Seksipalveluiden ostokiellolle ei perusteita 08.07.2003
SEKSUAALIPALVELUJEN OSTOKIELLOLLE EI OLE OLEMASSA
TOSIASIALLISIA PERUSTEITA
1. Prostituutiosta historiallisena ammattina
Prostituutio on ollut tunnettua ja yleistä jo renessanssin ajoista asti . Esimerkiksi Venetsian n. 55.000:stä asukkaasta oli vuonna 1526 n. 5000 prostituoitua. Pariisin vastaava luku on arvioitu 10-15 prosentiksi. Jotkut tukijat pitävät lukuja liioiteltuina, mutta niistä voi kuitenkin päätellä, että prostituutio on ollut yleistä. Majatalot ja kapakat ovat tarjonneet muiden palvelujen ohella myös asiakkaiden haluamia seksuaalipalveluja. Prostituutio on ollut ja on edelleen monen naisen elinkeino ja ammatti. Historioitsija Kathryn Norbergin mielestä prostituoitua voi pitää välttämättä minään yhteiskunnan uhrina tai vallitsevia tapoja vastaan kapinoivana naisena. Prostituoidulla oli Norbergin mielestä hyväksytty ja institutionalisoitunut asema yhteiskunnassa. Prostituutiota voidaan myös pitää tärkeänä kanavana miehisen seksuaalienergian purkamiseksi. Samalla prostituutio vahvistaa heteroseksuaalista käyttäytymistä, mikä on tärkeää suvunjatkamisen kannalta. Nykyiset homo- ja lesbosuhteet ovat saaneet kohtuuttoman runsaasti ymmärrystä, vaikka ovatkin suvunjatkamista ajatellen täysin hyödyttömiä. Aikaisemmin vallinnutta prostituutiota ryhdyttiin kontrolloimaan vasta kun sukupuolitaudit alkoivat levitä. Tämän vuoksi bordelleja jouduttiin sulkemaan ensimmäisen kerran 1400 luvun lopulla. Tosin Kathryn Norberg kuitenkin muistuttaa, ettei varhaismodernistinen ihminen niinkään pelännyt oman ruumiinsa vaan ennemminkin oman henkensä puolesta. Prostituoidut eivät saaneet kiintyä asiakkaisiin eikä mm. pappismiesten ja aviomiesten käyntiä prostituoitujen luona rajoitettu mitenkään.
2. Prostituution ja ihmiskaupan käsitteistä
Prostituution ja ihmiskaupan käsitteiden tulisi olla selvillä kaikille ennen kuin niihin otetaan kantaa tai ennen kuin ryhdytään seksuaalipalvelujen ostamisen suhteen lainsäädäntötoimiin. Kuten edellä jo on todettu prostituutio ja ihmiskauppa ovat täysin eri asioita. Seksin ostamisen kriminalisointia kannattavat henkilöt ovat ilmeisen tarkoituksellisesti pyrkineet sotkemaan em. käsitteitä saadakseen painoarvoa ja kantavuutta mielipiteilleen.
Prostituutio on vapaaehtoisen seksuaalisen tyydytyksen antamista taikka saamista korvausta vastaan.
Koska prostituutio on Suomessa sallittua, osapuolten kesken on vapaus sopia siitä, että seksuaalinen tyydytys annetaan tai saadaan korvauksetta. Rakkaussuhdekaan ei ole poissuljettu syy seksuaalisen tyydytyksen antamiseen ilman korvausta. Monet viranomaisten prostituoiduiksi määrittelemät naiset ovat uskottavan rehellisesti ilmoittaneeet, etteivät ole vaatineet seksuaalisen tyydytyksen antamisesta rahaa tai muutakaan taloudellista etuutta. Useat naiset ovat ilmoittaneet haluavansa vain nauttia iloisesta elämästä ja seksistä taikka hankkia runsaasti mieskokemuksia omien henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisesti. Myös Suomessa ja muualla maailmassa toimivat miesprostioidut ovat ilmoittaneet vastaavanlaisia perusteluja korvauksettomien seksipalvelujen antamiseen.
Ihmiskauppa on ihmisen fyysisen vapauden riistämistä vastoin henkilön suostumusta, eikä ihmiskaupan uhri saa mitään taloudellista tai muuta hyötyä itselleen.
YK on hyväksynyt järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan, jossa määritellään naisten ja lasten kaupitseminen sekä edellytetään jäsenmaiden puuttuvan ongelmaan. Kyseiseen yleissopimukseen viittaamalla on Suomessa pyritty perustelemaan seksin ostamisen kriminalisointia. Perustelu on ontuva ja virheellinen, mutta sillä on onnistuttu julkisuudessa hämäämään ns. suurta yleisöä.
3. Kriminalisoinnin ongelmista
Julkisuudessa on viime aikoina pidetty yllä laajaa keskustelua maksullisista seksuaalisuhteista sekä erityisesti siitä, pitäisikö erityisesti ulkomaalaisten naisten tarjoamien seksuaalipalvelujen ostaminen kieltää Suomessa lailla. Voimaan tullessaan laki koskisi luonnollisesti kaikkia maksullisia seksuaalipalveluja olisipa niiden antaja sitten ulkomaalainen tai suomalainen henkilö sukupuolesta riippumatta. Kriminalisoinnin perusteena mainittu seikka, jonka mukaan prostituutio tuo aina mukanaan järjestäytynyttä rikollisuutta on todettu monilta osin paikkansa pitämättömäksi ja toteen näyttämättömäksi. Pelkästään pääkaupunkiseudulla seksuaalipalveluja tarjoavat ja tulevat jatkossakin tarjoamaan useat sadat naiset itsenäisesti ja ilman kytkentöjä minkäänlaiseen rikollisuuteen. Ruotsissa suoritetun haastattelututkimuksen mukaan prostituution määrä ei ole vähentynyt ja ostajat ovat ilmoittaneet, ettei lain muutos ole muuttanut heidän suhtautumistaan seksipalvelujen ostamiseen. Ainoa muutos on ollut prostituution siirtyminen pääosin näkymättömiin kadulta. Valtaenemmistö poliisivirkamiehistä ja sosiaaliviranomaisista onkin ollut alusta asti sitä mieltä, että laki on epäonnistunut.
Suomessa asiaan perehtyneissä asiantuntija- ja viranomaispiireissä ollaan ymmärrettävistä syistä johtuen oltu varsin erimielisiä ostamisen kriminalisoinnin suhteen. Olisihan järjetöntä ryhtyä säätämään sellaista lakia, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulisi osoittautumaan epäonnistuneeksi, jota ei pystyttäisi valvomaan ja joka saattaisi olla eräiltä osin ihmisten perusoikeuksia loukkaava. Euroopan ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityiselämästään. Ostokieltoa koskevan lain myöhemmin tapahtuva kumoaminen antaisi Suomen lainsäädännön tasosta ja noudatettavasta seksuaalipolitiikasta erittäin huonon kuvan muulle maailmalle.
Rikosoikeudellisestikin arvioiden prostituoitujen asema heikkenisi nykyisestä heidän joutuessaan todistajan asemaan seksin ostamista koskevassa poliisitutkinnassa ja mahdollisessa oikeudenkäynnissä. Nykyisen lainsäädännön mukaan prostituoitu on asianomistajan taikka rikokseen osallisen asemassa ja nauttii rikoksesta epäillylle kuuluvia oikeuksia, mitä todistaja ei nauti. Todistaja voidaan mm. tuomita rangaistukseen perättömästä lausumasta taikka muusta väärän todistuksen antamisesta. Lisäksi prostituoitu voitaisiin katsoa uuden lain myötä yllyttäjäksi taikka osalliseksi seksin ostamista koskevassa rikoksessa. Tällöin hänet voitaisiin tuomita rangaistukseen ostajan ohella. Näin siitä huolimatta, että seksuaalipalvelun myyminen olisi edelleenkin sallittua. Toisaalta esim. valitusasteessa voitaisiin katsoa, ettei prostituoitu voi olla osallisena itseensä kohdistuvassa rikoksessa, minkä vuoksi syyte ehkä tulisikin hylätyksi.
Prostituoitu joutuisi ostajan ohella kuitenkin aina mukaan ostorikosta koskeviin poliisitutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin eri oikeusasteissa. Poliisitutkimusten ja oikeudenkäyntien määrä tulisi lainmuutoksen myötä lisääntymään huomattavasti. Oikeuslaitos on jo nyt ylikuormitettu ja poliisi valittaa resurssipulaa. Veronmaksajien verorasitus kasvaisi entisestään tuomareiden, syyttäjien ja poliisivirkamiesten määrää lisättäessä.
4. Oikeusministeriön työryhmän kannanotoista
Suomessa oikeusministeriön aikaisempi työryhmä samoin poliisiviranomaiset ja monet kansalaisjärjestöt, kuten Invalidiliitto ry ja seksityöntekijöiden liitto ovat ilmoittaneet sallivansa seksin ostamisen. Myönteisen kannan perusteiksi on esitetty todellisia ja painavia syitä ja viitattu myös Ruotsista saatuihin kokemuksiin prostituoitujen aseman huonontumisesta ostamisen kriminalisoinnin myötä. Taustalla on myös se tosiasia, että prostituoituina pidettävien naisten olemassaoloa ei voida maailmasta poistaa laillisin eikä laittomin keinoin. Tästä on osoituksena alussa selostettu nykyaikaisen prostituution vuosisatainen historia.
Suomessa joukko feministejä ja tasa-arvonaisia sekä mm. peruspalveluministeri Eva Biaudet ryhtyivät kevään 2003 aikana julkisesti kauhistelemaan seksin ostamisen sallimista. Myös eräät muut naisvirkamiehet kuten valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä ja neuvotteleva virkamies Leila Räsänen ovat esittäneet julkisuudessa kannanottoja, joiden seurauksena kansalaisten vähemmistöä edustava ns. "julkinen mielipide" on ohjautunut täysin väärään suuntaan asiassa. Myös oikeusministeriössä taivuttiin perustamaan uusi työryhmä asiaa selvittämään. Tähän uuteen työryhmään nimitettiin edellä mainitut Päivi Hirvelä ja Leila Räsänen. Hirvelän kanta oli jo ennakkoon tiedossa joten hänet olisi pitänyt jäävätä ja Räsäsen olisi tullut antaa askarrella edelleen vain ihmiskauppakysymysten parissa.
Mainitun uuden työryhmän 9:stä jäsenestä 5 (Hirvelä ja Räsänen mukaan lukien) on kannattanut ostamisen kriminalisointia ja 4 jäsentä sitä vastustanut. Jälkimmäiset vähemmistöön jäänet työryhmän jäsenet perustelivat kantaansa aivan oikein todetessaan: "Kun otetaan huomioon ehdotetut lukuisat ihmiskaupan ja parituksen vastaiset toimet sekä joitain tilanteita koskevat seksuaalipalvelujen ostamisen kiellot, ei ole ilmeistä, että näiden lisäksi tarvittaisiin erillistä rangaistussäännöstä seksuaalipalvelujen ostamisesta". Vähemmistön oikealla ja järkevällä kannalla on ollut mm. työryhmän puheenjohtaja lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt. Työryhmän enemmistönkin on täytynyt ymmärtää, ettei seksipalvelun vapaaehtoisessa kaupassa voi edes teoriassa olla kysymys toisen ihmisen väkivaltaisesta alistamisesta ihmiskaupan kohteeksi. Ostajan mieleen tuskin voisi tulisi halua ostaa riesakseen ja ylläpidettäväkseen toista ihmistä. Hänelle riittää vain tuon toisen ihmisen tuottaman palvelun ostaminen.
5. Naisasialiikkeen aktiivisuudesta
Edellä mainitut feministit ja tasa-arvonaiset ovat kannanotoillaan onnistuneet luomaan virheellistä mielikuvaa, jonka mukaan ihmiskauppa ja seksuaalipalvelujen ostaminen tarkoittaa samaa asiaa ja että Suomessa harjoitetaan ihmiskauppaa, johon sisältyy seksuaalipalvelujen ostamista! Tämän vuoksi asia tulee hoitaa ulkomaalaislain muuttamisen ja siihen liittyvän muun lainsäädännön muuttamisen yhteydessä. Naisasialiikkeen edustajat ovat myös selvästi tuoneet julki, että seksuaalisen käyttäytymisen muutkin aspektit otetaan lähiaikoina tarkasteluun, mikä merkitsee sitä, että lisää kieltoja ja rajoituksia on odotettavissa, mikäli mihinkään tehokkaisiin ja järkeviin vastatoimiin ei ryhdytä.
Tosiasiassa Suomessa ei ole olemassa ihmiskauppaa laisinkaan, koska vapaaehtoinen seksuaalipalvelujen kauppa ei ole ihmiskauppaa YK:n eikä minkään muunkaan kansainvälisen ihmisoikeusorganisaation määritelmien mukaan. Suomen kansaa ja päättäjiä on onnistuttu johtamaan harhaan ja eduskuntaa ollaan johdattamassa säätämään lakia, jonka säätämiselle ei ole perusteita ja jonka noudattamisen valvominen olisi mahdotonta ja täytäntöönpano kyseenlaista kaikkien Suomessa oleskelevien kansalaisten ihmisoikeuksien kannalta. Eräät arvostetut kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovatkin ilmaisseet huolestumisensa Suomessa tapahtuvan kehityksen suhteen ja lausuneet varoituksen sanoja Suomessa vireillä olevien ihmisoikeuksia koskevien rajoittamispyrkimysten sekä yksityisyyden suojan loukkaamispyrkimysten suhteen.
Edellä mainittu Leila Räsänen on mm. halunnut sysätä vastuun prostituutiosta ostajille toteamalla: "Ostaja viime kädessä rahoittaa ja ylläpitää prostituutiomarkkinat." Väite on järjetön ja paikkansapitämätön. Prostituutiomarkkinoilla vallitsevat yleiset markkinasäännöt, eikä ostajia voi syyttää prostituutiomarkkinoiden olemassaolosta tai ylläpitämisestä. Ellei tarjontaa olisi ei olisi ostajiakaan. Vasta markkinat avaavat mahdollisuuden ostamiseen eikä päinvastoin. Tämän vuoksi naiset taikka miehet, jotka haluavat vapaaehtoisesti myydä seksuaalipalveluja tulevat aina olemaan markkinoilla omaehtoisesti ja toivovat löytävänsä tarjoamilleen palveluille ostajia. Kysymys on niin yksinkertaisesta asiasta kuin palvelun tarjoamisesta ja sen ostamisesta.
Lisäksi Räsäsen mielestä seksuaalipalvelujen myyminen heikentää prostituoidun terveyttä, lisää tartuntatautien riskiä ja päihdyttävien aineiden käyttöä sekä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Näistä negatiivisia seuraamuksista saattavat kärsiä myös monissa muissa ammateissa toimivat henkilöt kuten laboratoriotyöntekijät, terveydenhoitajat, hierojat, maalarit, muurarit, siivoojat, sukeltajat, nuohoojat, sekä hammas-, eläin- taikka muut lääkärit. Kukaan ei ole vielä sentään keksinyt ruveta syyttämään em. ammatinharjoittajien tarjoamia palveluja ostavia henkilöitä siitä, että he aiheuttavat em. ammatinharjoittajille työperäisiä sairauksia ja riskejä. Mm. lääkäreiden on todettu käyttävän huomattavan suuria määriä alkoholia työn aiheuttamien mielenterveydellisten ongelmien poistamiseen. Myös itsemurhatilastot ovat lääkäreiden osalta synkemmät kuin muissa ammateissa.
6. Oikeudesta vapaaehtoiseen seksiin
Nyky-yhteiskunnassa kaikilla kansalaisilla on oikeus tiettyihin perusoikeuksiin ja henkilökohtaisiin vapauksiin. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti antaa seksipalveluja toisen henkilön tarpeiden tyydyttämiseksi hänellä on oltava siihen oikeus. Ainoa rajoitus on se, ettei hän tätä oikeutta käyttäessään saa loukata tai kaventaa kenenkään toisen henkilön oikeutta. Kahden ihmisen välinen vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen ei ole kummankaan osapuolen hyväksikäyttöä eikä missään tapauksessa ihmiskauppaa tai muutakaan kauppaa, vaikka jompikumpi antaisin toiselle raha- tai, muun lahjan taikka jonkin taloudellisen etuuden.
"Naisen alistaminen" on eräs virheellinen ja yksipuolinen termi, jota on käytetty perusteena ostamisen kriminalisoinnille. Samalla tavoin pitäisi puhua "miehen alistamisesta" taikka miehen taloudellisesta hyväksikäytöstä. Kaikkihan siitä maksavat, kysymys on vain miten. Mikäli seksin ostaminen kriminalisoitaisiin tulisi mm. seuraavat asiat voida täsmällisemmin määritellä
- Miten määritellään seksuaalipalvelu?
- Katsotaanko keskustelu naisen tai miehen kanssa mahdollisesta palvelun ostamisesta kielletyksi?
- Onko prostituutio sama asia kuin seksuaalipalvelun tarjoaminen?
- Mitä ymmärretään ravintolassa tai muussa yleisessä paikassa harjoitettavalla prostituutiolla?
- Mikä teko tai suoritus on riittävä osoitus ostoaikeista. Katsotaanko riittäväksi esim. fyysinen koskettelu tai avujen ja taitojen kuvailu?
- Millä edellytyksillä henkilö katsotaan myyjäksi?
- Millä edellytyksillä henkilö katsotaan ostajaksi?
- Millaista asiakassuhdetta edellytetään? (nainen/mies, nainen/nainen, mies/mies, mies/nainen)
- Missä vaiheessa ostotapahtuma katsottaisiin toteutuneeksi? Riittäisikö esim. lupaus tai ns. suullinen välipuhe?
- Maksettavan vastikkeen laatu. Katsottaisiinko esim. ravintolatarjoilu, lahjaesine, kukkakimppu, tms. riittäväksi vastikkeeksi?
- Tulisiko ostoa harkitsevan voida varmistua siitä, että seksuaalipalvelun tarjoaja toimii vapaaehtoisesti?
- Missä vaiheessa ja millä viranomaisella olisi oikeus/velvollisuus puuttua aiottuun ostotapahtumaan sen estämiseksi?
7. Prostituutioepäilyistä rajatarkastuksissa
Rajatarkastajat käännyttävät ulkomaalaislain nojalla vuosittain satoja ulkomaalaisia naisia epäillen heidän tulevan myymään seksipalveluja Suomeen. Epäilyille ei useimmissa tapauksissa ole voitu esittää lain edellyttämiä perusteita. Käytäntö tulisi uuden lain myötä jatkumaan entisen kaltaisena ja työllistämään rajavartijoita edelleen.
Nykyinen ulkomaalaislain määräys kuuluu seuraavasti:
6 luku. Maahantulon estäminen ja maasta poistaminen
37 §. (22.4.1999/537) Käännyttämisen perusteet.
Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos:
""..
4) hänen voidaan perustellusti epäillä hankkivan tuloja epärehellisin keinoin tai myyvän seksuaalipalveluja
Ennen kuin ulkomaalaista voidaan edes epäillä seksuaalipalvelujen myymisestä, epäilylle tulee voida näyttää olevan perusteltu syy. Ministeriön ohjeen mukaan arviota käännyttämisen perusteen olemassaolosta ei tulisi tehdä esim. ulkomaalaisen henkilön ulkoisen olemuksen perusteella. Seksuaalipalvelujen myymistä koskevan arvion tulee perustua tosiasiallisiin tietoihin kuten esim. myynnin tai myyntitarkoituksen osoittavaan kirjanpitoaineistoon tai asiakasrekisteriin. Luvallisesti tapahtuva esiintymis- tai muu vastaava toiminta ns. viihderavintoloissa tai striptease-baareissa ei ole nyt puheena olevan lainkohdan tarkoittamaa seksuaalipalvelujen myymistä. Useat Suomeen tulleet ja täällä oleskelleet venäläiset, latvialaiset ja virolaiset naishenkilöt ovat kertoneet joutuneensa eri tilanteissa mm. ravintoloissa ja muissa yleisissä tiloissa oleskellessaan, aiheettomasti epäillyiksi paitsi prostituutiosta myös varattomuudesta sekä rikollisista tarkoitusperistä. Hotellissa asuessaan ja ravintolassa oleskellessaan heillä on kuitenkin lain mukaan samat oikeudet kuin suomalaisilla tai minkä tahansa muun maan kansalaisilla ja näin ollen mm. oikeus keskustella ja seurustella muiden ravintola-asiakkaiden kanssa riippumatta siitä ovatko nämä nais- tai miespuolisia.
Rajatarkastajien käyttäytyminen on ollut monissa tapauksissa asiatonta ja loukkaavaa. Kohtelu on loukannut monia maahan laillisesti saapuneita naisia ja heidän oikeuksiaan, minkä vuoksi eri oikeusasteissa on runsaasti käännytyspäätöksiä koskevia valituksia sekä kanteluita virkamiesten virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Tiedossa ei ole toistaiseksi yhtään tapausta, jossa miespuolinen prostituoiduksi epäilty olisi käännytetty. Vain tässä suhteessa miehet ovat vielä saaneet paremman kohtelun kuin naiset.
SEKSUAALIPALVELUJEN OSTOKIELLOLLE EI OLE OLEMASSA
TOSIASIALLISIA PERUSTEITA
1. Prostituutiosta historiallisena ammattina
Prostituutio on ollut tunnettua ja yleistä jo renessanssin ajoista asti . Esimerkiksi Venetsian n. 55.000:stä asukkaasta oli vuonna 1526 n. 5000 prostituoitua. Pariisin vastaava luku on arvioitu 10-15 prosentiksi. Jotkut tukijat pitävät lukuja liioiteltuina, mutta niistä voi kuitenkin päätellä, että prostituutio on ollut yleistä. Majatalot ja kapakat ovat tarjonneet muiden palvelujen ohella myös asiakkaiden haluamia seksuaalipalveluja. Prostituutio on ollut ja on edelleen monen naisen elinkeino ja ammatti. Historioitsija Kathryn Norbergin mielestä prostituoitua voi pitää välttämättä minään yhteiskunnan uhrina tai vallitsevia tapoja vastaan kapinoivana naisena. Prostituoidulla oli Norbergin mielestä hyväksytty ja institutionalisoitunut asema yhteiskunnassa. Prostituutiota voidaan myös pitää tärkeänä kanavana miehisen seksuaalienergian purkamiseksi. Samalla prostituutio vahvistaa heteroseksuaalista käyttäytymistä, mikä on tärkeää suvunjatkamisen kannalta. Nykyiset homo- ja lesbosuhteet ovat saaneet kohtuuttoman runsaasti ymmärrystä, vaikka ovatkin suvunjatkamista ajatellen täysin hyödyttömiä. Aikaisemmin vallinnutta prostituutiota ryhdyttiin kontrolloimaan vasta kun sukupuolitaudit alkoivat levitä. Tämän vuoksi bordelleja jouduttiin sulkemaan ensimmäisen kerran 1400 luvun lopulla. Tosin Kathryn Norberg kuitenkin muistuttaa, ettei varhaismodernistinen ihminen niinkään pelännyt oman ruumiinsa vaan ennemminkin oman henkensä puolesta. Prostituoidut eivät saaneet kiintyä asiakkaisiin eikä mm. pappismiesten ja aviomiesten käyntiä prostituoitujen luona rajoitettu mitenkään.
2. Prostituution ja ihmiskaupan käsitteistä
Prostituution ja ihmiskaupan käsitteiden tulisi olla selvillä kaikille ennen kuin niihin otetaan kantaa tai ennen kuin ryhdytään seksuaalipalvelujen ostamisen suhteen lainsäädäntötoimiin. Kuten edellä jo on todettu prostituutio ja ihmiskauppa ovat täysin eri asioita. Seksin ostamisen kriminalisointia kannattavat henkilöt ovat ilmeisen tarkoituksellisesti pyrkineet sotkemaan em. käsitteitä saadakseen painoarvoa ja kantavuutta mielipiteilleen.
Prostituutio on vapaaehtoisen seksuaalisen tyydytyksen antamista taikka saamista korvausta vastaan.
Koska prostituutio on Suomessa sallittua, osapuolten kesken on vapaus sopia siitä, että seksuaalinen tyydytys annetaan tai saadaan korvauksetta. Rakkaussuhdekaan ei ole poissuljettu syy seksuaalisen tyydytyksen antamiseen ilman korvausta. Monet viranomaisten prostituoiduiksi määrittelemät naiset ovat uskottavan rehellisesti ilmoittaneeet, etteivät ole vaatineet seksuaalisen tyydytyksen antamisesta rahaa tai muutakaan taloudellista etuutta. Useat naiset ovat ilmoittaneet haluavansa vain nauttia iloisesta elämästä ja seksistä taikka hankkia runsaasti mieskokemuksia omien henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisesti. Myös Suomessa ja muualla maailmassa toimivat miesprostioidut ovat ilmoittaneet vastaavanlaisia perusteluja korvauksettomien seksipalvelujen antamiseen.
Ihmiskauppa on ihmisen fyysisen vapauden riistämistä vastoin henkilön suostumusta, eikä ihmiskaupan uhri saa mitään taloudellista tai muuta hyötyä itselleen.
YK on hyväksynyt järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan, jossa määritellään naisten ja lasten kaupitseminen sekä edellytetään jäsenmaiden puuttuvan ongelmaan. Kyseiseen yleissopimukseen viittaamalla on Suomessa pyritty perustelemaan seksin ostamisen kriminalisointia. Perustelu on ontuva ja virheellinen, mutta sillä on onnistuttu julkisuudessa hämäämään ns. suurta yleisöä.
3. Kriminalisoinnin ongelmista
Julkisuudessa on viime aikoina pidetty yllä laajaa keskustelua maksullisista seksuaalisuhteista sekä erityisesti siitä, pitäisikö erityisesti ulkomaalaisten naisten tarjoamien seksuaalipalvelujen ostaminen kieltää Suomessa lailla. Voimaan tullessaan laki koskisi luonnollisesti kaikkia maksullisia seksuaalipalveluja olisipa niiden antaja sitten ulkomaalainen tai suomalainen henkilö sukupuolesta riippumatta. Kriminalisoinnin perusteena mainittu seikka, jonka mukaan prostituutio tuo aina mukanaan järjestäytynyttä rikollisuutta on todettu monilta osin paikkansa pitämättömäksi ja toteen näyttämättömäksi. Pelkästään pääkaupunkiseudulla seksuaalipalveluja tarjoavat ja tulevat jatkossakin tarjoamaan useat sadat naiset itsenäisesti ja ilman kytkentöjä minkäänlaiseen rikollisuuteen. Ruotsissa suoritetun haastattelututkimuksen mukaan prostituution määrä ei ole vähentynyt ja ostajat ovat ilmoittaneet, ettei lain muutos ole muuttanut heidän suhtautumistaan seksipalvelujen ostamiseen. Ainoa muutos on ollut prostituution siirtyminen pääosin näkymättömiin kadulta. Valtaenemmistö poliisivirkamiehistä ja sosiaaliviranomaisista onkin ollut alusta asti sitä mieltä, että laki on epäonnistunut.
Suomessa asiaan perehtyneissä asiantuntija- ja viranomaispiireissä ollaan ymmärrettävistä syistä johtuen oltu varsin erimielisiä ostamisen kriminalisoinnin suhteen. Olisihan järjetöntä ryhtyä säätämään sellaista lakia, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulisi osoittautumaan epäonnistuneeksi, jota ei pystyttäisi valvomaan ja joka saattaisi olla eräiltä osin ihmisten perusoikeuksia loukkaava. Euroopan ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityiselämästään. Ostokieltoa koskevan lain myöhemmin tapahtuva kumoaminen antaisi Suomen lainsäädännön tasosta ja noudatettavasta seksuaalipolitiikasta erittäin huonon kuvan muulle maailmalle.
Rikosoikeudellisestikin arvioiden prostituoitujen asema heikkenisi nykyisestä heidän joutuessaan todistajan asemaan seksin ostamista koskevassa poliisitutkinnassa ja mahdollisessa oikeudenkäynnissä. Nykyisen lainsäädännön mukaan prostituoitu on asianomistajan taikka rikokseen osallisen asemassa ja nauttii rikoksesta epäillylle kuuluvia oikeuksia, mitä todistaja ei nauti. Todistaja voidaan mm. tuomita rangaistukseen perättömästä lausumasta taikka muusta väärän todistuksen antamisesta. Lisäksi prostituoitu voitaisiin katsoa uuden lain myötä yllyttäjäksi taikka osalliseksi seksin ostamista koskevassa rikoksessa. Tällöin hänet voitaisiin tuomita rangaistukseen ostajan ohella. Näin siitä huolimatta, että seksuaalipalvelun myyminen olisi edelleenkin sallittua. Toisaalta esim. valitusasteessa voitaisiin katsoa, ettei prostituoitu voi olla osallisena itseensä kohdistuvassa rikoksessa, minkä vuoksi syyte ehkä tulisikin hylätyksi.
Prostituoitu joutuisi ostajan ohella kuitenkin aina mukaan ostorikosta koskeviin poliisitutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin eri oikeusasteissa. Poliisitutkimusten ja oikeudenkäyntien määrä tulisi lainmuutoksen myötä lisääntymään huomattavasti. Oikeuslaitos on jo nyt ylikuormitettu ja poliisi valittaa resurssipulaa. Veronmaksajien verorasitus kasvaisi entisestään tuomareiden, syyttäjien ja poliisivirkamiesten määrää lisättäessä.
4. Oikeusministeriön työryhmän kannanotoista
Suomessa oikeusministeriön aikaisempi työryhmä samoin poliisiviranomaiset ja monet kansalaisjärjestöt, kuten Invalidiliitto ry ja seksityöntekijöiden liitto ovat ilmoittaneet sallivansa seksin ostamisen. Myönteisen kannan perusteiksi on esitetty todellisia ja painavia syitä ja viitattu myös Ruotsista saatuihin kokemuksiin prostituoitujen aseman huonontumisesta ostamisen kriminalisoinnin myötä. Taustalla on myös se tosiasia, että prostituoituina pidettävien naisten olemassaoloa ei voida maailmasta poistaa laillisin eikä laittomin keinoin. Tästä on osoituksena alussa selostettu nykyaikaisen prostituution vuosisatainen historia.
Suomessa joukko feministejä ja tasa-arvonaisia sekä mm. peruspalveluministeri Eva Biaudet ryhtyivät kevään 2003 aikana julkisesti kauhistelemaan seksin ostamisen sallimista. Myös eräät muut naisvirkamiehet kuten valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä ja neuvotteleva virkamies Leila Räsänen ovat esittäneet julkisuudessa kannanottoja, joiden seurauksena kansalaisten vähemmistöä edustava ns. "julkinen mielipide" on ohjautunut täysin väärään suuntaan asiassa. Myös oikeusministeriössä taivuttiin perustamaan uusi työryhmä asiaa selvittämään. Tähän uuteen työryhmään nimitettiin edellä mainitut Päivi Hirvelä ja Leila Räsänen. Hirvelän kanta oli jo ennakkoon tiedossa joten hänet olisi pitänyt jäävätä ja Räsäsen olisi tullut antaa askarrella edelleen vain ihmiskauppakysymysten parissa.
Mainitun uuden työryhmän 9:stä jäsenestä 5 (Hirvelä ja Räsänen mukaan lukien) on kannattanut ostamisen kriminalisointia ja 4 jäsentä sitä vastustanut. Jälkimmäiset vähemmistöön jäänet työryhmän jäsenet perustelivat kantaansa aivan oikein todetessaan: "Kun otetaan huomioon ehdotetut lukuisat ihmiskaupan ja parituksen vastaiset toimet sekä joitain tilanteita koskevat seksuaalipalvelujen ostamisen kiellot, ei ole ilmeistä, että näiden lisäksi tarvittaisiin erillistä rangaistussäännöstä seksuaalipalvelujen ostamisesta". Vähemmistön oikealla ja järkevällä kannalla on ollut mm. työryhmän puheenjohtaja lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt. Työryhmän enemmistönkin on täytynyt ymmärtää, ettei seksipalvelun vapaaehtoisessa kaupassa voi edes teoriassa olla kysymys toisen ihmisen väkivaltaisesta alistamisesta ihmiskaupan kohteeksi. Ostajan mieleen tuskin voisi tulisi halua ostaa riesakseen ja ylläpidettäväkseen toista ihmistä. Hänelle riittää vain tuon toisen ihmisen tuottaman palvelun ostaminen.
5. Naisasialiikkeen aktiivisuudesta
Edellä mainitut feministit ja tasa-arvonaiset ovat kannanotoillaan onnistuneet luomaan virheellistä mielikuvaa, jonka mukaan ihmiskauppa ja seksuaalipalvelujen ostaminen tarkoittaa samaa asiaa ja että Suomessa harjoitetaan ihmiskauppaa, johon sisältyy seksuaalipalvelujen ostamista! Tämän vuoksi asia tulee hoitaa ulkomaalaislain muuttamisen ja siihen liittyvän muun lainsäädännön muuttamisen yhteydessä. Naisasialiikkeen edustajat ovat myös selvästi tuoneet julki, että seksuaalisen käyttäytymisen muutkin aspektit otetaan lähiaikoina tarkasteluun, mikä merkitsee sitä, että lisää kieltoja ja rajoituksia on odotettavissa, mikäli mihinkään tehokkaisiin ja järkeviin vastatoimiin ei ryhdytä.
Tosiasiassa Suomessa ei ole olemassa ihmiskauppaa laisinkaan, koska vapaaehtoinen seksuaalipalvelujen kauppa ei ole ihmiskauppaa YK:n eikä minkään muunkaan kansainvälisen ihmisoikeusorganisaation määritelmien mukaan. Suomen kansaa ja päättäjiä on onnistuttu johtamaan harhaan ja eduskuntaa ollaan johdattamassa säätämään lakia, jonka säätämiselle ei ole perusteita ja jonka noudattamisen valvominen olisi mahdotonta ja täytäntöönpano kyseenlaista kaikkien Suomessa oleskelevien kansalaisten ihmisoikeuksien kannalta. Eräät arvostetut kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovatkin ilmaisseet huolestumisensa Suomessa tapahtuvan kehityksen suhteen ja lausuneet varoituksen sanoja Suomessa vireillä olevien ihmisoikeuksia koskevien rajoittamispyrkimysten sekä yksityisyyden suojan loukkaamispyrkimysten suhteen.
Edellä mainittu Leila Räsänen on mm. halunnut sysätä vastuun prostituutiosta ostajille toteamalla: "Ostaja viime kädessä rahoittaa ja ylläpitää prostituutiomarkkinat." Väite on järjetön ja paikkansapitämätön. Prostituutiomarkkinoilla vallitsevat yleiset markkinasäännöt, eikä ostajia voi syyttää prostituutiomarkkinoiden olemassaolosta tai ylläpitämisestä. Ellei tarjontaa olisi ei olisi ostajiakaan. Vasta markkinat avaavat mahdollisuuden ostamiseen eikä päinvastoin. Tämän vuoksi naiset taikka miehet, jotka haluavat vapaaehtoisesti myydä seksuaalipalveluja tulevat aina olemaan markkinoilla omaehtoisesti ja toivovat löytävänsä tarjoamilleen palveluille ostajia. Kysymys on niin yksinkertaisesta asiasta kuin palvelun tarjoamisesta ja sen ostamisesta.
Lisäksi Räsäsen mielestä seksuaalipalvelujen myyminen heikentää prostituoidun terveyttä, lisää tartuntatautien riskiä ja päihdyttävien aineiden käyttöä sekä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia. Näistä negatiivisia seuraamuksista saattavat kärsiä myös monissa muissa ammateissa toimivat henkilöt kuten laboratoriotyöntekijät, terveydenhoitajat, hierojat, maalarit, muurarit, siivoojat, sukeltajat, nuohoojat, sekä hammas-, eläin- taikka muut lääkärit. Kukaan ei ole vielä sentään keksinyt ruveta syyttämään em. ammatinharjoittajien tarjoamia palveluja ostavia henkilöitä siitä, että he aiheuttavat em. ammatinharjoittajille työperäisiä sairauksia ja riskejä. Mm. lääkäreiden on todettu käyttävän huomattavan suuria määriä alkoholia työn aiheuttamien mielenterveydellisten ongelmien poistamiseen. Myös itsemurhatilastot ovat lääkäreiden osalta synkemmät kuin muissa ammateissa.
6. Oikeudesta vapaaehtoiseen seksiin
Nyky-yhteiskunnassa kaikilla kansalaisilla on oikeus tiettyihin perusoikeuksiin ja henkilökohtaisiin vapauksiin. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti antaa seksipalveluja toisen henkilön tarpeiden tyydyttämiseksi hänellä on oltava siihen oikeus. Ainoa rajoitus on se, ettei hän tätä oikeutta käyttäessään saa loukata tai kaventaa kenenkään toisen henkilön oikeutta. Kahden ihmisen välinen vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen ei ole kummankaan osapuolen hyväksikäyttöä eikä missään tapauksessa ihmiskauppaa tai muutakaan kauppaa, vaikka jompikumpi antaisin toiselle raha- tai, muun lahjan taikka jonkin taloudellisen etuuden.
"Naisen alistaminen" on eräs virheellinen ja yksipuolinen termi, jota on käytetty perusteena ostamisen kriminalisoinnille. Samalla tavoin pitäisi puhua "miehen alistamisesta" taikka miehen taloudellisesta hyväksikäytöstä. Kaikkihan siitä maksavat, kysymys on vain miten. Mikäli seksin ostaminen kriminalisoitaisiin tulisi mm. seuraavat asiat voida täsmällisemmin määritellä
- Miten määritellään seksuaalipalvelu?
- Katsotaanko keskustelu naisen tai miehen kanssa mahdollisesta palvelun ostamisesta kielletyksi?
- Onko prostituutio sama asia kuin seksuaalipalvelun tarjoaminen?
- Mitä ymmärretään ravintolassa tai muussa yleisessä paikassa harjoitettavalla prostituutiolla?
- Mikä teko tai suoritus on riittävä osoitus ostoaikeista. Katsotaanko riittäväksi esim. fyysinen koskettelu tai avujen ja taitojen kuvailu?
- Millä edellytyksillä henkilö katsotaan myyjäksi?
- Millä edellytyksillä henkilö katsotaan ostajaksi?
- Millaista asiakassuhdetta edellytetään? (nainen/mies, nainen/nainen, mies/mies, mies/nainen)
- Missä vaiheessa ostotapahtuma katsottaisiin toteutuneeksi? Riittäisikö esim. lupaus tai ns. suullinen välipuhe?
- Maksettavan vastikkeen laatu. Katsottaisiinko esim. ravintolatarjoilu, lahjaesine, kukkakimppu, tms. riittäväksi vastikkeeksi?
- Tulisiko ostoa harkitsevan voida varmistua siitä, että seksuaalipalvelun tarjoaja toimii vapaaehtoisesti?
- Missä vaiheessa ja millä viranomaisella olisi oikeus/velvollisuus puuttua aiottuun ostotapahtumaan sen estämiseksi?
7. Prostituutioepäilyistä rajatarkastuksissa
Rajatarkastajat käännyttävät ulkomaalaislain nojalla vuosittain satoja ulkomaalaisia naisia epäillen heidän tulevan myymään seksipalveluja Suomeen. Epäilyille ei useimmissa tapauksissa ole voitu esittää lain edellyttämiä perusteita. Käytäntö tulisi uuden lain myötä jatkumaan entisen kaltaisena ja työllistämään rajavartijoita edelleen.
Nykyinen ulkomaalaislain määräys kuuluu seuraavasti:
6 luku. Maahantulon estäminen ja maasta poistaminen
37 §. (22.4.1999/537) Käännyttämisen perusteet.
Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos:
""..
4) hänen voidaan perustellusti epäillä hankkivan tuloja epärehellisin keinoin tai myyvän seksuaalipalveluja
Ennen kuin ulkomaalaista voidaan edes epäillä seksuaalipalvelujen myymisestä, epäilylle tulee voida näyttää olevan perusteltu syy. Ministeriön ohjeen mukaan arviota käännyttämisen perusteen olemassaolosta ei tulisi tehdä esim. ulkomaalaisen henkilön ulkoisen olemuksen perusteella. Seksuaalipalvelujen myymistä koskevan arvion tulee perustua tosiasiallisiin tietoihin kuten esim. myynnin tai myyntitarkoituksen osoittavaan kirjanpitoaineistoon tai asiakasrekisteriin. Luvallisesti tapahtuva esiintymis- tai muu vastaava toiminta ns. viihderavintoloissa tai striptease-baareissa ei ole nyt puheena olevan lainkohdan tarkoittamaa seksuaalipalvelujen myymistä. Useat Suomeen tulleet ja täällä oleskelleet venäläiset, latvialaiset ja virolaiset naishenkilöt ovat kertoneet joutuneensa eri tilanteissa mm. ravintoloissa ja muissa yleisissä tiloissa oleskellessaan, aiheettomasti epäillyiksi paitsi prostituutiosta myös varattomuudesta sekä rikollisista tarkoitusperistä. Hotellissa asuessaan ja ravintolassa oleskellessaan heillä on kuitenkin lain mukaan samat oikeudet kuin suomalaisilla tai minkä tahansa muun maan kansalaisilla ja näin ollen mm. oikeus keskustella ja seurustella muiden ravintola-asiakkaiden kanssa riippumatta siitä ovatko nämä nais- tai miespuolisia.
Rajatarkastajien käyttäytyminen on ollut monissa tapauksissa asiatonta ja loukkaavaa. Kohtelu on loukannut monia maahan laillisesti saapuneita naisia ja heidän oikeuksiaan, minkä vuoksi eri oikeusasteissa on runsaasti käännytyspäätöksiä koskevia valituksia sekä kanteluita virkamiesten virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Tiedossa ei ole toistaiseksi yhtään tapausta, jossa miespuolinen prostituoiduksi epäilty olisi käännytetty. Vain tässä suhteessa miehet ovat vielä saaneet paremman kohtelun kuin naiset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.