Kuten useammat tälle keskustelupalstalle kirjoittavat että ovat entisiä anorektikkoja tm syömishäiriöstä kärsineet, niin oon myös mä. Aikoinaan sairastin anoreksiaa/bulimiaa ja paino oli pahimmassa vaiheessa 40kg ja pituutta 163cm.
Nykysin oon ihan normaalimitoissa ja ollut terveen kirjoissa jo useemman vuoden, mutta tuossa viime vuoden lopulla avopuolisoni sairastui psyykkisesti ja joutui sairaalahoitoon ja samoihin aikoihin itelleni iski voimakkaana syömishäiriöön liittyviä ajatuksia.
Suunnittelin pudottavani painoa lähemmäks 10kg ja samaanaikaan päässäni pyöri ajatus ahmimis ja oksentamis sessiosta, sitä en kuitenkaan uskaltanut toteuttaa, vaikka yksin täällä asunnollamme olin. Kattelin sitten vain muuten tosi tarkkaan mitä suuhuni pistin ja onnistuin mie pari kiloo ainaskin pudottamaan.
Joulun jälkeen rupes menemään överiksi, suklaakonvehteja tuli napsittua millon enempi ja millon vähempi. Mie oon enemmänkin ehkä makean perään olevaa tyyppiä. Yhellä kerralla noita suklaita syödessäni, sen jälkeen oksensin vähän pois noita.
En tiiä voiko tätä vielä luokitella mikskään bed:ksi, ku ei nää mun syömäni määrät nyt mitään niin hirmu suuria ole. Viime viikolla yks ilta iski tosi voimakas halu ahmia, otin pakkasesta kinuskikakun ja söin siitä osan, samaan aikaan vedin suklaakonvehteja, syötyäni menin vessaan ja ylen annoin kaikki.
Nyt on menny muutamia päiviä suklaita syödessä ja kahvin kans menny myös tekemääni hedelmäkakkua, olo on ollu väsyny ja tiiän et liika sokerin syönti väsyttää ja tähän pitäs saada nyt stoppi ja vähän äkkiä. En haluu kuiteskaan et tästä aiheutus terveydelle mitään haittaa.
Oon muuten jonku aikaa vedelly kromia sekä cla figuler sekä ananas strong tabletteja, ananakset oon toistaseks jättäny. Mutta eipä noista taida olla sen pahemmin hyötyä mun painonpudotusprosessissa, ku jos tuolla lailla mussuttaa, niin niiden vaikutus ei näy, jos niihin nyt muutenkaan on uskomista.
Nykysin oon ihan normaalimitoissa ja ollut terveen kirjoissa jo useemman vuoden, mutta tuossa viime vuoden lopulla avopuolisoni sairastui psyykkisesti ja joutui sairaalahoitoon ja samoihin aikoihin itelleni iski voimakkaana syömishäiriöön liittyviä ajatuksia.
Suunnittelin pudottavani painoa lähemmäks 10kg ja samaanaikaan päässäni pyöri ajatus ahmimis ja oksentamis sessiosta, sitä en kuitenkaan uskaltanut toteuttaa, vaikka yksin täällä asunnollamme olin. Kattelin sitten vain muuten tosi tarkkaan mitä suuhuni pistin ja onnistuin mie pari kiloo ainaskin pudottamaan.
Joulun jälkeen rupes menemään överiksi, suklaakonvehteja tuli napsittua millon enempi ja millon vähempi. Mie oon enemmänkin ehkä makean perään olevaa tyyppiä. Yhellä kerralla noita suklaita syödessäni, sen jälkeen oksensin vähän pois noita.
En tiiä voiko tätä vielä luokitella mikskään bed:ksi, ku ei nää mun syömäni määrät nyt mitään niin hirmu suuria ole. Viime viikolla yks ilta iski tosi voimakas halu ahmia, otin pakkasesta kinuskikakun ja söin siitä osan, samaan aikaan vedin suklaakonvehteja, syötyäni menin vessaan ja ylen annoin kaikki.
Nyt on menny muutamia päiviä suklaita syödessä ja kahvin kans menny myös tekemääni hedelmäkakkua, olo on ollu väsyny ja tiiän et liika sokerin syönti väsyttää ja tähän pitäs saada nyt stoppi ja vähän äkkiä. En haluu kuiteskaan et tästä aiheutus terveydelle mitään haittaa.
Oon muuten jonku aikaa vedelly kromia sekä cla figuler sekä ananas strong tabletteja, ananakset oon toistaseks jättäny. Mutta eipä noista taida olla sen pahemmin hyötyä mun painonpudotusprosessissa, ku jos tuolla lailla mussuttaa, niin niiden vaikutus ei näy, jos niihin nyt muutenkaan on uskomista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Piti vielä lisätä sellanen että olin aikoinaan hoidossa parikin kertaa syömishäiriöideni vuoksi ja toisella kerralla diagnooseistani yksi oli ahmintahäiriö.
Painoni oli suurimmillaan tuon hoidon aikana 95kg ja muistan kuinka mussutin kaikkee, karkkeja ja herkkuja saattoi yhden viikonlopun aikaan kulua muutama kilo. Hoidosta päästyäni painoni tipahti kuin itsestään vuosien saatossa normaalilukemiin.
Tosiaankaan nyt syömiseni eivät yllä lähellekään noita määriä, muttei tämä nyt aivan normaaliakaan syömistä ole.
Surullista kuulla miten ensin laihduttaja lihoo sitten lopulta ylipainoiseksi, mutta jollain tapaa kyllä ymmärrän sua. Itse laihdutin 10 kiloa 15-vuotiaana, paino oli silloin noin 50 kieppeillä, pituutta sellainen vähän alle 170. Sen jälkeen tuli sellainen kausi, että lihoin, enimmillään painoin jotain 75. Sitten oon laihtunut pitkän ajan kuluessa ja painan nykyisin vähän päälle 60 ja oon vähän kasvanut pituutta sittemmin, sitä on noin 173. Nyt ikää on 22 ja oon aika tyytyväinen tähän mitä oon nyt, mutta vieläkin kannan hirveetä huolta syömisestä. Loppuukohan tää ikinä..