Heippa!
Mies lähti viettämään viikonloppua kaveriporukan kanssa tunturiin. Siellä pidetään samalla myös yksi työkokous, joten ymmärrän miksi sinne oli mentävä. Silti itken nyt yksin kotona kohtaloani, kun tiedän etten itse voi tehdä sellaisia reissuja pitkiin aikoihin. Onko tämmöinen normaalia? Esikoista odotan ja ensimmäiset kolme kuukautta olisi vasta takana. Lapsi on todella toivottu, joten en ymmärrä miksi tuntuu kuin oma elämäni olisi nyt loppu.
Tiedän sen reissun olevan pelkkää juomista aamusta iltaan. Ehkä olen hieman mustasukkainenkin... Jotenkin en vain voi hyväksyä, että toinen osapuoli voi jatkaa elämää normaalisti, kun itse joutuu luopumaan monesta asiasta. Eikä ole ensimmäinen kerta kun tältä tuntuu. Aloitimmekohan lapsia tekemään liian aikaisessa vaiheessa, vaikka ollaankin jo lähemmäs kolmekymppisiä ja naimisissa.
Ei voi ymmärtää, lapsi on kuitenkin kaikista tärkeintä!
Mies lähti viettämään viikonloppua kaveriporukan kanssa tunturiin. Siellä pidetään samalla myös yksi työkokous, joten ymmärrän miksi sinne oli mentävä. Silti itken nyt yksin kotona kohtaloani, kun tiedän etten itse voi tehdä sellaisia reissuja pitkiin aikoihin. Onko tämmöinen normaalia? Esikoista odotan ja ensimmäiset kolme kuukautta olisi vasta takana. Lapsi on todella toivottu, joten en ymmärrä miksi tuntuu kuin oma elämäni olisi nyt loppu.
Tiedän sen reissun olevan pelkkää juomista aamusta iltaan. Ehkä olen hieman mustasukkainenkin... Jotenkin en vain voi hyväksyä, että toinen osapuoli voi jatkaa elämää normaalisti, kun itse joutuu luopumaan monesta asiasta. Eikä ole ensimmäinen kerta kun tältä tuntuu. Aloitimmekohan lapsia tekemään liian aikaisessa vaiheessa, vaikka ollaankin jo lähemmäs kolmekymppisiä ja naimisissa.
Ei voi ymmärtää, lapsi on kuitenkin kaikista tärkeintä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt taitavat puhua hormonit, etkä sinä. Kyllä se siitä ohi menee (tiedän, kuulostaa ärsyttävältä, kun näin sanotaan, joten anteeksi siitä). Samanlaisia ajatuksia oli minullakin alkuvaiheessa, ja joskus vieläkin (rv 23). Alku oli pahin, yhtä alamäkeä koko ajan, mutta pikkuhiljaa sen jälkeen elämä muuttui valoisammaksi ;).
Ja sitten toinen asia. Miehet ovat ajattelemattomia. Heille ei itselleen tule mieleen, että tuollaiset asiat voivat nyt pahoittaa naisen mielen. Yleensä miehet eivät myöskään vihjailuja ymmärrä, joten on parempi sanoa suoraan, että nyt ahdistaa, kun ei itse voi lähteä ja toinen lähtee silti. En tarkoita, että voisit kieltää miestäsi menemästä mihinkään, mutta ehkä voisit saada hänet ymmärtämään asian sinun kannaltasi.
Yritä ottaa rennosti ja nauttia yksin olemisesta (kun lapsi syntyy, on varmasti vaikeaa saada olla yksin edes viittä sekunttia). Rentoudu, kuuntele hyvää musiikkia, syö pelkkiä herkkuja, loikoile saunassa, kylvyssä tai ota pitkä suihku. Tai lähde viettämään iltaa omien kavereittesi kanssa (jos jaksat). Sinä tarvitset nyt jotain ylimääräistä mukavaa.
Kiitos vastauksesta!
Ihanaa kuulla, etten olekkaan tulossa hulluksi. Tosiaankin, kaikki on tuntunut alussa kovinkin ahdistavalta. Toivottavasti tästä alkaa jossakin vaiheessa nauttia. Onhan tämä raskaus iso elämänmuutos. Täytyy vain yrittää sopeutua vähitellen.
Helpotti jo suuresti kun joku ymmärtää... Taidan tosiaan lähteä itsekkin jonnekkin, enkä itkeä yksin kotona.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, tosin meillä kyseessä "yllätysvauva" joten luulen että sekin vaikuttaa kun yhtäkkiä pitänyt muuttaa elämä ihan toisenlaiseksi.
Mies sen kun juhlii eikä tajua että mua ahdistaa todella pahasti välillä. Harmittaa kun ei voi itse mennä miten haluaa ja elämä on "rajoittunutta". Tietysti iloitsen vauvasta ja oikeasti jos pitäisi valita niin valitsisin mielummin vauvan kuin sen jatkuvan baareissa ravaamisen. Mutta tuntuu silti pahalta. Kun ei ole sitä vaihtoehtoa että voisi joskus lähteä mukaan. Eikä haluaisi vaan nipottaa toiselle. Mutta olisi kiva kun mieskin vähän muuttaisi elämäntyyliään vaikka raskaus vasta alussa onkin.
Voihan se olla että mies pienellä päällään ajattelee että nyt kun vielä voi juhlia niin antaa mennä, koska on asennoitunut niin ettei lapsen synnyttyä näin enää tee..? Sinäänsä kaunis ajatus, ja mieluummin niin päin! Mutta asia kannattaa ottaa puheeksi ja tehdä selväksi omat ajatukset ja tulevaisuuden toiveet. Mutta vinkkinä vaan että kannattaa odottaa kunnes omat hormoonihuurut hellittää edes hetkellisesti sen verran että pystyy rauhallisesti asiasta puhumaan. Ja että toinen on selvin päin eikä myöskään krapuloissaan.. hehe
Meillä käytiin suhteellisen kovaäänistä keskustelua näistä juhlimisista, kun tieto vauvasta tuli. Minä olen sitä mieltä, että yli 3kymppisen ukon EI tarvia juosta pitkin pitäjiä ryyppäilemässä. Jossain vaiheessa tarviaa kasvaa aikuiseksi ja jos lapsi ei ole riittävän hyvä syy, niin sitten ei ole mikään. Mies teki sitten ITSE sen päätöksen, että seuraavaan vuoteen ei juhli viinan voimalla lainkaan. On sen verran lapsirakas ihminen, että en jotenkin jaksa uskoa että riekkuu varsinka sen lapsen tulon jälkeenkään enää. Ja minä olen omien kokemusteni vuoksi täysin tiukkapipo siitä, että lapsen ei koskaan eikä missään olosuhteissa tarvitse nähdä vanhempiaan humalassa tai muuten juhlakunnossa. Että juhlat lapsen syntymän jälkeen juhlitaan sitten todellakin muualla kuin kotona. Tämä suodaan MOLEMMILLE sitten kun se on mahdollista ja jos jommalla kummalla sattuu halua olemaan. Me niinkun tavallaan nyt tässä molemmat kuitenkin ollaan päätetty valmentautua lapsen tuloon ja se kasvun paikka on meille molemmille tässä. :)
ajattelen ihan samanlailla!
ei todellakaan ymmärrä tota sun ajatusmaailmaa. ja jos ei osaa suoraan kertoa mitä itse ajattelee, niin on ihan turha luulla että mies osaisi aavistaa sun ajatukset:) minä taas en oo noita natseja jotka kieltää kaiken menemisen ja juomisen kokonaan, mutta todella hienoa jos joku mies oikeasti on itse tollasen päätöksen tehnyt että juhliminen jää. mun mielestä ei ukkelin tarvii kotona istua sen takia kun minä en minnekkään viitsi lähteä. hermothan siinä menee kuukausitolkulla iltoja yhdessä viettää. en silti koe olevani vähemmän rakastettu vaikka toinen ei siinä koko ajan ole masua kuulostelemassa ja mulle lässyttämässä:)
Minä en nyt oikeen ymmärrä tätä että kun vauva on tulossa niin sitten kumpikaan ei voi mennä mihinkään pitämään hauskaa?? Yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan että en myöskään koe kyllä olevani yhtään sen vähempää haluttu tai rakastettu vaikka mies kavereidensa kanssa välillä ulkona käykin ja viinan kanssahan ne tietty siellä lutraa! Meille jo toinen tulossa ja kyllä me huomennakin ollaan lähdössä yhdessä kummitytön isän synttäripippaloihin, baariin sieltä ei siis kukään lähde ja olen ainoa joka siellä vetelee limpsalinjalla, eikä se kyllä mua haittaa ollenkaan, ja esikoinen lähtee mielellään hoitoon tuttavamme luo! Älkää nyt hyvät ihmiset alkako nalkuttamaan miehillenne siitä jos ne sillon tällön viettävät hiukan kosteaa iltaa poikain kanssa, sillä tavallahan miehet monesti itse käsittelee sitä mahdollista pientä ahdistusta ja ajatusta että mitenköhän kaikki sujuu kun vauva tulee jne... Eikä siinäkään kyllä ole järjen hiventäkään että sille miehelle annetaan joku totaalikielto ulos juhlimaan menosta vauvan synnyttyä... kyllä sitten on turha ihmetellä jos lähtee koko äijä kävelemään jollei sille anna ollenkaan omia menoja ja kavereiden kanssa ajan viettoja. Meillä ainakin äijä saa mennä sillon kun haluaa ja eipä se nyt niin montaa kertaa ole mennyt, ja sillon kun on niin on ihana katsoa vaikka 20 jaksoa sinkkuelämää-sarjaa ja mörssätä herkkuja... :) Ei miestä sinne kotiin saa kahlita ja te jotka esikoistanne odotatte niin mikä ihme teitä estää lähtemästä mukaan sillon kun juhlapaikka on vaikka tuttujen luona niin ettei nyt tarvii sitte baariin mennä maha pystyssä!! Minä ainakin viihdyn mieheni kavereiden kanssa vaikka oltaisiin jonkun luona niin että olisin ainoa nainen porukassa, kivoja tyyppejä ovat eivätkä örvellä niin että olis karseeta kateltavaa selvinpäin!
Oikein odotan välillä et sais johonkin reissuun ukon vähäks aikaa, minä nimittäin tykkään olla yksikseni tai tytön kanssa kahdestaankin välillä. Se tekee tosi hyvää parisuhteelle kun kerkeää tulla vähän ikäväkin. Tai sitten mennään mummilaan viettämään tyttöjen iltaa, se on meille odotettu hetki. Ennen kun olin raskaana, kävin itekkin juhlimassa alkon kera. Nyt ajattelin lähteä yksin johonkin reissuun tai hyvän ystävän kanssa kylpylään.
Jos mies lähtee reissuun, on minulle ihan sama ottaako hän yhden paukun vai kaksi koria siellä ollessa, luotan 100%. Se on hänen vapaa aikaa, jonka voi käyttää ihan mieleisellään tavalla, mikä nyt hyvältä tuntuu. Kotona meillä ei juoda.