Täällä yhä enenevässä määrin puhutaan opposition räksyttämisestä ja tuomitaan se. Niin tekevät kepulaiset, mutta myös nimim. Maltillinen oikeistolainen, joka on tullut enemmän ja enemmän kepulaiseksi; teki niin jo aiemmalla nikillään, vaikka edelleen hän mieluummin kokoomuslaisena haluaa esiintyä.
Mitä kummaa siinä on jos oppositio ”räksyttää”, eli arvostelee hallitusta ja sen toimia? Se on opposition tehtävä. Se on myös demokratian peruselementtejä. Neuvostoliitossa oppositio ei räksyttänyt.
Vähintään nykyisen kaltaista räksytystä kuulimme jatkuvasti Keskustan taholta sen ollessa oppositiossa Lipposen hallitusten ajan eli kahdeksan vuotta. Silloin saimme sieltä solkenaan myös sellaisia vaatimuksia ja lupauksia paremmasta heidän valtaan päästyään, jonka kaltaisiin nykyinen oppositio ei ole läheskään yltänyt. Muistakaamme satojen joukosta esim. Hyssälän lupaukset kaikkien eläkkeiden korotuksesta 300 eurolla ja Pekkarisen kiihkeät vaatimukset polttoaineveron alentamisesta.
Lähes samankaltaiseen ”räksytykseen” ylsi myös kokoomus, vaikka sen oppositiokausi oli viimeksi vain neljä vuotta. Myönnettäköön, että Kekkosen aikana puolueen ollessa oppositiossa 21 vuotta se ei paljon räksyttänyt, kun ei uskaltanut; silloinen ”demokratia” kun oli toista kuin nykyinen. Sellaista ”demokratiaako” nyt oppositiopolitiikkaa räksytyksenä pitävät kokoomuslaiset haluaisivat?
Sitä en ihmettele, jos kepulaiset haluaisivat Kekkosen ajan politiikkaa, sillä hehän ovat edelleen sen lumoissa ja yhä myös "suomettuneita", jota Kekkonen itse ei ollutkaan, kuten edellisessä avauksessani toistan Esa Seppänen mielipidettä asiasta.
Mitä kummaa siinä on jos oppositio ”räksyttää”, eli arvostelee hallitusta ja sen toimia? Se on opposition tehtävä. Se on myös demokratian peruselementtejä. Neuvostoliitossa oppositio ei räksyttänyt.
Vähintään nykyisen kaltaista räksytystä kuulimme jatkuvasti Keskustan taholta sen ollessa oppositiossa Lipposen hallitusten ajan eli kahdeksan vuotta. Silloin saimme sieltä solkenaan myös sellaisia vaatimuksia ja lupauksia paremmasta heidän valtaan päästyään, jonka kaltaisiin nykyinen oppositio ei ole läheskään yltänyt. Muistakaamme satojen joukosta esim. Hyssälän lupaukset kaikkien eläkkeiden korotuksesta 300 eurolla ja Pekkarisen kiihkeät vaatimukset polttoaineveron alentamisesta.
Lähes samankaltaiseen ”räksytykseen” ylsi myös kokoomus, vaikka sen oppositiokausi oli viimeksi vain neljä vuotta. Myönnettäköön, että Kekkosen aikana puolueen ollessa oppositiossa 21 vuotta se ei paljon räksyttänyt, kun ei uskaltanut; silloinen ”demokratia” kun oli toista kuin nykyinen. Sellaista ”demokratiaako” nyt oppositiopolitiikkaa räksytyksenä pitävät kokoomuslaiset haluaisivat?
Sitä en ihmettele, jos kepulaiset haluaisivat Kekkosen ajan politiikkaa, sillä hehän ovat edelleen sen lumoissa ja yhä myös "suomettuneita", jota Kekkonen itse ei ollutkaan, kuten edellisessä avauksessani toistan Esa Seppänen mielipidettä asiasta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
räksyttää, ja huudella. Asioita voitaisiin hoitaa ilman tuota räksytystä, joka tuo mieleeni lähinnä esikoululaiset, joilla on kilpailu siitä, kumman iskällä on hienompi auto.
Keskustelua, sivistynyttä keskustelua, kiitos!
Sandra
Kokoomus oppositiossa.
Edustiko BZ sivistynyttä keskustelua vai räksytystä?
kannattajat olemaan niin herkkänahkaisia, että jokainen vähänkin hallitusta arvosteleva kannanotto tulkitaan räksytykseksi.
Toisaalta, molemmilla päähallituspuolueillahan on omakohtaista kokemusta siitä kuinka "räksyttämällä" pääsee takaisin hallitukseen. Heitä ilmeisesti pelottaa, että historia toistaa itseään...
>> molemmilla päähallituspuolueillahan on omakohtaista kokemusta siitä kuinka "räksyttämällä" pääsee takaisin hallitukseen. Heitä ilmeisesti pelottaa, että historia toistaa itseään...
...Ben Zyskowiczin tietävät, että hän on erittäin asiantunteva, asiallinen ja sivistynyt poliitikko 99-prosenttisesti.
Räksyttäjän mielikuva hänestä on syntynyt siksi, ettei tv esittänyt hänsetä koskaan mitään muuta kuin nuo räksytyspuheenvuorot, joita Zyskowicz harrasti muun eduskunnan huviksi etenkin Mauri Pekkarisen kanssa silloin, kun keskusta oli oppositiossa.
Zyskowicz tunnusti kerran yhydessä tilaisuudessa, jossa olin mukana, että välihuutelu on hänen ja Maurin keskinäöinen tapa heittää huulta ja keventää täysistuntojen puisevaa tunnelmaa.
Mutta kun vain tuo televisioitiin, niin siltähän sitten näyttää koko politiikka.
Hallituksen arvostelu jää helposti räksytyksen tasolle, jos arvostelija ei esitä vaihtoehtoista ratkaisua hallituksen toimenpiteille.
Lisää rahaa, ei ole vaihtoehtoinen toimenpide, ellei samalla sanota, mihin laitettaisi saman verran vähemmän rahaa.
"Rahaa kyllä riittää", on pahimman laatuista kansan kusetusta ja räksytystä, mitä on taidettu kuulla vuosien saatossa ihan joka puolueelta, joka on ollut vuorollaan oppositiossa.
Kun nyt on SDP:n oppositiovuoro, niin sieltähän se vanha vastuuton laulu taas säksättää.
Miksihän noin hieno mies ei sitten tajunnut tuota itse? Vai rakensiko ihan tarkoituksella populistin mainetta??
Ja olen minäkin Zetan kanssa sanoja (kahvilan terassilla) vaihtanut joten ei sillä kannata hirveästi kehuskella...
En tunne BZ:ia henkilökohtaisesti. Olen pari kertaa vaihtanut sanan, rento urbaani mielestäni.
On kuitenkin todettava, että BZ useammankin kerran televisioiduissa istunnoissa oikein fyysisten lehtien kanssa vaati Liisa Hyssälää tilille vaalilupauksistaan. Televisiota katsellessa hänen silmänsä paloivat normaaliakin enemmän.
BZ:in hyssäläpuheet loppuivat nykyisen hallituksen aloitettua toimintansa, joten BZ on normaali, henkisesti korruptoitunut poliitikko.
Tapasin Zyskowiczin ensimmäisen kerran jo 30 vuotta sitten ja sen jälkeen eri tilanteissa useamman kymmenen kertaa, kuullut hänen poliittisia katsauksiaan useita ja jutellutkin vähintään muutamia sanoja joka tilanteessa, jossa olemme olleet samaan aikaan.
Subjektiivinen mielipidehän minullakin tietysti on, mutta se perustuu yllä kerrottuun.
Minusta Ben on taitava poliitikko ja ihailinkinkin hänen kepukärvennystään asiallisena poliitiikan tekemisenä.
Sitten, yhdessä yössä, hän hiljentyi.
Kepu ja KOK hallituksessa.
Jäbän ei tarvitse enää nimitellä Vanhasta vellihousuksi eikä kepulaisia keppulinreppanoiksi, joka oli Jäbän "vaalistrategia" vaalien alla.
Keskusta alistui punamullassa rähmälleen SDP:n edessä ja se ansaitsi kritiikkinsä.
Keskusta on vasta kokoomuksen kanssa päässyt toteuttamaan omiakin tavoitteitaan.
SDP on sen sijaan vajonnut opportunistisessa populismissaan alemmaksi, mihin Jäätteenmäki syöksi keskustan. onneksi Vanhanen on palauttanut keskustan asiallisten ja vastuullisten puolueiden joukkoon. Demareista ei ole voinut sanoa samaa enää moneen vuoteen.
Hyvä Jorma,
Viimeinkin olet oivaltanut demokratian olemuksen: oppositiolla ei tarvitse olla parempaa ohjelmaa kuin hallituksella, sillä ei tarvitse olla ohjelmaa ollenkaan, oppositiolle riittää että se on olemassa. Tämä on demokratian keskeinen kulmakivi. Äänestäjien ei tarvitse äänestääseen tutkailla puolueiden ohjelmia, eihän heidän ole edes pakko äänestää.
Kekkosen aikaan meillä toki oli paljon värikkäämpi oppositio, jonka räksytys oli paljon kovempaa kuin nykyisin. Monet johtavista poliitikoistamme olivat silloin persoonallisuuksia, mutta nykyisin noita persoonallisuuksia ei tahdo löytyä.
Olet myös oivaltanut sen, että Kekkonen ei suomettanut Suomea. Siihen syyllistyi osa poliitikoistamme ja virkamiehistä. Me, jotka kunnioitamme Kekkosta, olemme tämän oivaltaneet aikapäiviä sitten. Mutta esimerkiksi Paavo Lipponen, puhumattakaan Lasse Lehtisestä ja Hannu Rautkalliosta, ei ole tätä oivaltanut.
Ensimmäiseen kappaleeseesi yhdyn täysin.
Sen sijaan tässä
>> Kekkosen aikaan meillä toki oli paljon värikkäämpi oppositio, jonka räksytys oli paljon kovempaa kuin nykyisin.
Silloinen oppositio oli paljon värikkäämpi, sillä eihän nykyisissä oppositioissa ole paljon väriä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat vain niin tuoreessa muistissa, että läheisyys antaa niille pitkäaikaista merkitystä suuremman merkityksen.
Meillä oli silloin kunnon kommunisteja stalinisteista puhumattakaan, myös vasemmistodemareita, joille olisi vallankumous kelvannut. Nyt vallankumous ei käytännössä kelpaa kenellekään. Hallituksia kaatui yrittämättäkin. Presidentti ei kaatunut, vaikka yritettiin. Ne vuodet olivat poliittisesti paljon kiivaampia kuin nykyisin, ja se myös näkyi ja kuului. Toki se, että Kekkonen pystyi sitomaan vasemmiston hallitusvastuuseen, tasoitti laineita.
Oiva Härkösestä olen eri mieltä sikäli, että hän laittanee yhtäläisyysmerkit Kekkosen toiminnan ja suomettumisen välille, ei suinkaan noiden "suomettuneiden poliitikkojen ja virkamiesten" ja "suomettumisen" välille. Vastaava tilannehan on nykyisinkin: osa poliitikoistamme ja virkamiehistämme ovat bryssittyneitä.
...kun olen niin myöntyväisellä päällä, että olihan se opposiopolitiikka silloin ennen näennäisesti usein nykyistä värikkäämpääkin, kun puolueilla oli vielä aitoja eroja. Nythän puolueemme ovat tulleet niin toistensa kaltaisiksi, että täytyy jo keinotekoisesti yrittää esittää muuta, ja se kuulostaa helposti räksytykseltä, kun useimmat ymmärtävät sen olevan enemmän tai vähemmän teennäistä tietyllä tarkoituksella.
Mutta kaikkein tärkeimmissä kysymyksissä oikeata oppositiota ei ollut syistä, jotka hyvin tiedämme.
Tuossa minulla on ilmeinen kieliopillinen virhe (konjuktio- vai korrelaattivirhe?):
>> Joku Oiva näkyy olevan edelleen sitä mieltä, kuten myös sitä mieltä, että oli myönteinen ilmiö se suomettuminen, vaikka Kekkonen ei ollut suomettunut.
Minusta Paavo Lipposen kommentit Kekkosen ajasta eivät anna aihetta tulkita sitä pyhäinhäväistykseksi. Pikemminkin on kyse mielipiteestä, joka koskee Kekkosen sitä puolta, josta ei hänen omana aikanaan ollut lupa puhua.
Lasse Lehtinen on minun mielestäni lähinnä politiikkaan ajautunut ja siihen syvälle sukeltanut, journalistitaustainen, terävästi oivaltava realisti, joka ei ole SDP:ssäkään liittoutunut minkään "linjan" kannattajaksi, vaan suhtautuu aina kaikkeen avoimesti joko kiittäen tai kritisoiden. Hänellä on myös omat, perustellut mielipiteensä kaikista asioista ja hän sanoo ne suoraan, vaikka siitä suuttuisi milloin kukakin. Demarithan eivät pidä Lehtistä edes demarina, vaan lähinnä porvarina, jolla on SDP:n jäsenkirja.
Hannu Rautkallio onkin sitten toinen asia. Hän on aika kiihkeä mies, jolla on asenne Kekkoseen, niin kuin Juhani Suomellakin, mutta tasan päinvastainen.
Minä en rinnastaisi näitä kolmea henkilöä toisiinsa millään tavalla; niin erilaisia he ovat kaikissa suhteissa.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että Kekkonen ei missään tapauksessa suomettanut Suomea.
Sen tekivät Kekkosta mielistelevät perässähiihtäjät ja etenkin media, joka osin pyrki Kekkosen suosioon tai pelkäsi myllykirjeitä ja rupesi tavattomaan itsesensuuriin kaikessa mikä koski Neuvostoliittoa.
Niin tästä, kuin nyt yhä varmemmin myös tuosta jatkomielipiteestäsikin.
>>Maltillinen oikeistolainen, joka on tullut enemmän ja enemmän kepulaiseksi; teki niin jo aiemmalla nikillään, vaikka edelleen hän mieluummin kokoomuslaisena haluaa esiintyä.
Ehkä näkemykseni oli liioitteleva. Mutta joka tapauksessa puhut usein opposition "räksyttämisestä" ikään kuin se olisi vain tämän nykyisen opposition tapa ja että oppositio ei saisi arvostella hallituksen toimintaa.
>> keskusta harrastaan nykyisin paljon mielekkäämpää politiikkaa kuin aikaisemmin
Räksytyspolitiikka on vaivannut keskustaa ja kokoomustakin. Kritisoin aikanani erittäin ankarasti kokoomuksen Ville Itälää, kun hän oppositiojohtajana ei keksinyt mitään todellista asiaa puheisiinsa ilman, että joukossa olisi ollut aina piikittelyjä keskustaa kohtaan. Totesin tuolloin kokoomuksen puolueen keskustelusivuilla moneen kertaan, että räksytyksellä saa kyllä naurua omissa joukoissa aikaiseksi ja kovat aplodit, mutta ei se lisäkannatusta tuo, niin kuin ei tuonutkaan.
Kepun oppositioaikana räksytys oli kuumimmillaan Pekkarisen ja Zyskowiczin välillä, mistä Zyskowicz eröäässä tilaisuudessa, jossa hänet tyuolloin tapasin, sanoi että se nyt vaan kuuluu eduskunnan tapaan heitellä herjoja keskenään.
Olisi minun mielestäni hyvä, jos tuosta tavasta päästäisi, koska toimittajat poimivat uutisiinsa aina pelkät räksytyspuheenvuorot inserteiksi ja sanomalehtienkin ingresseihin. Tästä kansa saa sen kuvan, ettei politiikka muuta olekaan kuin räksytystä, ja tämä saattaa olla yksi syy politiikan aliarvostukseen ja äänestysprosentin jatkuvaan alenemiseen.
Nyt sekä kokoomus että keskusta ovat aika lailla parantaneet tapojaan - minun tulkintani mukaan - mutta ennen niin asiallinen SDP on vajonnut räksytysinnossaan todella matalalle, suorastaan ala-arvoiseksi. Se ei ole suomalaiselle sosialidemokratialle kunniaksi, koska politiikkaa pitäisi hoitaa asioita edistämällä eikä heittämällä paskaa vastustajan niskaan.