ihmettelee mikä tässä systeemissä mättää? Olen veljeni lapselle kummi, joka on nyt 6v. Joka ikinen joulu ja syntymäpäivä olen kummilastani muistanut, kiitosta en ole saanut. Paremminkin vaateita mitä seuraavaksi pitää ostaa lahjaksi. Käyn veljen luona vähintään joka kuukausi kun asutaan n 15 kilsan päässä. Mutta kummilapsi käy kerran vuodessa kesällä kun minulla sattuu olemaan syntymäpäivä. Kävisi tämä lapsi varmaan useamminkin mutta äiti ei oikein taida päästää.Olisin halunnut olla kummilapseni elämässä enemmänkin läsnä, mutta ei yksipuolisena osallisena kiinnosta. Tämä perhe ei soittele, käy eikä kysele kuulumisia, ei edes silloin kun tiesivät minun olevan huonona sairaalassa, sitten ihmeteltiin jälkeenpäin miksi en johonkin kissanristijäisiin ollut tullut. Olen tehnyt perheelle myös lukuisia palveluksia esim heidän lomalla ollessaan kastellut kukat ja hoitanut kotityöt, takana päin olen kuullut sitten miten huonosti nekin tein... Päin naamaan ei sitten sanota mitään. Tänään kävin taas siellä, mutta nyt jotenkin tuntuu että sai olla viimeinen käynti ja odotan heidän yhteyden ottoa, sillä en jaksa välittää koska he eivät näy välittävän yhtään. En vain ymmärrä mikä mättää??Pystyyköhän kummiudesta sanoutumaan irti.
kummista
parhain
4638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei
Kirjoituksesi toi mieleen oman tilanteeni. Minua ei myöskään kiitetä. Muistan lahjoilla ja läsnäololla kummilastani. Vaateita ja odotuksia minuun luodaan paljon. Olen yrittänyt parhaani. Tuntuu siltä, että koska minulla on pienet rahat ja en voi kaikkia odotuksia täyttää, että jotenkin minua ei siksi niin arvostetakaan. Tuntuu, että nykypäivänä pitää olla kummilla paljon rahaa ja sitä pitäisi antaa mahdollisimman paljon, jotta sitten ollaan toisessa suunnassa tyytyväisiä.
Kirjoitin sairaalassa olosta. Sairastin todella paljon viime syksynä ja kummilapsen perhe ei kertaakaan kysellyt, miten minä jaksan ja miten minä voin. Ei edes toivottanut paranemisia. Sairastuin siis vakavammin. Niin no sen sijaan joulukuussa tuli kuitenkin viestiä,että mitä jos hankkisit sitä ja sitä jne.
Tiedän tunteesi, koska olen joutunut oleen samassa asemassa.
Paljon jaksamisia Sinulle :) Olen kuitenkin itse päättänyt, että yritän täyttää kummiuteni parhaalla mahdollisella tavalla, mitä minä voin, vaikka toisessa suunnassa oltaisiin millaisia tahansa.
"Olen kuitenkin itse päättänyt, että yritän täyttää kummiuteni parhaalla mahdollisella tavalla, mitä minä voin,... " Tähän siis kummilapsen vanhemmat pyrkivätkin.
Kakkosen teksti kyllä on vähän outo, onko alkuperäisen kirjoittama? "Kirjoitin sairaalassa olosta.."?
Oletan, että tuollaiset mihinkään tyytymättömät kummilapsen vanhemmat käyttävät kummeja hyväksi. Osoittamalla, että lahja tms. ei ollut kiitoksen arvoinen, listaamalla lisää lahjatoiveita jne. halutaan, että kummi kokee itsensä riittämättömäksi ja sitä kautta ostaa lisää tavaraa/auttaa kummilapsen perhettä entistä enemmän.
Mitä ihmeen taivaspaikkaa te itsellenne ostatte hyysämällä kummilapsen perhettä noin paljon? Jos tulee vain sontaa/kylmää niskaan, niin miksi jatkatte? Miksi toteutatte lahjatoiveita? Itse ostan mitä kivaa satun löytämään enkä toteuta valmiiksi annettuja vaatimuslistoja. Jos ei kelpaa, voi olla kokonaan ilman.
Alkuperäinen kuullostaa ylikiltille naiselle, joka kärsii kiltteydestään ja muut käyttävät sitä hyväksi. Opettele pitämään puolesi. Lisää sanavarastoosi sana "ei".
Itse tein niin, että erosin kirkosta ja ilmoitin, että valitettavasti en voi enää olla lapsenne kummi.
Asiassa ei ollut mitään valitettavaa. En saanut tutustua lapseen ollenkaan, mutta lahjatilaukset lähetettiin postissa.
Se olisi olut surutonta hyväksikäyttöä, jos olisin siihen suostunut.
Nyt olen enää "haltijakummi" ja ihan oikeasti ollut lapsen elämässä jo kohta 15 vuotta. Minä olen aikuinen, jonka luo voi tulla, jos kotona ei ymmärretä tai ihan muuten vain.
Lahjasysteemejä ei ollenkaan. Ei mitään pakollisia joulu tai synttärilahjoja, näin on vanhempien kanssa sovittu. Joskus ostan jotain todella ajatuksella, ei mitään hinnakasta.
Näin on hyvää ja antoisaa molemmin puolin.
Hei
Minä olin tuo kakkonen ja kirjoitin virheellisesti. Tarkoitin, että kun aloittaja puhui sairaalasta olosta niin minullakin oli vastaavanlainen tapaus.
Siinä olisi pitänyt lukea, että "Kirjoitit sairaalassa olosta.."