Hei! Meillä on oikein kivat lestadiolaiset naapurit ja olemme päivittäin tekemisissä. Tahtoisin vain kysyä, mikä on tämä vl-piirien kyläilykulttuuri aina seurojen jälkeen. Tuntuu, että naapurit ovat menossa aina jonnekin su-iltaisin. Pitkiä päiviä on töissä ja lapset hoidossa, joten ihmettelen, miten he jaksavat vielä kylässäkin istua yömyöhään seurojen jälkeen.
Onko iltakylä siis jokin "jälkisaarna" tms. uskonnollinen velvollisuus käydä hoitamassa uskonelämää vertaisseurassa. Vai onko se vain yleinen tapa, johon kaikki ottavat osaa omasta halustaan. Onko täällä ylipäätään joku vl, joka ei käy iltakylissä.
En ole hakemassa itselleni tappelukaveria enkä halua nostattaa mitään "kakkakeskustelua" tästäkin aiheesta. Ehkä siis parempi, että pelkät vl:t vastaavat minulle. Ohitan automaattisesti kaikki räksytykset.
Onko iltakylä siis jokin "jälkisaarna" tms. uskonnollinen velvollisuus käydä hoitamassa uskonelämää vertaisseurassa. Vai onko se vain yleinen tapa, johon kaikki ottavat osaa omasta halustaan. Onko täällä ylipäätään joku vl, joka ei käy iltakylissä.
En ole hakemassa itselleni tappelukaveria enkä halua nostattaa mitään "kakkakeskustelua" tästäkin aiheesta. Ehkä siis parempi, että pelkät vl:t vastaavat minulle. Ohitan automaattisesti kaikki räksytykset.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyläilystä, kun siellä näkee kerran viikossa kaikki tutut. Joskus kotipaikkakunnan seuroihin voi tulla tuttuja toiselta paikkakunnalta, joten on mukava pyytää heidät kylään seurojen päätyttyä.
Tapaan ei liity mitään hengellistä, eikä sitä kaikki vl:t harrasta. Se ei ole mikään velvollisuus. Minusta tapa on hyvä, sillä nykyajan kiireiset uraihmiset eivät juuri ehdi kyläilemään muulloin.
En ole itse vl. Olen kuitenkin syntynyt ja kasvanut vl-perheessä, joten tunnen "tavat". Sunnuntai-illan "iltakylä" oli lapsuudessani viikon kohokohta. Seuroissakin jaksoi istua vain sen vuoksi, että pääsi sen jälkeen kylään.
Vaimoni ei ole vl-perheestä emmekä ole kovinkaan hengellisiä ihmisiä, kyläilemme ystäviemme luona silti usein iltaisin. Ei ole haitannut työntekoa tähän asti. Yleensäkin turha niuhottaminen kyläilyajoista sun muista, sekä naapurien menemisten kyttääminen on minusta paljon oudompaa.
Juu ei mulla olekaan mitään iltakyläilyä vastaan. Eikä kylät todellakaan häiritse meitä millään tavalla, olemmepa joskus itsekin istuneet iltakahvilla naapureidemme ja joidenkin heidän uskonystävien seurassa. Ja mukavaa on ollut! Tiedän itsekin vl-suvun kasvattina paljon liikkeestä, mutta toi kyläilyperinne on vasta nyt tullut tutuksi, kun olen seurannut sitä vierestä.
Ihmettelin vaan, kuinka jotkut ihmiset jaksavat noin systemaattisesti käydä kerran viikossa kyläilemässä, kun itsellä ei tunnu olevan aikaa mihinkään. Tosin huomaan sen, että noissa vl-perheissä aikataulut ja muut käytännön asiat tuppaavat rullaamaan muutenkin joustavammin kuin meidän "helpolla päässeiden" yksi- ja kaksilapsisten perheiden lapsilla.
ottaa tirsat aina töitten jälkeen että ne jaksaa. Kysymällähän se selviää.
"Pitkiä päiviä on töissä ja lapset hoidossa, joten ihmettelen, miten he jaksavat vielä kylässäkin istua yömyöhään seurojen jälkeen. "
tirsat= pienet päivänokoset= lyhyet päiväunet.
meillä on hyviä ystäviä , ihan valtavasti.Kyläkutsuja on jonossa ja pinossa, niin heille , kuin meille. Aina ei jaksa, eikä ehdi ja kun esim. minä teen yötyötä enimmäkseen asettaa se omat rajansa ,niin pyhälle, kuin arjelle.Mutta heti , kun on mahdollista , otetaan vieraita vastaan tai mennään itse verailulle, tottakai.Ei siinä sen kummempaa.
mutta SRK päätti 80-luvulla, että "jatkot" on maailmanhenkinen sana, ja sen käyttäminen on syntiä. Oli ihan normaalia puhua seurojen jatkoista, mutta sitten yhtäkkiä sana kiellettiin syntisenä. Tilalle keksittiin keinotekoiselta edelleen kuulostava "iltakylä", jolla nimellä seurojen jatkot nykyään siis tunnetaan.
Nuoret vanhemmat haluavat enemmän kyläillä ja jaksavatkin, hehän ovat nuoria.