Koulukiusattu
On inhottavaa heittää talviturkki
Teidän katsellessanne
Polttavan kuumat katseenne
Kaivertavat selkääni sanan
"Epäkelvollinen"
Minä en näe katseitanne
Minulla ei ole silmiä selässäni
Tunnen, kuinka tuijotatte
Ja kuiskitte keskenänne
Minut on valittu silmätikuksi
Mielestänne olen ujo ja tyhmä
Joka tekee erilaisia asioita kuin muut
Ja on muutenkin kummallinen
Tyhmiä kysymyksiä päivästä päivään,
miksi olet tuon näköinen?
Kuka voi olla käyttämättä merkkivaatteita?
Kuka voi lukea kirjoja, ihan oikeasti?
Minä
Ja siksi te hakkaatte minua sanoillanne
Kiusaatte minut epävarmaksi ihmisraunioksi
Ette voi sietää kaltaisiani ihmisiä
Sillä en asetu mihinkään muottiin
Minä pelkään teitä
Ja te tiedätte sen
On inhottavaa heittää talviturkki
Teidän katsellessanne
Polttavan kuumat katseenne
Kaivertavat selkääni sanan
"Epäkelvollinen"
Minä en näe katseitanne
Minulla ei ole silmiä selässäni
Tunnen, kuinka tuijotatte
Ja kuiskitte keskenänne
Minut on valittu silmätikuksi
Mielestänne olen ujo ja tyhmä
Joka tekee erilaisia asioita kuin muut
Ja on muutenkin kummallinen
Tyhmiä kysymyksiä päivästä päivään,
miksi olet tuon näköinen?
Kuka voi olla käyttämättä merkkivaatteita?
Kuka voi lukea kirjoja, ihan oikeasti?
Minä
Ja siksi te hakkaatte minua sanoillanne
Kiusaatte minut epävarmaksi ihmisraunioksi
Ette voi sietää kaltaisiani ihmisiä
Sillä en asetu mihinkään muottiin
Minä pelkään teitä
Ja te tiedätte sen
Vastaukset 6
Vanhimmat
6 vuotta sitten perus koulu loppu mutta edelleen ihan sekasin
Sain koulukiusauksesta pahat traumat ja ahdistaa ja masentaa 24/7 ja olen välillä tosi sekaisin.
Onneksi aina voi kostaa. Kiusattiin erittäin kovasta ujoudestani joka ei tosin enää niin vaivaa olen vähän rohkeampi. Mitä myöhemmin kosto tulee sitä suurempi helpotus on koska vuosikausia miettinyt kostoa.
Miten suhun suhtaudutaan nyt? Opiskeletko vai oletko töissä? Tunnetko yhä vieläkin itsesi ulkopuoliseksi?
en mitää olen erakoitunut
kohtaan, että 'katseet kaivertavat selkää'.
Joo, niin se ihminen voi prässissä muuttua, että saa silmät selkäpuolelleenkin. Minä olen saanut. Minä näen selälläni ja molemmillä kyljilläni ihmisten usein kovin loukkaavat katseet. Joskus uuvun täysin, en meinaa jaksaa vetää tätä - roolia, että ei tunnu missään. Sisältä olen lyöty ja illan kotona masentunut. - Minulla oma syyni tähän, varmaan jotakin vastaavaa kuitenkin kuin sinulla on ollut.
Noin se alkoi, koulussa ja olen tosi pahoillani, mutta nuo ylimääräiset silmät eivät keski-ikään tullessakaan poistu, ne niinku jatkaa vaan, vaikkeivat menneestä tiedäkään. Se siinä onkin, että kukin silmäpari luulee olevansa ihan eka ja ainoa. - Huokaus.
Kirjoitit, että "minut on valittu silmätikuksi". Niin, minä olen joutunut siihen ja niin minun on elettävä. Silmätikun syytä en saa minnekään, vaikka muuttaisin - Timbuktuun!
Miksi sitä ei opi kestämään ?? Luulen, että jotkut jopa ovat oppineetkin.
Ihmiset ovat outoja elukoita, joilla on tarve tehdä mielivaltaisia epäloogisia asioita ajattelematta sitä, onko se oikeudenmukaista vai ei. Etenkin lapset ovat toisilleen julmia, sen julmempaa ei ole kuin sodassa. Sitten on vielä (naisilla enimmäkseen) sellainen kissamainen selkäänpuukotuspeli joka ahdistaa jos joutuu siihen rinkiin koukutettuna osapuolena. Vain kylmät vahvat ja hyväonniset jäävät eloon ja jatkavat elämäänsä haavoittumatta tässä henkisessä sodassa. Meitä koulukiusattuja on paljon, henkistä väkivaltaa on kaiken aikaa kaikkialla eikä se lopu koskaan. Vain isommat kriisit ja muutokset elämässä yhdistävät hetkeksi ja sitten sama peli jatkuu taas, joskus entistä pahempana. Pidän asiaa tiedostamattomia, itseään kelvollisina, hyvinä ja rakastavina pitäviä ihmisiä siksi raukkoina ja pelkuriena jotka eivät osaa kohdata itsestään poikkeavaa ihmistä, vaan etsivät täydellisyyttä ja peilikuvaansa kyynärpäätaktiikalla, polttaen siltoja ja ihmisten mieliä takanaan. Ihmiset eivät kunnioita toisiaan enää. Eivätkä pyri oikeudenmukaisuuteen. Tämä näkyy piilevänä kaikkialla, missä on useampi kuin kaksi ihmistä. Se kolmas saattaa olla aina se selän takana tai edessä kiusattu. Elämä ei ole arvokasta, jos siihen ei muutkaan suhtaudu arvokkaasti.
Koen olevani arvoton koko elämäni ajan, vaikka tekisin mitä tahansa ja vaikka olisin tyytyväinen itseeni ja tekemisiini. Sekään ei riitä, koska lapsuus ja nuori aikuisuus oli niin rankka ja epämieluisa kokemus. En tule ikinä eheäksi enää. En ikinä.