Grindhouse: Planet Terror

Jokseenkin kiinnostava yllätys kauhurintamalta.

Odotin elokuvalta lähinnä heikosti toimivaa kauhu- ja roskaviihteen retro-kabareeta, ja sitä sainkin sillä erotuksella, että leffa toimii kuin toimiikin... aika hyvin.

Ohjaajalle suotakoon anteeksi liiallinen lainailu ja "kumartelu" -70-luvulle, joka on kostautua elokuvan alkaessa jossain vaiheessa muuttua liikaa parodian suuntaan, sillä vaikka lähtökohdat elokuvaan nojaavatkin pitkälti juuri nostalgiassa, niin loppujenlopuksi elokuva toimii ihan hyvin vaikkei koskaan olisi -70-luvusta kuullutkaan.

Joidenkin silmiin jatkuva "kikkailu", joka on sillä rajoilla käykö se vain itsetarkoituksesta, häiritsee varmasti katsomiskokemusta, kuten myös allekirjoittaneen.
Uskaltaisinpa väittää, että leffa toimisi paremmin jos ohjaaja olisi unohtanut turhat kunnianosoitukset mainitsemalleni, maailman parhaan elokuvavuosikymmenen saavutuksille, mutta olisiko Planet Terror siloin enää Planet Terror?

Filmi on jossain määrin sotkeutua omaan näppäryyteensä, ja vaarassa muuttua pelkäksi rikkonaiseksi ja epämääräiseksi, enemmän tai vähemmän hauskaksi sarjaksi, kieliposkella kuvattuja hörhöilyjä, ohjaajan taikoessa eteemme kuva kuvan jälkeen toinen toistaan omituisempia ja aivottomampia ideoitaan, mutta onneksi mistään hiton "anti-elokuva" Ishi the Killeristä ei sentään ole kyse!

Hieman tiukemmalla otteella omaperäisyydellä elokuvasta olisi ainesta suureksikin kulttileffaksi, no, aika näyttää!

Tälläisenään jättää jälkeensä vähän kaksijakoisen maun suuhun.
Elokuva, varsinkin loppupuolisko, oli erittäin viihdyttävää "sarjakuvaa", mutta elokuvallisesti filmi jätti hiukan toivomisen varaa, ja hukattu potentiaali on aina synti.

***