Minkälaisia odotuksia teillä on siitä musiikista, jota Koivunen bändeineen tulee tulevaisuudessa tekemään? Pitääkö siinä olla kannanottoja/ sanomaa tai pitääkö sen herättää voimakkaita tunteita?
Mulla on itsellä vähän sellanen käsitys, että FFTF:n ongelma oli juuri se, että biisien tekijät tekivät musiikkia toiselle ihmiselle, Arille, jota he eivät ihmisenä kovin hyvin tunteneet. Sen takia biisit oli teknisesti hyviä, mutta liian neutraaleja tunnelmaltaan ja sisällöllisesti. Eikä niitä ehkä muuten olisi voitu liittää edes yhteen.
Yksi henkilö muusikoiden netissä kommentoi näin: "...valmiiksi hiottujen veisujen päälle laulaminen haisee mun mielestä pahasti karaokelta eikä idealismille, kapinalle, rakkaudelle, vihalle, ei ystäviltä tai yhdessäololle tai yksinäisyyden tuskalle eikä edes huumetripille."
Koetteko FFTF:ää kuunnellessa samoja fiiliksiä kuin toi kirjoittaja ja odotatteko jotain edellä mainituista asioista löytyvän uudesta musasta? Pitääkö musiikin olla elämänmakuisempaa?
Mulla on itsellä vähän sellanen käsitys, että FFTF:n ongelma oli juuri se, että biisien tekijät tekivät musiikkia toiselle ihmiselle, Arille, jota he eivät ihmisenä kovin hyvin tunteneet. Sen takia biisit oli teknisesti hyviä, mutta liian neutraaleja tunnelmaltaan ja sisällöllisesti. Eikä niitä ehkä muuten olisi voitu liittää edes yhteen.
Yksi henkilö muusikoiden netissä kommentoi näin: "...valmiiksi hiottujen veisujen päälle laulaminen haisee mun mielestä pahasti karaokelta eikä idealismille, kapinalle, rakkaudelle, vihalle, ei ystäviltä tai yhdessäololle tai yksinäisyyden tuskalle eikä edes huumetripille."
Koetteko FFTF:ää kuunnellessa samoja fiiliksiä kuin toi kirjoittaja ja odotatteko jotain edellä mainituista asioista löytyvän uudesta musasta? Pitääkö musiikin olla elämänmakuisempaa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mun täytyy kyllä todeta, että Ari selvisi erittäin hyvin tuosta FFTF tekemisestä, ottaen huomioon, että se tehtiin niin lyhyessä ajassa. Onhan hän itsekin todennut, että tuntuu kuin laulaisi karaokea ja ettei ehtinyt sisäistää kappaleita ennen levyn julkaisemista. En kuitenkaan koe sitä mitenkään kuvaamasi ( lainaus muusikoiden netistä) kaltaisena. Ääni on ollut tärkein. Nyt odotan oikeasti asennetta matalalta ja kovaa korkealta. Uskon tulevaisuudessa juuri kuvaamasi asiat olevan entistä enemmän kuuluvissa. Voimakkaat tunteet kuuluvat hyvään musiikkiin sanomasta riippumatta.
loputonta jauhamista omista kappaleista. Miettikää miltä musiikkimaailmamme kuullostaisi, jos levyttää ja laulaa saisi vain ne, joilla näitä omia sävellyksiä löytyy. Eikö pointti ole se, että hyvä laulaja ja tulkitsija tekee kappaleesta kuin kappaleesta oman näköisensä version. Ihan sama, kuka sen on säveltänyt!
eri asia kuin pop ja iskelmä musa.
Kyllä tossa sun kirjotuksessa oli ihan hyvä pointti, mutta kun raskaammassa musiikissa on omat "sääntönsä"
osallistuu NW:n kappaleiden säveltämiseen?
bändin jäsen. Bändissä on Holopainen joka tekee biisit.
Ari on sooloartisti. Vaikka mun mielestä ne on bändi. Tässä on se ero.
viiva mutta näin se nähdään.
toivotaan parasta ja pelätään pahinta;D. En ole minkään mättöhevin ystävä, vaikka slayeria ja panteraa on joskus tullut kuunneltua. diggaan melodisesta suomalaisesta hevistä, nw:stä, sonatasta etc. pidän kyllä fftf:stäkin koko ajan enemmän, vaikka se aluksi oli pettymys koska omat odotukseni oli liian suuret. tottakai odotan jotain uutta ja innovatiivista, mutta kapinaa..eiks se ole jo vähän out.
vaikka toivonkin enimmäkseen melodista heviä niin ei muutama rankempi biisi haittaa meikäläistä, varsinkin jos on kunnon tilutukset.
Mun mielestä fftf on selkeästi idols-levy, siihen nähden se on helvetin hyvä. En voi sanoa samaa mistään muusta idolslevystä. Kriden levy olisi muuten hyvä, mutta sillä on enemmän pliisuja kuin hyviä biisejä. Uskon että Koivusten seuraava levy on huomattavasti elämänmakuisempaa, mutta varmaan vähemmän kaupallinen.
Mua vähän huvittaa noi muusikoiden netin jutut, eihän sielläkään kaikki ole mitään ammattilaisia, vaan 15-16 v koviksia, jotka on just saaneet kitaran. Osa on toki ammattimuusikoita, mutta kun ei tunne heitä, ei tiedä kuuntelevatko he aria "remukuulokkeet" korvilla vai ihan puolueettomasti. Jotenkin tekopyhää on dissata fftf:ää sen takia kun se on Arille tehty levy, koska monet näistä kriittisimmistä tyypeistä itsekin soittelee coverbändeissä.
tuo päällelaulaminen kuuluu kyllä Nightwishin uusimmassa, musta Ari otti biisit haltuun ihan kohtuullisen hyvin vaikka aikaa ei ollut.
En kyllä myöskään usko, että muiden laulettavaksi tehty musiikki olisi jotenkin automaattisesti tunneköyhempää. Esim. klassisella puolellahan näin toimitaan koko ajan, ja toiset laulajat saavat kappaleet elämään paremmin kuin toiset.
Luulisin, en tiedä, että on myös rock-bändejä, joilla on biisejä, jotka ovat täysin esim. kitaristin käsialaa ja laulajan tehtäväksi jää vaan joidenkin pikkujuttujen virittely ja tietenkin mahdollisimman vahva tulkinta.
Uudelle levylle raskaammat soundit ja melodisia ja tarttuvia ralleja, niin kelpaa ainakin mulle. Mitä on muuten elämänmakuisuus hevissä, jossa sanoitukset saattavat kulkea henkimaailman puolella tai jossain Lick it Up-tyyppisissä rallatuksissa?
pysty odottaa mitään määrättyä linjaa. Lopputulokseen luulis vaikuttavan eniten ne bändiläiset jotka pystyy luomaan uuden matskun rungon, toivottavasti joku yhteinen runko ja/tai teema löytyy.
Olettaa nimittäin voi että porukka ei mitenkään oo täysin homogeeninen sen suhteen mistä ne diggaa. Muistan Arin yhdessä haastiksessa valinneen, kun kysyttiin kumpi on parempi WASP vai KISS, WASPn syynä se että siin on enempi asennetta ja lisänneen siihen vielä että bändin kundit hirttäis sen koska niistä melkeen kaikki kai on ollu tai on KISSfaneja.
Näin ulkopuoliselle tyyppeinä Ari ja Luca edustaa asennetta ja rohkeutta, ja muut instrumenttiensa luovaa hallintaa... AAC ja HMC akustiset edustaa bändin yhteistyön tähän astista tulosta. Niissä kuuluu Arin muokkaama vokaalipohja ehkä Vilin? ja Erkan? työstämällä klassisella instrumenttisovituksella. En kumminkaan usko että levy tulee olee tota.
Bändiltä varmaan irtoo liikaakin ideoita joten matskun ja teemojen valinta voi olla aika haastava homma, etenki jos se tehdään kimpassa, sovituksista puhumattakaan.
En kyllä ymmärrä mitä levyä mainitsemasi muusikkojen netin kirjoittaja on kuunnellut ( kenties sitä jatkuvasti pyörittämäänsä ennakkoasenne-cd:tä ).
Se kyllä varmaankin pitää paikkansa, että Arilla itsellään levyntekohetkellä on ollut hyvin niukalti aikaa biisien omaksumiseen.Muutenkin hän on joissakin haastatteluissaan todennut lähestyvänsä biisejä ensisijassa niiden rakenteen, soinnutusten ja intstrumenttien ( joksi lukee laulunkin ) muodostaman kokonaisuuden kautta.
Jos ajatellaan vaikka Fuel for the Firen, I Flyn, Stay Truen tai sen paljon spekuloidun Angels Are Callingin lyriikoita, kyllä ne hyvinkin "mittatilaustöiltä ja hyvin oikeaan osuneilta vaikuttavat. Ovathan niiden tekijät myös kertoneet tehneensä biisit nimenomaan Arille.
Näistä neljästä ehkä Fuel for the Fire on yleisluontoisin: se kertoo hetkestä juuri ennen lavalle nousua ja siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Itselläni ainakin sydän lähtee hakkaamaan kappaleen myötä tiuhempaan ja elän täysillä laulussa mukana. Stay Truen sanoitukseen vaikutti Jarkko Aholan mukaan se taistelu, jota Ari kävi kisan aikana pitäessään oman linjansa ja mielipiteensä.
Angels Are Callingin Timo Tolkki sanoi tehneensä vartavasten Arille, mutta että kappaleen sanoma on yleisluonteinen. Se on kirjoitettu kaikille, jotka ovat kokeneet läheisen poismenon ( Tolkki itse mukaan luettuna). Mape Ollila kirjoitti puolestaan omassa arviossaan, että siinä kappaleessa Ari laulaa sydämensä ulos, laulun noustessa ylös korkeuksiin ja vielä senkin yläpuolelle ( jotenkin tuohon suuntaan, mielestöni erittäin osuvasti kuvattu)
I Flyta kuunnellessa tuntuu kuin Nino Laurenne olisi hyvin "isovelimaisella" otteella kuvannut nuoren oppipojan pyrkimyksiä, pelkoja ja suunnatonta vapauden ja onnen tunnetta. ( vrt. Nuori Ikaros antiikin myyteissä)
En kyllä noin vaan menisi sanomaan levyn sanoituksia " liian neutraaleiksi tunnelmaltaan ja sisällöllisesti" Oliko kyseinen kirjoittaja edes pyrkinyt kuuntelemaan, saati sitten analysoimaan tekstejä. Jotenkin tuntuu, ettei.
Mun mielest Arin musa pitää olla just tällasta. Harmiton hissimusa, joka ei ärsytä millään tavalla, on just sellasta kamaa, jota voi kuunnella vauvat, lapset, vanhemmat ja isovanhemmat. Hevistä tehtiin vihdoinkin miellyttävää kamaa. Hyvä Ari!
mutta peräänkuuluttamasi ylisukupolvinen yhteisöllisyys ei ole kansakuntamme hyvinvoinnille ainakaan pahitteeksi. Olet fiksu nuori mies.
harmitonta, niin paljon agressioita tuntuu saavan aikaan typeryksissä että ihan huolestuttaa. Toivottavasti seuraava levy ei ole yhtään rankempi, se voisi olla jo ihan fataalia
Mä olen samaa mieltä. Toivottavasti homma ei mene rankemmaksi. Muutoin miellyttävä tunnelma hississä ja tavaratalossa voi särkyä.
joka jännityksellä odottaa millaista uusi musa on.
Jos menee kovin rankaksi, niin...harmittaa kyllä.
Toivottavasti tekevät melodista Arin äänelle sopivaa musaa.
"Skorppari" tyylistä musaa joka tuo Arin äänen esille: )
mitään scorppari/bon jovi "kevytheviä". Sehän olisi ammatillinen itsemurha jos haluaa tulla vakavasti otetuksi bändiksi hevigenressä.
Nyt Koivusten kandeisi tehdä niin rankka lätty, sekä musan että sanoitusten puolesta, että kaikki arin seurusteluista yms ulkomusiikillisista asioista kiinnostuneet juoruämmät putoavat kyydistä. Tosin tää jälkimmäinen vaihtoehto voi olla kaupallinen itsemurha, joten jonkinlainen kompromissi olisi paras vaihtoehto.
FFTF on muuten huomattavasti "rankempi" kuin yksikään scorpions- tai jovilevy, mutta kun se on idolslevy ja tavallaan myös coverlevy. jotkut "nokkelat" sohvakriitikot ovat keksineet sille keveitä nimityksiä.
muutakaa kuin mitä musiikin tekijät ite haluuwat/pystywät itestää musal ulos antaamaan eli se lähtökohta ja waatimukset ei oo kuuntelijoiden pääs waan siin toises. se jää nähtäwäks ja kuultawaks mitä sielt tulee ja sen perusteel sit katotaan jatkot.
ei se ihan noin mennyt, vai ootko vaihtanut tyyliä****?
is back. Joo tekemällä tehty kyllä kuuluu eikä iske ollenkaan.
Monien suomalaisbändien ongelmana on se että kappaleissa esitellään vain laulajan kykyä vetää kovaa ja korkealta, siis jos laulaja siihen pystyy.
Ja kun vielä lavakarismaksi luullaan sitä että vedetään edestakaisin pitkin lavaa mikkitelineen kanssa ja mahdollisimman kovalla vauhdilla niin avot.
Ja sitten ihmetellään miksi ura ei urkene kun ollaan näin hyviä.
yritä. jaa tähdet on sammunu??? no näin tällä kertaa ku waihtelu wirkistää.
jos ei esiintyjäl itellee nii jollee muulle..terweisin siit(äkin) kerran kalloons saanu.
juu niin näemmä oon