olen 23v.tytteli. isäni on alkoholisti ja olen nähnyt sitä ehkä ollessani 10-11 v. hän ei pidä koskaan yhteyttä eikä laita synttärikortteja tms. eli vois jo sanoa ettei mulla ole isää ollenkaan.noh...asiaan....olen seurustellut n.3vuotta ihanan miehen kans.
ja hän tykkää käydä omilla harrastus reissuilla kavereittensa kans ja hyväksyn sen ja päästän hänet hyvillä mielin,mutta jo seuraavana päivänä saatan muuttua aivan eri ihmiseksi ->tulen vainoharhaiseksi.kyselen miksi hän ei vastaa puhelimeen tai viestiin vaikka olisin ehkä n. 10 min sitten laittanut viestiä.ja olen todella hermostunut kokoajan ja sitten taas mieli voi olla hyvä.tosi hankala selittää....mutta voiko olla mahdollista että pelkään hänen jäävän sille reissulle,koska isäkin minut hylkäsi,enkä voi uskoa että mieheni tulis takaisin...tosin taustallani on paljon huonoja seurustelusuhteita on petetty ja vannottu rakkautta ym.. aina on saanut olla varpaillaan ihmissuhteissa,silti oon aina uskaltanut luottaa ja taas on tallottu varpaille.moni olis minut jo jättänyt vainoharhaisuuteni takia.mutta hän jaksaa mua päivästä päivään.ja onneksi on jaksanut kun olen jonki verran saanut koottua itseä ku olen huomannut ettei se ukko vielä minnekkään oo lähteny eli olen saanut luottamusta...luultavasti.mutta edelleen pelkään että teen viimesen "silauksen" ja peli on lopullisesti menetetty.onko kohtalontovereita? kuulostaako siltä että syy on menneisyydessä?
ja hän tykkää käydä omilla harrastus reissuilla kavereittensa kans ja hyväksyn sen ja päästän hänet hyvillä mielin,mutta jo seuraavana päivänä saatan muuttua aivan eri ihmiseksi ->tulen vainoharhaiseksi.kyselen miksi hän ei vastaa puhelimeen tai viestiin vaikka olisin ehkä n. 10 min sitten laittanut viestiä.ja olen todella hermostunut kokoajan ja sitten taas mieli voi olla hyvä.tosi hankala selittää....mutta voiko olla mahdollista että pelkään hänen jäävän sille reissulle,koska isäkin minut hylkäsi,enkä voi uskoa että mieheni tulis takaisin...tosin taustallani on paljon huonoja seurustelusuhteita on petetty ja vannottu rakkautta ym.. aina on saanut olla varpaillaan ihmissuhteissa,silti oon aina uskaltanut luottaa ja taas on tallottu varpaille.moni olis minut jo jättänyt vainoharhaisuuteni takia.mutta hän jaksaa mua päivästä päivään.ja onneksi on jaksanut kun olen jonki verran saanut koottua itseä ku olen huomannut ettei se ukko vielä minnekkään oo lähteny eli olen saanut luottamusta...luultavasti.mutta edelleen pelkään että teen viimesen "silauksen" ja peli on lopullisesti menetetty.onko kohtalontovereita? kuulostaako siltä että syy on menneisyydessä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kuin olisi lukenut omaa tarinaa, tosin ongelmat isän kanssa ovat vähän erilaisia. Myös suhteista on huonoja kokemuksia, on petetty, jätetty, lyöty jne.. Täysi luottamuspula miehiä koskaan ja tuntuu etten löydä koskaan ketään johon voisi luottaa. Uskon vahvasti että luottamuspula johtuu menneisyydestäni. Ja tiedän kuinka raastavaa on olla vainoharhainen vaikka ei siihen aihetta olisi.
Mutta vastauksena kysymykseesi, on hyvinkin mahdollista että syy on menneisyydessä.. Se, miten siitä pääsee eroon, onkin kysymys erikseen.. : )
niin jospa täällä ois joku joka vois auttaa.mietin masennustakin koska kuulostaa niin siltä=/ toki mahdollistahan se on kun on kokenut kaikenlaista iästä huolimatta:)
on olemassa alkoholistin aikuiset lapset yhteisö, jossa saa vertaistukea.
kannattaa harkita myös terapiassa käyntiä, se voi saada solmut aukeamaan.
jo se että kerrot miehellesi että miltä tuntuu ja miksi ja mistä luulet syyn johtuvan, voi auttaa tilannetta. mutta ennenkaikkea sinun on itse hoidettava asia kuntoon. apua löytyy.
onnea matkaan.