Olen parikymppinen tyttö ja asun yhdessä hiukan vanhemman poikaystäväni kanssa. Seksi on hyvää, mutta sitä on liian harvoin - molempien mielestä.
Meitä vaivaa jonkinlainen aloitekyvyttömyys ja ylenpalttinen häveliäisyys.
Esimerkki: katsomme joskus yhdessä pornoa ja nautimme siitä, mutta kammoan tilannetta jossa jäisin kiinni yksin pornon katselusta (tai masturboinnista). Sama koskee poikaystävääni, koneen sivuhistoria tyhjentyy yllättävän usein kun olen parin päivän reissussa, vaikka en mitenkään runkkaamista ja pornoa tuomitse.
Samanlainen häpeä vaivaa ainakin minua aloitteen tekemisessä: vaikka haluaisin, en uskalla alkaa halia yhtäkkiä vaikka telkkaria katsellessa, vaan seksi jää yleensä pimeään peiton alle ennen nukkumaanmenoa. Alkoholi poistaa estot ja kahdenkeskiset iltakaljat päättyvät aina hyvään seksiin. Juhlimme yleensä erillämme ja kun olen krapulassa, päivä kuluu yleensä sängyssä. Mutta ei mun maksani jaksa tällaisen takia tissuttelua.
Mitä hittoa tälle voi tehdä? Tuntuu turhalta kummankin elää puutteessa kun ei kumpikaan uskalla tehdä aloitetta ja häpeää ihan turhia asioita. Olemme olleet yhdessäkin vuosia ja suhde on kunnossa ja luottamus toimii, mutta seksipuolella vaivaa tällainen ihme häveliäisyys.
Eikä mua ole edes kasvatettu niin että seksuaaliset asiat olisi mitenkään likaisia.
Meitä vaivaa jonkinlainen aloitekyvyttömyys ja ylenpalttinen häveliäisyys.
Esimerkki: katsomme joskus yhdessä pornoa ja nautimme siitä, mutta kammoan tilannetta jossa jäisin kiinni yksin pornon katselusta (tai masturboinnista). Sama koskee poikaystävääni, koneen sivuhistoria tyhjentyy yllättävän usein kun olen parin päivän reissussa, vaikka en mitenkään runkkaamista ja pornoa tuomitse.
Samanlainen häpeä vaivaa ainakin minua aloitteen tekemisessä: vaikka haluaisin, en uskalla alkaa halia yhtäkkiä vaikka telkkaria katsellessa, vaan seksi jää yleensä pimeään peiton alle ennen nukkumaanmenoa. Alkoholi poistaa estot ja kahdenkeskiset iltakaljat päättyvät aina hyvään seksiin. Juhlimme yleensä erillämme ja kun olen krapulassa, päivä kuluu yleensä sängyssä. Mutta ei mun maksani jaksa tällaisen takia tissuttelua.
Mitä hittoa tälle voi tehdä? Tuntuu turhalta kummankin elää puutteessa kun ei kumpikaan uskalla tehdä aloitetta ja häpeää ihan turhia asioita. Olemme olleet yhdessäkin vuosia ja suhde on kunnossa ja luottamus toimii, mutta seksipuolella vaivaa tällainen ihme häveliäisyys.
Eikä mua ole edes kasvatettu niin että seksuaaliset asiat olisi mitenkään likaisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samanlaisia oltiin myös me parikymppisinä vaimon kanssa, häveliäisyys oli iso este vaikka himot hyrräsivät...
Nykyään meillä parisuhde on aivan älytöntä himostelua ja pornoilua. Tokihan seestyneitä jaksoja hetkittäin syystä jos toisesta on mutta yleensä harrastamme seksiä kaikilla variaatioilla keskimäärin n.10 kertaa viikossa...
Eli vinkkinä: Jutelkaa paljon kaikista asioista, olkaa rehellisiä toisillenne, uskaltakaa olla omia itsejänne, häveliäisyys hiiteen, estot hiiteen, masturboikaa yhdessä, katsokaa pornoleffoja yhdessä, menkää yhdessä vaikka seksichattiin puhumaan tuhmia;) , pyllistele ja keimaile näkyvästi, Lukekaa yhdessä seksipalstoja ja seksuaalifantasia paljastuksia, yllätä partnerisi, leikkikää vaikka roolileikkejä, ole utelias, paljastakaa intohimojanne ja fantasioita toisillenne, olkaa avoimia, opettele tuntemaan partnerisi anatomiaa ja herkkiä pisteitä, keskity itseesi äijät osaa kyllä olla kiihottuneita luonnostaan :) , kosketelkaa toisianne, hellikää toisianne 1000 muuta... Luottamusta ei saa koskaan pettää, sitä on äärettömän vaikea voittaa takaisin.
Sopivassa mielentilassa tai huppelissa voitte vaikka leikkiä roolipeliä tilanteessa jossa sinä masturboit kiimaisena ja jätkäsi "mukamas" katsoo ovenraosta ja tulee kuumana leikkeihisi mukaan... Vaihtakaa rooleja vuorotellen, se voisi olla aika terapeuttinen ja kiihottava kokemus molemmille loppujenlopuksi.
Tässä oli tällaisia "ideoita", muilla voi olla parempia.
Siis ei voi olla noin uusavuttomia? Kyllä nyt pientä pervoilua pitää suhteessa olla, eihän siitä muuten mitään tule! Ei muutako pääkylmänä ja kättä polvelle! Kyllä se ajanmyötä lähtee, usko pois. Itse olin samassa jamassa.