Olen ollut nyt kaksi viikkoa äitiyslomalla, raskaus on mennyt ihan normaalisti eikä kauheesti mitään vaivoja ole ollu kuin vasta nyt loppumetreillä.. närästystä, supistuksia, selkäkipua yms yms :)
Miehellä on joku ihme käsitys tästä mun lomailusta, saa hepulin töiden jälkeen jollen mitään ole päivän aikana tehnyt.. Sanoo "Että nyt kun sulla on aikaa niin siivoa autotalli/ sauna/ tee ruokaa/ tiskaa/ imuroi/ pese pyykkiä/ ota poskeen/ käy kaupassa/ käy koirien kanssa lenkillä/ vaihda makuuhuoneen järjestys yms yms..
kyllähän mä nyt teenki jotai ettei aika tuu pitkäks mut on niitäkin päiviä ku ei vaan jaksa.. sitte saan haukut päälle että TAASKAAN et oo mitään tehny..
Ite se tekee iha normi työtä 7-15 ja loppuillan istuu tietokoneella, en ees taju mis välis oon raskaaksi tullu ku seksistä ei tietoakaan :)
Mitäs sit ku vauva syntyy, onko tommosesta ÄIJÄSTÄ mitään apua??
Miten muilla mies suhtautuu raskauteen ja sen vaivoihin?
Niin ja tämän mun miehen mielest keksin vaan kaikki vaivat ettei tarvi mitään tehdä..
ETTÄ MULLA PISTÄÄ VIHAKSI!!!!!!!!!
Miehellä on joku ihme käsitys tästä mun lomailusta, saa hepulin töiden jälkeen jollen mitään ole päivän aikana tehnyt.. Sanoo "Että nyt kun sulla on aikaa niin siivoa autotalli/ sauna/ tee ruokaa/ tiskaa/ imuroi/ pese pyykkiä/ ota poskeen/ käy kaupassa/ käy koirien kanssa lenkillä/ vaihda makuuhuoneen järjestys yms yms..
kyllähän mä nyt teenki jotai ettei aika tuu pitkäks mut on niitäkin päiviä ku ei vaan jaksa.. sitte saan haukut päälle että TAASKAAN et oo mitään tehny..
Ite se tekee iha normi työtä 7-15 ja loppuillan istuu tietokoneella, en ees taju mis välis oon raskaaksi tullu ku seksistä ei tietoakaan :)
Mitäs sit ku vauva syntyy, onko tommosesta ÄIJÄSTÄ mitään apua??
Miten muilla mies suhtautuu raskauteen ja sen vaivoihin?
Niin ja tämän mun miehen mielest keksin vaan kaikki vaivat ettei tarvi mitään tehdä..
ETTÄ MULLA PISTÄÄ VIHAKSI!!!!!!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuulostaa tutulta! Meillä se on vielä niin että mies ei itse ikinä tee mitään, eikä huomioi jos teen jotain. Ja sit kun pyydän tekemään jotain niin vastaus on että "ethän säkään ikinä tee mitään".. Se on vaan kumma miten on puhdasta pyykkiä ja puhtaita astioita ym vaikka kukaan ei koskaan mitään tee. Ne pitää sitä itsestäänselvyytenä että nainen tekee kaiken.. Plus siihen päälle huomaamattomuus,kiitollisuuden puute ja arvostamattomuus. Mitäs sit kun on vauva, sen kanssa oleminen on varmasti enemmän voimia vievää kun työnteko? Itse olen vasta 12 2 viikoilla mutta alkuraskaus oli karmea ja en jaksanut tehdä mitään.. Odotan innolla mitä paskaa sitä saa kuunnella kun on viimeisillään tai hoitaa lasta kotona.. Eihän miehet sitä ymmärrä mitä on olla raskaana! Mua suututtaa tämä asia myös todella todella paljon..
Älytöntä vinkumista onko teillä mitään itsekunnioitusta????
en kattelis päivääkään tuommoista... Ällöttäviä miehiä teillä.
Mitäs jos ottaisit miehen mukaan neuvolaan seuraavalla kerralla ja puhuisit asiasta siä? Vois kenties tajuta, että noi jutut vaan tulee raskauden mukana :)
Itse saan olla tyytyväinen, kun supisteluiden takia saikulla oon ja laskettuun aikaan vielä melkoisesti matkaa. Mies imuroi ja tekee muut raskaat hommat kotona :) Päiväunillekin patistaa, että saan levätä.
Mutta kyllähän tuo asia kannattaa selvittää ennen vauvan syntymää, koska sitten vasta voikin väsyttää ja paikat olla huonossa kunnossa..
Voiko tuollaista ollakkaan? Lapsien kanssakko te niitä lapsia teette? Huoh...
Ensinnäkin teidän pitäisi laittaa yhdessä koti valmiiksi pienokaiselle. Yhdessä.
Sitten sinä keskityt pitämään huolta itsestäsi ja lepäät ja valmistudut henkisesti tulevaan. Kannattaisi miehenkin valmistautua...
Minullakin oli helppo raskaus ja apua en oikeastaan tarvinnut mihinkään niin silti teimme tuollaiset asiat yhdessä. Meillä ei ole tapana muutenkaan sättiä toisiamme tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Voisin olla hieman huuli pyöreänä jos aikuinen ihminen kävisi mulle nalkuttamaan mitä minun tulisi tehdä,OMASSA KODISSANI, saatikka minä käskyttäisin aikuista ihmistä.
Lapsia kommennellaan, ei aikuisia...
Se ei vain ole normaalia.
Meille lapsi syntyikin jo reilu kuukausi sitten. Vaikka itse lomailen ja mies käy töissä hoidamme lasta yhdessä. Mies haluaa olla tiiviisti lapsen elämässä, kokee voimmakkaasti että saa siitä todellakin enemmän kuin tietokoneella istumisesta. Myös raskauden lopussa keskityimme enemmän toisiimme kun tiesimme että kohta meitä on kolme ja oma kahdenkeskinen aika on kullanarvoista.
Ja muutenkin mies pitää huolta MEISTÄ. Ei tuosta saisi sellaistä ällötystä kirveelläkään joka tulisi työpäivän jälkeen istumaan sohvalle ja odottamaan palvelua.
Halusimme perheen ja sen myötä myös elämme. Mies nauttii siitä kun voi olla perheensä kanssa mutta kukaan ei suutu jos sanoo haluavansa mennä iltanokosille tai kaverin luona käymään. Myös minä olen jo monesti kylätellyt ja käynyt asioilla ilman lasta, mieheni haluaa myös omaa aikaa pojan kanssa.
Kannattaisiko todellakin tehdä ne lapset YHDESSÄ tai sitten ei ollenkaan. Raskasta aikaa se loppuraskaus ja alkuviikot vauvan kanssa (myöhemmästä en tiedä) on kuitenkin, miten huonossa suhteessa oikeesti pärjää?
Opetelkaa puhaltamaan yhteiseen hiileen. Jos parisuhde on huono niin lapset siihen on huono ajatus. Koska siitä se kaikki on kiinni. Jos nyt se ukko jo ärsyttää niin entäs sitten kun valvot, imetät, hoidat vauvaa ja olet väsynyt ja on hankalaa, luuletko että se mies muuttuu ihanaksi siinä kaiken rumban keskellä?
Toivottavasti asianne järjetyvät, nyt vain topakka mielipide ukonkin tietoon ja alatte purkamaan ajatuksianne. Uskokaa pois kun sanon sen että kun sen nyytin kanssa kotiin tulette, teillä on noin 1000 muuta asiaa mielessä kuin se teidän parisuhteen tila. Toivon kovasti että siihen mennessä kaikki olisi tasoittunut.
Paljon onnea tulevaan, synnytykseen ja vauva-arkeen!
Jäin työttömäksi hiukan ennen kun saatiin tietää pikkukakkosen tulosta. Meillä on aina ollut systeemit kotona niin että minä teen suurimman osan kotitöistä silloinkin kun kävin töissä, mutta tämä vaan siksi että olen aina tottunut tekemään kaiken itse, olin neljä vuotta yh:na ennen kuin tapasin mieheni, en siis osannut antaa sen toisen tehdä mitään, tietty nyt siivouksessa mies auttoi välillä ja sitä en hyväksy ollenkaan että joutuisin korjaamaan toisen jälkiä, siis aikuisen ihmisen!ruoan haluan tehdä kokonaan ite koska pidän kokkaamisesta, isäntä kyllä välillä ite väsää jotain sörsseleitään mutta perheen yhteiset sapuskat hoidan minä, ja mielelläni. Mutta nyt kun raskaus on vasta puolessa välissä ja supistukset piinaa aika ajoin aika lailla niin kyllä tuo meidän ukko vaan touhuaa ilman pyytämättäkin. Imuroida se ei anna mun enää lainkaan ja muutenkin heti sanoo jos huomaa että olen sen näköinen ettei ole hyvä olo että nyt istut ja lopetat sen hoosaamisen. Neuvolassa oli mukana ekalla käynnillä ja tarkkaan kyllä kuunteli ja on todella yllättänyt mut välillä avuliaisuudellaan. Tietty on niitä hetkiä kun tekis mieli sanoo et hei nyt mä perk**e en jaksa tehä yhtää mitää vaik kuin olisin luvannu että ruoka on valmista kun äijä tulee töistä. Mut olen kyllä sitä mieltä että kun ite olen kotona ja toinen tekee raskasta työtä niin toki teen siellä kotona sillon enemmän. MUTTA kenenkään ei tarvi kyllä enää muutama viikko ennen laskettua aikaa jaksaa siellä kotona touhottaa jos itsestä tuntuu että ei jaksa!!! Ja sillon jos se äijä ei sitä ymmärrä niin sietäisi saada kyllä opetuksen ja ottaa hiukan selvää tuosta raskaudesta! Se onkin sitten eri asia että mitäs sen ukkelin kanssa sit tekis, ku on kyllä aika onnetonta jos sen takia sen pellolle heittää, parisuhteessa kun vaan tulee välillä alamäkiä ekä ne yleensä ikuisuuksia kestä, ja niistä vaan on selvittävä jollei halua sitten olla ilman miestä. Ei sellasta miestä olekkaan joka AINA ymmärtää ja auttaa KAIKISSA arjen askareissa...sehän olis sitte jo NAINEN!!!
ahkerilla äideillä laiskoja lapsia!!
itteäni vituttaa toi kundi ainakin niin paljo n aina välillä.. hirvee kakara ja lellitty pentu..!!
turha sitä on sanoo että "mitä otitte tollaset" "heivaa helvettiin"
no kun aletttiin seurustelee niin enpä juuri miettinyt sillon "hmm kun olen raskaana niinonkohan mulla paikat niin kipeet etten jaksa siivoo" ja sanonpa nyt sitte lapselle että "sori heivasin faijas ku ei tiskannu" just just
mitähän noitten miesten kanssa keksis=D
Mulla on kotona mies, jonka äiti on kaikkensa tehnyt ainokaisensa eteen, aikuisena on sitten sellainen, että kuvittelee olevansa aina oikeassa, tietää kaiken, tekee kyllä kotitöitä, mutta valittaa kokoajan, kun joutuu tekemään jotain, jos pyydän jotain tekemään, väittää aina vastaan, vaikka sitten kyllä tekeekin.
Kun minä olen ollut hoitovapaalla, vaikka tekisin kotona kaiken mitä ikinä keksin, mies aina keksii jonkun homman, joka on jäänyt tekemättä. Mulla meinas mennä hermo alussa, kun lapsi oli pieni, mutta selviämme huumorilla ja pikkuhiljaa on mies ruvennut ymmärtämään, että lapsen kanssa ei nyt aivan kaikista hommista suoriudu aivan käden käänteessä.
Suosittelen teille sitä, että mies jää isiyyslomalle ja todella osallistuu lapsen hoitoon. Tai ainakin vaadit häneltä yhtä suurta panosta lapsen hoidossa, kun on kotona, varsinkin viikonloppuisin. Meillä ollut aika helppo lapsi, mietityttää vaan, jos olisikin tilanne ollut toinen, olis voinut huumori loppua :))
Toi on hyvä idea, että mies neuvolaan mukaan juttelemaan aiheesta. Tämäntyyppinen mies ei usko mitään, mitä muija sanoo, mutta jos auttais, kun neuvolan täti vähäsen valaisee asiaa...
Mulla tuntuu miehen lisäksi puoli sukua koko ajan vahtivan, etten vain tekis mitään. Kohta alkaa rv 30.
Yhtenä päivänä kun olin luutunnut lattiat, niin sain miehen vihat niskoilleni. En saa kuulema sellaisia hommia enää tehdä. En saa nostaa mitään, kaupassakin ruokakassit revitään väkisin kädestä.
Mies on kiireinen töissä, ja mulla olis aikaa enemmän. Teen osa-aika töitä ja opiskelen, mutta nyt keväälle en ole enää ottanut montaakaan kurssia. Typäsee vain, kun yrittää olla ahkera, ja saa kehujen sijasta haukut.
Kasasin meidän uutta kirjahyllyä tässä muutama päivä sitten. Tajusin siinä ovia ruuvatessa, että tästähän tulee sota... Laitoin miehelle viestiä, ja pyysin kauniisti, ettei hän suuttuisi kun tulee kotiin... Vähän se auttoi, taisi ymmärtää. Mutta oli kuitenkin harmissaan. Sanoi että häntä hävettää, kun minä teen jotain, eikä hän.
Samaa varoittelua "ota nyt rauhassa, lepäile, tarvitseko autokyytiä?, älä rehki..." kuulen myös omien vanhempien ja appivanhempien suusta. No, kuuntelen varoitukset ja teen hommia salaa. Ei muu auta. Hulluksi tulen, jos pysyn paikoillani.
Murheemme meillä kaikilla näköjään, päinvastaisia vaikka olisivatkin.:)
tällöin saman tyyppinen.
Mulla on menos viikko 27,ja oon työtön (vaikee epi ja paha astma).Päivisin tietysti käyn koiran kans pihalla,ja siivoilen mitä jaksan.
Mutta...
Mitä isäntä tekee ku tuloo kotio?Retkahtaa sohvalle ja ottaa päikkärit.Herättyään alkaa marpattaa,että miksi et oo vaihtanu lakanoita,miksi kahvikuppi (isännän kahvikuppi!) on olkkarinpöydällä,miksimiksi ja miksi.
Sen jälkeen menee tietokoneelle jo onki siinä loppuillan.
Nytki on jo 2viikon ajan lupaallu että illalla putsaa maton,mutta matto on edelleen putsaamatta.
Eikä se prk tajua,että mielialat vaihtelee.Kyselee "mikä sun on",jos katon ikkunasta pihalle,jos vastaan ettei mikää,niin siitähän se ilo repee!