Mihin ammatteihin humanistisesta tiedekunnasta, esim. kansatieteestä, voi päästä?
mitä humanisteista "tulee"?
kökkötraktori
161999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Humanistisia oppiaineita on toki paljon muitakin kuin tuo kansatiede. Mutta, tutkimuskohden siis on humanistisissa oppiaineissa ihminen ja eritoten ihmisen aikaansaannokset, etupäässä kulttuuri (sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä pitäen sisällään siten myös mm. taiteen tutkimuksen) jne. Humanistiset oppiaineet antavat siten oman spesiaalialansa tietouden ohella paljon yleistietoa ja ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen toiminnasta maailmassa. Hieman ehkä paradoksaalisesti ja toki osittan kieli poskella: humanistit ovat spesialistigeneralisteja. ;)
Suuri osa humanistisia oppiaineta opiskelleista taitaa työskennellä tavalla tai toisella opetuksen parissa; hieman yleisemmin sanottuna sivistystössä. Myös sivuaineet varmasti vaikuttavat paljon valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen: sitä voi opiskella sivuaineena vaikka biologiaa jos siltä tuntuu.
Ja muualla maailmassa on ihan yleistä että humanistisia aineita opiskelleita löytyy myös paljon yksityisen yritysmaailman puolelta, Suomessa taitaa olla tässä kohdassa vielä tekemistä. Varmasti kansatieteilijä voisi toimia esimerkiksi yrityksen kansainvälistymisasioiden parissa, esim. konsulttina/kouluttajana sen suhteen miten suomalainen työntekijä sopeutuu johonkin ulkomailla sijaitsevaan toimipisteeseen ja ko. maassa vallitseviin kulttuurioloihin. Esim. näin.
Voit selailla eri yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluiden sivuja tai yliopistojen humanististen tiedekuntien opinto-oppaita, niistä yleensä löytyy ainakin jonkinlaista osviittaa siihen millaisissa ammateissa humanistisia aineita opiskelleet toimivat.
Jyväskylän yliopiston etnologin (kansatieteen) nettisivuilla oli oheista tietoa:
Etnologia soveltuu esimerkiksi museoalalle, kulttuuri- ja tutkimustyöhön, julkisen sanan palvelukseen ja opettajiksi aikoville. Työtehtäviä löytyy myös erilaisten seurojen, järjestöjen ja yhdistysten organisaatioissa. Kulttuuriantropologiaa taas kannattaa opiskella jos haluaa esimerkiksi kansainvälisiin tehtäviin: kehitysyhteis- ja pakolaistyöhön, opettajiksi ja tutkimusaloille tähtääville. Folkloristina olet valmis mm. toimittajaksi, opettajaksi tai tiedottajaksi sivuaineyhdistelmästä riippuen.
Ei mihinkään. Suomi on ainoastaan teknokraattien maa. Humanistisia aloja opiskelemalla päädyt vain Anttilan kassaksi tai työttömyyskortistoon. Humanistiset tieteet pitäisi sen vuoksi lakkauttaa ja opettaa väestö insinööreiksi ja sotilailaiksi. Muilla ammateilla ei ole Suomessa arvoa.
Paavo L
Olet Paavo hauska mies. Oikeita kansatieteilijän aarrearkkuja olette te kaikki Suomen Paavot ahdasmielisyydessänne.
Paavo on oikeassa.
Valmistuin suurin odotuksin humanistisesta vuonna 1997, pääaineena kielet, vapaita opintoja hurjasti, yhteisopintoviikkomäärä yli 200.
Ja edelleen olen töissä kaupan neuvonnassa, koska palkat, mitä minulle 'papereita vastaavista' töistä tarjotaan ovat huomattavasti alempia kuin mitä nyt saan ilta-ja viikonloppulisillä.
Viimeisimmän tarjotun kääntäjän paikan liksa olisi ollut 1500 euroa kuukaudessa.
Hain tänä vuonna uudelleen opiskelemaan, tällä kertaa sekä ammattikorkeakouluun että valtiotieteelliseen. Humanistisesta ei ainakaan nainen pääse helpolla koulutustaan vastaaviin töihin. Niitä tekevät merkonomit tai tradenomit. En suosittele. Opettajaksi pitäisi auskultoida, mutta millä rahalla olet ilman töitä ja opetat ilmaiseksi?
Myönnetään, seuraava on ehkä hieman otsa rypyssä kirjoitettu, mutta pakko silti kommentoida.
Eli jos nyt sinä ja ehkä jokunen muu humanistisia aineita opiskellut on Paavon (ja omasi) kuvauksen kaltaisessa tilanteessa, niin paha siitä on lähteä vielä mitään yleistyksiä tekemään.
Ja sitten minusta sopii kysyä miksi ihmeessä 1500 e/kk ei riitä sinulle? Hmm... itselleni tuollainen kk-palkka olisi hyvinkin riittävä, etenkin jos saisin tehdä työtä josta oikeasti ja todella itse pidän. Tässä suhteessa olen toki idealisti, myönnän. Ja myönnetään että minulla ei ole lapsia (enkä hanki), ei asuntolainaa, enkä asu pääkaupunkiseudulla (enkä muuta, en edes työn perässä).
Auskultointi: jos kerran nyt olet ilta- ja viikonlopputöissä ja saat siitä palkkaa, niin mikä ihme sinua estää auskultoimasta?
...itse olen raskaassa mielenkiinnottomassa työssä, jota inhoan ja saan siitä 1600 euroa kuussa, olen kouluni käynyt ja ammattilainen.. nyt olen menossa uutta opiskelemaan ja aloitan puhtaalta pöydältä ja VARMASTI olen valmis menemään tuommosella 1500:lla töihin jos saan tehdä sitä, mistä pidän!! Ja mikä oikeasti kiinnostaa!!
En ymmärrä miksi pitäisi suostua tulojen laskuun vain siksi, että saisi koulutustaan vastaavaa työtä. Siinä ei ole mitään järkeä.
Käännöspaikka olisi ollut määräaikainen, joten en uskaltanut laskea sen varaan kuitenkaan. Jos en olisikaan saanut sen jälkeen uutta paikkaa, olisin ollut pahassa jamassa.
Kaupan alalla iltavuorot alkavat kuitenkin jo klo 13, joten koulupäivä ei ole vielä silloin ohi.
Miespuolinen kaverini samalla koulutustaustalla on ihan samassa jamassa, palvelualalla vakinaisessa työsuhteessa. Suurin osa kurssikavereistani on sijoittunut kaupan alalle tai melkein suorittaviin toimistotehtäviin.
Tällä hetkellä tarjolla om määräaikaisuuksia, projekteja ja sijaisuuksia. Ei sellaisten varaan voi laskea. Pahin työtarjous oli tällainen:
Olisit ensin kaksi viikkoa töissä tämän projektin ajan. Sitten seuraava alkaisi kolmen viikon kuluttua ja kestäisi kaksi kuukautta. Kuukauden päästä siitä alkaa ehkä yksi muutaman viikon projekti. Ymmärräthän sinä että emme voi taloudellisista syistä sitoutua palkkaamaan sinua kokoaikaisesti?
Entäs sitten työntekijä? Katoavatko ne menot aina väliajoiksi?
Lapsi pitää kuitenkin elättää, eikä voi tehdä ihan omalaatuisia ratkaisuja. Mies on samalta alalta mutta tekee 8-16 päivää melkein koulutustaan vastaavassa työssä. Hänellä on itse asiassa huonompi palkka kuin minulla.
Pätkätyöt ovat ajan (kieltämättä inhottava) ilmiö.
Pätkätöitä on eniten naisvaltaisilla aloilla, ja naisille tarjotaan eniten pätkätöitä.
Työhaastatteluissa kysytään poikkeuksetta perheen perustamissuunnitelmia, vaikka moisen pitäisi olla kiellettyä.
Kannattaisi muistaa, että urakehitys aloitetaan pohjalta. Eli jäämällä nyt isompipalkkaisiin töihin takaat sen, ettei urasi kääntäjänä koskaan lähde siivilleen.
Muistan, kuinka yliopiston rekryssä todettiin, ettei pidä kiivetä latvasta puuhun. Kaikki alaa sivuavakin kokemus on parempi kuin ei mitään. Alussa pitää tinkiä palkasta.
Itse tein opiskeluaikana paljon ilmaistöitä järjestöissä ja hankin vähänkään lisätaitoja antavia pikkuhommia. Ja pääsin kuin pääsinkin alaa vastaaviin hommiin. Palkkakin on noussut alun alle 2000 eurosta yli 2500 euroon.
Kaikilla ei ole samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia.
Olen itse tehnyt samanlaisen valinnan kuin se yksi kirjoittaja, joka kertoi olevansa rahan takia koulutusta vastaamattomissa töissä.
Oma avopuolisoni asustaa olosuhteiden takia 800 km päässä minusta. Jotta meillä olisi taloudellisia mahdollisuuksia puhelinmaksujen, junalippujen ja muiden yhteydenpitokulujen suhteen, en minäkään voi lähteä huonompipalkkaisiin töihin saadakseni koulutusta vastaavaa työtä.
Tämä on hauska maa. Töistä, joihin ei vaadita mitään koulutusta, maksetaan paremmin kuin usean vuoden koulutusta vaativista töistä. Ei voi kuin ihmetellä!
Kyse on viime kädessä omasta valinnasta, ja toisaalta toki yhteiskunnallisista arvoista. Länsimainen yhteiskunta on teknokraattien yhteiskunta, harmi sinänsä. Tämä on muuten hieman outoa, sillä humanistiset oppiaineet ovat kuitenkin niitä suosituimpia aineita, näin ainakin hakijatilastojen valossa. Tosin onhan se kai sitten niin että valta on aina pienen eliitin käsissä. Suomessa tätä eliittiä edustavat mm. T&T-vuorineuvospirulaiset. Ai että kun inhoan niitä, oikein puistattaa! ;)
Mutta itse olen tehnyt valintani vain ja ainoastaan sen mukaan mikä itseäni kiinnostaa. Palkalla ei ole minulle ainakaan loppupelissä juuri mitään merkitystä, kunhan tulen jotenkin toimeen. Ja se ei minua haittaa yhtään että jostakin hommasta jota en itse edes haluaisi tehdä saa enemmän kuin minä saan työstä josta pidän. Mitä sillä on väliä jos vaikka sitten esim. trendikaupan myyjän palkka merkonomin koulutuksella on parempi kuin minun palkkani vaikkapa fil.maisteriksi valmistuneena opettajana. Ei haittaa minua yhtään, ei todellakaan yhtään. Kunhan saan omasta työstäni sitä työtä vastaavan palkan ja vielä tärkeämpää on tosiaan se, että pidän työstäni.
Minua kummastuttaa (en nyt viittaa suoraan sinuun nimim. maisteri myös) se, että valitetaan omaa palkkaa ja sitä miten joku toinen saa enemmän jostakin omasta mielestä vähempiarvoisesta työstä. Ei palkka ole todellakaan ainoa mittari (ehkä selkein, mutta ei ainoa) - paitsi ehkä teknokraattibusinesshenkisten ihmisten mielessä.
Nuori ylioppilaspoikani kyseli minulta neuvoa, kun valitsi opiskelupaikkaa.
Poikaa huoletti kovasti työllisyys ja oma mahdollinen työttömyys. Hän halusi pelata varman päälle valitessaan opiskelupaikkansa.
Hän on sivusta seurannut omien vanhempiensa elämää ja todennut että isällä on aina ollut töitä (lääkäri), mutta äidlle on harvemmin ollut omalta alalta töitä tarjolla. (FM).
Niinpä minä olen ollut perhesyistä vakituisissa työpaikoissa, vaikka sydän olisi halunnut omalle alalle. Pätkätöillä ei perhettä elätetä, vaikka mies on terveyskeskuslääkärinä.
Pojalle suosittelin mitä tahansa kaupallista tai teknistä alaa. Humanistisen tiedekunnan pyysin kiertämään pääaineopinnot mielessä kaukaa.
Sivuaineenahan sieltä voi opiskella vaikka mitä, jos mielenkiintoa riittää.
Poika haki lääkikseen ja ammattikorkeakouluun labratekniselle puolelle. Pääsi molempiin. Nyt sitten pitää päättää kumman hän ottaa vastaan.
Se on sitten pojasta kiinni. Tuntui olevan kiinnostuneempi lääkärin urasta, vaikka pitääkin muuttaa kauemmas kotoa.
Suosittelen lämpimästi, että hakeudut mitä pikimmiten akateemisen uraohjaajan tai ammativalintapsykologin juttisille.
a) Mieti, millaista työtä haluat tehdä.
b) Mitä sinun pitää tehdä, jotta tavoite voisi toteutua.
c) Mitä ovat käytännön realiteetit, joiden puitteissa on elettävä.
Voisitko esim. tavata puolisoasi tässä tilanteessa harvemmin? Tuntuu ehkä "julmalta", mutta toisaalta jos nyt uhraat elämästä pari vuotta, sinulla voi olla seuraavat 30 vuotta mielekäs työpaikka.
Jossain on fiksusti todettu, että menestys vaatii sitä, että on valmis uhraamaan sen, mitä haluaa nyt, sille mitä haluaa lopulta.
Kyse on kuitenkin aina valinnoista. Valitset vakituisen työpaikan ja turvallisuuden oman alan pätkätöiden sijaan. Voit aivan hyvin valita näin, mutta kannattaa tiedostaa valinnan seurauksen pitkällä aikavälillä: syrjäydyt alasi työmarkkinoilta kokonaan. Neljän vuoden päästä on nimittäin vaikea perustella työnantajille, miksi olet edelleen nykyisissä hommissasi.
Tee kuten minä.
Luin maisteriksi, totesin saman kuin sinä. Ei muuta kuin freelance töitä ja pätkähommia. Ei todellakaan reilua. Uudelleen kouluun, toinen maisterin tutkinto kasvatustieteistä. Nyt on kuusi ainetta ja monta erilaista aineyhdistelmää, jota voin opettaa. Ja tehdä sivubisnestä kalliisti palkattuna kouluttajana.
Alkoi ottaa sen verran rankasti päähän tuo pätkätyöhelvetti, että tällaisen ratkaisun tein, enkä ole päivääkään katunut!