Olen polttanut 23 v. Kävin spirometriassa ja arvo oli 69%, jolloin lopetin saman tien polttamisen (4 kk sitten).
Yllättävän helppoa on ollut fyysisesti, koska olen psyykannut itseni siihen, että haluan nähdä (terveenä) lapsien kasvavan myös aikuiseksi.
Vaikeinta on henkisesti, koska tupakointi on mielestäni mukavinta mitä ihminen voi tehdä. Nyt työssä ei ole motivaatiota tehdä yksittäisiä tehtäviä hyvin loppuun, koska en anna itselleni enää palkintoa. Kotona en viitsi mennä ulos laittamaan autoa lämmitykseen, koska en saa tupakoida. Edes matkailu ei nosta fiiliksiä. Esim. hienoissa ja uniikeissa paikoissa minulla on vain mielessä tupakointi, joka kuuluu ehdottomasti kaikkiin tilanteeseen.
Miten teillä muilla lopettaneilla on mennyt? Muuttuuko ajattelumalli ja mielihalut vuosien varrella? Nyt ajattelen vain kaiholla kaikkia niitä tilanteita, joissa on tullut poltettua. Haluan jatkaa tupakoimattomuutta, mutta ainut motivaatio jatkaa lakkoa on lapset.
Yllättävän helppoa on ollut fyysisesti, koska olen psyykannut itseni siihen, että haluan nähdä (terveenä) lapsien kasvavan myös aikuiseksi.
Vaikeinta on henkisesti, koska tupakointi on mielestäni mukavinta mitä ihminen voi tehdä. Nyt työssä ei ole motivaatiota tehdä yksittäisiä tehtäviä hyvin loppuun, koska en anna itselleni enää palkintoa. Kotona en viitsi mennä ulos laittamaan autoa lämmitykseen, koska en saa tupakoida. Edes matkailu ei nosta fiiliksiä. Esim. hienoissa ja uniikeissa paikoissa minulla on vain mielessä tupakointi, joka kuuluu ehdottomasti kaikkiin tilanteeseen.
Miten teillä muilla lopettaneilla on mennyt? Muuttuuko ajattelumalli ja mielihalut vuosien varrella? Nyt ajattelen vain kaiholla kaikkia niitä tilanteita, joissa on tullut poltettua. Haluan jatkaa tupakoimattomuutta, mutta ainut motivaatio jatkaa lakkoa on lapset.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos haluat ottaa keskusteluun osaa ja kannanottoja kysymykseesi niin käy www.stumppi.fi
sivustolla. Siellä käydään vilkasta keskustelua aiheesta.
Onnea hienosta päätöksestä! Itse lopetin vuosi ja 3 kk sitten lukemalla kirjan joka perustuu juuri siihen että ajattelumaailma tupakoinnin ympärillä käännetään niin että osaat todella iloita tupakoimattomuudestasi ja ymmärrät että lopettaminen on ainoa oikea ratkaisu.
Kirjasta on olemassa monia eri mielipiteitä, osa tykkää ja osa ei. Minua se auttoi lopetuksessa ja pystyin sen avulla myös näkemään tupakoinnin toisin silmin, se ei enää ole tavoiteltava nautinto ja paras ystäväni. Tupakka on nykyään viholliseni, joka aiheutti riippuvuutta ja teki minut sairaaksi.
Kirja on Allen Carrin Stumppaa tähän, pokkarina maksaa noin 10 euroa
... vielä edelliseen. Kestää noin puoli vuotta ennen kun nikotiini on kokonaan poistunut elimistöstä, puolen vuoden tupakoimattomuuden jälkeen myös henkisellä puolella helpotti huomattavasti. Ja edellisen kirjoittajan tavoin Stumppi.fi sivuilta saa paljon vertaistukea ja voi lukea muiden kokemuksia lopetuksen ympäriltä.
Ja oma tupakointihistoria suunnilleen sama, tupakointia takana 23 vuotta, ikää lopettaessa 38... Onnea jatkoon!
Minä lopetin 8,5 kk sitten. Tupakointia takana 30 v. ja ikää vähän yli viisikymmentä. Minulle jo ajatus lopettamisesta oli psyykkisesti rankka. Nimenomaan psyykkinen riippuvuus on vaikein. Lopetus sujui kuitenkin helpommin kuin olin edes osannut uneksia Campix-lääkkeellä. Kahden viikon kuurilla pääsin eroon tupakasta niin että jopa ajatus tupakoinnista muuttui. Nautin suunnattomasti varsinkin alussa siitä että ei tarvinnut kuljetella tupakoita mukana, taskunpohjat eivät ole täynnä puruja, ei tarvitse miettiä missä voi tupakoida, ei tarvitse varata aikaa sätkällä käyntiin ym. Bonuksena parantunut maku-ja hajuaisti ja selkeämpi olo. Viimeksi toissayönä näin unta että poltin. Voi että oli ihana herätä ja huomata että se oli vain unta!
itse ollut nyt 3 vk polttamatta, ei huvita myöskään mennä laittaa autoa lämmitykseesn tai viedä petivaatteita ulos, ja nippa nappa kusettaa koiraa illalla, tyhmähän siellä seisoskella ilman tupakkia??
Vaikeata on, saa nähdä kuinka kauan tämä tylsyys kestää. Mutta yritettävä on, olen polttanut 20 vuotta,...
TSEMPPIÄ
Itse olen yrittänyt useamman kerran vähentää ("turhat pois") onnistuen aina hetkellisesti aina uudelleen repsahtaen. 10v olen polttanut lopulta noin askin päivässä. alkavan copd:n oireita on ollut,terv.huoltoalalla työskentelevänä tiedän erityisesti tupakan vaarat ja en anna myöskään kovin hyvää esimerkkiä potilaille kun tupakoin, mutta lopettaminen nimen omaan psyykkisesti todella vaikea ajatus.
17.1. löin laastarin ihoon ja päätin lopettaa kerta heitolla. kenellekään en kertonut, olen vain odotellut milloin kukakin huomaa. on kova näytöntarve puolisolle joka on epäillyt etten tähän pysty ja ehkä sen takia en ole vielä repsahtanut.
olen selkeästi huomannut tupakan himon liittyvän tiettyihin tilanteisiin ja tunnetiloihin. todella vaikeaa korvata tupakkaa, esim. jos suutun on tapanani ollut mennä tupakalle parvekkeelle YKSIN "rauhoittumaan". mitä nyt teen sen sijasta? Syödessä tulee mieleen kuinka hyvältä se tupakka maistuisikaan ruuan jälkeen ym. ym.
tutkimuksia luettuani ja kertomuksia kuultuani sain kuvan että 3 ensimmäistä vrk ovat pahimmat. minulla ne meni hyvin - sen jälkeen varsinkin illat (yllättävää, koska aamun ensimmäinen rööki oli välittömästi heräämisen jälkeen todella tärkeä) ovat olleet todella hankalia. töissä täyttä tuskaa, koska siellä työtovereilla on tupakkaa ja useimmat myös polttavat.
usein mielssä pyörii vain, että koska voisin seuraavan kerran "luvallisesti" polttaa sen puolikkaan... olen ylpeä itsestäni tähän mennessä, hengitys on huomattavasti helpompaa mutta jos tämä himo jatkuu 6kk, en todellakaan usko kykeneväni tähän! en halua keskittyä tupakan himooni niin pitkää aikaa, poltan sitten mieluummin, vaikka en haluaisikaan antaa kenellekään sitä iloa että voisi epäonnistumisestani huomauttaa. purkkaa en voi jauhaa, kun se närästää aivan hirveästi. onko kenelläkään kokemuksia inhalaattorista?
haluaisin onnistua!!!
Tottakai tulet onnistumaan, mutta se vaatii että pysyt päätöksessäsi lujasti! Tuo aiempi 6 kk kommentti vaatii ehkä pientä tarkennusta, voin kertoa miten se omalla kohdallani meni:
1-10 ensimmäistä päivää oli täyttä tuskaa, tupakka mielessä jatkuvasti ja myös fyysisiä oireita. En käyttänyt minkäänlaista nikotiinikorviketta.
Sen jälkeen ne jatkuvat fyysiset oireet loppuivat, mutta tulivat kuitenkin aina joskus, alussa useammin (ehkä kerran päivässä) ja pikkuhiljaa harvemmin, ei edes viikottain. 6 kk jälkeen niitä oireita ei ole ollut enää ollenkaan. Joten kannattaa kärvistellä, kyllä se ohi menee ja huomaat myös että vähitellen et ajattelekaan tupakkaa niin usein.
Suurin haaste on kuitenkin henkisellä puolella, joten tee suunnitelma miten estää sen kuuluisan yhden sytyttämistä. Itselläni toimi se että päätin että saan polttaa uudenvuodenaattona yhden jos haluan, ei muuten. Nyt vietetty jo 2 uuttavuotta, enkä kumpanakaan sytyttänyt :-)
lopettaa! Nyt tuli mitta täyteen ainaista lopettamisen haluamista ja siinä epäonnistumista. Olen polttanut 20 vuotta ja kuinka paljon haittaa tupakoinnista on ollutkaan vuosien mittaan. Häpeää, itsetunnon alentumista, jopa haaveeni liikunnanopettajan ammatista jätin aikanani kun olin olevinani niin koukussa tupakkaan... nyt etsiessäni töitä, olen huomannut tupakoinnin olevan suurin este työllistymisessä (hakijoita paljon aina samaan paikkaan ja jos haiset tupakalle, tai olet rehellinen kun tupakoinnista kysytään -olet out), terveys on alkanut rempata ja kunto huonontua, ulkonäkö on jotain muuta kuin fresh... mitähän vielä.
Nyt on ollut kipua toisella kyljellä, en tiedä onko lihaskipua vai keuhkoista lähtevää. Käden liikutuskin on hankalaa. Limaa on tullut pari kuukautta aika kovaa tahtia ja oikein on saanut rykiä. Lääkäriinkään ei uskalla mennä.
Hyvästi tupakka, en todellakaan jää sitä kaipaamaan.
Onnea, hienosti tehty!
Saat tulevaisuudeltasi varmasti paljon enemmän ilman tupakkaa!
Uskon, että vähitellen totut ajatukseen elämästä ilman sauhuttelua. Aikaahan siihen voi mennä, mutta vähitellen kun toistat samoja rutiineja ilman tupakkaa, et enää kaipaa sitä.