Minua on jo vuosia riivannut eläimellinen intohimo erästä miestä kohtaan, jonka tunteet minua kohtaan ovat vielä vuosienkin jälkeen negatiivisia, eräästä loukkauksesta johtuen. Minulla on hänestä intensiivisiä, raa'an eroottisia kuvitelmia, joiden aikana kaikki voima katoaa kehostani ja silmissä sumenee. Ajattelen ja kaipaan häntä jatkuvasti, ei päivänkään taukoa. En voi tehdä mitään, sillä kerran aiemmin kun toimin intohimoni ohjaamana, tuhosi syntynyt parisuhde elämäni täysin, jouduin pohjamutiakin alemmas. Pelkään että historia toistaa itseään. Pääsenkö koskaan hänestä yli? Voivatko hänen vihan sävyttämät tunteensa minua kohtaan sisältää edes pikkuriikkisen rakkautta, onko vihan ja rakkauden välinen raja oikeasti häilyvä? En voi tehdä mitään, mutta en myöskään ymmärrä kuinka voisin elää tällaisen äärettömän kaipuun kanssa koko elämäni loppuun asti. Miksi elämän pitää olla näin vaikeaa!
Intohimon riivaamana
jo vuosia
2782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sivuaa aika paljon minun tunteita. Sama tilanne, tuntenut vuosia piinaavaa intohimoa erästä miestä kohtaan, se on tehnyt minusta sairaan...tosin olen saanut nuo tunteet hyvin peitettyä.
Ja tarkoitan sairaalla sitä, että ajatukset ovat vain hänessä, palan halusta ja olen niin kipeä kaipauksesta. Muut ei merkitse mitään..
Mutta en halua suhdetta, koska tiedän sen tuhoavan minut, tunnen itseni..en kestäisi hänen laistaan henkilöä kumppanina.
MUtta miksi tämä piina ei lopu? Vaikka tiedän kaiken olevan mahdotonta..? Olen jopa itselleni vihainen,koitan lopettaa tunteet kaikin keinoin. Joten melkoisen sama tilanne..ja saisin hänet, jos haluaisin. Mutta mies ei kylläkään vihaa minua, tai en ainakaan usko niin. Elämään taitaa kuulua kaikenlaisia suhteita, jopa mahdottomia..
on todella vaikea sietää. Miksiköhän meillä on tällaisia tunteita? Voisiko se johtua jostain feromoneista? Niin käsittämätöntä, kun tunteet eivät haalene miksikään vaikka tämä mies on 8 vuoden ajan loukannut minua yhä uudestaan ja uudestaan paljon pahemmin kuin minä aikoinaan häntä. Kun järki sanoo, ettei niin pitkävihaisen ihmisen kanssa voisi elää, miksi se ei kertakaikkiaan auta?!! Loukkaus, jota häntä kohtaan tein, oli se että hylkäsin hänen seurusteluhalunsa, kuinka ironista onkaan että sen jälkeen olen halunnut häntä päivät, yöt, kesät, talvet. Jopa se syy, miksi hänet hylkäsin on nykyään minusta hyvin tavoiteltava luonteenpiirre, vaikka järki sanookin että tuo piirre on vähintäänkin kyseenalainen.
Hän tulee ilmeisesti aina olemaan osa minua, vaikka pystynkin rakastumaan toisiinkin, mutta en sillä tavalla, en niin palavasti kuitenkaan.