Olen naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Nyt ehkäisystä huolimatta olen raskaana ja perhehelvetti on jälleen valmis. Ja vika on minussa.
Hormoonien takia minusta tulee raskaana aivan kamala. Tuntuu että maailma romahtaa niskaan ja kaikki on aivan kamalasti. Vaikka tiedän ettei niin ole. Jokainen pikkuinenkin asia saa minut raivoamaan ja itkemään. Sama oli kummankin edellisen lapsen kohdalla. Ja jatkui vielä synnytyksenkin jälkeen yli vuoden.
Nyt kun lapset ovat isompia, on elämä ollut seesteistä ja ihanaa ja olemme koko perheen voimin nauttineet olostamme. Nyt tämän raskauden myötä olemme jo eron partaalla. Kaikkea on kokeiltu. Ammattiapua ym. mutta siitä ei ole ollut apua koskaan.
Nyt vakavasti harkitsen aborttia, jotta perherauha saataisiin takaisin.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ettei pää vain kestä enää raskautta?
Hormoonien takia minusta tulee raskaana aivan kamala. Tuntuu että maailma romahtaa niskaan ja kaikki on aivan kamalasti. Vaikka tiedän ettei niin ole. Jokainen pikkuinenkin asia saa minut raivoamaan ja itkemään. Sama oli kummankin edellisen lapsen kohdalla. Ja jatkui vielä synnytyksenkin jälkeen yli vuoden.
Nyt kun lapset ovat isompia, on elämä ollut seesteistä ja ihanaa ja olemme koko perheen voimin nauttineet olostamme. Nyt tämän raskauden myötä olemme jo eron partaalla. Kaikkea on kokeiltu. Ammattiapua ym. mutta siitä ei ole ollut apua koskaan.
Nyt vakavasti harkitsen aborttia, jotta perherauha saataisiin takaisin.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ettei pää vain kestä enää raskautta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko sinulla hyvä gynekologi?
Vaikuttaa siltä, että voit tehdä asialle jotakin. Raskaus ei ole sairaus. En ole koskaan huomannut itsessäni tai tuttavissa erityisen suurta hormonimyrskyä. Tottakai väsyttää normaalia enemmän ja itku tirahtaa silmään tavallista herkemmin. Mutta ihan hyvin minä ainakin olen pystynyt olemaan aika vaativassa työssäni alusta raskauksien loppuun. Ja joudun paljon esiintymään julkisesti.
raskautta edeltävää olotilaa sillä abortilla saa palutettua.. sen jälkeen voi olla vaan enemmän ongelmia ja levottomuutta eikä vähiten henkisellä puolella. Ja ne kestääkin sitten loppuelämäs, eikä vaan mutaman vuoden kun lapsi on pieni.
Hei!
Mulla on sellanen tausta, että ihan ekan vauvan kohdalla päädyttiin aborttiin mahdottoman elämäntilanteen takia. Mulla on myös yksi lapsi, ja toinen tulossa -yllärivauva, ehkäisystä huolimatta!
Alkujärkytys oli kammottava. Mulla raskaus ja synnytys oli helppoa aikaa noin fyysisesti ja oli psyykkisestikin ihan hyvässä jamassa. Mut vauva-aika oli ihan yhtä helvettiä. Vauva valvotti tosi paljon eikä me miehen kanssa jaksettu ymmärtää toisiamme yhtään. Niitä vaurioita tässä edelleen paikkaillaan, eikä helppoa ole. Eikä tule, en edes oleta että seuraavan kanssa olis yhtään helpompaa.
Täytyy myöntää, että abortti kävi mielessä. Koska yhden olen jo tehnyt, tiedän miten raskasta se mulle itelleni on. Nyt en nähnyt siihen kuitenkaan mitään syytä, ettemme voisi tätä lasta ottaa vastaan.
Silti kyllä pelottaa miten tässä käy. Jaksetaanko me toisiamme enää, kun ei sitä tasaista ja hyvää vaihetta tunnu koskaan tulevankaan.
Teillä on vahvuutena kuitenkin se, että tiedätte molemmat miten hormonit sinuun vaikuttavat ja että se menee ohi. Vaikka se on kamalaa, se menee ohi. Ja olette selvinneet siitä jo kahdesti. Voi tietysti miettiä, onko kolmas kerta jo liikaa?
Olet kyllä tosi vaikean päätöksen edessä, enkä tahdo muuta toivottaa kuin kovasti voimia ja jaksamista, olipa ratkaisusi mikä tahansa.