Kysy niin vastaan

Siitä se lähtee. Kun oot varannu ajan velkaneuvojalle, niin oot jo puolessa välissä. Itsesäälissä piehtarointi ei velkoja maksa. Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu, mutta jos on pohjalla käynyt niin ei voi alemmas vajota.
En tiedä oletko töissä vai et, mutta tärkeimmän oot tehnyt. Velkaneuvoja osaa kartoittaa tilanteesi ja on monia mahdollisuuksia saada elämä takaisin.
Takuu säätiö, velkajärjestely, diakonia rahasto, mutta ensimmäinen on tilanteen kartoitus velkaneuvojan kanssa yhteys velkojiin ja sitä kautta asiat ensin hallintaan.
Omaa hölmöyttä ei ole mikään muu, kuin jäädä tuskailemaan raha huolien kanssa. Aikaa ei voi kääntää takaisin, vaikka varmasti sitä olen itsekkin joskus toivonut enemmän kuin mitään muuta. Ajan voi sen sijaan käyttää hyödyksi. 35000 euroa....paljoltahan se kuulostaa äkkiseltään, mutta paljonko on korkoja ja kuluja ? Veikkaan, että riittävästi. Taloutesi joutuu varmasti tiukille, mutta saat varmasti velkojen järjetyttyä tärkeimmän takaisin, eli ihmisyytesi. Vaikka joutuukin maksamaan velkoja, jotka on tuhlattu ajat sitten, niin jo se, että ei tarvitse joka päivä lukea perintätoimiston kirjeitä, helpottaa oloa jo kummasti. Kerro joskus mitä velkaneuvoja kertoi ja mitä itselles kuuluu.

neuvoja.... kirjoitti:

Siitä se lähtee. Kun oot varannu ajan velkaneuvojalle, niin oot jo puolessa välissä. Itsesäälissä piehtarointi ei velkoja maksa. Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu, mutta jos on pohjalla käynyt niin ei voi alemmas vajota.
En tiedä oletko töissä vai et, mutta tärkeimmän oot tehnyt. Velkaneuvoja osaa kartoittaa tilanteesi ja on monia mahdollisuuksia saada elämä takaisin.
Takuu säätiö, velkajärjestely, diakonia rahasto, mutta ensimmäinen on tilanteen kartoitus velkaneuvojan kanssa yhteys velkojiin ja sitä kautta asiat ensin hallintaan.
Omaa hölmöyttä ei ole mikään muu, kuin jäädä tuskailemaan raha huolien kanssa. Aikaa ei voi kääntää takaisin, vaikka varmasti sitä olen itsekkin joskus toivonut enemmän kuin mitään muuta. Ajan voi sen sijaan käyttää hyödyksi. 35000 euroa....paljoltahan se kuulostaa äkkiseltään, mutta paljonko on korkoja ja kuluja ? Veikkaan, että riittävästi. Taloutesi joutuu varmasti tiukille, mutta saat varmasti velkojen järjetyttyä tärkeimmän takaisin, eli ihmisyytesi. Vaikka joutuukin maksamaan velkoja, jotka on tuhlattu ajat sitten, niin jo se, että ei tarvitse joka päivä lukea perintätoimiston kirjeitä, helpottaa oloa jo kummasti. Kerro joskus mitä velkaneuvoja kertoi ja mitä itselles kuuluu.

Oon onneks töissä, tulot ei mitkään huimat mutta kuitenkin! Ja joka ainoan pennin tahdon maksaa takaisin eikä haittaa vaikka joutuis hammasta puremaan ja kaurapuurolla elelemään kunhan vain sais velkakierteen poikki ja itse velan lyhenemään. Sitten varmasti jaksaisi keskittyä omasta henkisestä ja fyysisestä kunnosta huolehtimiseen ja muihin elintärkeisiin asioihin, mitkä pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyyksiä. Toivottavasti vaan siellä velkaneuvojalla ei enää "lyödä lyötyä",olen itse ruoskinut itseäni jo yli tarpeenkin. Muutenkin vähän pelottaa kun en tiedä millaista siellä on ja mitä nyt on edessä. Mut kiitos positiivis-sävytteisestä vastauksesta, piristi hieman mieltä! Kirjottelen tänne sitten kunhan selkiää mitkä on vaihtoehdot ja miten asia lähtee etenemään!

jospa se tästä kirjoitti:

Oon onneks töissä, tulot ei mitkään huimat mutta kuitenkin! Ja joka ainoan pennin tahdon maksaa takaisin eikä haittaa vaikka joutuis hammasta puremaan ja kaurapuurolla elelemään kunhan vain sais velkakierteen poikki ja itse velan lyhenemään. Sitten varmasti jaksaisi keskittyä omasta henkisestä ja fyysisestä kunnosta huolehtimiseen ja muihin elintärkeisiin asioihin, mitkä pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyyksiä. Toivottavasti vaan siellä velkaneuvojalla ei enää "lyödä lyötyä",olen itse ruoskinut itseäni jo yli tarpeenkin. Muutenkin vähän pelottaa kun en tiedä millaista siellä on ja mitä nyt on edessä. Mut kiitos positiivis-sävytteisestä vastauksesta, piristi hieman mieltä! Kirjottelen tänne sitten kunhan selkiää mitkä on vaihtoehdot ja miten asia lähtee etenemään!

Samankaltainen tilanne, tosin velkaa on paljon vähemmän mutta niin varmaan tulojankin, eläkeläinen kun olen.
Syksyllä aikaisin tilasin ajan velkaneuvontaan, sain joulukuuksi, kävin kerran, oli ihan positiivinen käynti. Sovittiin että rupean keräilemään papereita ja ruvetaan hakemaan veloille järjestelyä.
Olen ollut tosi loppu, joka päivä ajattelen että yksi päivä vähemmän odotettavaa johonkin ratkaisuun.
Mutta ei tämä olekaan yksinkertaista, nyt jo kaksi minulle annettua aikaa peruutettu, uusi aika annetaan aina kuukauden päähän.
Ei oikein voimat enään riitä. Tuntuu että minun asiani ei ehkä olekaan kauhean tärkeä kun minulta aina nuo ajat peruutetaan. Itku tuli tänäänkin kun taas tuli peruutus.
Ja tietysti aina joudun hankkimaan uudestaan niitä papereita, kun ne täytyy olla aina niitä uusimpia ne laskut ja maksut.
Tuntuu toivottomalta, en minä tätä taida jaksaa.
Kyllä tämä elämä loppuu ennenkuin minä pääsen veloistani.
Minäkin haluaisin maksaa itse tekemäni velat, en haluaisi päästää ulosottoon, jos vaan mitenkään mahdollista, mutta huonolta näyttää.

tässä ollaan kirjoitti:

Samankaltainen tilanne, tosin velkaa on paljon vähemmän mutta niin varmaan tulojankin, eläkeläinen kun olen.
Syksyllä aikaisin tilasin ajan velkaneuvontaan, sain joulukuuksi, kävin kerran, oli ihan positiivinen käynti. Sovittiin että rupean keräilemään papereita ja ruvetaan hakemaan veloille järjestelyä.
Olen ollut tosi loppu, joka päivä ajattelen että yksi päivä vähemmän odotettavaa johonkin ratkaisuun.
Mutta ei tämä olekaan yksinkertaista, nyt jo kaksi minulle annettua aikaa peruutettu, uusi aika annetaan aina kuukauden päähän.
Ei oikein voimat enään riitä. Tuntuu että minun asiani ei ehkä olekaan kauhean tärkeä kun minulta aina nuo ajat peruutetaan. Itku tuli tänäänkin kun taas tuli peruutus.
Ja tietysti aina joudun hankkimaan uudestaan niitä papereita, kun ne täytyy olla aina niitä uusimpia ne laskut ja maksut.
Tuntuu toivottomalta, en minä tätä taida jaksaa.
Kyllä tämä elämä loppuu ennenkuin minä pääsen veloistani.
Minäkin haluaisin maksaa itse tekemäni velat, en haluaisi päästää ulosottoon, jos vaan mitenkään mahdollista, mutta huonolta näyttää.

ja jollakin surullisella tavalla on lohdullista tietää että muutkin painiskelevat samankaltaisten asioiden kanssa. Minun tilanne vaikuttaa vielä niin ylitsepääsemättömän pahalta että tuntuu etten voi ajatella koko asiaa kun pelottaa että romahdan henkisesti ihan lopullisesti. Ajattelin sen velkaneuvojakäynnin jälkeen varata ajan jonnekkin psykologille tms. jossa voisin keskustella asioista,lähinnä tämän velkaantumisen alkuperäisistä syistä ja jaksamisesta jatkossa. Vaikka miten monta kertaa minäkin olen jo ajatellut että antaa olla, luovutan lopullisesti koko touhun niin jostain se perussuomalainen sisu on noussut pintaan ja ajattelen että en perhana luovuta vielä! Yritetään tsempata, jospa sieltä tunnelin päästä näkyisi vielä valoa!

jospa se tästä kirjoitti:

Oon onneks töissä, tulot ei mitkään huimat mutta kuitenkin! Ja joka ainoan pennin tahdon maksaa takaisin eikä haittaa vaikka joutuis hammasta puremaan ja kaurapuurolla elelemään kunhan vain sais velkakierteen poikki ja itse velan lyhenemään. Sitten varmasti jaksaisi keskittyä omasta henkisestä ja fyysisestä kunnosta huolehtimiseen ja muihin elintärkeisiin asioihin, mitkä pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyyksiä. Toivottavasti vaan siellä velkaneuvojalla ei enää "lyödä lyötyä",olen itse ruoskinut itseäni jo yli tarpeenkin. Muutenkin vähän pelottaa kun en tiedä millaista siellä on ja mitä nyt on edessä. Mut kiitos positiivis-sävytteisestä vastauksesta, piristi hieman mieltä! Kirjottelen tänne sitten kunhan selkiää mitkä on vaihtoehdot ja miten asia lähtee etenemään!

Velkaneuvojia on tietysti monenlaisia eri persoonia.Velkaneuvoja on kuitenkin se henkilö, joka on sinun puolellasi. Hän ei missään nimessä saarnaa sinulle veloistasi. He ovat tavanneet satoja ihmisiä, joilla on isompia ja pienempiä velkoja. Velkaneuvojalla on myös ammattitaito toimia siten, että sinun kannaltasi asiaan saadaan ratkaisu, joka auttaa. Velkaneuvoja ei siis auta velkojaa saamaan omiaan takaisin sinun kustannuksella. Tietysti velkaneuvoja joutuu lakia noudattamaan, mutta neuvot ja toimenpiteet kannattaa ottaa tosissaan.

tässä ollaan kirjoitti:

Samankaltainen tilanne, tosin velkaa on paljon vähemmän mutta niin varmaan tulojankin, eläkeläinen kun olen.
Syksyllä aikaisin tilasin ajan velkaneuvontaan, sain joulukuuksi, kävin kerran, oli ihan positiivinen käynti. Sovittiin että rupean keräilemään papereita ja ruvetaan hakemaan veloille järjestelyä.
Olen ollut tosi loppu, joka päivä ajattelen että yksi päivä vähemmän odotettavaa johonkin ratkaisuun.
Mutta ei tämä olekaan yksinkertaista, nyt jo kaksi minulle annettua aikaa peruutettu, uusi aika annetaan aina kuukauden päähän.
Ei oikein voimat enään riitä. Tuntuu että minun asiani ei ehkä olekaan kauhean tärkeä kun minulta aina nuo ajat peruutetaan. Itku tuli tänäänkin kun taas tuli peruutus.
Ja tietysti aina joudun hankkimaan uudestaan niitä papereita, kun ne täytyy olla aina niitä uusimpia ne laskut ja maksut.
Tuntuu toivottomalta, en minä tätä taida jaksaa.
Kyllä tämä elämä loppuu ennenkuin minä pääsen veloistani.
Minäkin haluaisin maksaa itse tekemäni velat, en haluaisi päästää ulosottoon, jos vaan mitenkään mahdollista, mutta huonolta näyttää.

Miks ihmeessä ajat on peruuttu ?? Mikäli ajat perutaan heidän toimestaan, niin älä seuraavan kerran hyväksy sitä. Velkaneuvojilla on ainakin isoissa kaupungeissa melkoiset ruuhkat. Seuraavan kerran älä enää hyväksy ajan muuttamista.
On totta, että velkaneuvojalle pitää kantaa repullinen tositteita ja se ei tunnu helpolle niiden etsiminen. Sanoiko velkaneuvoja, että haetaan velkajärjestelyä ?? Jos näin on, niin aikaa tulee väkisin menemään, ennen kun velkajärjestely alkaa. Senkään odottaminen ei ole helppoa, kun ei tiedä saako vai ei. Pidä vaan mieli positiivisena. Toivotan onnea velkajärjestely hakemukselle, jos sitä sulle haetaan.

toivottavasti saamme uuden ... kirjoitti:

ja jollakin surullisella tavalla on lohdullista tietää että muutkin painiskelevat samankaltaisten asioiden kanssa. Minun tilanne vaikuttaa vielä niin ylitsepääsemättömän pahalta että tuntuu etten voi ajatella koko asiaa kun pelottaa että romahdan henkisesti ihan lopullisesti. Ajattelin sen velkaneuvojakäynnin jälkeen varata ajan jonnekkin psykologille tms. jossa voisin keskustella asioista,lähinnä tämän velkaantumisen alkuperäisistä syistä ja jaksamisesta jatkossa. Vaikka miten monta kertaa minäkin olen jo ajatellut että antaa olla, luovutan lopullisesti koko touhun niin jostain se perussuomalainen sisu on noussut pintaan ja ajattelen että en perhana luovuta vielä! Yritetään tsempata, jospa sieltä tunnelin päästä näkyisi vielä valoa!

Oikea asenne....ei periks kannata antaa. Velkaneuvonnassa käydään monia asioita läpi. Ole itsellesi ja velkaneuvojalle rehellinen. Ei kannata hävetä omaa tilannetta. Kerrothan sinä esim. lääkärillekkin henkilökohtaisia asioita. Sama se on velkaneuvojan kanssa. Kerro ihan kaikki häpeilemättä, niin huomaat omankin olosi parantuvan, kun on voinut puhua jollekkin, joka ei saarnaa tai surkuttele tilannettasi. Kun olet selvittänyt tilanteen totuudenmukaisesti, niin silloin yleensä lopputulos on parempi. Tsemppiä sulle...

sama...... kirjoitti:

Oikea asenne....ei periks kannata antaa. Velkaneuvonnassa käydään monia asioita läpi. Ole itsellesi ja velkaneuvojalle rehellinen. Ei kannata hävetä omaa tilannetta. Kerrothan sinä esim. lääkärillekkin henkilökohtaisia asioita. Sama se on velkaneuvojan kanssa. Kerro ihan kaikki häpeilemättä, niin huomaat omankin olosi parantuvan, kun on voinut puhua jollekkin, joka ei saarnaa tai surkuttele tilannettasi. Kun olet selvittänyt tilanteen totuudenmukaisesti, niin silloin yleensä lopputulos on parempi. Tsemppiä sulle...

Heips,

ei periksi kannata antaa missään vaiheessa. Itsekin velkaannuin avioliitossa tehtyjen virhearvioiden johdosta. En pystynyt isompia laskuja hoitamaan ja sen jälkeen kaikki pienimmätkin laskut jäivät hoitamatta.

Kaiken kukkuraksi tuli vielä häätö.

Onneksi sain eräältä vanhalta kaverilta ensihätään yösijan.

Vajaat kolme vuotta taistelin velkojeni kanssa ja maksoin ulosoton kautta 30.000 euroa. Nyt olen velaton ja luottokelvoton.

En itse hakenut apua, pakon edessä oli sitten maksettava. Ehkä se jälkensä on jättänyt ja jotakin opettanutkin.

Mutta koskaan, toistan, ei koskaan kannata antaa periksi. Niin huonosti asiat eivät voi ollakaan.

sama.... kirjoitti:

Velkaneuvojia on tietysti monenlaisia eri persoonia.Velkaneuvoja on kuitenkin se henkilö, joka on sinun puolellasi. Hän ei missään nimessä saarnaa sinulle veloistasi. He ovat tavanneet satoja ihmisiä, joilla on isompia ja pienempiä velkoja. Velkaneuvojalla on myös ammattitaito toimia siten, että sinun kannaltasi asiaan saadaan ratkaisu, joka auttaa. Velkaneuvoja ei siis auta velkojaa saamaan omiaan takaisin sinun kustannuksella. Tietysti velkaneuvoja joutuu lakia noudattamaan, mutta neuvot ja toimenpiteet kannattaa ottaa tosissaan.

Olisikohan mitään tietoa seuraavanlaisesta.
Asuin toisessa pohjoismaassa ja lapseni isä osoittautui täysin käsittämättömäksi asioideni sotkijaksi. Luotin häneen täysin ja kolmen yhteisen vuoden jälkeen olenkin sitten siellä henkilökohtaisessa konkurssissa. Pesänjakaja ilmeisesti hoitaa yhä pesänselvitystä tms ja viimeisessä oikeuskäsittelyssä ainain selvitti käyttäneensä kaikki pesän varat plus myyneen autoni n. 1/3 sen ostohinnasta. ja ainain puolet alle todellisen arvon. Itse kirjoitin oikeuteen selvityksen sekä ihmetykseni kaikesta ja sen koommin en ole kuullut pihaustakaan, paitsi että poliisi siellä tutkisi asiaa. Poliisi ilmoitti kuitenin, kun soitin hänelle, että mitään tutkittavaa ei ole.
Itselläni ei ole varoja palkata asianajajaa, mitään apua tälläisissä asioissa, varsinkin koska kaikki on tapahtunut ulkomailla, ei saa ilmaiseksikaan. Velkaa pesässä on paljon, ainakin 100t euroa ja paljon selvittämättömiä asioita. Yksi syy konkurssin avaamiseen oli merkillinen visan kanssa syntynyt selkkaus, jolloin maksupäätteellä maksaneilta asiakailta ei veloitettu lainkaan. Visan maksupääte oli uusi malli ja tiedot kerääntyivät Ruotsiin johonkin tietokeskukseen ja jäivät sinne. Koska ex-mieheni pimitti tilitiedot ym heitti paperit roskiin, en itse ollut tietoinen asiasta ennen konkurssin avaamista. Visa periaatteessa pitäisi korvata menentetyt tulot, mutta toimittavat yhden listan toisesta käytetyistä automaateista ja maksoivat nämä rahat pesään. Havaitsivat hekin, jotta tuskin yksityishenkilönä minulla olisi mahdollisuutta ja varaa lähteä etsimään varoja.
Nyt olen saanut mm. parkisakkoja ja osan pesän laskuista perintätoimistojen lähettämänä. Olen vastannut ja kertonut tilanteeni avoimesti heille sekä käynyt velkaneuvonnassa. Velkafirmat odottelevat.
En ole saanut mitään kirjallista päätöstä konkurssista ja se vaivaa kyllä. Pesänhoitaja ainakin istuu pankkitilin päällä siellä, ja ei edesauttanut esim. väärin maksettujen lapsilisien takaisinmaksamisessa.
Suomessa maksan takaisin erissä kahta eri luottoa ja enempää maksuvaraa minulla ei ole. Onneksi läysin hyvän työn ja saan elätettyä nyt meidät kaksi.
Mitä ihmeessä minun tulisi jatkossa tehdä. Odottelen nyt, jotta saisin jonkinlaisen raportin näistä veloista jolloin voisin hakeutua saneeraukseen.
Onko totta, jotta tämän lisäksi kaikki rahanarvoinen nykyisestä uusiokodistamme viedään ja kenen toimesta. Emme todellakaan ole rikkaita, vaan äitimme on antanut meille esim.käyttötavaroita ja huonekaluja omasta lapsuudenkodostaan.
Lapseni isä on perustanut jo uuden perheen pääkaupunkiseudulle ja odottaa jopa uuden lapsen syntymistä. Olen lähettänyt tapauksestamme selvityksen poliisillekin, mutta on kuulemma hyvin vähän, mitä voi asian tiimoilta tehdä. Kun on tullut huijatuksi, niin ilmeisesti se on kärsittävä nahoissaan ja oikea syypää porskuttaa edelleen. Lapseni isä jäädessään valehteluistaan ym kiinni, aloitti silloin uhkailemisen ka peloittelun, nyttemmin Suomessa elatusmaksuvaateen ilmestyessä halusi kaikinpuolisesti tavata lastamme, mutta on sittemmin unohtanut sekä elatustuen että tapaamiset. Enkä uskalla hakea edes elatusmaksua, koska silloin taas alkavat epämääräiset tapaamiset, joiden säännöillisyydestä ei todellakaan takeita.
Koko tämä helvetti saisi minun puolestai olla jo loppu, johan se on ollut ihan tarpeeksi kauhetata kaikin puolin. Toisaalta ilman tälläistäkin kokemusta luulisin yhä edelleen ihmisten ylipäätään olevan hyviä ja kauniita. Todellisuudessa tapahtuu törkeätä hyväksikäyttöä myös näin lain sen sallien. Psyykkisesti tämä on jopa niin rankkaa, että ilman lapselle luotavaa turvallista elämää en olisi taatusti jaksanut. Onneksi olen saanut hengellistä apua, mutta hieman toisentyyppistäkin tietoa olisin tarvinnut. Aikansa yksikseen sitä on tälläisen kanssa eikä taatusti tule naapureille tai työkavereille kerrottua.

2500€... huoh, eihän sun tartte tehdä töitä kuin 6-10kk ja ne on kuitattu. Itselläni on 17,000€ pikavipit ulosotossa, että otappa itseäsi niskasta kiinni mene siivousfirmaan tekemään hommia.

Siis tarkennatko vähäsen.
Onko sinulla ulosotossa velkoja? Ja nyt ulosottomies on käynyt tililläsi ja ottanut sieltä rahaa velkojesi maksuun? Ja ilmeisesti tämä raha on tullut tilillesi perintönä?
Velan maksamisesta ei nimittäin saa maksuhäiriömerkintää vaan siitä, että velan jättää maksamatta.

Kun sinulle tulee ensimmäinen maksuhäiriö merkintä siitä tulee kirjallinen tieto postissa kotiin. Eli jos et sellaista ole koskaan saanut sinulla ei ole merkintää.

Työtön ja käytännössä tuloton tai jollain avustuksilla elävä hakja voi saada lainaa vain jos on rikasta sukua. Eli sulla pitää olla varakkaat takaajat, yleensä ne on vanhemmat tai jotkut muut sukulaiset.

Hommaa takaajat, jotka ovat valmiit laittamaan lainan pantiksi omaisuuttaan, esim. maata,metsää, tontteja, asunto-osake, kesämökki. Auto ei käy vakuudeksi. Pelkkä nimitakaus ei myöskään riitä, eli takaajillasi pitää olla oikeesti omaisuutta laittaa pantiksi.

Tämä on ainoa keino saada sinun tilanteessasi lainaa. Mistää muualta ja mitenkään muuten et sitä saa.
Pikavippeinä yli 6000... Miten semmoisia on voitu edes myöntää sulle? Eikö ne tiennyt että olet tuloton? Vai valehtelitko hakemuksessa, vai miten tommonen on mahdollista?
Korot ja kulut tulee oleen huimat. Kallista on joo.

Rahanlainausta kirjoitti:

Työtön ja käytännössä tuloton tai jollain avustuksilla elävä hakja voi saada lainaa vain jos on rikasta sukua. Eli sulla pitää olla varakkaat takaajat, yleensä ne on vanhemmat tai jotkut muut sukulaiset.

Hommaa takaajat, jotka ovat valmiit laittamaan lainan pantiksi omaisuuttaan, esim. maata,metsää, tontteja, asunto-osake, kesämökki. Auto ei käy vakuudeksi. Pelkkä nimitakaus ei myöskään riitä, eli takaajillasi pitää olla oikeesti omaisuutta laittaa pantiksi.

Tämä on ainoa keino saada sinun tilanteessasi lainaa. Mistää muualta ja mitenkään muuten et sitä saa.
Pikavippeinä yli 6000... Miten semmoisia on voitu edes myöntää sulle? Eikö ne tiennyt että olet tuloton? Vai valehtelitko hakemuksessa, vai miten tommonen on mahdollista?
Korot ja kulut tulee oleen huimat. Kallista on joo.

Niinpä, itse olen joka paikassa toitottanut että pikavipit pitää kieltää koska lainaavat surutta tuhansia euroja ihmisille joilla ei ole mitään tuloja. Itse sain 10,000€ edestä pikavippejä vaikka maksukyky oli sillä hetkellä täys nolla. Itse en kanssa ymmärrä miten tämä voi olla mahdollista. Heitä ei kiinnosta se että onko ihmisillä töitä vai ei, koska tietävät että suurin osa kuitenkin jossain vaiheessa menee vanhemmiltaan anelemaan rahaa vippien maksuun, koska kukaan ei halua menettää luottotietojaan jonkun vippikeisarin takia. Todella pieni osa antaa mennä ulosottoon ja näilläkin jotka sinne päästävät ne on yleensä jonkunlaisia tuloja, eli todella pieneltä joukolta ei saada rahoja. Erittäin hyvää bisnestä, hädänalaisten hyväksikäyttöä.