EN KELPAA MIHINKÄÄN

Ujoja ja hiljaisiakin!
Ei lasten kanssa tarvii olla kovin sosiaalinen,riittää kun pitää kädestä,syöttää,ottaa syliin,hoivaa ja hoitaa,istuu tukena,lukee joskus..
ja kokeileppa mol.fi/avo,siellä voit kartoittaa myös taipumuksiasi.

Tai ylipäätään puutarha-ala? Jos vaan yhtään löytyy viherpeukaloa, niin suosittelen! :) Saa ihan omassa rauhassaan tehdä hommia, korkeintaan pari kollegaa, jotka näkee kahvitauolla. Sosiaalisuutta tärkeämpää alalla on juurikin tuo ammattitaito.

Jokaisesta ihmisestä on johonkin työhön, jos ei ole niin sairas, ettei kykene siihen. Että mieti siltä pohjalta. Asiasi ovat luultavasti ihan hyvin.

Jos et oikeasti halua ihmiskontakteja, mene vaikka johonkin tehtaaseen liukuhihnalle. Pääsee ilman koulutusta ja liksa on hyvä. Yks vaihtoehto on joku toimistotyö esim. kirjanpito ja tallennus, joissa saa tehdä lähes yksin hommia. Muista, että ujous yleensä ei ole este, jos ei itse tee siitä estettä. Kaikkea hyvää elämääsi!

Itsekin panikoin muutama vuosi sitten kun tuntui että kaikki kaverit ja tutut oli jo kovaa vauhtia opiskelemassa ja itse jumitti milloin pätkätöissä milloin työttömänä. Kun pääsin opiskelemaan huomasin että ryhmästämme viidesosa oli yli kolmekymppisiä ja suurin osa siinä 22-30 vuotiaita. Myös se että meillä monella on jo vähän enemmän kokemusta (työ)elämästä kuin 19-vuotiailla tuo mukavaa lisää oppitunneille. Että ei tuo 20-vuotta mikään ikäloppu ole:) Kattelet vaan vähän ympärilles ja teet omat päätökses rauhassa ja jos joku koulutus tms. kiinnostaa niin ainahan niihin hakea voi eikä kukaan pakota sua jatkamaan jos se ala ei ookkaan mitä haluat.

Entäs sihteerin työ? Siinä saisit työskennellä omissa oloissasi :)

Entäs sitten kellosepän työ? Jossain Hesan kupeessa on Kelloseppäkoulu! Kannattaa tutustua vaikka niiden nettisivuihin! Voisit sopia kellosepäksi: sinne hakee yleensä vähän vanhempiakin ihmisiä, muistaakseni aika paljon n. 25 vuotiaitakin.

Ensin voisit miettiä, että haluaisitko päästä ujoudestasi eroon vai elää sen kanssa ja etsiä ammatti joka sopii sinulle? Jos ujous on elämää rajoittava asia ja koet sen ahdistavana olisi ihan hyvä asia hakea apua ja päästä puhumaan asiantuntijan kanssa siitä miten ujoudesta pääsee eroon. Itse olin lapsena todella ujo, koulukiusattu ja pahoinvoiva. Pääsin siitä suosta ylös omin voimin eräänlaisen pohjalla koetun ahaa-kokemuksen avulla. Koen henk.koht. että elämänlaatuni on nyt 16 vuotiaana parempi, vaikka koulun kanssa olen ongelmissa.

Ujoillekkin löytyy monenlaisia ammatteja. Jos et ehdottomasti ole rajannut lukiota pois voisi myös se olla hyvä vaihtoehto sillä lukiossa monet pääsevät ujoudestaan eroon ja tutustuvat samanhenkisiin ihmisiin.

Parturi on asiakaspalvelussa töissä ja parturille onkin tärkeää jättää itsestään hyvä kuva paitsi osaamisellaan niin myös sosiaalisilla taidoillaan. Joten jos et ole valmis tähän, kannattaa miettiä muita aloja.

Suoraansanoen varsinaisiin taidealoihin ei edes kannata hakeutua sillä ne työllistävät huonosti ja niissä täytyy olla vahvaa sisäistä paloa joka saa jaksamaan työttömänä ja rahattomana.

Jotta pärjäisi "päätä vaativissa ammateissa" ei tarvitse olla mikään nero. Tekstistäsi päättelisin että olet aivan normaaliälyinen ihminen ja se riittää kyllä vallan mainiosti. Ammattikouluissa ei vielä vaadita erityistä osaamista jossain osa-alueella (vertaa esim. matemaattis-luonnontieteelliset alat yliopistotasolla).

Ei kannata myöskään rajata pois ns. "miestenhommia" sillä nykyään niin suuri osa entisistä fyysisistä tehtävistä tehdään koneilla. Tekniikan ja liikenteen alan tutkintoihin kannattaa tutustua tarkemmin sillä ne sisältävät hyvin paljon erilaista hommaa. Miten olisi laborantti, kemianteknikko, maalari, painoteknikko? Eivät vaadi kummempaa ruumilliisutta eivätkä sosiaalisuutta. Työllistävät tulevaisuudessa hyvin.

Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla tietojenkäsittelyn perustutkinto (datanomi) joka nimensämukaan painottaa tietokoneisiin. Ei vaadi sosiaalisuutta, vaan päinvastoin, itsenäistä työskentelyä.

Joku suositteli floristia, ei huono idea. Myös maatalouden saralta saattaisi löytyä jotain kiinnostavaa.

Aivan varmasti löydät oman alasi kunhan vain jaksat etsiä. Itsekkin yritän päästä haluamaani paikkaan. Onnea ammatinvalinnassa!

Meneppä osoitteseen http://www.yhteishaku.fi
Sieltä löydät useamman lapin läänin oppilaitoksen yhteystiedot.

En tiedä mistä päin olet mutta ikää sulla on sen verran että muutto muualle vois tehdä hyvää. Lappi, siis oikea Lappi on sinunkaltaisten ihmisten paikka. Käväse esim. sakk:n sivuilla, koulu on Inarissa, tosi mukava oppilaitos. Ihmiset on ihmisiä eikä ole turhaa pätemistä ja hötkyilyä! Linjojakin löytyy aika erikoisia.

itsekin olen 21 vuotias vailla ammattia.olisi kiva jutella enemmän jos laittaisit mailia osotteeseen [email protected]

Hei sinulle!

Minun mielstäni olet hyvin nuori vielä.. Itse olen 28 vuotias, kahden lapsen äiti joka vielä etsii itseään.. Kaikki asiat muuten kunnossa mutta sitä toiveammattia ei löydy.. Tai ei sen tarttis olla ees toiveammatti vaan sellainen mitä pystyisin tekemään. Olen nimittäin kouluttautunut sairaanhoitajaksi mutta se on niin vastuullinen ala etten pysty sitä tekemään. En sen takia etten osaisi vaan itte olen niin mahdoton stressaaja kaikesta että menen aivan lukkoon.. Välill tuntuukin että eikö minusta ole kun tehtaalle mutterin pyörittäjäksi ja silti haluaisin jotain enemmän.. Kohta ois kouluun hakujen aika ja stressi on jo siitä että mihin hakisi.. Huoh.. Ei yhtään tiiä mitä tekisi..

mulla oli joskus just samanlainen fiilis ja ennen amkk:taki tuntu että ei musta oo mihinkän ammattiin ym. mutta hain sitte kuitenki ja pääsin tosi hyvin pistein. Koti oli hankala jättää, mutta muutto tapahtui nopeasti.. koulussa en tuntenu ketään mutta nyt mulla on siellä iso kaveri piiri, vain puolen vuoden jälkeen. en ois ikinä pystyny kuvittelemaan puol vuotta sitte että eläisin nyt näin. en oo ikinä ollu mikään sosiaalinen tyyppi, mutta itsetunto noussu aivan uskomattoman paljon.
Haet vaan johki puolelle ja kokeilet, kaikki lutviutuu kokeilemalla...

Kultasepäksi voi opiskella ympäri suomea, ja työ on pääasiassa tarkkaa käden työtä, hieman taiteellistakin (ei kuitenkaan vaadita mitään ihmeellistä) , eikä olla oikeastaan paljon muualla kuin verstaalla/pajalla tms. tekemässä ja suunnittelemassa tuotteita. Jos ei tykkää vaan istua paikallaan ja näprätä koruja, niin samantapainen ammatti on hopeaseppä, jossa hieman liikutaan työpisteeltä toiselle :)
Yrittäjäksi on mahdollisuus ryhtyä.

Hei,
olen itse 19 1/2v ja olen usein miettinyt samaa kuin sinä. Olen tosin käynyt lukion, koska siitä sai lisää miettimisaikaa, mutta eipä sekään avannut silmiäni. Olen aina ollut ujo; ennen minua vaivasi jos kukaan ei puhunut mitään, mutta vähitellen opin hyväksymään hiljaisuuden enkä nyt välttämättä edes huomaa sitä. Mutta sehän ei varsinaisesti auta ujouteen tai tee minusta puheliasta. Niinpä minulle olikin erittäin suuri askel toteuttaa pitkäaikainen unelmani: lähteä aupairiksi Ranskaan. En voi vieläkään sanoa olevani erityisen puhelias, mutta perheen isä on mahtava kuuntelija ja osaa esittää oikeat kysymykset, ja tämän myötä olen oppinut suorapuheisemmaksi ja pitkäsanaisemmaksi. En edelleenkään puhu paljon vieraiden seurassa mutta en myöskään enää pelkää ihmisten reaktioita avatessani suuni. Matkani aikana tapaamani ihmiset ovat myös ehdotelleet minulle ammatteja joita voisin kokeilla. Niinpä vihjeeni sinulle on hakeutua muiden seuraan, tavata mahdollisiman paljon erilaisia ihmisiä ja sen myötä löytää itsesi. Ja jos miettii vaikka tuota parturi-kampaajan alaa, yleensä asiakas alkaa itse jutella jos kaipaa keskustelua. Ja jos ryhdyt yrittäjäksi voit vaikka avata kamaamon, jossa keskustelun sijaan kuunnellaan rauhallista taustamusiikkia... älä siis heti lannistu tiedosta ettei joku muu pärjännyt. Tsemppiä!

Hyvin tuttu tunne - riittämättömyyden tunne. Itse pelkään sosiaalisia tilanteita, asiakaspalvelu ei kauheasti siis kiinnosta, mutta asiakaspalveluakin on monenlaista. En voisi kuvitellakkaan esimerkiksi työtä ruokakaupan kassalla, mutta voisin kuvitella toimivani yrittäjänä ja välillä tekeväni asiakaspalvelua. Ehkä enemmän yrittäjänä sitä uskaltaa olla oma itsensä ja työpaikallaan kuin kotona, silloin ei asiakaspalveluhetket tunnu niin ahdistavilta.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta voi päästä eroon tai sitä voi ainakin helpottaa huomattavasti, joskus se voi olla liitännäisoireena masennuksessa johon on olemassa lääkkeitä. Älä heitä vielä pyyhettä nurkkaan unelma-ammattiesi suhteen :) Keräämällä tietoa ja taitoa itsetuntosi varmasti kohoaa.

VINKKEJÄ

1. Kysy työkkäristä, ammatinvalintapsykologilta tai ihan terveydenhuollon kautta psykologilta apua toivottomalta tuntuvaan tulevaisuuden suunnitteluun ja itsetunto-ongelmiin.

2. Kerää itsellesi paperille ylös iso lista kaikesta mikä sinua kiinnostaa, ne voivat olla ammatteja, koulutuksia, harrastuksia ja kansanopiston kursseja esimerkiksi. Mistä olet aina haaveillut? Mikä on sinusta kivaa? Minkälaisesta työskentelystä ja työtavoista pidät? Mitä sinä osaat, missä olet hyvä ja mitä taitoja kehittää. Mitä sinä et vielä osaa mutta olet aina halunnut oppia? Kukaan ei ole seppä syntyessään! Kun olet kirjannut kaiken mieleen tulevan ylös niin kirjoita ne myös tänne.

3. Kokeile rohkeasti ilmottautua vaikka kansalaisopiston jollekkin kurssille, sellaiselle joka liittyy sinua kiinnostavaan alaan, tai ihan vain mielenkiinnosta! Sen jälkeen voit miettiä josko lähtisit opiskelemaan kunnolla siihen liittyvää alaa.

Ammattivaihtoehtoja (osa samoja kuin muidenkin viesteissä)

- Ryhdy yrittäjäksi (Hae tietoa ja apua yrittäjyydestä, kuinka päästä alkuun, mitä palvelua tarjoaisit, mitä koulutusta tarvitset) Yrittäjänä voit työskennellä omaan tahtiin ja omalla tyylillä, ennen kaikkea olet oman itsesi pomo.

- Eläintenhoitaja (Eläinsuojeluyhdistys, lemmikkikaupat, hoitolat)
- Lastenhoitaja (Päiväkodit, kerhot, perheen yksityinen hoitaja, perhepäivähoitaja)
- Apuopettaja, koulunkäyntiavustaja (ala-asteilla työilmapiiri on mukava ja rento, lapset eivät ole niin hirveitä kuin ylä-asteikäiset)
- Nuorten/lasten harrastustoiminnan tai kerhon ohjaaja
- Työ kirjastossa, sairaalan tms. potilasarkistossa, muut työt toimistoissa, sihteeri.
- Postinjakaja, lajittelija
- Siivooja / siistijä (yrityksiin, kauppoihin, koteihin)
- Kirjanpitäjä
- Ompelija
- Puutarha-ala
- käsi & taideteollinen ala: korumuotoilija, hopea- & kultaseppä, tuotesuunnittelija, muotoilija, sisustussuunnittelija (yrittäjä, talopakettifirmassa tai toimistossa töissä, huonekaluliikkeet, sisustustavaraliikkeet), ompelija (sisustustuotteet, vaatteet), verhoilija, entisöijä, pintakäsittely / maalari,
- tietotekniikka, viestintä: it-alan ammattilainen (niistä on moneksi), toimistotyöntekijä, ohjelmoija, websuunnittelija, graafinen suunnittelija, kuvittaja
- Taittaja (lehtipainot, kirjan taitto, sisältyy kuvankäsittelyä ym.) luo visuaalisen ilmeen lehtiin, kirjoihin
- Valokuvaaja
- Taidemaalari
- Printti, Printtitaiteilija (painoala: tekstiilipainatukset esim paitoihin, tilaustyöt, sisustustekstiilit, mainokset ja julisteet)
- Arkkitehti, Sisustusarkkitehti
- Tutkija, biologi, kemisti, laborantti
- Kirjailija, kolumnisti, toimittaja, kriitikko (laaja skaala mistä aiheista kirjoittaa)
- Stylisti, kosmetologi, parturikampaaja

Lasten ja eläinten kanssa on siitä mukavaa että ei ole samanlaisia paineita kuin aikuisten seurassa, voi olla oma itsensä vaikka aluksi jännittää että tuleeko lasten kanssa toimeen ja osaako heitä käsitellä, se menee nopeasti ohi ja huomaa että lasten kanssa on hauskaa :)

Itse olen lastenhoitaja yksityisellä, hoidan kahta alle 4 vuotiasta lasta. Mukavaa kun ei ole tiukkoja aikatauluja, suoritumispaineita, sosiaalisia paineita tai että tarvitsisi pelätä "pomoa" :D Meikä on töissä kuin kotonani, kun tulee nälkä - jääkaappi ei ole kaukana, kun on uupunut - voi istahtaa sohvalle katsomaan telkkaria tai lukemaan kivaa lehteä, kun haluaa tehdä jotain repäsevää kersojen kanssa niin mennään ulos riehumaan, leivotaan vaikka pullia tai paistan jättimäisen kasan lettuja joita mukulat vetää hymy korvissa ^___^

olen vaiheessa jossa pitää päättää jatkanko vai lopetanko koulun. olen ujo ja hiljainen. opiskelen palveluammatissa ja nyt olen tullut umpikujaan. en tiedä mitä tehdä. haluaisin ammatin missä ei tarvitse olla puhelias.

tottumalla pikkuhiljaa työympäristöön ja asiakkaisiin.. nimim , "myös ujo"

Jää työttömäksi, paras ratkaisu