Hei,
Mitä sanotte: mies ei ota joka päivä, mutta silloin kun ottaa, ei koskaan jätä sitä pariin lasilliseen vaikka se olisi hänellä tarkoitus (joskus minun toiveestani). Usein menee se 3 litran tonkka viiniä illassa. Alkon otto tarkoittaa usein sitä, että seuraavan päivän suunnitelmat täytyy peruuttaa, koska hän ei jaksa/kykene mihinkään. Lisäksi mieheni saa usein paniikkikohtauksen juotuaan. Paniikkikohtaus tarkoittaa sitä, että minä joudun hoivaamaan häntä kuin lasta, muuten paniikki pahenee/pitkittyy. Tosin välillä tuntuu, että aina välillä väittää paniikin olevan tulossa, jotta saa hoivaa krapulassa.
Mies ottaisi mielellään sekä pe, että la (jopa useammin), mutta minä en vaan pidä siitä että viikonloput menee kokonaan juodessa tai siitä selviämisessä. Joskus hän pitää viikonlopun välissä, mutta yllättävän usein seuraavalla viikolla lähtee työporukka baariin ja haluaa mukaan. No, minä tietenkään en vastusta kun ei muuten hirmu usein roiku kavereiden kanssa missään. Tosin aina hän ottaa sen verran paljon, että ottaa vapaata seuraavana päivänä.
Viimeisen vuoden aikana, eritoten viimeisten 6kk:den aikana on tapahtunut yhä useammin sitä, että kun hän on ottanut alkoa hän haluaa baariin vaikka yksin. Koska minua taas alkon otto kiinnostaa koko ajan vähemmän (sitä vähemmän mitä useammin ja enemmän mieheni sitä ottaa) käy hän baarissa yksin, nykyään siis aina kun on ottanut. Viime aikoina hän on jopa alkanut haastaa kinaa ja lietsoa itseensä tuohtumusta oikeuttaakseen baariin menonsa sillä. Näin kävi tänäänkin, tosin nytkään ei kinaa tullut kun en antanut provosoida itseäni, kuitenkin hän sai itselleen jonkinlaisen tuohtumuksen aikaiseksi ennenkuin lähti.
Alkon ottoon on kuulunut lisäksi krapularyypyt, jotka silloin tällöin johtavat uuteen juomispäivään. Nyt hän on keksinyt, että "siirtää" krapulaa tissuttelemalla aamusta asti.
Välillä mietin johtuuko tämä siitä, että en itse tykkää ottaa alkoholia kovin usein, ja hän vain haluaa pitää hauskaa. Järki kyllä sanoo muuta, etenkin kun mies ei halua, eikä edes suostu tekemään juuri mitään mikä tarkoittaisi kotoa lähtemistä. Paitsi lähtemään alkoon.
Jo vuosia on juomiseen löytynyt aina joku syykin, joko juhlitaan jotain tai surraan jotain (hyvin vähäpätöistä, keksimällä keksittyä asiaa). Nykyisin en kuule näitä syitä niin usein, koska jo pitkään sanoin, ettei joka suruun kuulu ottaa viinaa. Juominen ei silti ole vähentynyt.
Toiveissamme on perheen perustaminen. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että sitten kun on lapsi ei juominen tule kyseeseen, ellei lapsi ole hoidossa. Mutta, nyt kun lasta ei vielä ole, pitäisi hänen mielestään juhlia vielä niin kauan kuin voi. Itse vaan kasvoin juomisjuhlimisesta ulos jo aikoja sitten.
Mainittakoon vielä, että hänen perheessään on sekä alkoholismia, että peliriippuvuutta.
Väsyttää, enkä saa kirjoitettua ihan järjellisesti, mutta on pakko saada lähetettyä tämä heti.
Kertokaa mielipiteenne, onko kyse alkoholismista vai mistä? Mitä ihmettä voisin tehdä, rakastan miestäni ja viihdyn hänen kanssaan, paitsi silloin kun hän juo. Haluaisin viettää aikani selvänä selvän ihmisen kanssa.
Mitä sanotte: mies ei ota joka päivä, mutta silloin kun ottaa, ei koskaan jätä sitä pariin lasilliseen vaikka se olisi hänellä tarkoitus (joskus minun toiveestani). Usein menee se 3 litran tonkka viiniä illassa. Alkon otto tarkoittaa usein sitä, että seuraavan päivän suunnitelmat täytyy peruuttaa, koska hän ei jaksa/kykene mihinkään. Lisäksi mieheni saa usein paniikkikohtauksen juotuaan. Paniikkikohtaus tarkoittaa sitä, että minä joudun hoivaamaan häntä kuin lasta, muuten paniikki pahenee/pitkittyy. Tosin välillä tuntuu, että aina välillä väittää paniikin olevan tulossa, jotta saa hoivaa krapulassa.
Mies ottaisi mielellään sekä pe, että la (jopa useammin), mutta minä en vaan pidä siitä että viikonloput menee kokonaan juodessa tai siitä selviämisessä. Joskus hän pitää viikonlopun välissä, mutta yllättävän usein seuraavalla viikolla lähtee työporukka baariin ja haluaa mukaan. No, minä tietenkään en vastusta kun ei muuten hirmu usein roiku kavereiden kanssa missään. Tosin aina hän ottaa sen verran paljon, että ottaa vapaata seuraavana päivänä.
Viimeisen vuoden aikana, eritoten viimeisten 6kk:den aikana on tapahtunut yhä useammin sitä, että kun hän on ottanut alkoa hän haluaa baariin vaikka yksin. Koska minua taas alkon otto kiinnostaa koko ajan vähemmän (sitä vähemmän mitä useammin ja enemmän mieheni sitä ottaa) käy hän baarissa yksin, nykyään siis aina kun on ottanut. Viime aikoina hän on jopa alkanut haastaa kinaa ja lietsoa itseensä tuohtumusta oikeuttaakseen baariin menonsa sillä. Näin kävi tänäänkin, tosin nytkään ei kinaa tullut kun en antanut provosoida itseäni, kuitenkin hän sai itselleen jonkinlaisen tuohtumuksen aikaiseksi ennenkuin lähti.
Alkon ottoon on kuulunut lisäksi krapularyypyt, jotka silloin tällöin johtavat uuteen juomispäivään. Nyt hän on keksinyt, että "siirtää" krapulaa tissuttelemalla aamusta asti.
Välillä mietin johtuuko tämä siitä, että en itse tykkää ottaa alkoholia kovin usein, ja hän vain haluaa pitää hauskaa. Järki kyllä sanoo muuta, etenkin kun mies ei halua, eikä edes suostu tekemään juuri mitään mikä tarkoittaisi kotoa lähtemistä. Paitsi lähtemään alkoon.
Jo vuosia on juomiseen löytynyt aina joku syykin, joko juhlitaan jotain tai surraan jotain (hyvin vähäpätöistä, keksimällä keksittyä asiaa). Nykyisin en kuule näitä syitä niin usein, koska jo pitkään sanoin, ettei joka suruun kuulu ottaa viinaa. Juominen ei silti ole vähentynyt.
Toiveissamme on perheen perustaminen. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että sitten kun on lapsi ei juominen tule kyseeseen, ellei lapsi ole hoidossa. Mutta, nyt kun lasta ei vielä ole, pitäisi hänen mielestään juhlia vielä niin kauan kuin voi. Itse vaan kasvoin juomisjuhlimisesta ulos jo aikoja sitten.
Mainittakoon vielä, että hänen perheessään on sekä alkoholismia, että peliriippuvuutta.
Väsyttää, enkä saa kirjoitettua ihan järjellisesti, mutta on pakko saada lähetettyä tämä heti.
Kertokaa mielipiteenne, onko kyse alkoholismista vai mistä? Mitä ihmettä voisin tehdä, rakastan miestäni ja viihdyn hänen kanssaan, paitsi silloin kun hän juo. Haluaisin viettää aikani selvänä selvän ihmisen kanssa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
mäkeen...ennen kuin on myöhäista...usko vaan...ei sen "tavat parane"...vaikka kuinka toivot...
Nimim. kantapään kautta...
muijan pihalle kännissä. Näin meidän perheessä. Usein lähden vapaaehtoisesti perjantai-illalla ja palaan kotiin sunnuntai-illalla..kuulemaan sadannen kerran:" En ryyppää enää koskaan"
ihan kuin uumoiletkin. sinusta on kii miten pitkälle elät siinä (suhteessa) mukana.
lueskele noita jo asian kokeneiden tai sen kanssa painiskelevien juttuja, niitä löytyy.
yritä olla realisti, ilman tunteilua vaikka tunteet tekevätkin elämän. myös ne pistävät tekemään jälkeen päin järjettömiä päätöksiä.
"Toiveissamme on perheen perustaminen. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että sitten kun on lapsi ei juominen tule kyseeseen, ellei lapsi ole hoidossa."
tuohon laitan miljoonan vedon, että tahto on kyllä vilpitön ("tai mitä sitä vielä murehtimaan") mutta ei onnistu.
tuolla juopon katteettomalla lupauksella vaan ostetaan hänelle juoma-aikaa.
mikäs sen helpompi tapa pitää sinusta ja juomisesta kii ?
tosin arvojärjestys noissa asioissa on hänellä oikeasti toisin päin ja yhä enemmän.
ja sinä melkein uskot lupaukseen ? hyvä kun ymmärrät kysyä, todella hyvä.
lapsesi saisi juovan/ juopon/ suurkuluttajan/ alkoholistin/ päihderiippuvaisen tai miten sitä kukakin nimittää, isän.
päätös tulevaisuudestasi ja myös mahdollisista lapsista on nyt yksin sinun.
on siinä mietittävää mutta parempi etukäteen ottaa asiat selville, ainakin minun mielestäni.
juuri niinhän sinä olet tekemässä, fiksu nainen.
On alkoholisti joka osaa kuten kaikki alkoholistit keksiä "hyviä" syitä juomiselleen, hyvä että hälytyskellosi ovat alkaneet jo soida, ensin raittius ( mielellään pitkä ) ennekuin lapsi, pidä tämä mielessä.
Voimia sinulle ja jos siltä tuntuu niin hae itsellesi apua.
Kerrot tyypillisestä alkoholistista. Valtaosa on vielä työnsä hoitavia ja voivat vaikuttaa ulospäin ihan "tavallisilta" alkoholin käyttäjiltä. Kuitenkin miehesi elämä näyttää pyörivän jo pelkästään tuon addiktoivan aineen ympärillä ja hän etsii syitä juodakseen.
Et varmaan selviä itse ilman apua. Suosittelen hakeutumaan ainakin kokeeksi lähimpään Al-Anon ryhmään, jossa voit saada tietoa alkoholismista muilta saman kokeneilta.
Alkoholistin lupauksiin ei kannata luottaa, jos hän ei ole tunnustanut alkoholismiaan ja ollut juomatta jo pitkän aikaan. Perheen perustaminen tuossa vaiheessa on mielestäni riskaabelia. Olen työssäni terveydenhuollossa nähnyt paljon lasisen lapsuuden vaurioittamia ihmisiä. Alkoholismin aiheuttamaa kärsimystä perheelle on vaikea kuvata, mutta luulisin yksin olemisen olevan parempi vaihtoehto kuitenkin, vaikka miehesi on varmaan herttainen ja rakastettava selvin päin.
Miksi aloittajan pitäisi hakea apua, eihän hän ole alkoholisti? Miehenhän sitä apua pitäisi hakea. En näe mitään järkeä mennä Al-anoniin kuuntelemaan muiden nyyhkytarinoita, parempi olisi lempata mies mäelle ja jatkaa yksin eteenpäin. Oma apu paras apu. Jos aloittaja vielä suunnittelee lasten tekoa miehen kanssa niin ei voi kuin syyttää itseään tulevaisuudessa.
suinkaan ole ole ainoa viisas ratkaisu. Al-Anonissa kuulee selviytymistarinoita. Jos omat voimat ovat loppumassa, tuki vaikkapa samoja kokeneilta on avuksi.
On vaikeasti ymmärrettävä paradoksi, että luja perusta alkoholistin ja läheisen paremmalle elämälle syntyy oman pohjansa löytämisestä. Kun alemmaksi ei enää halua vajota ja on valmis pyytämään apua. Alkuperäiselle toivotan rohkeutta hakea elämäänsä muutosta.
eli samanlainen tarina jotakuinkin itellä tosin juon vain yhen illan viikosta tai miten milloinki ja nyt se on loppu minun osalta !!tosin raitista pätkää takana vasta kuukausi 3päivää.
Älä usko ,että kun lapsi tulee niin se dokaaminen loppuu sillä se on paskapuhetta niin on ollu omallakin kohalla
-lopetin kun ei se auta mihinkään,mutta kun on selvinpäin kaikki on tykänny ja itekkin huomannu ,että en minä tarvi humalaa enkä krapulaa vaan noita lapsia ja rakasta vaimoa
-ja seon raaka peli jonka sanoin vaimolle jos otan niin meidän tiet erkanee .
En lupaa mitään viinan suhteen mutta joka päivä yritän olla ilman ja päivä päivältä se on helpompaa.
Hei!
Ihan kuulosti tutulta...paitsi, että meillä on lapsia..
Pikkuhiljaa juomisesta tulee vaan tärkeämpää ja tärkeämpää, vaikka puntarin toisessa päässä killuisi mitä!
Meidän alkoholisti juo nyt aamusta iltaan.Ei ole arjen eikä pyhän eroa: joka päivä!!! Kun menee useampi viikko hän käy katkolla hakemassa voimia seuraavaan putkeensa. ( Siellä saa Diapampula-kuurin mahdollisiin kramppeihin ja vitamiinia, jotta taas jaksaa. Mukaan vielä unilääkekuuri..) Työpaikalta antoivat TOIPUMISLOMAN ja takaisin voi mennä sitten kun ongelma on selvinnyt; mikä näyttää siirtyvän jonnekin hamaan tulevaisuuteen, jos sitäkään tulevaisuutta enää pitkään on edessä!
Mutta tämä kaikki lähti samanlaisesta ajasta, mitä teillä siellä on nyt!
Ajan myötä baarin kaverit ovat niin tärkeitä, että perhe unohtuu tyystin; juodaan sen rahoilla, kellä milloinkin on ja kotijoukko kyllästyy katsomaan sitä tiedotonta möykkyä, joka ilta illan jälkeen magoilee keittiön lattialla muistuttamassa niistä ajoista, kun se vielä piti perheen leivässä ja jutteli kivoja. Nyt se vaan mongertaa jotain hölynpölyä ja lähtee silti aamulla hakemaan sitä ensimäistä kulaustaan taas jostain...
Noin toimii alkoholisti.
Juominen tulee ihan varmasti jatkumaan huolimatta lapsen tulosta tai jostain muusta yhtä suuresta elämän mullistuksesta. Pieni kiukkuinen kuivattelutauko voi onnistua, mutta pian juomisen vauhti vaan kiihtyy entisestään.
Alkoholisti pettää jatkuvasti ympäristöään ja kaikkein eniten itseään. Hän kuvittelee ihan tosissaan, että juomiseen on olemassa tietyt ulkoiset syyt, ja että kun ne poistuvat, hän vähentää tai jopa lopettaa juomisen. Näin hän ei kuitenkaan kykene toimimaan, sillä sairas ihminen vaatii lääkettään jatkossakin, ja jatkuvasti enemmän.
Seuraava askel teilläkin on (ellei jo ole) benzojen mukaan tulo kuvioon. Mikäli hänellä on todettu paniikkihäiriö, hänellä saattaa jo olla benzo-lääkitys, muussa tapauksessa masennus, ahdistus tai unettomuus vaatii pian lääkityksen, joka todellisuudessa on vain krapulalääkitys eli alkoholismin oireiden hoitoon tarkoitettu lääkitys. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden jatkaa lisääntyvää juomista vielä muutaman vuoden.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko lähdet nyt heti, ennen kuin joudut syvemmälle mukaan hänen valheelliseen maailmaansa valehtelemaan, häpeilemään ja salailemaan hänen juomistaan. Lähtemällä vältät sairastumasta itse läheisriippuvuuteen, eli sairauteen jonka etenemistä et itse edes huomaa.
Toinen vaihtoehto on jäädä samaan asuntoon, mutta ryhtyä elämään täysin omaa elämää, ja mikä tärkeintä omilla ehdoilla.
Jos siis olet päättänyt lähteä vapaapäivänä jonnekin, miehesi juopottelu ei saa missään nimessä saada sinua perumaan päätöstäsi. Kun miehesi juopottelee, sinun ei saa millään tavoin olla hänelle vaimo tai äiti, kumpaa hän nyt krapuloissaan sitten tarvitseekaan.
Tämän taidon opettelemiseen tarvitset apua, ja parasta apua saat sadoilta tuhansilta saman kokeneilta puolisoilta. He tietävät mistä miehen juomisessa on kysymys.
Ihmetyttää miten kaikki tuomitsevan miehesi aivan rapajuopoksi. Ihan kun hänen elämä olisi jo täysin menetetty jos hän viikonloppusin ryyppäilee.
Esimerkiksi itselläni on kaveri joka joi lähes joka vkl kunnon kännit noin 3 vuoden ajan, mutta kun hänen vaimo tuli raskaaksi (pari vuotta sitten) ei ole ottanut kun muutaman kerran.
Eli kyllä on ihmisiä jotka nuorena ryyppäävät kaksin käsin ja vähentävät juomistaan kun vanhenevat.
Tosin sehän on mahdoton tietää miten tässä tapauksessa käy.
Tämä asia on ollut sikäli vaikea mietittävä, kun mieheni ei kuitenkaan juo joka päivä ja välillä on viikonloppu meillä ihan raitis. Kuitenkin se kohtuus tuntuu olevan vaikeaa ja saan vaikutelman, että hän haluaisi juoda useammin. Lisäksi hän on jotenkin erilainen humalassa.
Se tuntuu kuitenkin olevan varmaa, että huonosti käy jos samaa rataa jatketaan. Olemme puhuneet asiasta muutamaan otteeseen aikaisemminkin (yleensä siinä vaiheessa kun krapula alkaa olla ohi) ja tänään juttelimme uudestaan.
Hän oli itsekin samaa mieltä, ettei hänen suhde alkoholiin täysin ongelmaton ole ja mietti että vähentää täytyisi. Sanoi kuitenkin, ettei känniin juomisesta halua loppuelämäksi luopua, mutta että nykyinen tiheys on liikaa. Aika haluton oli kuitenkin asiasta puhumaan tai kuulemaan.
Sovimme, että aluksi olemme kuukauden ajan täysin ilman alkoholia ja katsomme sitten jatkostrategiaa. Vähän tuntuu, ettei mies kuitenkaan tiedosta, tai halua tiedostaa tilannettaan ihan täysin.
Jotenkin en ehkä kuitenkaan ajattele, että mieheni on ihan täysi alkkis vielä, mutta kuitenkin siihen suuntaan matkataan ihan hyvää vauhtia.
Kaikessa tässä minua kannustaa kuitenkin se, että vielä ei olla siinä vaiheessa että alkoholi on kaikista tärkeintä ja hänkin tuntuu haluavan hyvän yhteisen tulevaisuuden ihan oikeasti.
Katsotaan nyt miten tässä käy. Sen olen kuitenkin päättänyt, että nyt tilanne joko muuttuu tai alan miettiä elämänsuunnitelmani uusiksi. Päätin jo nuorena, että alkoholistin vaimona en aio olla.
Olen ollut hirveän uupunut nämä viimeiset päivät enkä oikein kunnolla ole jaksanut miettiä asioita tai oikein osaa tuoda tuntojani kunnolla esille.
Joka tapauksessa kiitos jokaiselle joka on viestiini vastannut. Jokaisesta viestistä on ollut apua minulle pohdinnoissani.
kirjoitat
" Sen olen kuitenkin päättänyt, että nyt tilanne joko muuttuu tai alan miettiä elämänsuunnitelmani uusiksi. "
mieti ihan rauhassa ja kerro sitten mitä tarkoittaa käytännössä tilanteen muuttuminen ?
ihan tarkasti ottaen.
sinun mielestä. hänen mielestä.
millä asteikoilla ja ajanjaksoilla sitä mittaat ? mikä on toleranssi ? pystytkö pysymään siinä mitä olet etukäteen päättänyt( siis jos päätät)?
mietiskele ihan rauhassa, hätiköidä ei kannata. asia on sentään melkoisen merkittävä ja kauaskantoinen.
vaikka mitä.
Miljoonia lupauksia, varmaan vilpittömiä, mutta takuuvarmasti katteettomia.
Alkoholisti ei muutu, korkeintaan sairastuu ja saat hänestä vielä hoidettavan itsellesi,(niin kävi minulle).
Jos holisti syystä tai toisesta onnistuu pysyttelemään raittiina ei hän siltikään ole normaali.
Kaikki pyörii sitten hänen raittiutensa ympärillä, kuten aikaisemmin HÄNEN, AINA VAIN hänen juomisensa ympärillä.
Tiedän, olen läheisriippuvainen, itsekin sairas omalla tavallani.
Joops, kankkunen pitäis kestää kuin mies. Ite oon mies ja olen vasta vanhemmiten alkanut sellaisia harrastamaan. Se ei ole hyvä tapa noin taudin kehittymisen kannalta.
Mutta joskus se on pakollista. Nyt oli sen verran balalaikkaa että piti käydä lähikaupassa hakemassa keskiolutta. Sekuntiakaan en usko varsinaisesti olleeni humalassa, tissittelin vajaan mäyräkoiran päivän aikana. Olo on nyt jo ihan siedettävä. Ainoa että uni ei tietenkään tule ja pitää jossain pultsaripalstalla tilittää.
Tuo on hyvä että et itse erityisemmin dokaile. Liikaa juoppoja pariskuntia olemassa. Mulla vaimo juo viikonloppuisin viiniä ja olutta. Ei aina, vähän satunnaisesti. Ostamme yleensä erikseen juomamme, fiilisten mukaan. Mä juon aivan liian paljon, pitkiäkin putkia, vaimokin vois vähentää.
Tuo paarissa käyminen ei ikinä ole kuulunut lempiharastuksiimme. Kerran pari vuodessa. Tälle vuodelle olen kerran käynyt seinänaapurin kanssa kahdella paukulla paikallisessa. Ei kiinnosta humalaisten örinät eikä tupakinsavu. Ai juu tupakoida taida saada enää oikeen missään. Toisaalta paariin sisälle menemiskynnys on kasvanut entisestään kun oven edusta on täynnä kännikaloja, tupakintumppeja sekä räkää.
Meillä ei olla juurikaan keksitty tekosyitä jupottelulle. Juon jos juon. Ja kotona vaimon kanssa yleensä telkkaria katsellen. Muutaman kerran eläissäni olen lähtenyt yksinäni kaljalle. Aviouraa takana neljännesvuosisata. Olemme muuttaneet niin monesti paikasta toiseen että ystäviin on tullut muutenkin pideltyä yhteyksiä lähinnä puhelimella. Olemme tottuneet siihen ja ihmisten tapaaminen tuntuu välillä omituiselta ja rasittavalta.
Patista äijä A-klinikalle. Joillekin se on hyväkin apu, ite veetuinnuin henkilökunnan AA- hösötykseen niin paljon että sinne en enää jalallani astu. Netistä löytyy ties kuinka paljon muitakin vaihtoehtoja.
Sun pitää saada äijä kuiville jos aiotte jotain yhteiseloa jatkaa, muuten liian riskaabelia. Toki kaikki aina ratkeilevat välillä, mutta se on normaalia.
Tarvitset raittiimman miehen. Mutta kun me hyvät miehet ollaan katteluksessa niin sun pitää saada toi nykyinen kondikseen :D
Alkuperäiseen kysymykseen vastaukseksi että ei ole alkoholisti, käyttää vaan aivan liikaa viinaksia. Riskiryhmää. Tietoa saa monistakin paikoista, tää on hyvä: http://www.paihdelinkki.fi/ Nämä pulinaboxit on tiedon saannin kannalta vähän sattumanvaraisia, riippuu kuka sattuu neuvojaksi, ja terveydenhuollon ammattilaisia näissä harvemmin kerkee kirjotteleen. Monet muut kyllä :P Hanki faktatietoa asioista.
Ai niin noissa lapsihommissa pitää olla hyvin tarkkana. Jos lapsi joudutaan toimittamaan vaikka jostain syystä polille taksilla tai ambulanssilla ja viejä haiskahtaa, niin samantien ilmantuu kotiin soskuntäti puhalluttamaan toista vanhempaa tai lapsen likkaa. Huostaanotto on silloin aika varma jos viisari värähtää. Jonkun on oltava aina nollilla kun lapsia on kuvioissa. Ja sehän on alkuvaiheessa ylensä äiti. Äijällä kun ei naisseuraa kotona niin riski haalautua paariin on suuri.
No olet saanut niin monia neuvoja lähteä nosteleen ja kaikenlaisia kauhukertomuksia, että varmaan hirvittää. Tosiasiallisesti ei läheskään kaikista viinaa käyttävistä ihmisistä tule alkoholistia. Voivat ehkä joskus ryypiskellä, mutta esim. jos on työorientoitunut tapaus, niin töissähän harvemmin voi olla kännissä. Eläkepäivistä en sanokaan sitten mitään.
Jahas tulipas taas kirjoitettua liian pitkästi. Kun on tuota aikaa ja kädet toimii vaihteeksi hyvin. Onnea vaan tielläsi.
Et tietenkään ole omasta mielestäsi alkoholisti, kun juot putkeen vain silloin tällöin?
Tai kun et tule edes mäyräkoirasta känniin, vaikka on kunnon pohjat alla?
Eipä juuri enempää voi alkoholisti itseään pettää. Olisi mukava kuulla vaikka puolison tai lasten rehellinen mielipide sinusta ja juomisestasi. Yleensä kun he (vihdoinkin) saavat tilaisuuden kertoa omat tuntemuksensa rehellisesti, tulee heiltä tosi yllättävää tekstiä.
Tiesitkö muuten että Suomessa on noin 300.000 työssä käyvää alkoholistia. Eli ei työorientoituminen ole mikään este alkoholismille, johon liittyy aina paljon muutakin kuin vain se näkyvä osa eli juominen.
Kun sinä juot viikonlopun, olet maanantain ja tiistain krapulassa. Keskiviikkona olet normaali ihminen, jonka elämää ei alkoholi pyöritä mitenkään?
Torstaina oletkin jo kuivahumalassa, kun huomenna (perjantaina) saat vihdoin aloittaa taas uuden turneen.
Eli sinulla on viikossa vain yksi päivä, jolloin et ajattele alkoholia, jos sitten silloinkaan.
Alkoholismi on pirullinen, tavallisten työssä käyvien ihmisten sairaus, joka ei katso yhteiskuntaluokkaa ja jakaantuu ihmisten kesken paljon tasaisemmin kuin varallisuus.
Käsittääkseni en antanut ymmärtääkkään etten olisi alkoholiongelmainen. A- klinikallakin käyty jne. On myös olemassa tuurijuoppoja, lasken itseni siihen kategoriaan. Otitko muuten huomioon että nykyisin on valtavasti ihmisiä pätkätöissä sekä vuorotöissä, ihmisillä on erilaisia loma-aikoja jne? Niinpä niin.
En tosin tiedä mistä hatusta tuo työssä käyvien alkoholistien luku aina kaivetaan esiin. Luku voi olla oikea mutta ei työssä käyvä ihminen todellakaan voi olla alkoholisti. Etenkään nykypäivän työtpaineissa.
Ei sitten millään voida uskoa että kaikki eivät ole heikkoja ja avuttomia rapajuoppoja kuin jotkut saarnamiehet ovat kai muutamia vuosia olleet.
Loppujapa en sitten jaksanut lukeakkaan, se aina se sama vuorisaarna joka copyppeistataan riitojen aikaan saamiseksi.
Miksi muuten kirjoitit minulle kodistuvan palopuheen, olisit kommentoinut jotain järkevää aloittajalle?
Vastasin sinulle, kun meillä Suomessa on edelleenkin se 300.000 työssä käyvää alkoholistia.
On selvää, että sinä olet yksi heistä.
Alkoholistilla on aina voimakas kielto päällä omaa sairauttaan kohtaan.
Siksi alkoholisti aina huomaa itse viimeisenä olevansa alkoholisti, kun kaikki muut ovat sen jo huomanneet.
luettavaa ovat nämä tällaiset ulkoa opetellut liturgiat, joissa ei yhdelläkään rivillä ole mihinkään asiaan minkäänlaista uutta näkökulmaa, saati sitten omaa näkemystä tai peräti mielipidettä. Minkähän asian ympärillä tällaisten saarnojen suoltajien elämä mahtaa pyöriä? Kiinnostus aihepiiriin tuntuu tämänkin kirjoittajalla elävän voimakkaana, vaikka huikka ei paatoksesta päätellen enää putoa. Mikähän ihme se sellainen kuivahumalakin sitten on, en tunne termin sisältöä mutta tuntuisi tähänkin todistajaan sopivan...
edes lukea kirjoitusta johon alunperin vastasit. Ymmärtämättä näköjään ainakin on jäänyt. Voi voi.
ajatus, että vaimo saisi äijän kuiville. Tuhannet
pariskunnat sen voivat todistaa. Alkoholistin puoliso on voimaton alkoholiin nähden eikä toista ihmistä voi määrätä raittiiksi. Huomasithan, että A-klinikan väkikin piti mahdottomana raitistaa sinua.
Nettiä ei silloin ollut, kun halusin lopettaa juomiseni. Onneksi tiesin, miten muutamat tutut olivat raitistuneet. Seurasin heidän esimerkkiään. Jos haluat tietää, mikä se oli, kerron mielelläni.
En voi käsittää teidän markkinointiviestintäänne. Se ei ole edes antimainontaa joka toimii monissa tapauksissa. Mutta näissä asioissa ei toimi, liian henkilökohtaisia asioita kelle tahansa. Jotain jääkaappeja ehkä, muttei herätysliikettä.
En todellakaan halua kuulla uskonnollista lööperiä.
kaikkea lukemaansa ei vaan voi ymmärtää. kuten nyt.
oletan, että kirjoitukset kuvastavat kirjoittajaansa eikä siis ole kirjoituksen vika jos se on mitä on.
minä kun putosin kokonaan kelkasta.
tai luultavasti ajellaan ihan muilla välineillä ja aineilla.
minä juon nyt kahvia .
monesta suusta, että vain sellainen on alkoholisti, joka on työtön, asunnoton moniongelmainen pultsari. Ei kai nyt sellainen voi olla alkoholisti, joka käy töissä ja ottaa "vain" illalla muutaman ja viikonloppunakin ruuan kanssa viiniä, saunaolutta, pari snapsia... jne. Ei sellainen VOI olla alkoholisti.
Ai, sinäkö tiedät tämän herran elämän paremmin kuin hän itse, eli väität alkkikseksi? Olisi paras kun pitäisit huolen vaan omasta elämästäsi, ja antaisit toisten elää miten elää.
Minäkin juon arviolta 50 ravintoa-annosta/viikko, mutta hoidan työni työajalla. Vapaa-ajat vietän pubissa ja otan kotosalla, mielialan mukaan.
En mäkään tule moralisoimaan muille tekemisiä, paras kun säkin vaan pitäydyt omissasi.
"En mäkään tule moralisoimaan muille tekemisiä, paras kun säkin vaan pitäydyt omissasi."
lisää annoksia, joku liikkuu vielä. sormi.
Antaa mitään ainoata oikeata neuvoa. Edellä olevissa vastauksissa on paljon yleistyksiä. Asiat yleensä menee niinkuin edellä on monet kertoneet, mutta ei se ole absoluuttinen totuus joten suhtaudu neuvoihin hieman varauksella. Miehesi täytyisi tajuta se että hänellä on ongelma(Ongelmahan on olemassa koska se häiritsee sinua, muuta mittaria ei ongelmalle ole)
Lueskelin tuon aika pitkän ketjun päädyin nyt kuitenkin vielä vastaamaan sinulle. Olen 10 vuotta ollut yhdessä alkoholistin kanssa. Viimeiset kaksi vuotta hän on ollut raittiina. Sitä edeltävät vuodet olivat todella vaikeita. Minun mieheni teki töitä koko ajan alkoholismin edetessä. Ja hyvin, pitkää päivää. Ei, ihmiset ei haista, ei huomaa koska eivät halua huomata mitään. Eihän toisten asioihin voi puuttua..
Pohdintasi ovat minulle itsellenikin liiankin tuttuja, kävin läpi aivan samoja asioita kuin sinä. Mietin olenko yliherkkä, lapsia jne.
Vasta kun mieheni on ollut raittiina on selvinnyt hyvin paljon asioita joista en ole ollut tietoinen aiemmin. Alkoholismiin kuuluu oleellisesti tietojen salaaminen, piilottelu. Sitten kun oikeasti huomaat että jotain on vinossa niin asiat ovat jo yleensä tosi pahasti.
Enkä puhu ainoastaan siitä alkoholistista, vaan myös sinusta itsestäsi. Sen lisäksi että otat selvää sairaudesta nimeltä alkoholismi niin tutki myös läheisriippuvaisuutta, mielellään tarkemmin. Se on niin hidas ja petollinen tuo ihmisen mieli. Kuulostat kirjoituksesi perusteella siltä että läheisriippuvaisuuden ensimmäinen askel suohon on jo otettu. (=paniikkikohtaus EI tarkoita sitä että sinun pitää hoivata miestäsi kun se krapulassa iskee)
Osoitteesta www.al-anon.fi löydät tien el-anoniin eli netissä toimivaan al-anoniin. Siitä voi olla sinulle apua.
A-klinikalla saavat myös omaiset käydä juttelemassa ja saamassa terapiaa joka voi olla hyvinkin tärkeää erotellessa mikä on rakkautta ja mikä läheisriippuvuutta.
Terveyskeskukset on myös keksitty... Netissä on paljon tietoa, tutki. Äläkä unohda katsoa sydäntäsi ja pidä siitä huolta.
Miehesi on täysi-ikäinen, hän saa tehdä mitä tahtoo. Jos haluaa juoda, se on oma asia. Itsekin dokaan usein, ja perseet olalle, "asun puoliksi" lähiökuppiloissa.
Mutta: jos sinä kärsit siitä, kehotan vakavasti lähtemään suhteesta! Ei sinun ole pakko dokata, jos et halua. Toisaalta et voi estää toista ottamasta. Tuolla yhtälöllä suhteenne ei toimi, eikä voi 110% varmuudella enää koskaan toimia! Lasta teidän on aivan turhaa kuvitella tekevänne parantaaksenne tilanteen, ei ei.
Eli: tee itse lähtö, ellet halua seurata häntä ja dokata samalla tahdilla. Turhaan jäät yksin kotiin odottelemaan ja kärsimään.
Itsekin olen poikamies, ja aion olla, koska tykkään kaljoitella (ennen kaikkea keppana, kakkosena sitten kossu-ruschian-paukku) ja lähes aina lähiöpubeissa, koska siellä on samanhenkistä porukkaa turisemassa ja karaokea laulamassa.
Taas tota probakandaa jonka fenimistit lietsovat. Katsokaa ihmiset itseänne peiliin!!!!! Olen saletti, että suurin osa miehistä tarvitsee rentoutuakseen parit sillon tällön ja ne myös ottaa. Nykyelämä on niin kiireistä että se on melkein pakko. Ihan luonnollinen ilmiö. Turha veivata muuta. Suurin osa naisista ymmärtää tuon mutta valitetavasti toisinaan vielä törmää kaltaisiisi tiukkapipoihin.