Liukuportaat!

Nolo juttu. Syvä osanottoni. Ymmärrän, että häpeäsi oli suunnattoman valtava. Olla siinä kaatuneena kaiken kansan nähden. Eihän suurempaa häpeää olekaan.

Mutt voin kertoa oman kokemukseni. Pari viikkoa sitten poikkesin Cittarissa juuri ennen meidän likkojen kekkereitä. Tulin sieltä alas ja kaaduin itsekin nenälleni. Mulla oli bile-kledjut päällä: minihame, T-paita ja kevyt takki. Kesti hetken kun keräilin itseäni ylös. Huomasin miesten vain tuijottavan minihameeni alle ja nolotti. Minihame oli noussut ylös ja mun pikkarit näkyi, onneksi ei sillä kertaa ollut stringit jalassa.

On meillä raumalaisilla vielä oppimista. Ensimmäiset liukuportaat raumalaismarketissa ja maailma pysähtyy siihen.

Jokane sentä noit liukuporttai nähny niitähän on vähän joka paikas ....menkkäs vaik Pietarin metroho saat oikke vauhdi hurma

Yhdet liukuportaat -- ja näin iso haloo.

Ensin valitettiin, että portaat liian hitaat. Minä omalla ajalla säädin ne nopeammiksi, vaikka se ei toimenkuvaani kuulukaan. Mikä on ollut tuloksena? Pelkää naljailua liian kovasta vauhdista. Kukaan ei ole kiittänyt minua siitä. Tämä työni on muutenkin ihan raskaimmasta päästä kaupan ammatteja, huonosti palkattua ja aliarvostettua. Siihen päälle sitten tämä solvaaminen, kun toinen yrittää tehdä parhaansa miellyttääkseen asiakkaita. Olen ajatellut kalliita, kiiltäviä autojanne siitämällä irllaan ajelehtivat kärryt parkkipaikalla, ennenkeuin ne olisivat vierineet kohti autoanne ja lommottaneet sen. Kuka on sen huomioinut? Ei minun olisi pakko huolta kantaa teidän autoistanne. Riittää, että siirrän ne pois silloin kuin se minulle sopii tai oikeammin milloin kerkiän sen ruuhkautuneen kärrysuman takia tekemään. Pännii kyllä tuommoinen, että mitään tuunnustusta ei saa, vaikka yrittää koko ajan kehittää työtehtäväänsä, tekemällä aina enemmän mitä ihmiset odottavat minun tekevän.