimeen omillani. Kuitenkin, silloin kun otan Castanedan jutut (vaikka leikilläkin) enemmän tosissani, minusta tuntuu että tuota naista voi hyvin kuvata minun naguaalinaisekseni, ja minä olen hänen soturinsa. Hulluimmissa houreissani olen identifioitunut länsituulen soturinaiseksi, sillä minusta tuntuu läheisemmältä olla viiripää kuin jonkinlainen Miss Soturi, miltä muiden ilmansuuntien noidat CC:n kuvauksissa vaikuttivat, yäk.

Pöhköähän se tietysti on lähteä ymppäilemään inkarnaatiojuttuja CC:n taruihin, mutta mitä hittoa. Edelliset ovat minun omia kokemuksiani, ja omia kokemuksia tulee aina pitää ensisijaisina muihin lähteisiin verrattuna. Ja CC nyt vaan on niin pirun taidokas tarinoija, että osa minusta on aivan lääpällään niihin juttuihin, vaikka periaatteessa suhtaudunkin vähän nuivasti kaikenlaiseen uus-esoteriaan tyyliin "Kalevala-tarot", huh.

Ei CC kyllä ihan persiestään ole niitä juttujaan temmannut. Näin itse ehkä 5-vuotiaana unen, jossa kohtasin linnunpäisen miehen josta sain sähköiskun ja lennähdin taaksepäin. Vaikea kuvitella mistä ihmeestä pikkulapsi voi keksiä kaikkea tuollaista...

***

Joitakin vähäisempiä mahdollisesti kruunutsakraan liittyviä kokemuksia lukuunottamatta olen siis syystä tai toisesta keskittynyt 2 tsakran alueelle, ja tarkemmin ajatellen oikeastaan vain 3. silmän kohdalle. Yli 10 v olen ajoittain nähnyt asuntoani suljetuin silmin keskellä yötä, ja kerran olen herännyt siihen että olen juuri liukumassa takaisin kehooni. Turhauttavan hidasta kehitystä!

En tiedä mahtaisiko kehitystä nopeuttaa tietoinen tasajakoinen keskittyminen koko olemukseen, erityisesti vaikkapa heikkoon vatsan alueeseen (tahto). Samaistumiseni päästänsä pimahtaneisiin hahmoihin kuitenkin lienee liiallinen, niin että pelkään helposti järjen jättöä jos pyrin kovin voimalliseen kehitykseen.

Ei tämä lässytys kyllä iän kaiken voi toimia, eikä täyttää sitä tyhjiötä joka olen näennäisesti tavallisena ihmisenä.

Mutta kuinka paljon loppujen lopuksi voi tehdä itse, ja kuinka paljon on luottaminen Henkeen... Sinunkin kokemuksesi oli SPONTAANI.

Keskustelemisemme ei ehkä näin ollen valitettavasti voi perustua täydelliselle kokemusten tasavertaisuudelle, koska en ole kokenut mitään noin mullistavaa kuin sinä, mutta pystyn täältä kynnykseltä kuitenkin näkemään sen verran että jonkinlaista sinnepäin-ymmärrystä esiintynee puoleltani... Mutta tämähän ei liene sinulle uutta. Mitä pidemmäs on ehtinyt, sitä vähemmän tapaa niitä jotka JO kokivat, tietävät, tuntevat...

Lue lisää

>syystä tai toisesta keskittynyt 2 tsakran alueelle

Olinpas epämääräinen. Tarkoitin tietenkin että "kahden tsakran", en "toisen tsakran".

Minä näin kerran tällaisen pyörteen. Se on eri pyörre kuin minkä kuvailin aikaisemmin puhuessani kolmannesta silmästä.

Kerran transsiin vaipuessani (mantran avulla) näin silmieni edessä verenpunaista plasmaa joka valui ohitseni vasemmalta oikealle. Katselin sitä ja annoin itseni käydä syvemmälle tuohon tilaan. Visio laajeni ja pian tunsin aivan kuin leijuvani ilmassa, ympärilläni tuollainen tunnelin muotoinen ja plasmamainen pyörre jonkinlaista tulihehkuista energiaa. Sen kuvaileminen nimenomaan tunneliksi on erittäin osuvaa, ja lisäksi se pyörii, elikä se on pyörre. JA se pyöri nimenomaan vasemmalta oikealle elikä voisi sanoa myötäpäivään...

Minkälaisia kokemuksia täsmälleen sanottuna sinulla itselläsi on tästä?

Agwé kirjoitti:

Minä näin kerran tällaisen pyörteen. Se on eri pyörre kuin minkä kuvailin aikaisemmin puhuessani kolmannesta silmästä.

Kerran transsiin vaipuessani (mantran avulla) näin silmieni edessä verenpunaista plasmaa joka valui ohitseni vasemmalta oikealle. Katselin sitä ja annoin itseni käydä syvemmälle tuohon tilaan. Visio laajeni ja pian tunsin aivan kuin leijuvani ilmassa, ympärilläni tuollainen tunnelin muotoinen ja plasmamainen pyörre jonkinlaista tulihehkuista energiaa. Sen kuvaileminen nimenomaan tunneliksi on erittäin osuvaa, ja lisäksi se pyörii, elikä se on pyörre. JA se pyöri nimenomaan vasemmalta oikealle elikä voisi sanoa myötäpäivään...

Minkälaisia kokemuksia täsmälleen sanottuna sinulla itselläsi on tästä?

Lue lisää

Pari vuotta sitten näin jotain epämääräistä "kiehuvaa energiaa" suljetuin silmin yöllä sänkyyn asettauduttuani, en enää edes muista mihin suuntaan hässäkkä pyöri. Vaikea sitä on kuvailla, ja luulenkin että tämä oli taas yksi niistä kokemuksistani jossa olen vasta jonkin suuremman rajalla tai kynnyksellä.

Tuo kumminkin tapahtui saman "putken" myötä jolloin näin useampia tietoisia unia ja aloin nähdä violetteja läikkiä suljetuin silmin (kuulema yleistä meditoijille).

Oikeastaan mielenkiintoisempi ilmiö olikin se kun joitakin aikoja ennen kuukautisiani yöllä heräsin ja näin koko huoneen olevan täynnä punaisia viivoja, jotka vilisivät sinne tänne. Yksikään niistä ei ollut suora.

Tellu kirjoitti:

Pari vuotta sitten näin jotain epämääräistä "kiehuvaa energiaa" suljetuin silmin yöllä sänkyyn asettauduttuani, en enää edes muista mihin suuntaan hässäkkä pyöri. Vaikea sitä on kuvailla, ja luulenkin että tämä oli taas yksi niistä kokemuksistani jossa olen vasta jonkin suuremman rajalla tai kynnyksellä.

Tuo kumminkin tapahtui saman "putken" myötä jolloin näin useampia tietoisia unia ja aloin nähdä violetteja läikkiä suljetuin silmin (kuulema yleistä meditoijille).

Oikeastaan mielenkiintoisempi ilmiö olikin se kun joitakin aikoja ennen kuukautisiani yöllä heräsin ja näin koko huoneen olevan täynnä punaisia viivoja, jotka vilisivät sinne tänne. Yksikään niistä ei ollut suora.

Lue lisää

Minä olen muuten nähnyt jo vuosia niitä violettejä läikkiä. Oikeastaan lähes joka ilta kun menen nukkumaan, vajoan ennen nukkumaanmenoani hetkeksi aikaa sellaiseen hypnagogiseen tilaan, jossa näen sellaisia violetteja läiskiä tai renkuloita jotka pienenevät ja niitä tulee toinen toisensa perään, elikä ne loittonevat poispäin. Niitä tulee hetken aikaa ja sitten se loppuu.

- "Kauas läiskät karkaavat, mä niitä tavoitan, kauas läiskät karkaavat, niin minäkin..."

Mielenkiintoinen tuo visiosi jossa oli punaisia viivoja. En olekaan ennen moista kuullut.

:A:

Agwé kirjoitti:

Minä olen muuten nähnyt jo vuosia niitä violettejä läikkiä. Oikeastaan lähes joka ilta kun menen nukkumaan, vajoan ennen nukkumaanmenoani hetkeksi aikaa sellaiseen hypnagogiseen tilaan, jossa näen sellaisia violetteja läiskiä tai renkuloita jotka pienenevät ja niitä tulee toinen toisensa perään, elikä ne loittonevat poispäin. Niitä tulee hetken aikaa ja sitten se loppuu.

- "Kauas läiskät karkaavat, mä niitä tavoitan, kauas läiskät karkaavat, niin minäkin..."

Mielenkiintoinen tuo visiosi jossa oli punaisia viivoja. En olekaan ennen moista kuullut.

:A:

Lue lisää

Hm, luulen että olen kokenut sekä loittonevia että kohtitulevia läiskiä... Muistelisin että kohtitulevat ovat todelliseksi hyödyksi: ne edesauttavat sisäistä hiljaisuutta ja tietoisen unennäön esiintymistä.

(Jo pidemmän aikaa läikkien puutteessa, ärh.)

Tellu kirjoitti:

Hm, luulen että olen kokenut sekä loittonevia että kohtitulevia läiskiä... Muistelisin että kohtitulevat ovat todelliseksi hyödyksi: ne edesauttavat sisäistä hiljaisuutta ja tietoisen unennäön esiintymistä.

(Jo pidemmän aikaa läikkien puutteessa, ärh.)

Lue lisää

Pahus! En ole koskaan nähnyt kohti tulevia läiskiä. Saati sitten ole erityisen hyvä tietoinen unennäkijä. En näe juuri koskaan selkounia.

Osaan minä manata itselleni tosi kamalia painajaisia kuitenkin, lälläslää! :-)

:A:

Agwé kirjoitti:

Minä näin kerran tällaisen pyörteen. Se on eri pyörre kuin minkä kuvailin aikaisemmin puhuessani kolmannesta silmästä.

Kerran transsiin vaipuessani (mantran avulla) näin silmieni edessä verenpunaista plasmaa joka valui ohitseni vasemmalta oikealle. Katselin sitä ja annoin itseni käydä syvemmälle tuohon tilaan. Visio laajeni ja pian tunsin aivan kuin leijuvani ilmassa, ympärilläni tuollainen tunnelin muotoinen ja plasmamainen pyörre jonkinlaista tulihehkuista energiaa. Sen kuvaileminen nimenomaan tunneliksi on erittäin osuvaa, ja lisäksi se pyörii, elikä se on pyörre. JA se pyöri nimenomaan vasemmalta oikealle elikä voisi sanoa myötäpäivään...

Minkälaisia kokemuksia täsmälleen sanottuna sinulla itselläsi on tästä?

Lue lisää

LSD:tä ennen kun aloit meditoida?

EclipsE kirjoitti:

LSD:tä ennen kun aloit meditoida?

Ei, en nauttinut. En ole koskaan edes kokeillut LSD:tä. Usko pois, että kyllä tuollaisia kokemuksia saa aikaan myös ilman huumausaineita. Eihän tuo nyt edes olisi ollut mitenkään erikoinen kokemus jos siinä olisi ollut huumeita vaikuttamassa taustalla.

Ei tällaisiin vaadita muuta kuin ankaraa keskittymistä (täytyy ohittaa kyllästymiskynnys) ja eräänlaista "irti päästämistä".

Mutta se ei onnistu joka kerta, tai edes kovin usein. Joskus vaikuttaa siltä, että jokainen maaginen ele toimii vain yhden ainoan kerran ja vain sillä hetkellä jolloin se tehtiin.

:A:

Agwé kirjoitti:

Ei, en nauttinut. En ole koskaan edes kokeillut LSD:tä. Usko pois, että kyllä tuollaisia kokemuksia saa aikaan myös ilman huumausaineita. Eihän tuo nyt edes olisi ollut mitenkään erikoinen kokemus jos siinä olisi ollut huumeita vaikuttamassa taustalla.

Ei tällaisiin vaadita muuta kuin ankaraa keskittymistä (täytyy ohittaa kyllästymiskynnys) ja eräänlaista "irti päästämistä".

Mutta se ei onnistu joka kerta, tai edes kovin usein. Joskus vaikuttaa siltä, että jokainen maaginen ele toimii vain yhden ainoan kerran ja vain sillä hetkellä jolloin se tehtiin.

:A:

Lue lisää

voi olla että huumausaineet ovatkin todellisuudessa vain eräänlainen keinotekoinen portti ko. kokemuksiin.

Tarkoitan, että jos yksilöllisyys on sitä mitä sinä sanot sen olevan, me olemme kaikki yksilöllisiä viimeiseen pisaraan saakka. Meillä on jokaisella ainutlaatuiset aivot, eikä tuskin kenenkään sääriluunkaan molekyylit ole täysin samoin asettuneet, eikä kukaan koskaan tule havaitsemaan samoja asioita täsmälleen samalla tavalla ja samassa järjestyksessä ja siitä samalla tavalla vaikuttuen. Ja onhan tämä totta. Se on ainutlaatuisuutta, mutta onko se yksilöllisyyttä?

Minä käsitän yksilöllisyydellä jotain aivan muuta, jota useimmiten kutsun sanalla "identiteetti". Identiteetti on sitä, että sinä "olet joku". Identiteetti ei ole sitä, että olet sattuman ja luonnonlakien muovaava ajatteleva eliö, jonka solujen muoto ja järjestys on ainutlaatuinen koko universumissa. Tämä on vasta ainutlaatuisuutta.

Identieetti muodostuu vasta kun sinulla on immuniteetti. Immuniteetti on kykyä erottaa itse ei-itsestä, muuttaa itseä ei-itseksi ja ei-itseä itseksi. Tätä tapahtuu jatkuvasti solutasolla. Voisi siis sanoa, että jokainen elävä olio syntyy fyysisen identiteetin kanssa.

Fyysisen identiteetin lisäksi on vielä myös emotionaalinen, älyllinen ja spirituaalinen immuniteetti. Näiden kehittyminen minun opissani vastaa eri henkikehojen muodostumista itämaisissa opeissa.

Suurenmoinen yksilöllisyys olisi sitä, että ihmisellä on huippuunsa viritetty fyysinen, emotionaalinen, älyllinen ja spirituaalinen immuniteetti. Hän on immuuni myrkylliselle ruoalle ja sääolosuhteille. Hän on immuuni negatiivisille tunteille (omille ja muiden) ja vapaa peloistaan. Hän pystyy sulattamaan minkä tahansa ajatuksen kuin se olisi maukas ateria, ja hylkäämään huonot ajatukset kuin ne olisivat mätiä omenoita, ja lopuksi hän on immuuni jopa pahoille hengille ja muille negatiivisille demonisille ilmiöille, kuten muunmuassa uskoontulemiselle.

Nyt päästiinkin varsinaiseen asiaan. Hämmennyitkö vain entistä pahemmin? Nämä minun teoriani ovat aika omaperäisellä tavalla muotoiltuja...

:A:

Agwé kirjoitti:

Tarkoitan, että jos yksilöllisyys on sitä mitä sinä sanot sen olevan, me olemme kaikki yksilöllisiä viimeiseen pisaraan saakka. Meillä on jokaisella ainutlaatuiset aivot, eikä tuskin kenenkään sääriluunkaan molekyylit ole täysin samoin asettuneet, eikä kukaan koskaan tule havaitsemaan samoja asioita täsmälleen samalla tavalla ja samassa järjestyksessä ja siitä samalla tavalla vaikuttuen. Ja onhan tämä totta. Se on ainutlaatuisuutta, mutta onko se yksilöllisyyttä?

Minä käsitän yksilöllisyydellä jotain aivan muuta, jota useimmiten kutsun sanalla "identiteetti". Identiteetti on sitä, että sinä "olet joku". Identiteetti ei ole sitä, että olet sattuman ja luonnonlakien muovaava ajatteleva eliö, jonka solujen muoto ja järjestys on ainutlaatuinen koko universumissa. Tämä on vasta ainutlaatuisuutta.

Identieetti muodostuu vasta kun sinulla on immuniteetti. Immuniteetti on kykyä erottaa itse ei-itsestä, muuttaa itseä ei-itseksi ja ei-itseä itseksi. Tätä tapahtuu jatkuvasti solutasolla. Voisi siis sanoa, että jokainen elävä olio syntyy fyysisen identiteetin kanssa.

Fyysisen identiteetin lisäksi on vielä myös emotionaalinen, älyllinen ja spirituaalinen immuniteetti. Näiden kehittyminen minun opissani vastaa eri henkikehojen muodostumista itämaisissa opeissa.

Suurenmoinen yksilöllisyys olisi sitä, että ihmisellä on huippuunsa viritetty fyysinen, emotionaalinen, älyllinen ja spirituaalinen immuniteetti. Hän on immuuni myrkylliselle ruoalle ja sääolosuhteille. Hän on immuuni negatiivisille tunteille (omille ja muiden) ja vapaa peloistaan. Hän pystyy sulattamaan minkä tahansa ajatuksen kuin se olisi maukas ateria, ja hylkäämään huonot ajatukset kuin ne olisivat mätiä omenoita, ja lopuksi hän on immuuni jopa pahoille hengille ja muille negatiivisille demonisille ilmiöille, kuten muunmuassa uskoontulemiselle.

Nyt päästiinkin varsinaiseen asiaan. Hämmennyitkö vain entistä pahemmin? Nämä minun teoriani ovat aika omaperäisellä tavalla muotoiltuja...

:A:

Lue lisää

En ole hämmentynyt - olen utelias.

Kiitos selvityksestä, nyt luulisin ymmärtäväni paremmin, mitä tarkoitit sanoa.



Minä näen asian toisin. Minä en näe asiaa toisin.( suomenkieli tai kielet ylipäätään köyhtyvät köyhtymistään. Olisi mukavaa kyetä ilmaisemaan itseään niin, ettei jälki - teksti - vaikuttaisi näin hourupäiseltä, miltä se oikeiden sanojen puuttuessa näyttää :))

Minä, "minä", en usko "itsen" olemassaoloon, minulle "yksilöllisyys" on jotakin useimpien olevaiseen sisällyttämää ei-olevaa ; ei-olevaa jonka mieli viestii olevan muuttumaton ja olemassa. Tämä ei-olevainen on, josta mieli muovaa kuvan, visualisaation - "itsen", "minän" -samoin muovautuu harhakuva ulkopuolisten ihmisten "itseydestä". Tällä tarkoitan että olemme esimerkiksi varmoja että "tuo tyyppi nyt on tuollainen" ; "tuo on sellainen ja tämä kaveri on tällainen" etc. - että "tuo toinen" on muuttumaton, itsessään kiinni oleva persoona, ja lopullisesti epätäydellisen, rajoittuneen mielikuvamme mukainen : tyhmä, viisas, tylsä, mielenkiintoinen, hyvä, paha jne..

Ja...Ei : paljon olisi, mutten tiedä kannattaako yrittää keskustella mistään todella - tähän ei löydy kuvaavaa sanaa - ennen kuin kieli antaa siihen mahdollisuuden. Hämmentymisen vaaraa tuskin on, mutta turhautumisen vaara on sitäkin todellisempi :) Se mitä tunnen ei välttämättä ole mitään ihmeellistä, päin vastoin se on useimmiten hyvinkin yksinkertaista ja selkeää, mutta sitä kuvaavia sanoja ei vain ole, tai en onnistu niitä löytämään. Onko sinulla kokemusta tällaisesta "ongelmasta" ?

ava kirjoitti:

En ole hämmentynyt - olen utelias.

Kiitos selvityksestä, nyt luulisin ymmärtäväni paremmin, mitä tarkoitit sanoa.



Minä näen asian toisin. Minä en näe asiaa toisin.( suomenkieli tai kielet ylipäätään köyhtyvät köyhtymistään. Olisi mukavaa kyetä ilmaisemaan itseään niin, ettei jälki - teksti - vaikuttaisi näin hourupäiseltä, miltä se oikeiden sanojen puuttuessa näyttää :))

Minä, "minä", en usko "itsen" olemassaoloon, minulle "yksilöllisyys" on jotakin useimpien olevaiseen sisällyttämää ei-olevaa ; ei-olevaa jonka mieli viestii olevan muuttumaton ja olemassa. Tämä ei-olevainen on, josta mieli muovaa kuvan, visualisaation - "itsen", "minän" -samoin muovautuu harhakuva ulkopuolisten ihmisten "itseydestä". Tällä tarkoitan että olemme esimerkiksi varmoja että "tuo tyyppi nyt on tuollainen" ; "tuo on sellainen ja tämä kaveri on tällainen" etc. - että "tuo toinen" on muuttumaton, itsessään kiinni oleva persoona, ja lopullisesti epätäydellisen, rajoittuneen mielikuvamme mukainen : tyhmä, viisas, tylsä, mielenkiintoinen, hyvä, paha jne..

Ja...Ei : paljon olisi, mutten tiedä kannattaako yrittää keskustella mistään todella - tähän ei löydy kuvaavaa sanaa - ennen kuin kieli antaa siihen mahdollisuuden. Hämmentymisen vaaraa tuskin on, mutta turhautumisen vaara on sitäkin todellisempi :) Se mitä tunnen ei välttämättä ole mitään ihmeellistä, päin vastoin se on useimmiten hyvinkin yksinkertaista ja selkeää, mutta sitä kuvaavia sanoja ei vain ole, tai en onnistu niitä löytämään. Onko sinulla kokemusta tällaisesta "ongelmasta" ?

Lue lisää

Niin Ava,

Tämä jota kerroit kuulostaa mielestäni aivan järkevältä, enkä varsinaisesti näe siinä olevan ristiriitaa sen suhteen mitä minä tarkoitan itsellä, koska viittaan sanalla kunkin olennon syvimpään olemukseen ja siihen mitä siihen liittyykään (siihen mikä on "tosiolevaista" mitä ikinä se tarkoittaakaan).

Voi tietysti olla, että tarkoitamme sillä hieman eri asioita. Siinä kuitenkin mielestäni olet aivan oikeassa, että ihmiset antavat itselleen ominaisuuksia joita heillä ei ole (samoin kuin muille myös) ja ottavat itseltään pois ominaisuuksia joita heillä on (samoin kuin muilta myös), eivätkä todella tiedä keitä he ovat ja keitä muut ovat ja mikä on todella olemassa ja mikä on sitä kaikkein "häilyväisintä olevaista".

En ehkä itse asettaisi mitään rajaa sille mikä on todella olemassa ja mikä on harhaa. Useimmiten vaikuttaa siltä, että raja näiden kahden välillä on täysin portaaton eikä välttämättä edes lineaarinen...

Ajattelen sillä tavalla, että harhaisinkin hallusinaatio on kyllä olemassa (vähintään kokijansa mielikuvituksessa - onhan sekin olemassaoloa) mutta on asioita, jotka ovat juontuvia paljon syvemmältä todellisuutta ja sen vanhimmista ja vakiintuneimmista rakenteista. Näissä syvemmältä tulevissa juonteissa katson olevan enemmän "voimaa", joka tarkoittaa sitä, että ne ovat jos eivät tosiolevaista, niin ainakin tosiolevaisempaa kuin jokin satunnainen ohimienevä ajatus tai mielikuva. Tavallaan allekirjoitan hindulaisen näkemyksen siitä, että kaikki on Mayaa.

Mielestäni kuitenkin vanhassa valheessa on selvästi enemmän voimaa kuin nuoressa. :-)

Ehkä kaiken takana vielä on jotakin vielä sitäkin todellisempaa, mutta siitä en tiedä mitään. Yleensä ajattelen sillä tavalla yksinkertaisesti, että "kaikki on energiaa". Eli kaikki on Shaktia. Se energia on todella olemassa, mutta ne muodot joita se ottaa ja niiden muotojen liikkeet ovat vaihtuvaisia ja muutoksen alaisia, eivätkä sen vuoksi anna vaikutelmaa "tosiolevasta".

Esimerkiksi hiekkaan piirretty viiva on kyllä olemassa, mutta se on vähemmän tosiolevaista kuin hiekka, koska viivan voi pyyhkiä pois milloin vain, kun taas hiekkaa itseään ei voi pyyhkiä pois. Samoin voi tappaa jonkun ihmisen, mutta ei voi tuhota hänen energiaansa, joka on häviämätöntä. Tosiolevaista on energia. Muodot joita se ottaa ovat väliaikaisia, joskaan eivät silti ei-olevaisia, vaan ainoastaan väliaikaisia ja muutoksen alaisia.

Kruunuchakra venyy ja paukkuu. Tuollaista jälkeä siitä sitten tulee.

valitsemallasi tiellä :) Mielenkiintoista seurata, kuinka edistymisesi sujuu.

En pitäisi Ketheriä maskuliinisena, sillä se on tasoa ilmentynyt jumala, luojajumala. Sen alapuolella olevat 2 tasoa ovat kyllä maskuliinisuus ja feminiinisyys.

Malkuth on vain materia, ei siitä tarvitse feminiinistä tehdä. Olkootkin vaikka kuinka perinne. Mutta sehän on vain taas yksi asia millä päästään väittämään että mies on korkea-arvoisempi kuin nainen.

Tellu kirjoitti:

En pitäisi Ketheriä maskuliinisena, sillä se on tasoa ilmentynyt jumala, luojajumala. Sen alapuolella olevat 2 tasoa ovat kyllä maskuliinisuus ja feminiinisyys.

Malkuth on vain materia, ei siitä tarvitse feminiinistä tehdä. Olkootkin vaikka kuinka perinne. Mutta sehän on vain taas yksi asia millä päästään väittämään että mies on korkea-arvoisempi kuin nainen.

Lue lisää

Ketherhän on aistimaailman yms. kruunu, ja eräänlainen kaikkeus.
Sen yläpuolella on "en sof" tämän kaiken yllä olevainen Viisaus ja Valo. (Kristus.)
Joka on ikäänkuin brahma brahman.

Malkuthkin omaa jonkin verran kuvauksia. Mutta usko tahi älä se on femiini, ja kether maskuliini.

Ei välttämättä ole puolueettomuutta jos karsit esim. "tasa-arvon" nimissä pois tarkoituksia. Silloin et löydä totuutta, vaan pysyt omassa totuudessasi. Silloin etsimisen ja löytämisen peli on jo hävitty.

Ja sanottakoot että koko luomakunta on femiininen korkeinman edessä.
Eli olemme samaa morsianta.

Mainittakoot vielä että viikonloppuina olin jatkoilla eräällä naisella joka oli/on Gaian rukoilija. Minä taas mies ja Taivaan rukoilija.
Emme tienneet tätä toisistamme ennen, se oli staattinen kokemus. Lähes hedelmällinen.
Hyvin hyvin symbolinen.

EclipsE kirjoitti:

Ketherhän on aistimaailman yms. kruunu, ja eräänlainen kaikkeus.
Sen yläpuolella on "en sof" tämän kaiken yllä olevainen Viisaus ja Valo. (Kristus.)
Joka on ikäänkuin brahma brahman.

Malkuthkin omaa jonkin verran kuvauksia. Mutta usko tahi älä se on femiini, ja kether maskuliini.

Ei välttämättä ole puolueettomuutta jos karsit esim. "tasa-arvon" nimissä pois tarkoituksia. Silloin et löydä totuutta, vaan pysyt omassa totuudessasi. Silloin etsimisen ja löytämisen peli on jo hävitty.

Ja sanottakoot että koko luomakunta on femiininen korkeinman edessä.
Eli olemme samaa morsianta.

Mainittakoot vielä että viikonloppuina olin jatkoilla eräällä naisella joka oli/on Gaian rukoilija. Minä taas mies ja Taivaan rukoilija.
Emme tienneet tätä toisistamme ennen, se oli staattinen kokemus. Lähes hedelmällinen.
Hyvin hyvin symbolinen.

Lue lisää

Jos ensin on nolla eli ei-mitään joka käsittää kaiken, ja sitten siitä irtautuu olevainen eli YKSI, ja olevainen jakautuu plussaksi ja miinukseksi (maskuliini ja feminiini) jotka yhtyvät ja saavat KOLMANNEN joka on kaikki elävät olennot (mukaanlukien meidät ihmiset)...

Niin on vain mielipidekysymys nimittää sitä tai tätä naiselliseksi tai miehiseksi. En katso että dualismipari ei-olevainen ja olevainen olisivat VIELÄ mieheys ja naiseus...

Kether on minulle YKSI. Seuraavat tasot ovat KAKSI. Jne. En pidä yhtä maskuliinisena. Pidän kahta sekä feminiinisenä että maskuliinisena.

Tämä on minulle eräänlaista uuden ajan (ehkä vallankumouksellista) ajattelua, jolla voidaan viimein nostaa naiseus siitä alennustilasta johon mieheys on sen tunkenut.

Tellu kirjoitti:

Jos ensin on nolla eli ei-mitään joka käsittää kaiken, ja sitten siitä irtautuu olevainen eli YKSI, ja olevainen jakautuu plussaksi ja miinukseksi (maskuliini ja feminiini) jotka yhtyvät ja saavat KOLMANNEN joka on kaikki elävät olennot (mukaanlukien meidät ihmiset)...

Niin on vain mielipidekysymys nimittää sitä tai tätä naiselliseksi tai miehiseksi. En katso että dualismipari ei-olevainen ja olevainen olisivat VIELÄ mieheys ja naiseus...

Kether on minulle YKSI. Seuraavat tasot ovat KAKSI. Jne. En pidä yhtä maskuliinisena. Pidän kahta sekä feminiinisenä että maskuliinisena.

Tämä on minulle eräänlaista uuden ajan (ehkä vallankumouksellista) ajattelua, jolla voidaan viimein nostaa naiseus siitä alennustilasta johon mieheys on sen tunkenut.

Lue lisää

no ehkäpä kantojamme tuo lähemmäksi toisiaan sellainen asia kuin symboliikka. Tiedät varmaan että pyrin tiettyyn theosentriikkaan, eli toisinsanoen minulle Minuus on vertauskuva, ja ihminenkin vain symboli.
Joten siksi sukupuoliarvot ovat symboliset.

Mutta maskuliini on kutakuin se joka on ensin, ja sen synnyttävä jakautuma on sitten femiini.
(Tämä lienee jonkinlainen kaava.)

Ei-mitään, on ilmiö jota olen tutkinut. Se on aika paradoksinen ilmiö. Mielestäni törkeällä tavalla väärin ymmärretty. Aivan kuten esim. nirvana, eihän se ole suinkaan mikään ei-olevainen, vaan olemassaolon ylipersoona!
Tuo ei-mitään käsitetään käytännössä siis sellaiseksi mitä ei voida käsittää.
Paavali puhuu luoksepääsemättömästä valosta, joka on Kabbalassa tuo ketherin yläpuolinen olemassaolon ylipersoona, en sof-viisaus, musta liekki.
Olemassaolomme, ajan ja paikan maailma on sääntöjen sanelema, sillä korkein on laittanut jotain alulle, esim. syntymisen, on meidänkin tehtävä sama perässä jne jne.
Meillä asiat ovat kiinni toisissaan, ja jopa toisistaan, kuten kunnon Taolainenkin sen käsittää.

Mutta muuten käsityksesi oli ihan ok. Aika korrekti, eikä nyt aihettanut kamalasti vastareaktioita.

EclipsE kirjoitti:

no ehkäpä kantojamme tuo lähemmäksi toisiaan sellainen asia kuin symboliikka. Tiedät varmaan että pyrin tiettyyn theosentriikkaan, eli toisinsanoen minulle Minuus on vertauskuva, ja ihminenkin vain symboli.
Joten siksi sukupuoliarvot ovat symboliset.

Mutta maskuliini on kutakuin se joka on ensin, ja sen synnyttävä jakautuma on sitten femiini.
(Tämä lienee jonkinlainen kaava.)

Ei-mitään, on ilmiö jota olen tutkinut. Se on aika paradoksinen ilmiö. Mielestäni törkeällä tavalla väärin ymmärretty. Aivan kuten esim. nirvana, eihän se ole suinkaan mikään ei-olevainen, vaan olemassaolon ylipersoona!
Tuo ei-mitään käsitetään käytännössä siis sellaiseksi mitä ei voida käsittää.
Paavali puhuu luoksepääsemättömästä valosta, joka on Kabbalassa tuo ketherin yläpuolinen olemassaolon ylipersoona, en sof-viisaus, musta liekki.
Olemassaolomme, ajan ja paikan maailma on sääntöjen sanelema, sillä korkein on laittanut jotain alulle, esim. syntymisen, on meidänkin tehtävä sama perässä jne jne.
Meillä asiat ovat kiinni toisissaan, ja jopa toisistaan, kuten kunnon Taolainenkin sen käsittää.

Mutta muuten käsityksesi oli ihan ok. Aika korrekti, eikä nyt aihettanut kamalasti vastareaktioita.

Lue lisää

Voi aivan yhtä hyvin nähdä että alkuvoima on naisellinen, joka synnyttää miehisen. Voisin ajatella niin, jos olisin pitänyt Jumalatar-ideologiaa (johon tutustuin yli 10 v sitten) arvokkaampana kuin vain sellaisena filosofisena teemana, jonka asetin mies-jumalan rinnalle verrokiksi ja totesin että kumpikin on minulla korkeintaan vain symboli.

Minulle kuitenkin Aluista Aluin on neutri, joka synnyttää yhden, joka jakautuu kahdeksi eli polariteetin ääripäiksi.

Persoonaa minun on mahdoton mieltää alkuvoimaksi, mutta siitähän olen tietysti jo puhunut tarpeeksi.

Tellu kirjoitti:

Voi aivan yhtä hyvin nähdä että alkuvoima on naisellinen, joka synnyttää miehisen. Voisin ajatella niin, jos olisin pitänyt Jumalatar-ideologiaa (johon tutustuin yli 10 v sitten) arvokkaampana kuin vain sellaisena filosofisena teemana, jonka asetin mies-jumalan rinnalle verrokiksi ja totesin että kumpikin on minulla korkeintaan vain symboli.

Minulle kuitenkin Aluista Aluin on neutri, joka synnyttää yhden, joka jakautuu kahdeksi eli polariteetin ääripäiksi.

Persoonaa minun on mahdoton mieltää alkuvoimaksi, mutta siitähän olen tietysti jo puhunut tarpeeksi.

Lue lisää

"Voi aivan yhtä hyvin nähdä että alkuvoima on naisellinen, joka synnyttää miehisen. Voisin ajatella niin, jos olisin pitänyt Jumalatar-ideologiaa (johon tutustuin yli 10 v sitten) arvokkaampana kuin vain sellaisena filosofisena teemana, jonka asetin mies-jumalan rinnalle verrokiksi ja totesin että kumpikin on minulla korkeintaan vain symboli."

Ei muuten voi. Femiini edustaa joka tapauksessa maallisuutta, halusit sinä nähdä sen miten vain.

Minun on pakko palata vielä erään jokseenkin outoon juttuun, eli siihen että se kyseinen naisolento mistä mainitsin aiemmin on nimeomainen panteisti, siis äitimaan-panteisti, eräänlainen eklektikko.
Hämmästyksekseni hän vihjasi kaipuustaan yhteen suuren Jumalaan,(hän tuntui olleen aluksi hämmästynyt kun kerroin kristillisyyteni) kerroin että tuon kaipuun kohde oli jo ennen Gaiaa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kutakuin maapallon organismien "jumalaiseksi" tulkittua summaa.
Mutta tästä kaikesta huolimatta tunnelma oli oudon sävyisä, eikä lainkaan tämän palstan ilmapiiriä muistuttava. Päinvastoin, pitkästä aikaa. (jos nyt puhutaan palstakeskusteluista.)

Ja jotta merkillisyys olisi suurempi, n. viikko tuota tapaamista ennen eräs Wiccalainen neito tuli puheilleni pyytämään neuvoa, vieläpä sanoi että jyrkät mielipiteeni ovat vaikuttaneet ajatuksiinsa ja näkökulmiinsa suotuisasti. Mikä oli melkoinen yllätys, kun ajattelee tämänkin palstan uppiniskaisia herkkänahkoja jotka katsovat ylen neuvon kuin neuvon.
Nyt sitten näyttää että mekin Telluseni palasimme sitten tähän aiheeseen, mikä ei nyt ihan niin suuri ihme ollut.
Mutta kuten sanoin, niin kaikki yllämainittu omaa jokseenkin oudon symbolisen, mutta kantaani entisestä vahvistavan luonteen.

"Symbolic acts - so vivid
Yet at the same time
Were invisible"


Taivaallinen Isä on hyvin tärkeä kuvaus se kuvaa Luojaa, riippumatonta sellaista.
Sen sijaan maa on femiininen. Se ei luo mitään. Sen kautta tosin syntyy olentoja.
Muinainen harhakäsitys johtuu esim. siitä että nainen synnyttäisi ilman miestä. Mutta todellisuudesta vielä suurempi ihme tapahtui kerran.
Eräänlainen taivaan ja maan liitto oli Adam, josta otettiin nainen.
Toinen tapahtui Marian kanssa, joka edustaa myöskin maata.
Lopulta tapahtuu se suuri manifestaatio, täydellistynyt luodun ja Luojan liitto, seurakunnan ja Jumalan kautta.
Tämä siksi sillä maa on femiininen, ja seurakunta on luotu, eli morsio.
Analogia on ilmeinen.

"Persoonaa minun on mahdoton mieltää alkuvoimaksi, mutta siitähän olen tietysti jo puhunut tarpeeksi."

Tuo sitävastoin on minun mahdoton käsittää.

EclipsE kirjoitti:

"Voi aivan yhtä hyvin nähdä että alkuvoima on naisellinen, joka synnyttää miehisen. Voisin ajatella niin, jos olisin pitänyt Jumalatar-ideologiaa (johon tutustuin yli 10 v sitten) arvokkaampana kuin vain sellaisena filosofisena teemana, jonka asetin mies-jumalan rinnalle verrokiksi ja totesin että kumpikin on minulla korkeintaan vain symboli."

Ei muuten voi. Femiini edustaa joka tapauksessa maallisuutta, halusit sinä nähdä sen miten vain.

Minun on pakko palata vielä erään jokseenkin outoon juttuun, eli siihen että se kyseinen naisolento mistä mainitsin aiemmin on nimeomainen panteisti, siis äitimaan-panteisti, eräänlainen eklektikko.
Hämmästyksekseni hän vihjasi kaipuustaan yhteen suuren Jumalaan,(hän tuntui olleen aluksi hämmästynyt kun kerroin kristillisyyteni) kerroin että tuon kaipuun kohde oli jo ennen Gaiaa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kutakuin maapallon organismien "jumalaiseksi" tulkittua summaa.
Mutta tästä kaikesta huolimatta tunnelma oli oudon sävyisä, eikä lainkaan tämän palstan ilmapiiriä muistuttava. Päinvastoin, pitkästä aikaa. (jos nyt puhutaan palstakeskusteluista.)

Ja jotta merkillisyys olisi suurempi, n. viikko tuota tapaamista ennen eräs Wiccalainen neito tuli puheilleni pyytämään neuvoa, vieläpä sanoi että jyrkät mielipiteeni ovat vaikuttaneet ajatuksiinsa ja näkökulmiinsa suotuisasti. Mikä oli melkoinen yllätys, kun ajattelee tämänkin palstan uppiniskaisia herkkänahkoja jotka katsovat ylen neuvon kuin neuvon.
Nyt sitten näyttää että mekin Telluseni palasimme sitten tähän aiheeseen, mikä ei nyt ihan niin suuri ihme ollut.
Mutta kuten sanoin, niin kaikki yllämainittu omaa jokseenkin oudon symbolisen, mutta kantaani entisestä vahvistavan luonteen.

"Symbolic acts - so vivid
Yet at the same time
Were invisible"


Taivaallinen Isä on hyvin tärkeä kuvaus se kuvaa Luojaa, riippumatonta sellaista.
Sen sijaan maa on femiininen. Se ei luo mitään. Sen kautta tosin syntyy olentoja.
Muinainen harhakäsitys johtuu esim. siitä että nainen synnyttäisi ilman miestä. Mutta todellisuudesta vielä suurempi ihme tapahtui kerran.
Eräänlainen taivaan ja maan liitto oli Adam, josta otettiin nainen.
Toinen tapahtui Marian kanssa, joka edustaa myöskin maata.
Lopulta tapahtuu se suuri manifestaatio, täydellistynyt luodun ja Luojan liitto, seurakunnan ja Jumalan kautta.
Tämä siksi sillä maa on femiininen, ja seurakunta on luotu, eli morsio.
Analogia on ilmeinen.

"Persoonaa minun on mahdoton mieltää alkuvoimaksi, mutta siitähän olen tietysti jo puhunut tarpeeksi."

Tuo sitävastoin on minun mahdoton käsittää.

Lue lisää

Ja kuitenkin kyseessä on vain käännösvirhe. Olen jo joskus täällä sanonut, että mesopotamialaisissa alkuteksteissä puhuttiin siitä kuinka jumalatar TI muokkasi maan tomusta ihmisen. Tämä TI on hepreankielessä kylkiluu, joten koko homma kääntyi niin että nainen otettiinkin miehen kylkiluusta.

Mutta pitäkää, miehet, harhaluulonne. Jos nimittäin teidän miehuutenne on NIIN hataralla pohjalla, että se miehuus tarvitsee jatkuvaa naisen alentamista ja vähättelyä ylläpidokseen. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, kun ajattelee miten pienet pojat joutuvat pyristelemään irti äitinsä vallasta.

(Sinulle tämä lienee jo tuttua, mutta ehkä joku sivullinen kiinnostuu.)

Muuten. Uskoista toiseen siirtymistä tapahtuu KAIKISSA uskoissa, opeissa ja lahkoissa.

Tellu kirjoitti:

Ja kuitenkin kyseessä on vain käännösvirhe. Olen jo joskus täällä sanonut, että mesopotamialaisissa alkuteksteissä puhuttiin siitä kuinka jumalatar TI muokkasi maan tomusta ihmisen. Tämä TI on hepreankielessä kylkiluu, joten koko homma kääntyi niin että nainen otettiinkin miehen kylkiluusta.

Mutta pitäkää, miehet, harhaluulonne. Jos nimittäin teidän miehuutenne on NIIN hataralla pohjalla, että se miehuus tarvitsee jatkuvaa naisen alentamista ja vähättelyä ylläpidokseen. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, kun ajattelee miten pienet pojat joutuvat pyristelemään irti äitinsä vallasta.

(Sinulle tämä lienee jo tuttua, mutta ehkä joku sivullinen kiinnostuu.)

Muuten. Uskoista toiseen siirtymistä tapahtuu KAIKISSA uskoissa, opeissa ja lahkoissa.

Lue lisää

Gnostilaisilla on sellainen versio tästä kylkiluun tarinasta, joka saattaisi miellyttää sinuakin.

Adam sinänsä edustaa koko ihmiskuntaa, niin miehineen kuin naisineen. Eeva joka syntyy Adamin kylkiluusta onkin itseasiassa Adamin sielu (gnostilaisten mielestä sielu on aina feminiininen, riippumatta ihmisen sukupuolesta).

Lisää asiasta löytyy www.gnosis.org sivustoilta, esim. kuuntelemalla web-luentoja. Toivotan sinulle hyvää tutkimusmatkaa feministisen todellisuustunnelisi tuolle puolen.

:A:

Agwé kirjoitti:

Gnostilaisilla on sellainen versio tästä kylkiluun tarinasta, joka saattaisi miellyttää sinuakin.

Adam sinänsä edustaa koko ihmiskuntaa, niin miehineen kuin naisineen. Eeva joka syntyy Adamin kylkiluusta onkin itseasiassa Adamin sielu (gnostilaisten mielestä sielu on aina feminiininen, riippumatta ihmisen sukupuolesta).

Lisää asiasta löytyy www.gnosis.org sivustoilta, esim. kuuntelemalla web-luentoja. Toivotan sinulle hyvää tutkimusmatkaa feministisen todellisuustunnelisi tuolle puolen.

:A:

Lue lisää

Entä jos minä toivottaisin monellekin miehelle hyvää matkaa Minä Olen Mies Ja Siis Luomakunnan Kruunu -epätodellisuustunnelin toiselle puolelle...

No leikki sijansa saakoon tai Heikki sikansa. Onhan sellainenkin taru, että Adam ja Lilith luotiin YHDESSÄ, ja Lilith sai tarpeekseen Adamin pissipäisistä otteista (L:n piti olla aina alla aktissa). Lilith karkasi ja tilalle piti väkrätä Eeva.

(Tämä sivullisille opiksi ja ojennukseksi...)

Eipä silti. Epäilen että minussa on hyvin vahva animus elikkäs miehinen puoli, ja juuri sen vuoksi minun on vaikea sietää miehistä ylimielisyyttä miesten taholta. Tämä fiilinki on viimeaikoina aktivoitunut, mutta se ei tarkoita sitä että se olisi aina, tai tulisi aina olemaan, läsnä merkittävällä tavalla elämässäni. Kuitenkin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että naisnäkökulmaa ei ole läheskään tarpeeksi hyödynnetty ns. hengen asioissa. Siksi uho.

Mutta gnostisismi rules ok silti.

Tellu kirjoitti:

Ja kuitenkin kyseessä on vain käännösvirhe. Olen jo joskus täällä sanonut, että mesopotamialaisissa alkuteksteissä puhuttiin siitä kuinka jumalatar TI muokkasi maan tomusta ihmisen. Tämä TI on hepreankielessä kylkiluu, joten koko homma kääntyi niin että nainen otettiinkin miehen kylkiluusta.

Mutta pitäkää, miehet, harhaluulonne. Jos nimittäin teidän miehuutenne on NIIN hataralla pohjalla, että se miehuus tarvitsee jatkuvaa naisen alentamista ja vähättelyä ylläpidokseen. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, kun ajattelee miten pienet pojat joutuvat pyristelemään irti äitinsä vallasta.

(Sinulle tämä lienee jo tuttua, mutta ehkä joku sivullinen kiinnostuu.)

Muuten. Uskoista toiseen siirtymistä tapahtuu KAIKISSA uskoissa, opeissa ja lahkoissa.

Lue lisää

"Ja kuitenkin kyseessä on vain käännösvirhe. Olen jo joskus täällä sanonut, että mesopotamialaisissa alkuteksteissä puhuttiin siitä kuinka jumalatar TI muokkasi maan tomusta ihmisen. Tämä TI on hepreankielessä kylkiluu, joten koko homma kääntyi niin että nainen otettiinkin miehen kylkiluusta."

Nyt lähinnä puhuttiinkin Raamatusta, sekä elementtien "sukupuolista".
Tuo "ti" pitänee tarkistaa, muistaakseni "sela" tarkoittaa kylkiluuta.
Eli voisitko hieman tarkentaa mistä puhut?


"Mutta pitäkää, miehet, harhaluulonne. Jos nimittäin teidän miehuutenne on NIIN hataralla pohjalla, että se miehuus tarvitsee jatkuvaa naisen alentamista ja vähättelyä ylläpidokseen. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, kun ajattelee miten pienet pojat joutuvat pyristelemään irti äitinsä vallasta."

Mitkä ihmeen harhaluulot? Katso ympärillesi, ja sano että kumpi hallitsee? Sano kumpi sukupuoli on aloissa lähes poikkeuksetta ylempi?
Uskonnollisista johtajista, aina eri ammattiryhmiin ja urheilijoihin sekä taiteilijoihin valtaosa on miehiä, etenkin jos puhutaan huipulla olemisesta!
On vain naisia, kuten sinä, jotka eivät ole hyväksyneet osaansa vaan tahtovat olla kuten miehet. It's a damn shame I tell you!

"Muuten. Uskoista toiseen siirtymistä tapahtuu KAIKISSA uskoissa, opeissa ja lahkoissa."

Tiedän. Ja jos se on minusta, kiinni pidän huolta käärmeen ja kyyhkysen lailla että niin käy vastakin! YHDELLE AINOALLE JUMALLE AION PYRKIÄ PALAUTTAMAAN EKSYNEET, PYHÄT KIPINÄT!

Pikemminkin sinä olet vääristynyt, perverssi irvikuva kristitystä.

Sitäpaitsi kuten sanoin, minua ei lainkaan kiinnosta ovatko gnostikot tehneet joitakin virhepäätelmiä vai eivät. Minä en kuitenkaan mitää usko, vaan ainoastaan tiedän, silloin kun tiedän, ja jos en tiedä, niin en myöskään usko. On sikäli aivan yhdentekevää mistä saan suuntaviittaa omiin tutkimuksiini, olipa se sitten gnostilaisuus tai vaikka mongolialaisten kiuluankkojen soidinmenot.

Jotta siinä sinulle perverssiä perverssiä perverssiä puu-ukon kukkelihukkeliin kukkamukka apuapapua pankolla porisee, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Je eikös sinun sitäpaitsi pitäisi tähän aikaan olla koulussa??

:A:

EclipsE kirjoitti:

"Ja kuitenkin kyseessä on vain käännösvirhe. Olen jo joskus täällä sanonut, että mesopotamialaisissa alkuteksteissä puhuttiin siitä kuinka jumalatar TI muokkasi maan tomusta ihmisen. Tämä TI on hepreankielessä kylkiluu, joten koko homma kääntyi niin että nainen otettiinkin miehen kylkiluusta."

Nyt lähinnä puhuttiinkin Raamatusta, sekä elementtien "sukupuolista".
Tuo "ti" pitänee tarkistaa, muistaakseni "sela" tarkoittaa kylkiluuta.
Eli voisitko hieman tarkentaa mistä puhut?


"Mutta pitäkää, miehet, harhaluulonne. Jos nimittäin teidän miehuutenne on NIIN hataralla pohjalla, että se miehuus tarvitsee jatkuvaa naisen alentamista ja vähättelyä ylläpidokseen. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, kun ajattelee miten pienet pojat joutuvat pyristelemään irti äitinsä vallasta."

Mitkä ihmeen harhaluulot? Katso ympärillesi, ja sano että kumpi hallitsee? Sano kumpi sukupuoli on aloissa lähes poikkeuksetta ylempi?
Uskonnollisista johtajista, aina eri ammattiryhmiin ja urheilijoihin sekä taiteilijoihin valtaosa on miehiä, etenkin jos puhutaan huipulla olemisesta!
On vain naisia, kuten sinä, jotka eivät ole hyväksyneet osaansa vaan tahtovat olla kuten miehet. It's a damn shame I tell you!

"Muuten. Uskoista toiseen siirtymistä tapahtuu KAIKISSA uskoissa, opeissa ja lahkoissa."

Tiedän. Ja jos se on minusta, kiinni pidän huolta käärmeen ja kyyhkysen lailla että niin käy vastakin! YHDELLE AINOALLE JUMALLE AION PYRKIÄ PALAUTTAMAAN EKSYNEET, PYHÄT KIPINÄT!

Lue lisää

Siitä on iät ajat aikaa kun luin TI-kylkiluu/jumalatar-aiheesta, ja niinpä minun pitää vain kehottaa sinua tutkimaan asiaa itse.

Harhaluulo, josta mainitsin, tarkoitti sitä että te miehet luulette että teidän PITÄÄ alistaa, vähätellä ja mitätöidä naista ollaksenne siellä huipullanne. Ei teidän tarvitse! Miksette te voi olla naisten YSTÄVIÄ ja kumppaneita kaikessa? Miksi teidän pitää hankkia itsellenne lisäpointseja TOISTENNE silmissä kohtelemalla naista kuin sontaa? Eikö se kerro enemmän teistä kuin naisista...?

Ajatellaan vaikka neitsytnaista. Joku mies makaa hänet. Naisesta voi kulttuurista riippuen tulla "likainen ja pilattu". Miksi? Siksikö, että mies tunki häneen jotain likaista ja pilaantunutta...? Onko miehissä jotakin saastaista, kun naisen kanssakäyminen miehen kanssa pilaa naisen???

Minun mielestäni huipulle voi kyllä päästä kuka hyvänsä, mutta se on sitten eri asia mitä se hyödyttää. Onko se miehinen, maskuliininen YANG-maailma niin erinomainen, että sitä tulee arvostaa ja sen huipulle päästä? Minulla alkaa olla aina vain enemmän epäilyksiä että EI OLE. Kun kyllästyn täysin tähän miesten maailmaan, lopetan kilpailun miesten kanssa. Pitäkää hyvänänne keskenänne.

Tellu kirjoitti:

Siitä on iät ajat aikaa kun luin TI-kylkiluu/jumalatar-aiheesta, ja niinpä minun pitää vain kehottaa sinua tutkimaan asiaa itse.

Harhaluulo, josta mainitsin, tarkoitti sitä että te miehet luulette että teidän PITÄÄ alistaa, vähätellä ja mitätöidä naista ollaksenne siellä huipullanne. Ei teidän tarvitse! Miksette te voi olla naisten YSTÄVIÄ ja kumppaneita kaikessa? Miksi teidän pitää hankkia itsellenne lisäpointseja TOISTENNE silmissä kohtelemalla naista kuin sontaa? Eikö se kerro enemmän teistä kuin naisista...?

Ajatellaan vaikka neitsytnaista. Joku mies makaa hänet. Naisesta voi kulttuurista riippuen tulla "likainen ja pilattu". Miksi? Siksikö, että mies tunki häneen jotain likaista ja pilaantunutta...? Onko miehissä jotakin saastaista, kun naisen kanssakäyminen miehen kanssa pilaa naisen???

Minun mielestäni huipulle voi kyllä päästä kuka hyvänsä, mutta se on sitten eri asia mitä se hyödyttää. Onko se miehinen, maskuliininen YANG-maailma niin erinomainen, että sitä tulee arvostaa ja sen huipulle päästä? Minulla alkaa olla aina vain enemmän epäilyksiä että EI OLE. Kun kyllästyn täysin tähän miesten maailmaan, lopetan kilpailun miesten kanssa. Pitäkää hyvänänne keskenänne.

Lue lisää

"Harhaluulo, josta mainitsin, tarkoitti sitä että te miehet luulette että teidän PITÄÄ alistaa, vähätellä ja mitätöidä naista ollaksenne siellä huipullanne. Ei teidän tarvitse! Miksette te voi olla naisten YSTÄVIÄ ja kumppaneita kaikessa? Miksi teidän pitää hankkia itsellenne lisäpointseja TOISTENNE silmissä kohtelemalla naista kuin sontaa? Eikö se kerro enemmän teistä kuin naisista...?"

Jaa, sitä meinasit. No minä kaikesta miehisyyden ylemmyyden korostamisesta huolimatta omaan ehkäpä enempi naispuolisia henkilöitä jotka ovat sanoneet minua parhaaksi, tai hyväksi ystäväksi. (Ymmärrän jollei kuulosta kovinkaan uskottavalta, minäkin sitä ihmettelen, joskaan en minä aina vittumainen ole. ;) Vaikka onhan sitten niitäkin jotka sanovat minua samaan aikaan äärimmäisen ärsyttäväksi, ja suloiseksi, aika paradoksinen persoona olenkin. Sitten on sinunlaiset jotka näkevät minussa naistenalistamisen ja patriarkaalisuuden vuosisadan ruumiillistuman, pitäisi vain nähdä paremmin itsensä ja muut, se on siihen neuvoni.
Ja esim. olen huomannut että pelkokerroin-ohjelmassakin tunnun kannustavan lähes aina naisia. Liekö empatian tunne, kun eivät ne höpönassut oikein pärjää, tai sitten olen alkanut pehmentymään? ;)
Sanonpa vain että ei se vastakompensointikaan nyt mitään kamalan fiksua ole, tiedäthän, telaketjufeministit? Sellaisella yleensä saadan sodat aluille.

"Ajatellaan vaikka neitsytnaista. Joku mies makaa hänet. Naisesta voi kulttuurista riippuen tulla "likainen ja pilattu". Miksi? Siksikö, että mies tunki häneen jotain likaista ja pilaantunutta...? Onko miehissä jotakin saastaista, kun naisen kanssakäyminen miehen kanssa pilaa naisen???"

Tuo on mielenkiintoinen ilmiö, kuka ei haluaisi paradoksia; uskollinen neitsyt, jolla on nymfomaanin halut.;) Sellainen on kultaakin arvokkaampi, tosin ei yksin noilla ominaisuuksilla, mutta tiedät varmaan että mitä ajan takaa?
Itsekkin arvostan neitsyitä korkealle, se on samalla naisen arvostamista ilman että hänen tulisi olla vain miehen patjana.
Miehissä on ja ei ole saastaista, mutta nainen joka on liian helppo, on jotenkin halpa. Kuka tahtoo kylmän pihvin, jota on kaikki räpeltäneet?
Tosin, Kristus olikin siitä kova jätkä että avasi tuollaisillekin naisille portit valtakuntaan, ja se oli hienosti tehty.
Minullakin on kavereita, jotka eivät pääse aina siveydestään kehuskelemaan, onkin kova homma olla yhtä kova jätkä kuin Kristus.

Tässä erään hyvän bandin tulkinta tuosta asiasta, mutta hieman eri näkökulmasta:

"The Whore, The Cook And The Mother

Tell me that I'm a sinner
Lay me down again
I need a soft flesh bed
My lust must be fed
Lay your hands on me
Lay your perfect hands on me
You know exactly what I want
So open wide
Take me now I'm yours
Lay me down again
Your heat rips through me
Your hands rip my skin
Deep inside your love
You're screaming for me again
My seed is passed to you
We are now one
To you. I'll only give it to you
(But only if you're there)
Only you. There's no-one else for me
(Until something better comes)
Be mine. Be mine forever more
(Until I'm fucking sick of you)"
Kertookin taas biisin nimen mukaisesta paradoksista.

"Minun mielestäni huipulle voi kyllä päästä kuka hyvänsä, mutta se on sitten eri asia mitä se hyödyttää. Onko se miehinen, maskuliininen YANG-maailma niin erinomainen, että sitä tulee arvostaa ja sen huipulle päästä? Minulla alkaa olla aina vain enemmän epäilyksiä että EI OLE. Kun kyllästyn täysin tähän miesten maailmaan, lopetan kilpailun miesten kanssa. Pitäkää hyvänänne keskenänne."

Tuota tavallaan ihailen naisissa, sellaista kilpailemattomuutta, ja epäbrassailua ("jätkämäiset" naiset ovat minulle kauhistus, hyi helvetti!)
Minulla on ollut koko ikäni hankalaa ymmärtää primitiivisimpiä poikien juttuja, jotka ovat tietysti muuttuneet miesten jutuiksi, jolloin lelujen koot ovat kasvaneet jne.:)
Toki, itseänikin kiinnostaa autot, kaljan juonti on mukavaa, vaikka viinin ja viskin juominen vielä kivempaa. Tulen hyvin juttuun ukkoporukassa. Huumorini on usein erittäin kieroa, mustaa ja melkein likaistakin.
Enkä todellakaan ole mikään villevalo-androgyyni, päinvastoin olen melko maskuulinen.

Nuorempana urheilin aktiivisesti, sittemmin vaihdoin ruumiin kulttuurin enempikin hengen kulttuuriin, kirjoitan ja luen lähinnä. Toki nykyäänkin vielä käyn punttisalilla, mutta se on tasapainossa pysymiseksi. (Hengellä on mukavampi olla suht' kunnossa olevassa temppelissä, ja paha henki myös taas on omiaan sotkemaan temppelinsä.)

"Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin."

Kyseessä oli siis eräänlainen paluu juurilleen.

Jo aikoinaan vanhempani kiinnittivät huomiota pakkomielteenomaiseen syvällisyyteen. He jopa sanoivat kun olin nuori että minun ei olisi pitänyt sellaisia pohtia, mutta minkäs teit, ne kuulivat kun kutsuin, ja ne saapuivat kun huusin.
Joukkukavereitakin ihmetetytti aikoinaan kun luin pelireissulla Danten Jumalaista näytelmää, silloin kun muut lukivat jääkiekkolehtiä (toki, luin minäkin niitä silloin, mutta en enää sen jälkeen, enkä juuri koskaan sitä ennen) ja pelasivat korttia.
Ja hyvin pienenä ollessani minun havainnointini oli jokseenkin outoa, kun opin uusia asioita, tuntui että olisinkin vain lähinnä muistanut ne jostain, ilmiöt kiinnostivat minua juuriaan myöten. Enkelit olivat minulle olleet aina tuttuja, vaikka en aina olekkaan uskonut.
Oli jonkinlainen läsnäolo aina. Se ilmeisesti ajoi minut matkalleni.
En usko enää laisinkaan sattumaan.
Ennemmin tai myöhemmin huomaamme tämän keskustelun tarkoituksen.
Outoa että kerroin näinkin paljon itsestäni, sinulle joka olet lähestulkoon vastapeluri.

Olen mielessäni pohtinut sinua ja agwea, psykologiselta kantilta, teitä molempia ajaa sama mikä Nietczheä, hän oli "siviilissään" kovin moraalinen jne, ja lopulta sekosikin kun näki puolustuskyvyttömää satutettavan, mutta kirjoituksissaan oli täysin päinvastainen.
Aivan kuten tekin, Agwen ja sinun egosentrisyys ja persoonansa palvonta on ylijumalanne.
Ei Agwelta voisi siten ikinä onnistua Castanealainen itsensähäivytys, eikä sinulta persoonattomuuden ja ei-mitään tilan löytäminen.
Olette edelleenkin illusorisen maailman peruskompastuskiveen pysähtyneitä.
Kun aloitatte jonkun jutun, tai ylipäänsä kun osallistutte johonkin, on aina pääosassa minä-sitä, minä-tätä, minä-minä.
Olen kertonut oikean tien, mutta se on tie jolle ei voi oikeastaan ketään pakottaa.

EclipsE kirjoitti:

"Harhaluulo, josta mainitsin, tarkoitti sitä että te miehet luulette että teidän PITÄÄ alistaa, vähätellä ja mitätöidä naista ollaksenne siellä huipullanne. Ei teidän tarvitse! Miksette te voi olla naisten YSTÄVIÄ ja kumppaneita kaikessa? Miksi teidän pitää hankkia itsellenne lisäpointseja TOISTENNE silmissä kohtelemalla naista kuin sontaa? Eikö se kerro enemmän teistä kuin naisista...?"

Jaa, sitä meinasit. No minä kaikesta miehisyyden ylemmyyden korostamisesta huolimatta omaan ehkäpä enempi naispuolisia henkilöitä jotka ovat sanoneet minua parhaaksi, tai hyväksi ystäväksi. (Ymmärrän jollei kuulosta kovinkaan uskottavalta, minäkin sitä ihmettelen, joskaan en minä aina vittumainen ole. ;) Vaikka onhan sitten niitäkin jotka sanovat minua samaan aikaan äärimmäisen ärsyttäväksi, ja suloiseksi, aika paradoksinen persoona olenkin. Sitten on sinunlaiset jotka näkevät minussa naistenalistamisen ja patriarkaalisuuden vuosisadan ruumiillistuman, pitäisi vain nähdä paremmin itsensä ja muut, se on siihen neuvoni.
Ja esim. olen huomannut että pelkokerroin-ohjelmassakin tunnun kannustavan lähes aina naisia. Liekö empatian tunne, kun eivät ne höpönassut oikein pärjää, tai sitten olen alkanut pehmentymään? ;)
Sanonpa vain että ei se vastakompensointikaan nyt mitään kamalan fiksua ole, tiedäthän, telaketjufeministit? Sellaisella yleensä saadan sodat aluille.

"Ajatellaan vaikka neitsytnaista. Joku mies makaa hänet. Naisesta voi kulttuurista riippuen tulla "likainen ja pilattu". Miksi? Siksikö, että mies tunki häneen jotain likaista ja pilaantunutta...? Onko miehissä jotakin saastaista, kun naisen kanssakäyminen miehen kanssa pilaa naisen???"

Tuo on mielenkiintoinen ilmiö, kuka ei haluaisi paradoksia; uskollinen neitsyt, jolla on nymfomaanin halut.;) Sellainen on kultaakin arvokkaampi, tosin ei yksin noilla ominaisuuksilla, mutta tiedät varmaan että mitä ajan takaa?
Itsekkin arvostan neitsyitä korkealle, se on samalla naisen arvostamista ilman että hänen tulisi olla vain miehen patjana.
Miehissä on ja ei ole saastaista, mutta nainen joka on liian helppo, on jotenkin halpa. Kuka tahtoo kylmän pihvin, jota on kaikki räpeltäneet?
Tosin, Kristus olikin siitä kova jätkä että avasi tuollaisillekin naisille portit valtakuntaan, ja se oli hienosti tehty.
Minullakin on kavereita, jotka eivät pääse aina siveydestään kehuskelemaan, onkin kova homma olla yhtä kova jätkä kuin Kristus.

Tässä erään hyvän bandin tulkinta tuosta asiasta, mutta hieman eri näkökulmasta:

"The Whore, The Cook And The Mother

Tell me that I'm a sinner
Lay me down again
I need a soft flesh bed
My lust must be fed
Lay your hands on me
Lay your perfect hands on me
You know exactly what I want
So open wide
Take me now I'm yours
Lay me down again
Your heat rips through me
Your hands rip my skin
Deep inside your love
You're screaming for me again
My seed is passed to you
We are now one
To you. I'll only give it to you
(But only if you're there)
Only you. There's no-one else for me
(Until something better comes)
Be mine. Be mine forever more
(Until I'm fucking sick of you)"
Kertookin taas biisin nimen mukaisesta paradoksista.

"Minun mielestäni huipulle voi kyllä päästä kuka hyvänsä, mutta se on sitten eri asia mitä se hyödyttää. Onko se miehinen, maskuliininen YANG-maailma niin erinomainen, että sitä tulee arvostaa ja sen huipulle päästä? Minulla alkaa olla aina vain enemmän epäilyksiä että EI OLE. Kun kyllästyn täysin tähän miesten maailmaan, lopetan kilpailun miesten kanssa. Pitäkää hyvänänne keskenänne."

Tuota tavallaan ihailen naisissa, sellaista kilpailemattomuutta, ja epäbrassailua ("jätkämäiset" naiset ovat minulle kauhistus, hyi helvetti!)
Minulla on ollut koko ikäni hankalaa ymmärtää primitiivisimpiä poikien juttuja, jotka ovat tietysti muuttuneet miesten jutuiksi, jolloin lelujen koot ovat kasvaneet jne.:)
Toki, itseänikin kiinnostaa autot, kaljan juonti on mukavaa, vaikka viinin ja viskin juominen vielä kivempaa. Tulen hyvin juttuun ukkoporukassa. Huumorini on usein erittäin kieroa, mustaa ja melkein likaistakin.
Enkä todellakaan ole mikään villevalo-androgyyni, päinvastoin olen melko maskuulinen.

Nuorempana urheilin aktiivisesti, sittemmin vaihdoin ruumiin kulttuurin enempikin hengen kulttuuriin, kirjoitan ja luen lähinnä. Toki nykyäänkin vielä käyn punttisalilla, mutta se on tasapainossa pysymiseksi. (Hengellä on mukavampi olla suht' kunnossa olevassa temppelissä, ja paha henki myös taas on omiaan sotkemaan temppelinsä.)

"Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin."

Kyseessä oli siis eräänlainen paluu juurilleen.

Jo aikoinaan vanhempani kiinnittivät huomiota pakkomielteenomaiseen syvällisyyteen. He jopa sanoivat kun olin nuori että minun ei olisi pitänyt sellaisia pohtia, mutta minkäs teit, ne kuulivat kun kutsuin, ja ne saapuivat kun huusin.
Joukkukavereitakin ihmetetytti aikoinaan kun luin pelireissulla Danten Jumalaista näytelmää, silloin kun muut lukivat jääkiekkolehtiä (toki, luin minäkin niitä silloin, mutta en enää sen jälkeen, enkä juuri koskaan sitä ennen) ja pelasivat korttia.
Ja hyvin pienenä ollessani minun havainnointini oli jokseenkin outoa, kun opin uusia asioita, tuntui että olisinkin vain lähinnä muistanut ne jostain, ilmiöt kiinnostivat minua juuriaan myöten. Enkelit olivat minulle olleet aina tuttuja, vaikka en aina olekkaan uskonut.
Oli jonkinlainen läsnäolo aina. Se ilmeisesti ajoi minut matkalleni.
En usko enää laisinkaan sattumaan.
Ennemmin tai myöhemmin huomaamme tämän keskustelun tarkoituksen.
Outoa että kerroin näinkin paljon itsestäni, sinulle joka olet lähestulkoon vastapeluri.

Olen mielessäni pohtinut sinua ja agwea, psykologiselta kantilta, teitä molempia ajaa sama mikä Nietczheä, hän oli "siviilissään" kovin moraalinen jne, ja lopulta sekosikin kun näki puolustuskyvyttömää satutettavan, mutta kirjoituksissaan oli täysin päinvastainen.
Aivan kuten tekin, Agwen ja sinun egosentrisyys ja persoonansa palvonta on ylijumalanne.
Ei Agwelta voisi siten ikinä onnistua Castanealainen itsensähäivytys, eikä sinulta persoonattomuuden ja ei-mitään tilan löytäminen.
Olette edelleenkin illusorisen maailman peruskompastuskiveen pysähtyneitä.
Kun aloitatte jonkun jutun, tai ylipäänsä kun osallistutte johonkin, on aina pääosassa minä-sitä, minä-tätä, minä-minä.
Olen kertonut oikean tien, mutta se on tie jolle ei voi oikeastaan ketään pakottaa.

Lue lisää

käytän usein, lähes aina, MINÄ-sanaa. Minusta olisi huutava vääryys väittää että puhun jonkin itseäni suuremman suulla. Minusta minulla ei ole oikeutta käyttää kenenkään muun persoonaa julkisivunani, minä käytän minua. Jos ajattelen jotakin, se olen minä joka ajattelee, eikä mikään kanavoitu henki tai herratiesmikä minun kauttani. Toivoisin ainakin niin... Minä-sana on minulla tae vaatimattomuudestani. Minä vain, ja minähän en ole mitään. Harmi että se täällä käsitetään päinvastoin...

Psykologitkin neuvovat riitatilanteissa ihmisiä sanomaan että "minä tunnen itseni vihaiseksi kun sinä lässyn lässyn" SEN sijaan että sanottaisiin "sinä olet ääliö". Tämä tietysti kuuluu ehkä enempi parisuhteeseen, mutta olen silti sitä mieltä että rehellinen minä-kieli on parempi kuin oletus että tämä nyt tässä on absolut totuus.

En ehkä ole niin "vastapuolen" leirissä kuin luulet, enkä minä sinua pidä minään mörkönä, vaikka oletkin tyypillinen miesjäärä. Uskon että tiukan paikan tullen auttaisit naisia ja lapsia (vaikka Titanicista ulos, hah hah) ja minusta se on MIEHEN teko. Mutta naisena ehkä tunnen kielen omimmaksi välineekseni toimintaan, ja koska lisäksi olen aina haaveillut kirjailijan urasta, käytän paljon energiaani itseni ilmaisuun. Vaikka sitten täälläkin, vaikka sitten pienoista väittelynpoikasta viljellen.

Toisaalta Hengen asiat kuuluvat mielestäni kummallekin sukupuolelle.

Tellu kirjoitti:

Voi aivan yhtä hyvin nähdä että alkuvoima on naisellinen, joka synnyttää miehisen. Voisin ajatella niin, jos olisin pitänyt Jumalatar-ideologiaa (johon tutustuin yli 10 v sitten) arvokkaampana kuin vain sellaisena filosofisena teemana, jonka asetin mies-jumalan rinnalle verrokiksi ja totesin että kumpikin on minulla korkeintaan vain symboli.

Minulle kuitenkin Aluista Aluin on neutri, joka synnyttää yhden, joka jakautuu kahdeksi eli polariteetin ääripäiksi.

Persoonaa minun on mahdoton mieltää alkuvoimaksi, mutta siitähän olen tietysti jo puhunut tarpeeksi.

Lue lisää

mieltää alkuvoimaa persoonaksi?

Jakob

Tellu kirjoitti:

käytän usein, lähes aina, MINÄ-sanaa. Minusta olisi huutava vääryys väittää että puhun jonkin itseäni suuremman suulla. Minusta minulla ei ole oikeutta käyttää kenenkään muun persoonaa julkisivunani, minä käytän minua. Jos ajattelen jotakin, se olen minä joka ajattelee, eikä mikään kanavoitu henki tai herratiesmikä minun kauttani. Toivoisin ainakin niin... Minä-sana on minulla tae vaatimattomuudestani. Minä vain, ja minähän en ole mitään. Harmi että se täällä käsitetään päinvastoin...

Psykologitkin neuvovat riitatilanteissa ihmisiä sanomaan että "minä tunnen itseni vihaiseksi kun sinä lässyn lässyn" SEN sijaan että sanottaisiin "sinä olet ääliö". Tämä tietysti kuuluu ehkä enempi parisuhteeseen, mutta olen silti sitä mieltä että rehellinen minä-kieli on parempi kuin oletus että tämä nyt tässä on absolut totuus.

En ehkä ole niin "vastapuolen" leirissä kuin luulet, enkä minä sinua pidä minään mörkönä, vaikka oletkin tyypillinen miesjäärä. Uskon että tiukan paikan tullen auttaisit naisia ja lapsia (vaikka Titanicista ulos, hah hah) ja minusta se on MIEHEN teko. Mutta naisena ehkä tunnen kielen omimmaksi välineekseni toimintaan, ja koska lisäksi olen aina haaveillut kirjailijan urasta, käytän paljon energiaani itseni ilmaisuun. Vaikka sitten täälläkin, vaikka sitten pienoista väittelynpoikasta viljellen.

Toisaalta Hengen asiat kuuluvat mielestäni kummallekin sukupuolelle.

Lue lisää

apologiasi Minä:lle oli aika hyvä, joskin se meni hieman pointista, mitä minä aioin, ohitse.

Lähinnä tarkoitin sitä omintakeista tapaa jossa itse asia jää sivummalle, erääksi egon ahtimeksi.
Minä enempikin kannatan puhumista juurikin Totuudesta, siis objektiivisena Totuutena, eikä suinkaan minun, tai minän totuudesta.
Sellainen totuus on melko triviaali.

Minuakin houkuttaa ajatus kirjallisesta urasta. Musiikkipuoli on jäänyt hieman nykyään taka-alalle, ja siten taiteellinen ambitioni on suuntautunut kirjallisuuteen.
Se taas on jakautunut palsta-toimintaan, sekä sitten proosaan ja lyriikkaan (näin hienosti sanottuna.:) Jälkimmäisestä on tullut Luojan kiitos ainakin erinomaista palautetta, ja miten osuikaan juuri tähän fem-mask.-aihioon, niin lukijani ovat lähes poikkeuksetta sillä saralla (lyyrikan) naisia. Eräs on käännetty jopa italiaksi. (Eräällä toisella palstalla joku epäili minun harjoittavan ko. alaa, joten lähetin hänelle hieman sampleja. Hän asuu italiassa, ja sitten käänsi tekstini..nice.)
Tosin, nyrkkisääntönä on joka tapauksessa kirjoittaa itselleen, ja sillä saralla sen sijaan minä käytän Minä-muotoa, ja minä käytän sitä paljon. ;)

"En ehkä ole niin "vastapuolen" leirissä kuin luulet, enkä minä sinua pidä minään mörkönä, vaikka oletkin tyypillinen miesjäärä."

Ehkä, ehkä.

"Uskon että tiukan paikan tullen auttaisit naisia ja lapsia (vaikka Titanicista ulos, hah hah) ja minusta se on MIEHEN teko."

Pelastaa lopulta nainen, jeps. ;) Noh, on sinulla lopulta ainakin suht' streotyyppinen kuva siitä mitä miehen tulee olla. Tuo velvoitehan nyt koskee jokaista kynnelle kykenevää.

"Mutta naisena ehkä tunnen kielen omimmaksi välineekseni toimintaan, ja koska lisäksi olen aina haaveillut kirjailijan urasta, käytän paljon energiaani itseni ilmaisuun. Vaikka sitten täälläkin, vaikka sitten pienoista väittelynpoikasta viljellen."

Tässä meillä ei ole mitään eroa.
Pienenä piirsin paljon, ja aine-kirjoitus maistui aina. Yläasteella sitten huomasin että minun oli suorastaan pakko jatkaa aloitamani aineen kirjoitusta. Siitä tuli aika naiivi, kauhumoraalikertomus, leffan se7en henkeen. :)
Se oli erittäin brutaali, mutta opettajaa se ei haittannut, sillä se oli muuten hyvä.
Joskin sitten englanniksi kirjoitin samankaltaisen, niin sain täysin päinvastaisen arvosanan. Arvaa vituttiko? Olisin saanut kirjoittaa uuden, sensuroidumman painoksen, mutta en minä sitä tehnyt. Oli tosin eri opettajakin kyseessä mutta kun moraalihan siinä silti oli, vaikkakin groteskissa muodossa.
Tästä sitten alkoikin sitten tuo taiteen ala vaihtumaan.
(Joskin se lopulta tuli musiikkin kautta, näin tarkemmin ottaen.)
Outoa on taas se että monikin naistuttavani, josta olen saattanut pitää romanttisessakin mielessä, on paljastunut maalariksi.

eli sinun ongelmasi on se että katsot asiaa väärästä näkökulmasta. Muista, mehän olemme vain kuvia, tuosta suuresta persoonasta. Persoonattomuus, eli ei-mitään (väärinkäsitetty ilmaus.) ei voi tehdä, luoda, tai olla mitään.

EclipsE kirjoitti:

eli sinun ongelmasi on se että katsot asiaa väärästä näkökulmasta. Muista, mehän olemme vain kuvia, tuosta suuresta persoonasta. Persoonattomuus, eli ei-mitään (väärinkäsitetty ilmaus.) ei voi tehdä, luoda, tai olla mitään.

Lue lisää

Jos JUMALA on kaikki, miten mitään voi olla sen/hänen ulkopuolellaan? Ellei hän/se ole kaikki, silloin hän/se ei ole kaikkivaltias. Voi tulla joku toinen olio ja potkaista persielle.

Ollakseen kaikki-valtias pitää OLLA kaikki.

Näin minä tämän vaan kumminkin näen.

Tellu kirjoitti:

Jos JUMALA on kaikki, miten mitään voi olla sen/hänen ulkopuolellaan? Ellei hän/se ole kaikki, silloin hän/se ei ole kaikkivaltias. Voi tulla joku toinen olio ja potkaista persielle.

Ollakseen kaikki-valtias pitää OLLA kaikki.

Näin minä tämän vaan kumminkin näen.

Lue lisää

tämä "kaikki" mistä sinä nyt puhut jumalana, on se emananssia Jumalasta, ja tämän rinnalla Jumala on kaikkivaltias, olemassaolon ylipersoona(=Nirvana, tai se mitä Nirvana OIKEASTI tarkoittaa btw.)

Kansankielessä Jumala edustaa ikuisuutta, sitä mihin aika ja paikka tulivat. Ne taas edustaa rajallista.
Jumala on yhtenäinen. Olemassaolon ylipersoona, eikä suinkaan vain olemassa.
Hän on ajan ja paikan tuolla puolen, eli siten aika on hänessä, kuten jana
ikuisuudessa, myöskin paikka on siten hänessä, eikä hän suinkaan paikassa.
Jumala on ikuisuus ominaisuuksineen.
Hän on omniscientinen, sekä omnipotentiaalinen, Totuus, Valo.
Hän ei muistuta ketään, vaan meidän minuteemme on vain vertauskuva, ja ihminen
symboli.
Hän loi maailman ilman minkäänlaisia esikuvia.
Hän on absoluuttinen, ja suvereeni, niin hyvää ja pahaakin koskevissa lausunnoissaan.
Hän on oikeudenmukainen, mutta armollinen. (Koska ihminen on erehtyväinen,
siten armo on oikeudenmukaisuutta, mutta koska ihminen tietää mitä tekee,
myöskin rangaistus on oikeudenmukaisuutta.)



Viime viikonloppuna erään uuden kaverini kanssa viinihöyryissä hän sitten avautui minulle, sillä jostain syystä puheet karkasivat 'out from this world'. Häntä kiinnosti itämainen filosofia yms. joskus oli ollut enempikin kristinuskoon.
Tästä saimme mahtavat keskustelut, vaikka ei lähtökohdat olleetkaan samat.
Hän ymmärsi hyvin ääretön vertauksen, eli: Miten monta kulmaa on ympyrässä? Vastaus: "Rajaton" määrä.
Tosin, keksimme kyllä myöhemmin sinä iltana jotain paljon profaanimpaa, kuten esim. drinkin nimeltä sonnin kaataja, mutta siitä en kerro sen enempää, se on kokonaan oma tarinansa.
(In vino veritas!;)


Samoin Gaia-panteistille (se josta aiemmin kerroin) selitin että minun Jumalani oli ennen tuota ko. Gaiaa, eli siis toisinsanoen maailmaa.
Tulimme siihen tulokseen myöskin että sitä voi myöskin pitää eräänlaisena persoonana.

Eli toisinsanoen, näkemyksesi on hieman sama kuin se että näet vertauksen, mutta et ymmärrä mitä se tarkoittaa.

EclipsE kirjoitti:

tämä "kaikki" mistä sinä nyt puhut jumalana, on se emananssia Jumalasta, ja tämän rinnalla Jumala on kaikkivaltias, olemassaolon ylipersoona(=Nirvana, tai se mitä Nirvana OIKEASTI tarkoittaa btw.)

Kansankielessä Jumala edustaa ikuisuutta, sitä mihin aika ja paikka tulivat. Ne taas edustaa rajallista.
Jumala on yhtenäinen. Olemassaolon ylipersoona, eikä suinkaan vain olemassa.
Hän on ajan ja paikan tuolla puolen, eli siten aika on hänessä, kuten jana
ikuisuudessa, myöskin paikka on siten hänessä, eikä hän suinkaan paikassa.
Jumala on ikuisuus ominaisuuksineen.
Hän on omniscientinen, sekä omnipotentiaalinen, Totuus, Valo.
Hän ei muistuta ketään, vaan meidän minuteemme on vain vertauskuva, ja ihminen
symboli.
Hän loi maailman ilman minkäänlaisia esikuvia.
Hän on absoluuttinen, ja suvereeni, niin hyvää ja pahaakin koskevissa lausunnoissaan.
Hän on oikeudenmukainen, mutta armollinen. (Koska ihminen on erehtyväinen,
siten armo on oikeudenmukaisuutta, mutta koska ihminen tietää mitä tekee,
myöskin rangaistus on oikeudenmukaisuutta.)



Viime viikonloppuna erään uuden kaverini kanssa viinihöyryissä hän sitten avautui minulle, sillä jostain syystä puheet karkasivat 'out from this world'. Häntä kiinnosti itämainen filosofia yms. joskus oli ollut enempikin kristinuskoon.
Tästä saimme mahtavat keskustelut, vaikka ei lähtökohdat olleetkaan samat.
Hän ymmärsi hyvin ääretön vertauksen, eli: Miten monta kulmaa on ympyrässä? Vastaus: "Rajaton" määrä.
Tosin, keksimme kyllä myöhemmin sinä iltana jotain paljon profaanimpaa, kuten esim. drinkin nimeltä sonnin kaataja, mutta siitä en kerro sen enempää, se on kokonaan oma tarinansa.
(In vino veritas!;)


Samoin Gaia-panteistille (se josta aiemmin kerroin) selitin että minun Jumalani oli ennen tuota ko. Gaiaa, eli siis toisinsanoen maailmaa.
Tulimme siihen tulokseen myöskin että sitä voi myöskin pitää eräänlaisena persoonana.

Eli toisinsanoen, näkemyksesi on hieman sama kuin se että näet vertauksen, mutta et ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Lue lisää

Se että en usko samalla tavoin kuin sinä, ei tarkoita ettenkö voisi ymmärtää että joku haluaa uskoa kaikenlaiseen rajalliseen, kuten persoonajumalaan.

Huvinsa kullakin.

Tellu kirjoitti:

Se että en usko samalla tavoin kuin sinä, ei tarkoita ettenkö voisi ymmärtää että joku haluaa uskoa kaikenlaiseen rajalliseen, kuten persoonajumalaan.

Huvinsa kullakin.

Lue lisää

vain rajallisen persoona on rajallinen. Vertauskuva jostain suuremmasta.