Tää on jotenkin niin hirveä tunne. Aivan kuin joku vetäis tai houkuttelis mua luovuttamaan. Pelottaa et mä en jaksa enää elää. Tää elämä on vaan niin perseestä, millään ei ole mitään merkitystä. Parastahan tässä on se että jonkun toisen silmin mun elämä näyttää aivan ihanalta, kumma vaan kun sitä ei itse näe. Kaiken pidän täydellisenä, jopa terapiani, aina pitää olla kiltti tyttö, voi saatana.
Kellekään tutulle en edes viiti sanoa et ahdistaa näin paljon, kun kaikista tulee vaan hiljasia ja ne alkaa säälimään mua. Toivottavasti mä jaksaisin elää tän kaiken kanssa, en haluaisi tuottaa surua muille.
Kiitos ja anteeksi.
Kellekään tutulle en edes viiti sanoa et ahdistaa näin paljon, kun kaikista tulee vaan hiljasia ja ne alkaa säälimään mua. Toivottavasti mä jaksaisin elää tän kaiken kanssa, en haluaisi tuottaa surua muille.
Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
aikaa täällä, mene nukkumaan
Jospa löydät vielä sellaisen oikean ystävän, joka on kokenut jotain samaa. "Kaiken pidän täydellisenä"? Miksi sinun pitää olla joku muu, kuin olet? Sinun pitäis ihan oikeasti saada ne asiat sisimmästäsi. Sielunhoidossa käydään asioita oikeasti läpi psykodraaman keinoin. On sellaisia koulutuksia. Ne on kristillisiä koulutuksia. En tiedä onko tästä viestistä sulle apua, jos haluat lisätietoja niin voin antaa niitä.
että luit mun viestin ja vastasit. Juttelin mun terapeutin kanssa taas kerran asioista. Jännä miten vaikeata on oikeasti tajuta lause "arvosta itseäsi, vasta sitten muutkin voivat arvostaa".
En ole kovin uskonnollinen, joten sinänsä en ole kiinnostunut, mutta kiitos kuitenkin. Yritän opetella arvostamaan itseäni ja luottamaan muihin. Se on vaan niin vaikeaa mulle.
Älä huoli...tunne on tuttu mulle jo vuosien takaa.
En käy terapiassa enkä oikein noihin uskonjuttuihinkaan osaa luottaa, mut kun pääset vähän jaloillesi, niin opettele hyväksymään olotila itsellesi..vaikeaa, mutta toimii aikanaan.
Munkin oli vaan opittava elämään sen kanssa että välillä olo on pahempi ja toisinaan helpompi.
Kaikki haluaa välillä luovuttaa ja on tervettä käsitellä sitä.
Ei me luovuteta, eihän?
Ota vaikka musta mallia...päin persettä menee välillä ja lujaa, mut pakko sinnitellä. Hetki kerrallaan vaikka olo tuntuu tappavalta...
Voimia! Täällä kamppaillaan myös tuskan kanssa!