Minulla on suorituspaineita, jotka estävät kunnollisen seksin harrastamisen kokonaan (loppuun asti viety, keskeytymätön yhdyntä).
Homma on nyt siinä pisteessä, että en enää edes yritä saada minkäänlaista intiimikontaktia naisiin, kun tiedän miten siinä käy. Tämä estää myös tehokkaasti varsinaisen seurustelukumppanin etsimisen, koska en halua vaivoineni kenenkään naisen vaivaksi.
Olen noidankehässä. Homma ei toimi, koska ajattelen ettei se toimi ja ajattelen ettei se toimi, koska se ei viimeksikään toiminut.
Tätä on kestänyt jo monta vuotta, enkä oikein jaksa enää tätä näinkään. Sitä voi itseään tukahduttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka ilman että seurauksena on masentuneisuutta ynnä muuta.
Onko kokemusta pahoista, pitkäaikaisista suorituspaineista, jotka aiheuttavat kyvyttömyyden suoritushetkellä?
Millä olette päässeet eroon asiasta?
Homma on nyt siinä pisteessä, että en enää edes yritä saada minkäänlaista intiimikontaktia naisiin, kun tiedän miten siinä käy. Tämä estää myös tehokkaasti varsinaisen seurustelukumppanin etsimisen, koska en halua vaivoineni kenenkään naisen vaivaksi.
Olen noidankehässä. Homma ei toimi, koska ajattelen ettei se toimi ja ajattelen ettei se toimi, koska se ei viimeksikään toiminut.
Tätä on kestänyt jo monta vuotta, enkä oikein jaksa enää tätä näinkään. Sitä voi itseään tukahduttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka ilman että seurauksena on masentuneisuutta ynnä muuta.
Onko kokemusta pahoista, pitkäaikaisista suorituspaineista, jotka aiheuttavat kyvyttömyyden suoritushetkellä?
Millä olette päässeet eroon asiasta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eihän sitä seksistä tarvitse niin isoa painetta ottaa että se estää seurustelun. Naiset eivät ole niin himokkaita seksin perään kuin miehet joten luulen että jos odotat että suhde etenee niin mikä pakko siihen seksiin on mennä vielä. Ymmärrän että ei mitään teinejä olla mutta voisitiko siirtyä seksiin vasta sitten kun olet henkisesti tarpeeksi vahva, nainen tuskinpa ensimmäisenä on hakemassa sinusta seksiä vaan katsoo muita puoliasi. Nainen jos kuka ymmärtää ja luulen että suorituspaineesi vähenee kun löydät luotettavan ja ymmärtäväisen henkilön rinnallesi niin itsetuntosi nousee myös. Kun opit tuntemaan partnerisi niin saat varmuutta ja varmasti seksikin onnistuu sitten.
En usko että kukaan nainen pahastuu niin pahasti jos mies ei ole valmis seksiin vielä. Yleensä mies siitä ottaa enemmän pulttia jos nainen haluaa odottaa. Toisaalta jos on pahasti puutteessa oleva nainen niin sitten toinen juttu.
Eikä sitä ensitreffeillä tarvitse pimpsaa olla vielä saamassa. Henkilökohtainen mielipiteeni on että seksi josta puuttuu rakkaus on halpaa ja alhaista seksiä jonka tarkoitus on tyydyttää vain himoja. Jos osaa odottaa niin se kertoo vain molempien luonteen vahvuudesta ja seksi on parasta pitkän yhdessäolon jälkeen. Helpommin ne vastoinkäymisetkin kestää kun on vankka suhde. Ei seksiä pidä nostaa liian isoksi osaksi suhdetta, että se määrää kaiken. Seksi ei ole kaikki kaikessa, on olemassa muitakin keinoja joilla osoittaa välittämistä ja rakkautta.
Ei seksi ole kipailua ja peliä josta sinun pitäisi ottaa paineita. Jos keskityt siihen liikaa niin et kohta muuta näekään. Keskity mielummin nyt etsimään itsellesi sitä unelmien naista ja kehitä positiivisia puoliasi.
Mutta nyt on niin, että ensimmäisen kerran tuo ongelma nosti päätään nimenomaan suhteessa, jossa näennäisesti ei pitänyt olla mitään suorituspaineita. Olin seurustellut (ja harrastanut normaalisti seksiä) siinä vaiheessa jo reilusti yli vuoden ko. naisen kanssa, ja tämä vaiva tuli tavallaan aivan puun takaa.
Eikä sittemmin ole lähtenyt. En tiedä mikä psykologia tarkalleen oli vaivan ilmaantumisen taustalla. Ehkä se oli tylsistyminen ko. suhteeseen tai laajempi ymmärrys siitä että me emme lopultakaan sopineet toisillemme.
Oli miten oli, niin siitä lähtien olen kärsinyt vaivasta niinä harvoina kertoina kun olen saanut itselleni intiimiseuraa. (nuorempana oli myös samaa jännitysvaivaa, mutta ei samassa laajuudessa).
En voi sille mitään että vaikka tiedän että tavallaan ei ole mitään jännitettävää ja että naiset eivät välttämättä vaadi mitään sen suurempaa suoritusta, niin keskityn siihen vaistomaisesti.
Mieskuntoni on elimellisesti kunnossa, tiedän sen siitä että masturbointi onnistuu. Ja erektio kyllä ilmoittaa itsestään hyvin varhaisessa vaiheessa jos pääsen lähikontaktiin naisen kanssa. Eli kiihotun kyllä helposti, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi ruveta toimiin, mahdollisesti jo kortsun laittamisen yhteydessä tai viimeistään yhdynnän alettua, katoaa erektio kuin pieru Saharaan.
En siis osaa rentoutua ja olla hetken vietävissä, vaan heti kun pitäisi aloittaa varsinainen akti, niin tulen liian tietoiseksi tilanteesata.
En ole enää varsinaisesti nuori (ikä alkaa jo numerolla 3) ja siksi tämä tilanne painaa päälle. En ole onnistunutta yhdyntää kokenut moneen vuoteen.
Tiedän että nainen voi kyllä ymmärtää tämän ongelmani, jos muuten minuun tykästyy. Mutta ei ole kysymystäkään siitä etteikö tämä vaiva saisi minut tuntemaan itseni vähemmän mieheksi. Ja sen takia on vaikeaa lähestyä naista itsevarmasti. Tietoisuus vääjäämättömästi lähenevästä ongelmatilanteesta tekee minut jo lähtökohtaisesti hyvin epävarmaksi. Tiedän että ennemmin tai myöhemmin asia on edessä.
Olen turhan monta kertaa joutunut "selittelemään" tätä ja olen saanut tarpeekseni siitä. Siksi en enää edes ole yrittänyt yhdyntää, siinäkään tapauksessa että siihen olisi ollut mahdollisuus.
Nyt haluaisinkin olla varma että tositilanteessa voin viedä loppuun sen minkä aloitin. Seksi on kuitenkin hirveän iso osa parisuhdetta, enkä halua siitä osasta tehdä ongelmaa heti alkuunsa, koska tiedän että sellainen siitä kuitenkin tulee.
Ilmeisesti tässä tilanteessa pitää turvautua Viagraan tai vastaaviin kemikaaleihin. En ole yleensä turvautumassa missään suoralta käsin lääkkeisiin, mutta tällä kertaa tuntuu että muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Osaisiko joku sanoa toimiiko Viagra yhtä hyvin myös silloin kun erektion puuttuminen/lässähtäminen ei ole fysiologinen ongelma (esim. verenkierrossa), vaan selkeästi henkisen puolen ongelma?
Ens alkuun kannattaa ottaa vain puolikas,ettei tule "liian" pitkä seisokki.
Se, että haet pelkästään omaa orgasmiasi, viis naisesta, ylipäätään.
Mieteinkin, että jos miehelleni yht,äkkiä tulisi tuollainen "vaiva" tuskin sitä huomaisimmekaan, koskapa hän tyydyttäisi minut käsin, kielin, hellin kiihkein suudelmin. Ei mies tarvitse välttämättä elintään naisen tyydytykseen lainkaan.
Mutta Sinulla ei olekkaan kyseessä toisen osapuolen tyydytys, ainoastaan pikainen oma PANO.
(sinussa ei nainen mitään menetä, toimi vehkeesi tai ei.)
noin hyvin.
Totuushan on se, että silloin kun/jos olen saanut intiimiseuraa, niin olen kyllä nimenomaan suuseksiä tarjonnut naiselle ensisijaisesti. Usein minulle riittäisi jo se, että saan naisen laukeamaan suuseksillä ja käsillä.
Mutta jossain vaiheessa tulee se kohta, milloin myös nainen haluaa yhdyntää. Ja valitettavasti minä en voi sitä hänelle tarjota ilman noloa nuupahtamista.
Minulle kyllä kelpaisi suhde jossa ainakaan alussa ei olisi varsinaista yhdyntää, mutta oma kokemukseni on, että yhdyntä on naisillekin tärkeä. Ja kun en tiedä miten pysyvää tämä on, en viitsi yrittää suhdetta, joka saattaa pidemmän päälle turhauttaa naisen täysin.
Ja kun olen lukenut näiltä nettipalstoilta asioista, niin moni nainen on kertonut miten miehen nuupahtaminen saa hänet uskomaan että vika on itseasiassa hänessä itsessään. Näinhän ei ainakaan minun tapauksessani ole koskaan ollut. Itsestäni se johtuu, eikä naisesta.
Mistä nyt sait sellaisen kuvan että en olisi kiinnostunut naisen hyvästä olosta? Tekstisi oli aika loukkaavaa, jos suoraan sanon.
En voi sille mitään että tämä vaiva hävettää minua, enkä sen takia juurikaan yritä saada itselleni naisseuraa.
tämä kirjoittamasi lause: Mieskuntoni on elimellisesti kunnossa, tiedän sen siitä että masturbointi onnistuu.
Olisi kai tullut toisenlainen vaikutelma jos olisit jotenkin naisen teksteissäsi huomioinut. Mielestäni et sitä tehnyt.
Tuntui että onnistuneena pidät vain omaa suoritustasi.
Pyydän anteeksi jos olin väärässä.
Sinällään suuseksin tarjoaminen, ei tokikaan ole sama asia kuin naisen tyydyttäminen, hyvä alkuhan se on, jos muuten on asiat kohdallaan.
tekstissäni tuomaan esille sitä millä tavalla naisen huomioin, koska palstan aihe on mieskunto. Keskityin siis siihen mikä siinä on vikana.
Ja minusta on aika oleellinen tieto että masturbointi onnistuu (ts. elimellistä vikaa ei ole, vaan ongelma henkisellä puolella).
Eikä tietenkään nainen välttämättä tyydyty suuseksissä. En nyt ymmärrä miksi haluat tunkea minua ymmärtämättömään ja välinpitämättömään muottiin kun voin väittää ihan vilpittömästi että näin ei ole.
En voi ymmärtää että onko siinä jotakin väärää kun haluan että sukupuolielimeni toimii kunnolla? Tiedän että naisen voi tyydyttää muullakin tavoin, mutta onhan se mielestäni aika oleeellista että omakin elin toimii tarkoituksenmukaisesti? Eikö? Ihan kummankin kannalta? Ei kai sen toimiminen ole pois mistään muusta? Sen sijaan se tuo vielä lisää toimitukseen ja täydellistää sen kokonaisuudeksi.
Ja voin kertoa että yksi niistä henkisistä syistä, miksi homma ei onnistu on se, että haluan onnistuneen yhdynnän KUMMANKIN TAKIA. Toinen syy on se, että olen aika hermostunut ja ujo välillä naisten seurassa, en sairaallollisesti, mutta juuri seksin alueella.
Minä kyllä suukottelen ja hellin. En ole heti tunkemassa sisään, yksi suurimmista kiihokkeistani onkin se, että saan naisen nauttimaan. Kai se aika monella miehellä on juuri niin?
Mutta nyt tämä on mennyt kovasti sivuraiteille, kun tarkoitus oli puhua siitä millä tavalla pääsisin kiusallisesta vaivasta eroon.
tähän lauseeseeni "Ja voin kertoa että yksi niistä henkisistä syistä, miksi homma ei onnistu on se, että haluan onnistuneen yhdynnän KUMMANKIN TAKIA."
Eli olen niin hermostunut sekä omasta puolestani että naisen puolesta, että homma menee pieleen. Jos ajattelisin vain omaa itseäni, niin ei kai minulla silloin olisi suorituspaineita?
Olisi silloin kai aika yhdentekevää mitä nainen siitä hommasta saa ja silloinhan mitään perustetta suorituksen jännittämiselle ei olisi?
Noi potenssilääkkeet toimivat hyvin myös, kun ongelma on vain henkinen. Selvästikkin tarvitsisit muutaman "tabun", jotta saisit onnistumisia alle ja sitä kautta paineet katoaisivat.
Lääkärin luokse mars siis, ei tarvitse häpeillä. Yleensä nopea ja helppo prosessi, saat tarvittavaa neuvoakin sieltä. Nettikaupoista en menisi tilaamaan, ovat sellaista arpapeliä.
että jos vika ei naisen tyydytyksestä löydy, niin mitä ihmettä sinä sitten siinä toimituksessa jännität? Jos nainen on siis poissa laskuista, (kun hänet on jo tyydytetty muutoin)
Olisin kässännyt sen, jos olisit jännittänyt naisen suhtautumista siihen, että hän jää tyytymättömäksi, (ja ei ehkä haluaisi siis jatkossa koittaa kanssasi) mutta jos tälläistä pelkoa ei siis ole, niin jäljelle jää vain Sinä, ja masturboimista vastaava tilanne naiskehoa vasten, ja senkin vakuutit sujuvan. Siis masturboimisen.
En siis kässää. No. sori. ei voi auttaa, -yritin.
En mä kiusalla noita kysellyt. Yritinpähän vain ymmärtää. Kerro vielä, mikä palikka multa puuttuu...?
Kyllä, nyt kun asiaa ajattelen, täytyy tunnustaa, että esim, miehelläni (sillä mihin muuhun asiaa vertaisin?) on julmetun hyvä itsekontrolli, oman seisokkinsa suhteen. Hän ei koskaan tule ennen minua, vaan aina, jaksaa sinnitellä siihen että minä kerkeän mukaan (ja se voi viedä epämääräisenkin ajan)
Ainoastaan silloin kun olin viimeisilläni raskaana, ja kun lapsi oli alle kolmen kuun = kun minulla oli kipujeni vuoksi vaikeuksia päästä tunnelmaan, myös mieheni rakastelussa oli vaikeuksia. Mutta tää on varmasti eri, kun ollaan näinkin kauan harrastettu yhteispelillä, kun me nyt ollaan.
Mutta luulishan että miehelle se olisi vaikeampaakin. Mutta meillä se suurinpiirtein seisoo, ainakuin käskystä. Siihen siis vaikuttaa se, jotta minä ilmaisen olevani kiihottunut. Silloin se aina seisoo. Taidan olla onnen tyttö? Ehkei se ole kaikille ihan näin?
silloin kun jostain syystä jompikumpi ei kykenisikään yhdyntään, (sitäkin on sattunut, syystä tai toisesta, sairaus, tms.) on toinen tyydyttänyt toisen sitten muin keinoin. Seksualisuuden on aina voinut tuoda toiselle, ja kieltävää vastausta pyyntöön ei kumminkaan päin ole esitetty miesmuistiin. Onkin voinut sanoa, että seksi on pelannut ihan kybällä. Siksi kai tyhmyyksissäni kuvittelin voivani keksiä missä Sulla olis vika tossa jutussa. Taitavat kai vaan olla niin yksillöllistä, että sinun on itsesi vain pääsi sisältä ratkaisu löydettävä.
Minä en valitettavasti jaksa enää perustella itseäni sinulle.
Olet päättänyt että olen tietynlainen ja vaikka miten kertoisin millainen olen, niin ahdat minut siihen muottiin joka tapauksessa.
Haluat ilmeisesti automaattisesti ajatella että miehet ovat itsekkäitä. Sille en voi mitään.
että voin vaikka vannoa että jos nainen saisi valita, niin varmasti ottaisi myös yhdynnän mukaan repertuaariin, ihan siitä huolimatta kuinka hyvää seksi muuten on.
Vai onko naiselle ihan yhdentekevää se, toimiiko miehen elin vai ei? En ehkä ihan tuohonkaan usko.
Kykenen muuttamaan kantaani tiedon lisääntyessä, enkä ota henkilökohtaisesti näitä juttuja, enkä yritä laittaa sinua tiettyyn laatikkoon, yritämpä vain pähkäillä tästä hemmetin suuresta laatikkokasasta, missä kumman laatikossa mahdat olla. =) ei se mitään. Hyvät jatkot sinulle kumminkin.
toiselta kädeltä ei yhdynnän satunnainen puuttuminen ole katastrofi toimivassa suhteessa.
Ei niin paljon että siinä psyyke menisi. On aivan normaalia se, ettei aina pysty. Kukaan ei aina pysty. Ihminen ei ole kone. Siksi siitä on turhaa tehdä numeroa. Pystymättömyyskään ei ole lopullista. Se on vain hetken harhaa, jonka voi helliä pois. (jos se on psyyke)
Jos ei nyt pysty, niin ehkäpä ensikerralla, hellien suukkojen saattelemana, turvallisen rakkauden hellimänä.
ovat itsekkäitä, pääsääntöisesti, kyllä se on ihminen, joka itsekäs on.
Seksissä se usein on kuitenkin mies. (keskustelu varaa on) Siinä mielessä en nimittäin usko että kylmiä naisia on olemassa, uskon kaikkien naisten pystyvän orgasmiin, jos seksi on oikeanlaista ja riittävää. Ja tilastollisesti kuitenkin niin harva nainen saa O:n seksin aikana. Siitä kai miehen itsekkyys ajatuksissani johtuu, ja olenhan toki itsekin noita nosto, pisto, ja ravistus miehiä kohdannut.
Kuitenkaan kukaan tapaamistani miehistä, ei ole oman mielensä mukaan huono rakastaja.
Ei ole kukaan heidän suoritustaan haukkunut.
(syytä silti olisi ollut)
että sä käyt liian kovilla kierroksilla...
sen hekuman suhteen.
Anteeksi että tunkeudun palstallenne, käväisin lukaisemassa mistä miehet kirjoittelevat. Täältä voi oppia paljon =)
Kuule, älä kärsi turhaan tuosta vaivasta!
Me ollaan seurusteltu vuosi poikakaverini kanssa ja hänellä on ollut aina samanlaisia ongelmia kuin sinulla. Hän meni käymään lääkärissä (yksityisellä kun arveli siellä olevan asiallisempi palvelu, ja olikin) ja sai tarvittavia pillereitä vaivaansa.
Ja kyllä oli sen arvoista! Voi hitto miten tyytyväinen hän on ollut itseensä ja tuntenut itsensä niin äijäksi kun uskalsi mennä =)
Nyt hänen ei tarvi kärsiä suorituspaineista eikä olla turhaan hermostunut, vaan voi keskittyä tilanteeseen surematta sitä onko alhaalla kaikki kunnossa ja toimintavalmiudessa. On kyllä!
Nyt voi harrastaa seksiä silloin kun vähänkin tekee mieli, tai vaikka huvin vuoksi, eikä vain silloin kun on kasvattanut paineet niin suuriksi että sen takia väkisinkin seisoo, ja valitettavasti silloin seksisessio jää myös hyvin lyhyeksi. Nyt on peuhattu tuntitolkulla :)
Haluaisin kysyä sulta erästä asiaa...
Itse tapasin miehen jolla aivan sama "ongelma" kuin sulla.
Tiedän että hän piti musta todella paljon, kertoi sen monilla eri tavoilla. Mutta kun sänkypuuhat ei onnistuneet (kenties hänen toivomalla tavalla?) hänestä tuli välttelevä :(
Itse olisin voinut odottaa, antaa luottamuksen kasvaa ym. Asia ei haitannut mua, koska pidin miehestä tosi paljon (ja kerroin sen myös).
Voiko tämä asia hävettää niin paljon miestä että on sen takia valmis unohtamaan kaiken sen muun hyvän mitä oli?
Tiedän miehen olleen nuoruudessaan ujo.. kenties sekin vaikuttaa asiaan?
nykyisin ihmiset eivät saa epäonnistua oikein missään asiassa; siitä seuraa sitten kaikenlaista. Sinuna menisin juttelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa, hankkisin viisaan naisen ja söisin aluksi niitä pillereitä.
mors. meikäläinen on 25v. kaveri ja aikasemmin ollut melkonen ori!!! itseluottamus kunnossa ja kaikki hyvin!! sitten tapasin elämäni naisen ja otin aivan jäätävää ressiä petipuuhista....itseluottamus katosi täysin ja hommasta ei tullu mitään.... sitten rupesin välttelemään kyseistä tapahtumaa, koska pelkäsin epäonnistuvani....vetelin nappia aina ku oli tarvis tyydyttää nainen....mutta seuraavaksi huomasinkin olevani koukussa nappeihin. hommasta ei taaskaan tullut mitään ku muistin etten ollut ottanut nappia. SIKSI EN SUOSITTELE VIAGRAA!!!! ...henkisenpuolen ongelmat on perseestä myönnettäköön... Välillä tuntui siltä ettei tästä ikinä tule enää normaalia... sitten rohkasin itteni ja rupesin taas tapailemaan naisia.... OKEI... sama homma jatkui vielä, mutta usko vaan ku löydät hyvän kumppanin joka ymmärtää ja luotat siihen et se ymmärtää ni ongelma alkaa pikkuhiljaa kadota... vastoinkäymisiä tulee, mutta niistä ei kannata välittää....Nyt ymmärrän ettei seksi todellakaan ole kaikki kaikessa... myös hypnotisointi auttaa, kunhan vaan menee oikealle... TSEMPPIÄ!! kyllä se siitä!!!
Itsellä on se ongelma, että vakituisessa parisuhteessa onnistun ilta toisensa jälkeen vähintäänkin hyvin, mutta ajatuskin seksistä vieraan kanssa lamaannuttaa täysin.
En edes ole varma, että haluanko vierasta vai en, mutta haluaisin kuitenkin saada selvitettyä, että olenko uskollinen omasta tahdosta vai pakon sanelemana.
Hej! Ymmärrän viestiketjun aloittajan piinan. Ja minulle naisena ei ainakaan välittynyt sellainen kuva, että mies olisi itsekäs ja hakisi ainoastaan omaa tyydytystään. Tiedän, että tilanne on ihan perseestä, koska omassa parisuhteessani tuntuu olevan samansuuntainen ongelma. Mies ei tunnu haluavan puhua asiasta ja toisaalta, en osaa minäkään tilanteeseen oikein mitään sanoa. En todellakaan halua syyttää moisesta toista, mutta kyllä alkaa kieltämättä vähän turhauttaa elimen toimimattomuus. Ja pakko todeta, vaikka miehen antama muu tyydytys onkin ihan kivaa, niin kyllä nainen kaipaa sitä ns. oikeaa yhdyntääkin. Että ihan oikeilla linjoilla mielestäni aloittaja on. En todella tiedä, mikä tilanteeseen sitten olisi ratkaisu. Kannustava ja rohkaiseva olen yrittänyt olla :/ Mitä mies tälläisessä tilanteessa haluaisi naisen kuulla sanovan?