Osaisiko joku antaa vinkin, mistä löytyisi faktatietoa kosteusvaurioisessa ympäristössä olemisen vaikutuksista muistille?
Tai onko jollakulla edes omakohtaisia kokemuksia siitä, onko muistamisella ja muistamattomuudella yhteyttä kosteusvaurioihin?
Tai onko jollakulla edes omakohtaisia kokemuksia siitä, onko muistamisella ja muistamattomuudella yhteyttä kosteusvaurioihin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihan siinä pahimmassa vaiheessa oli pakko kirjoittaa ylös mitä piti soittaessa sanoa. En muistanut mikä on kabinetti, kun piti tilata ryhmälle ko. tila ja sinne tarjottavat. Ei vain tullut mieleen, joten siinä sitten selittelin, että se sellainen tila, missä voi olla rauhassa teillä, sitä varaisin. Oli tosi noloa. Unohtelin mitä olin aloittanut puhumaan. Se oli yleinen naurun asia, että muistanko ihan loppuun mistä lause oli alkanut. Pahin vaihe sai vaikenemaan kyllä aika pitkälti, sillä muistiin ja puheen tuottamiseen ei voinut mitenkään luottaa. Uskoisin, että muisti heikkenee pysyvästikin tai ainakin tosi pitkäksi aikaa. Itse olen numeroihmisiä, muistin kaikki missä oli numeroita ja yhtä äkkiä unohdin oman pankkikortin numeron, en oppinut mitenkään uutta puhelinnumeroani, vaan kirjoitin sen käteeni. En muistanut edes minne olin sen puhelimessani muistiin laittanut tai että olin sen ylipäätään muistiin myös laittanut.
Kaiken minkä pystyi unohtamaan unohdin ja se oli yhtä piinaa, sillä inhoan myöhästelyä, selittelyjä syistä yms. Joten muistihäiriöt omalla kohdallani olivat tosi pahojakin aika ajoin. Nyt helpottaneet jo, mutta epäilempä että enää muistaisin kaikki niitä asioita mitä pyörittelin yhtä aikaa työpaikallani. Tein paria kolmea täysin toisistaan poikkeavaa työtä yhtä aikaa, aina sen mukaan mitä ehdin niin pistin asioita eteenpäin. Myöhemmin tilalleni tullut henkilö, ei pärjännyt edes osassa työtehtäviäni. Kertoi, ettei ollut valkoisen ihmisen hommia tehdä ja huolehtia ihan kaikesta, ja siinä oli vain se yksi osa työtäni.
Muistia voi kyllä harjoittaa takaisin, ja sitä kannattaakin tehdä. Ohjeita löytyy googlettamalla. Korttipelit auttavat myös. Mieti hyvä peli mitä haluat pelata. Sen jälkeen yritä seurata mitkä kortit on pelattu, kuka mitenkin pelaa ja miksi. Mitkä kortit ovat yhä pakassa ja mitkä ovat mahdollisuudet... jne. Mutta kannattaa muistaa myös se, että uhkapelit eivät ole mitenkään suositeltavia, ei ainakaan sairastuneille. Ne kannattaa jättää mielestä hetimiten. ;-)
sain ihmeellisiä muistikatkoksia. Pysähdyin autolla aivan tutuilla seuduilla koska en tajunnut missä olin. Piti oikein keskittyä ja katsella ympärilleen.Tuttu ympäristö vaan ei heti raksuttanut tutuksi paikaksi.
Erityisesti juuri tuon tapaisia tuntemuksia tuli useita ja ne tuntuivat aika pelottavilta. Eli olin läsnä jossakin paikassa mutta muisti pätki että missä olen.
Myöhemmin kuulin muiltakin vertaisilta että saman tyyppisiä tilanteita oli ollut heidänkin kohdallaan.
itse ajoin oman liittymäni ohi, enkä edes huomannut sitä, vaikka samaa työmatkaa olin ajanut jo vuodesta -85. Ja tämä tapahtui joskus 2006 alkuvuodesta. En edes, samoin kuin sinä, tunnistanut missä olin. Mietin silloin, että oli viimeinen kerta kun siinä kunnossa ajan autoa. Olin vaaraksi itseni lisäksi, myös muille, enemmän kuin rattijuoppo konsanaan.
Väsymys on niin totaalista, että sen syvyyttä ja vakavuutta ei enää itse osaa hahmottaa. Kun nukahtaa istualleen missä ja milloin vain, ei muistikaan jaksa toimia, vaikka ns. valveilla olisitkin. Valveilla olo tarkoitti pyristelyä nukahtamista vastaan, muista siinä sitten mitään muutakaan, kun ei edes muista pysyä hereillä.
Osaatteko sanoa, miten nopeasti nämä muistamattomuusoireet sitten helpottivat? Entä oliko elämäntilanne muuten stressaava eli että olisiko muistamattomuus voinut johtua siitäkin?
mutta olen kuntoutunut työkykyiseksi (kovin vaativaan työhön en varmaan enää kykenisi ;-)
Joudun kirjoittamaan muistilappuja joka asiasta ja tutut sanat unohtuvat mielestä. En muista enää puhelinnumeroita tai uusien ihmisten nimiä. Autolla ajaessa eksyn helposti. Pahimmat oireet, kuten puheen puuroutuminen, menivät ohi n. puolessa vuodessa -vuodessa hometalosta muuton jälkeen. Sitä ennen oireet olivat kestäneet ainakin vuoden.
Oireillessa toki oli stressiä, silloin kun hometalopainajainen alkoi, mutta ei välttämättä sitä ennen.
Hyvä kysymys, en ole miettinyt milloin muistamattomuus helpotti. Vaikea sanoa, mutta näin jälkikäteen arvelisin, että siinä kuin muukin vointi parani, parani muistikin. Mutta eipä se ihan sama taida olla enää. Toisaalta en ehkä tarvitsekaan sellaista muistia enää, työni on muuttunut niin paljon. Elämäntilanne oli vaikea vain sairauden myötä. Oli vaikea tehdä töitä ja yrittää pysyä hereillä. Juosta lääkäristä lääkärille, vaikka lääkärit pääosin olivatkin tosi mukavia. En edes muistanut milloin olisin ollut sairaana, ennen tätä homehässäkkää. Ja sitten sain tuon hernepussikohtelun, lääkäriltä lääkärille. Osa otti kopin, mutta kyllähän jotkut lääkärit aikamoisia räppäkäpäliäkin olivat. Pitkäli tuo aika oli ajan haaskuuta puolin jos toisin. Vain terveyteni oli menossa, mutta se ei oikein kuulunut kenellekään. Se oli jakso, jolloin ei hoidettu edes oireita. Syynä oli se, että oireiden hoito olisi häirinnyt tutkimuksia. Mutta minulla juoksi palkka, samoin lääkäreillä. Vain sillä tuntui olevan jotakin merkitystä, olenko saanut vielä palkkaa ja pystynkö vielä tekemään töitä.
Muutoin elämäni on ollut kyllä OK, tai paremminkin enemmän kuin OK. Eli ei mitään traamaa tai ongelmaa, ei taloudellisesti tai perheen kanssakaan. Jos sitä tarkoitit. Ainoa stressiä aiheuttava oli työpaikkani sisäilma ja se miten sairastuneesta tulee lääkäreiden hernepussi. Joitakin lääkäreitä tuo pussi poltteli näpeissä ja se piti heittää mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Ilman sen suurempaa perehtymistä asiaani. Kun käyt kymmeniä kertoja selittämässä sairastumistasi, samalla kun olet huonossa kunnossa ja työkiireet painavat päälle, niin eihän se hirvittävän helppoa ole. Oli pakko jäädä ylitöihin tekemään töitä, kun päivällä juoksi lääkäristä lääkärille. Kotonakin olisi voinut työpäivää jatkaa, mutta huomasin sen täysin mahdottomaksi. Olin kotona niin väsynyt, että nukahdin vain. Töissä oli pakko tehdä ne työt, työmatkat olivatkin sitten sitä taistelua pysyä hereillä. Joskus nukuin työpaikallani, kun kotiin ei enää kannattanut lähteä. Talouspuolella vastaavana vuodenvaihde ja tammi-helmikuu on yhtä juhlaa töiden puolesta, niitä riittää ja riittää. Etkä voi siirtää niitä kenellekään, olet kuinka sairas vain.
Kyllä vuoden sairasloman jälkeen töiden aloittelu oli vaikeaa, vaikka työkuvani oli jo totaalisesti muuttunutkin, en edes vieläkään tiedä mikä toimenkuvani on. Työsopimusta ei ole näistä etätöistäni vieläkään tehty. No kyllä se muisti sitten palautuukin, ainakin osin. Kun sai sormet näppäimille, sormet muistivat kyllä, vaikka pää ei muistanutkaan.
Jos on ongelmia muistin kanssa, sitä muistiaan pitää harjoittaa samoin kuin muitakin taitojaan. Vaatii vähän, mutta antaa paljon. Muistitestejä on paljon myös netistä löydettävissä. Ei pidä pelästyä, sillä ne voivat mennä aivan totaalisen huonostikin. Minulla jotkut testit näyttivät vaikean dementian rajaa. Kyllä se pelästyttää, ja syytäkin on. Pelästymisen jälkeen pitää vain aloittaa työt. Ja niitä kyllä riittää, joten itsensä kuntouttamiseen kannattaa tehdä jonkinlainen suunnitelma ja seurata miten homma etenee, vai eteneekö se.
kerrot aina koko historiasi erittäin tarkasti kuten nytkin. Lyhyempikin info lääkäreistä ja hernepusseista olisi ollut riittävä, sillä huomio mikä oli aloittajan kysymys.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti/tk.koti?p_haku=Pakko-oireinen häiriö&p_artikkeli=dlk00415&p_teos=dlk
takana sairastelu josta jäänyt päälle tämä vaihe
asioita, joista itselläsi ei näytä olevan pienintäkään hajua.
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00556&p_ylataso=&p_osio=&p_haku=%C4lyllinen%20kehitysvammaisuus
Kyllähän tuo lähimuistikin alkoi pätkiä työpaikka-altistuksen loppuvuosina. Mieleenpainaminen vaikeutui.
Myös silmistä näkö alentui. Kävin optikolla, joka totesi, että kuin tuo näkö on noin paljon huonontunut ja antoi vahvemmat lasit.
Työpaikka-altistuksen päätyttyä näkökin parani ja käyttelen lukulaseina yhä edelleen niitä 12 vuotta sitten saamiani vanhoja laseja.
Tuossa äskettäin eräs hometyöpaikalla oleva kertoi silmänpaineiden olevan koholla, vaan syytä ei silmäpoli löytänyt. Tarkkaillaan vain.
tein vaativaa asiakastyötä ja saattoi olla että en tuntenut edellisen viikon asiakasta (ulkonäöltä) Yhden työkaverinkin unohdin eli ihmisen, joka oli ollut samassa työpaikassa (jossa vaan muutama henkilö) n 3 kuukautta ja samassa työporukassa. Näin kirjastossa parin kuukauden jälkeen ja ihmettelin kuka tuo iloisesti rupatteleva ihminen on (pystyin salaamaan etten tunnistanut). Eli visuaalinen muisti oli aivan "nolla". Tilanteeseen on tullut parannus, kun en ole enää työssä hometyöpaikalla. Silloin se oli tosi pelottavaa (olen 34-v).
siis nolompaa ei vois sattua.
Nimet hukassa ja ajattelu ei toimi.
Vasta pitkällä sairaslomalla pään toiminta palautunut. Alle viikko työpaikalla saa sen pahimman takas.