Tulin tulokseen että varmaan kumminkin pitäisin lapsen jos tulisin raskaaksi. Kummallista, olen ennen ollut täysin eri mieltä, mitä minulle on tapahtumassa? Olen 23 v eli omasta mielestäni vielä ihan kakara. Näin tänään kaverin vauvakuvia ja ne hätkäytti. Mutta mites sitten se fakta että mulla on esim vakavia mielenterveysongelmia? Kykenisinkö äidiksi? En halua raskaaksi, mutta kaverikin tuli raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Mitä jos minulle käy niin? No, pitäisin varmaan sen vauvan, se olisi mun vauva, eikä muuksi muuttuisi. Musta tulisi yh-äiti (avopuoliso/kihlattu ei halua lapsia). selviäisinkö yksin vauvan kanssa? Varmaan pakko olisi. Voi elämä! Mitä jos joku päivä haluankin lapsia? Jo tuntuu siltä, että varmaan haluan. Miksi mulle käy näin? Ennen en ajatellut koskaan haluavani lasta! Mä oon varmaan sekoamassa...
asiaa tutkittuani
joku nainen
6305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sekoamassa, vaan aivan normaalissa iässä, jolloin biloginen kello lähtee käyntiin ja luonnolliset "haluan lapsen"-ajatukset alkavat heräillä. Näin se luonto huolehtii lajin säilymisestä. :D
Kai mä sitten oon ihan kodiksessa... Kiitos että annoit mukavan vastauksen=) Ei mitään typerää pilkunviilausta mitä näillä sivustoilla puuhataan, vaan asiaa. Kiitos. Nyt en tunne olevani niin yksin.
oli erinomainen. Et tosiaan ole sekoamassa, olet kaiketi kasvamassa pois siitä "ihan kakara" -iästä. On täysin normaalia, että sinun iässäsi nainen alkaa miettiä lapsitoive asioita tarkemmin, ja valtaosa naisista päätyy mietinnöissään siihen tulokseen, että haluaa lapsia, ainakin joskus. Sekin on ihan normaalia, ettei juuri sillä siunaaman hetkellä silti raskaaksi haluaisi, kun ajatus lapsesta alkaa tuntua hyvältä. Eikä se, että kaverin ehkäisy petti, tarkoita automaattisesti sitä, että omakin pettää. Toisaalta pohdinnoistasi päätellen kuulut siihen valtaosaan, joka ei aborttiakaan tekisi, vaikka ehkäisy pettäisikin. Minäkin ajattelin sinun iässäsi samoin. (En tosin tekisi aborttia nytkään, mutta toisaalta en enää käytä mitään ehkäisyäkään...)
Huolestuttaako sinua mielenterveysongelmasi? Ei se ole este vanhemmuudelle :) (no ehkä joissain tilanteissa).
Itse olen sairastanut lähes koko elämäni masennusta. Pitkä hoito takana ja edelleen saan hoitoa. Pelkäsin aluksi,että neuvolassa minut tuomitaan, mutta päin vastoin, antavat tukea :). En edes harkinnut aborttia tullessani yllättäen raskaaksi.Suomessa mt-ongelmat ovat hyvin yleisiä, ei se estä vanhemmuutta. Älä siitä huolehdi.
kiitos kaikille lohduttavista vastauksista. Ei mua itseni takia huolestuta mielenterveysongelmat. Pelkään vähän että raskausaikana mielenterveyteni menisi huonompaan suuntaan etc. Nyt ei ole mitään pelättävää kun tarttee huolehtia vain itsestään. Mulla on skitsofrenia ja masennus, myös hypomania. Kellään kokemusta näiden sairauksien kanssa lasten hoidosta?
Että osoitteessa www.tukiasema.net on hyviä keskusteluja mielenterveysongelmaisten kesken. Fiksua ja kannustavaa porukkaa. On eri aiheita, mm. "perhe, lapset ja vanhemmuus" ym. Ehkä tiedätkin tuon, mutta jos et, kannattaa käydä.
Mun oma sairauteni, johon kuuluu masennus, uniongelmat,yli-impulsiivisuutta (diagnosoitu keskivaikeita ja vakavia toistuvia masennuksia ja epävakaa persoonallisuushäiriö) on välillä "saanut potkua" tästä raskaudesta. Esim oli AIVAN järkyttävä masennus kolmisen päivää, mutta selvisin. Mulle on tarkoin harkitut lääkkeet sairauteni hoitoon joita voi käyttää raskauden aikana. Lisäksi kun on tukiverkko hoitopuolelle, ei raskaus-aika tunnu niin pelottavalta,kun (akuutti)apua saa,jos tulee paha tilanne.