En mä kyllä enää kestäis tehdä aborttia kun oon nähnyt noita kuvia. Ehkä mä yritin sulkea silmäni totuudelta. Ne kaikkein pienimmätkin abortoidut näyttää minun silmissäni jo ihmisiltä. Helppo mun oli ennen selittää itselleni soopaa "lihaklöntistä", jolla ei ole merkitystä. En mä silti himokkaasti aborttia vastusta, ymmärrän jos joku sen epätoivoissaan teetättää, mutta itse en enää kykenisi. En ikimaailmassa. Pelottaa ihan miettiä mitä olen ennen sallinut... Tuntuu pahalta... Ihan fyysisestikin...=(
taidan vaihtaa leiriä
joku vaan
29980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kieltämättä, jos sinulle alkaa tehdä pahaa netin aborttikuvien katselu, niin silloin abortti ei ole sinulle oikea ratkaisu. Onneksi et tosin ole joutunut oikeasti asiaa miettimäänkään. Saat siis ihan vapaasti pohtia leiriäsi tai olla pohtimatta sitä. Kannattaa tosiaan käydä katsomassa minkä näköisiä alkiot/sikiöt milloinkin ovat, mutta pidän kyllä hieman sairaana, että haluaa ehdottomasti käydä katsomassa aborttikuvia eikä vaikka käydä raskaussivustoilla lukemassa oikeaa ja asianmukaista tietoa sikiön kehityksestä. No ihmisillä on omat huvinsa.
Älä myöskään käy sitten katsomassa vaikka synnytyskuvia netistä. Voit siinä tapauksessa meinaan joutua vaihtamaan leiriä senkin mukaan...
Synnytyksen lopputulos on uusi elämä, abortissa "synnytetään" kohtuun surmattu pienokainen, tai se pilkotaan ja revitään sieltä irti instrumentein.
Mä tiedän kyllä miltä sikiö milloinkin näyttää, mutta olen nähnyt kuvia vain vatsan sisältä. Ehkä mä olen sairas, ja itse asiassa olenkin. :( Ei mua veri yms. ällötä, vaan ajatus että tuostakin ois voinut tulla ihminen. Ymmärrän silti täysin ihmistä joka abortin teetättää. Enkä ala syitä moittimaan. Minusta kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ;) Joka asiassa. Äh, sanon mitä vaan niin joku hepaa, tiedetään!
Hyvä, että olet siis asian tajunnut jo ennen kuin olet koskaan ei-toivotusti raskaana ollutkaan.
Kyllä minäkin tiedän ihan tarkalleen, miltä keskeytysikäiset alkiot/sikiöt näyttää. Tiedän myös, että niistä ihan itsenäisiä vauvoja tulee, jos ei niiden kehitystä pysäytetä.
Siitä huolimatta tosiaan vaihtoehto sen oman kyseisen ajankohdan ja ei-toivotun raskauden myötä oli keskeytys. Koska koin, että niin minun kuin juurikin lapsen kannalta keskeytys oli vähemmän huono vaihtoehto kuin syntymä.
En siis mitenkään yritä "alentaa" sinun mielipidettäsi. Hyvä, että olet asiaa pohtinut jo etukäteen, jos itse samaan tilanteeseen tahtomattasi joudut. Itse tunnistan puheistasi kýllä omiakin vuosien takaisia ajatuksia, kun en itsekään uskonut koskaan voivani aborttia tehdä, vaikka aborttioikeuden hyväksyinkin. Sanoja ajatuksia minäkin olen vuosien mittaan ehtinyt miettiä. Voi olla, että olisin vieläkin samalla kannalla, jollei kohtalo olisi tuonut eteeni tilannetta, jossa vaihtoehdot olivat ne kyseiset. Ei kai noita oikein osaa edes miettiä lopullisesti, koska koskaan ei voi tietää, millaisia tilanteita elämä eteen heittää. Sen olen ainkain viime vuosien aikana oppinut. Enkä todellakaan toivo samanlaista oppituntia kaikille.
"Ymmärrän silti täysin ihmistä joka abortin teetättää. Enkä ala syitä moittimaan. Minusta kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee"
Toisin sanoen, olet siis aborttioikeuden puolustaja, joka ei itse aborttia voisi uskoa tekevänsä. Kuinka siis vaihdat leiriä? Olitko ennen aborttioikeuden vastustaja?
Ymmärrät kai, ettei aborttioikeuden puolustaminen sitä tarkoita, että itse haluaisi abortin tehdä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että haluaa antaa ihmisille oikeuden tehdä niin kuin he itse parhaaksi näkevät.
No niin, pääosa aborttiasiamiesten TOP 5:stä liihotteli paikalle, jossa vastuuntuntoa ja sääliä lasta kohtaan tunteva ihminen ilmoitti abortin mahdottomaksi.
Kovapintaiset abortti-asiamiehet aloittivat itseoikeutetusti tenttaamisen ja tiukkaamisen sekä samalla pyytelevät lapsen sijasta sääliä itselleen ja tekosilleen. Hyh hyh...
Keskustelussa tuli ilmi, miksi aborttiväki vaatii abortoitujen lasten kuvien salaamista. Todellisuus on niin raaka, että sen ymmärtäminen estää normaalia ihmistä ryhtymästä lapsen surmaamiseen äitinsä kohdussa.
TOP 5, hävisitte pelin, nielkää pettymyksenne, älkää purkako sitä sivullisten niskaan...
"No niin, pääosa aborttiasiamiesten TOP 5:stä liihotti paikalle, jossa vastuuntuntoa ja sääliä lasta kohtaan tunteva ihminen ilmoitti abortin mahdottomaksi."
Käsittääkseni hän ilmoitti sen mahdottomaksi omalla kohdallaan. Kuitenkin hän sanoi, että hänestä kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Minä muuten itse ajattelen ihan samoin.
"Kovapintaiset abortti-asiamiehet aloittivat tenttaamisen ja tiukkaamisen sekä samalla pyytelevät lapsen sijasta sääliä itselleen ja tekosilleen."
Minä esitin alkuperäiselle tarkentavia kysymyksiä leirin vaihtamisesta, en ainakaan tarkoittanut tiukata tai tentata yhtään mitään. Sääliä en ole pyytänyt missään vaiheessa mistään syystä.
Ja aborttikuvista en ole kirjoittanut halaistua sanaa.
Mielestäni olen kirjoittanut täysin asiallisen ja ystävällismielisen viestin. Sinä sen sijaan tunnut taas tavoillesi uskollisena keksivän vaikka tikusta asiaa päästäksesi morkkaamaan muita kirjoittajia. Toivon todella, ettei aloittaja lankea sinun lankaasi, vaan ymmärtää kysymykseni olleen vilpittömin ja ystävällisin mielin esitetty.
välittää, sillä kun ei ole enää vara miettiä "leiriään". Ainoa, mitä se enää voi tehdä, on seli-selittää, "miksi abortti ei ole niin paha juttu" ja "miten siinä ei tehdä yhtään mitään pahaa"!
Olet näköjään vaihtanut taktiikkaa, kun entinen oli niin läpinäkyvä. Voin kuitenkin kertoa, että niin on nykyinenkin :D :D
"En mä kyllä enää kestäis tehdä aborttia kun oon nähnyt noita kuvia. Ehkä mä yritin sulkea silmäni totuudelta. Ne kaikkein pienimmätkin abortoidut näyttää minun silmissäni jo ihmisiltä. Helppo mun oli ennen selittää itselleni soopaa "lihaklöntistä", jolla ei ole merkitystä. En mä silti himokkaasti aborttia vastusta, ymmärrän jos joku sen epätoivoissaan teetättää, mutta itse en enää kykenisi. En ikimaailmassa. Pelottaa ihan miettiä mitä olen ennen sallinut... Tuntuu pahalta... Ihan fyysisestikin...=( "
Okei, ilmaisin asian ehkä vähän väärin. Ymmärsin että viesti oli asiallinen=) Ennen olin vaan täysin että mitä väliä jollain lapsenalulla ja nykyään en hennoisi ajatella itseni tuhoavan elämää. Oli se mikä tahansa (vauva/sikiö/jne) niin elämää se on silti. Edelleen ymmärrän abortit. En vaihtanut leiriä abortin vastustajien tai kannattajien välillä. En todellakaan vastusta aborttia, en vain sitä enää omalla kohdallani harkitse (paitsi jos lapsessa olisi oikeasti jotain vikaa). että näin. Ymmärsit siis aivan oikein pointtini ja minä ymmärrän kysymyksesi. meni vähän sekavaksi ja ilmaisin asiani huonosti!
voivat käydä katsomassa minun kirjoitushistoriaani ja toteamassa, ettei "minun ole tarvinnut vaihtaa taktiikkaani", koska olen aina puhunut myös noita.
Ikävä, jos en mahdu siihen ahtaaseen lokerron, jonka sinä haluaisit minusta pitää. Säälittävää. Totuus ei tosiaan ole niin kapea kuin sinä näytät haluavan uskoa.
Kaikki minun puheeni tosiaan ovat "läpinäkyviä", koska tarkoitan aina juuri sitä mitä sanonkin. En siis rivien välejä, enkä teidän lukemianne rivien välejä. Siis jokainen lukutaitoinen ja ymmärryskykyinen näkee heti kaikki tarkoitukseni.
Me olemme tiedätkö aikalailla samoilla linjoilla. Minäkään en aborttia tekisi, ellei lapsessa sitten olisi todellakin jotain pahasti vikaa tai oma henkeni uhattuna tms. Kuitenkin kannatan aborttioikeutta ja toivon, että mahdollisimman harvan täytyisi koskaan käyttää tuota oikeutta.
>>Hyvä, että olet asiaa pohtinut jo etukäteen, jos itse samaan tilanteeseen tahtomattasi joudut. Itse tunnistan puheistasi kýllä omiakin vuosien takaisia ajatuksia, kun en itsekään uskonut koskaan voivani aborttia tehdä, vaikka aborttioikeuden hyväksyinkin. Sanoja ajatuksia minäkin olen vuosien mittaan ehtinyt miettiä. Voi olla, että olisin vieläkin samalla kannalla, jollei kohtalo olisi tuonut eteeni tilannetta, jossa vaihtoehdot olivat ne kyseiset. Ei kai noita oikein osaa edes miettiä lopullisesti, koska koskaan ei voi tietää, millaisia tilanteita elämä eteen heittää.
"Olet ollut siis yksi meistä, jotka hyväksyvät aborttioikeuden, mutta pitävät silti aborttia pahana asiana. Kerrot miettineesi samoja ajatuksia, ja että et uskonut (siten) koskaan pystyväsi aborttia tekemään!"
En ole ollut "yksi teistä", nähtävästi. En ole koskaan pitänyt aborttia pahana asiana. En vain uskonut koskaan olevani tilanteessa, jossa en oikeasti voisi lasta pitää. En siis uskonut voivani tulla ehkäisyn käytöstä huolimatta raskaaksi (tämä siis niihin aikoihin, kun en edes seksiä ole vielä harrastanut).
"Kerrot kuitenkin MUUTTANEESI MIELESI, KUN ASIA TULI AJANKOHTAISEKSI OMALLA KOHDALLASI. Kerrot myöskin, että olisit ehkä edelleen sillä kannalla, että et voisi koskaan tehdä aborttia, jos et olisi ollut kyseisessä tilanteessa."
Kyllä, muutin mieleni siinä vaiheessa, kun tajusin ettei ehkäisyn käyttö olekaan niin varmaa kuin olin kuvitellut, tai ettei ihan oikeasti kaikissa tilanteissa ole lapsen kannalta parasta syntyä. Tämä oli siis jo jopa vuosia ennen kuin olen itse raskaana ollut. Jos en olisi avoimin silmin katsonut maailmaa ja erilaisia ihmisten kohtaloita kuunnellut, tai olisin itse ollut vuosia yhdessä mieheni kanssa siinä vaiheessa kun viimein raskaaksi olisi (jopa suunnitellusti) tultu.
"Ajatuksesi siitä, että _et koskaan voisi tehdä aborttia_ pohjautui tiettyihin seikkoihin abortissa (ajattelit selvästi lasta, mikä muukaan saa ajattelemaan 'en voi'),"
En ajatellut "lasta", vaan sitä, etten osannut ajatella olevankaan tilanteita, jossa se kahden viivan näkeminen testissä ei aiheuttaisi riemuntunteita vaan enemmänkin epätoivoa. Pidin sitä sinisilmäisyydessäni mahdottomana. Elämänkokemuksen puutetta.
"MUTTA MIKÄ ABORTTIIN LIITTYVÄ FAKTA MUUTTUI kun asia tuli omalle kohdallesi???"
Ei mikään. Mikään aborttiin liittyvä fakta ei muuttunut. Maailmankuvani ihmisten tilanteista ja lasten parhaasta oli muuttunut. Olin siis kasvanut ja kypsynyt näkemään, ettei elämä ole pelkkää ruusunpunaa.
".. MIKÄ _SINUSTA JA TILANTEESTASI RIIPPUMATON_ ABORTTIIN LIITTYVÄ FAKTA SIIS MUUTTUI niin, että käänsit kelkkasi täysin ja aloit ajatella, että abortin voi tehdä surutta, kunhan vain miettii tarpeeksi ja päätyy siihen???!"
Taisin jo vastatakin tuohon. Ei mikään aborttiin liittyvä fakta muuttunut. Ei myöskään muuttunut näkemykseni siitä, että jokaisella (minullakin) on todellakin oikeus aborttiin, jos sen oikeaksi vaihtoehdoksi kokee. Vaan minun kuvani maailman todellisuudesta ja lasten parhaasta ja mitä heille tulee itsestään selvästi tarjota, muuttui. Minä siis kasvoin ja kypsyin tajuamaan maailmaa laajemmin ja näkemään epäkohtia ja haasteita elämässä yleensä kuin myös esimerkiksi lasten kasvatuksessa. Opin myös huomaamaan koko maailman tilanteen ja mikä on lasten hyvinvointi yleisesti niin Suomessa kuin muuallakin ja mitä sen takaamiseen tarvitaan.
Jos et vielä ymmärtänyt, niin tuon uskoni "että tuskin voisin koskaan itse tehdä aborttia" ja oman raskaaksi tuloni välissä oli yli viisi vuotta. Se on aika pitkä aika, kun on kyse juuri kotoonta "suureen maailmaan" muuttaneesta nuoresta, joka todella ensimmäistä kertaa elämässään kantaa oman elämänsä nyörejä. Se on sitä normaalia kehitystä.
Mutta tosiaan, jos olisin aloittanut vakavan seurustelun lukioiässä ja tullut raskaaksi 20-vuotiaana juuri opinnot aloitettuani jo siis vakisuhteessa, todennäköisesti olisin lapsen pitänyt, ja ajattelisin nykyään abortista hyvin eri tavoin. Sitähän ihmisten elämien sattuman varaiset valinnat aikaansaavat. Pelkästään jo opiskelupaikan valinta on tehnyt minusta tämän, mikä nykyään olen. Jos olisin valinnut sen toisen vaihtoehdon aikanaan, olisin todennäköisesti aika erilainen ihminen nykään, jo ihan pelkästään sen tähden, että juuri opiskeluaika on muokannut minua ja ajatusmaailmaani suuntaan, jota en olisi lukiossa edes kyennyt kuvitella. Koulutukseni on myös todennäköisesti tehnyt minusta enemmän rationaalisesti ajattelevan, mikä näkyy tässä aborttiajattelussa myös, kuten muissakin elämäni valinnoissa.
>>En ole ollut "yksi teistä", nähtävästi. En ole koskaan pitänyt aborttia pahana asiana. En vain uskonut koskaan olevani tilanteessa, jossa en oikeasti voisi lasta pitää. En siis uskonut voivani tulla ehkäisyn käytöstä huolimatta raskaaksi (tämä siis niihin aikoihin, kun en edes seksiä ole vielä harrastanut).>Kyllä, muutin mieleni siinä vaiheessa, kun tajusin ettei ehkäisyn käyttö olekaan niin varmaa kuin olin kuvitellut, tai ettei ihan oikeasti kaikissa tilanteissa ole lapsen kannalta parasta syntyä. Tämä oli siis jo jopa vuosia ennen kuin olen itse raskaana ollut. Jos en olisi avoimin silmin katsonut maailmaa ja erilaisia ihmisten kohtaloita kuunnellut, tai olisin itse ollut vuosia yhdessä mieheni kanssa siinä vaiheessa kun viimein raskaaksi olisi (jopa suunnitellusti) tultu. >Mutta tosiaan, jos olisin aloittanut vakavan seurustelun lukioiässä ja tullut raskaaksi 20-vuotiaana juuri opinnot aloitettuani jo siis vakisuhteessa, todennäköisesti olisin lapsen pitänyt, ja ajattelisin nykyään abortista hyvin eri tavoin.>>>En ajatellut "lasta", vaan sitä, etten osannut ajatella olevankaan tilanteita, jossa se kahden viivan näkeminen testissä ei aiheuttaisi riemuntunteita vaan enemmänkin epätoivoa. Pidin sitä sinisilmäisyydessäni mahdottomana. Elämänkokemuksen puutetta.
"Selityksesi ei nyt oikein uppoa!"
Minä olen sinulle vastannut asiallisesti ja perusteellisesti. Sinun ongelmasi on, jos et halua toisten puheita heidän omista ajatuksistaan hyväksyä.
">>En ole ollut "yksi teistä", nähtävästi. En ole koskaan pitänyt aborttia pahana asiana. En vain uskonut koskaan olevani tilanteessa, jossa en oikeasti voisi lasta pitää. En siis uskonut voivani tulla ehkäisyn käytöstä huolimatta raskaaksi (tämä siis niihin aikoihin, kun en edes seksiä ole vielä harrastanut).>Kyllä, muutin mieleni siinä vaiheessa, kun tajusin ettei ehkäisyn käyttö olekaan niin varmaa kuin olin kuvitellut, tai ettei ihan oikeasti kaikissa tilanteissa ole lapsen kannalta parasta syntyä. Tämä oli siis jo jopa vuosia ennen kuin olen itse raskaana ollut. Jos en olisi avoimin silmin katsonut maailmaa ja erilaisia ihmisten kohtaloita kuunnellut, tai olisin itse ollut vuosia yhdessä mieheni kanssa siinä vaiheessa kun viimein raskaaksi olisi (jopa suunnitellusti) tultu.
siis tuolle "en uskonut, että koskaan voisin sitä itse tehdä".
Tämähän on hyvin tyypillinen ajatusmalli aborttioikeuden sallijoille. Ja hyvin tyypillinen teksti tälläkin palstalla: "oon aina ajatellut, etten voisi aborttia tehdä, vaikka aborttioikeuden hyväksynkin, MUTTA nyt..."
Onhan raskaana oleminen ja vanhemmaksi ryhtyminen niin suuria asioita ja muutoksia elämässämme, ettei niihin liittyviä tekijöitä ja omia ratkaisuja voi varmasti ennakkoon pohtia. Liian monia muuttujia.
Sinä jäit niiiiiin rysän päältä kiinni omista puheistasi, että älä viitsi enää selittää yhtään enempää noita hulluja juttujasi. Et sinä enää niitä pysty muuksi muuttamaan! Naurettavammaksi vain menee...
Taas se tuli sieltä. Tarkoitit todellakin, että ajattelit, että _et voisi_ itse sitä koskaan tehdä, kuten nimimerkki xarax sanoikin. Ajattelit abortista jotakin sellaista, jonka vuoksi se tuntui sinusta sellaiselta teolta, jota et uskonut itse voivasi tehdä. Kun sitten kuitenkin teit sen, pysyivät nuo asiat ennallaan, mutta aloit selittämään niitä (aiemmin abortissa pahoiksi katsomiasi) asioita hyviksi itsellesi! Se todellakin näkyy...
lisäys
satua 25.1.2008 klo 13.58
siis tuolle "en uskonut, että koskaan voisin sitä itse tehdä".
Tämähän on hyvin tyypillinen ajatusmalli aborttioikeuden sallijoille. Ja hyvin tyypillinen teksti tälläkin palstalla: "oon aina ajatellut, etten voisi aborttia tehdä, vaikka aborttioikeuden hyväksynkin, MUTTA nyt..."
Onhan raskaana oleminen ja vanhemmaksi ryhtyminen niin suuria asioita ja muutoksia elämässämme, ettei niihin liittyviä tekijöitä ja omia ratkaisuja voi varmasti ennakkoon pohtia. Liian monia muuttujia.
olevasi sopiva ihminen kertomaan MINULLE, miten MINÄ abortin koin nuorena, raskaana ollessani ja miten koen sen nyt ja etenkin miksi sen koin eri aikoina mitenkin?
Ja tämän kaiken älynväläyksesi pohjasit pelkästään siihen, että käytin/käytän sanoja "uskoin etten voisi"?
Voi luoja, mitä idiootteja maa päällään kantaa. Tuo älynväläys ja säälittävyys vetää kyllä aika hiljaiseksi. No, eiköhän tämä tosiaan kerro, kuinka vähän sinulla on tartuttavaa minun puheissani...
Oletan että kyse on provosta jolal pyritään sooittamaan että niistä kuvista on jotain hyötyäkin joskus :D mutta totean vain että kyllä, jos sitä herää omaan ajatteluunsa vasta veren ja suolenpätkien avustulsella, hyvä niin. Olisit todennäköisesti selitellyt itsellesi hyväksytyksi abortin jota et todella halunnut. Jos haluaisit siitä möykystä eroon, sinulle olisi yksi ja hailea miltä se näyttää. Koska se EI ole sinulle yksi ja hailea, osoittaa se sen että olet nyt oikeilla raiteilla, oelt löytänyt sen minkä aksnsa pystyt elämään ja minkä et.
Tarkoittaako oamlla kohdallasi aborttiin kykenemättömyys automaattisesti sitä että vastustat muidenkin oikeutta saada sellainen? Vai onko kyse vain itsestäsi?
***
En vastusta aborttia, en vain enää harkitse sitä omalla kohdallani. Se osittain johtui niistä kuvista. Ei ole provo. Eikä itse asiassa johtunut siitä että kuvien linkit oli täällä, vaan googletin kuvat itse. Oli miten oli, hyväksyn abortin monissa (en ihan kaikissa) tapauksissa, mutta iyse en sitä teetättäisi. että näin.
Ajattelet siis kuten minäkin. Et omalla kohdallasi usko aborttiin pystyväsi, mutta muiden kohdalla on kyse noiden muiden elämästä ja päätöksistä.
Mihin leiriin vaihdoit? Aloitukseen viitatakseni, käsittääkseni minut on leimattu aika hyvin "puolustaja"-piiriin, abortinvastustajaa sinusta ei saa tekemälläkään jos ajattelet kuten minä :D
***
Vaihdoin leiriä itseni kohdalla tekisinkö vai enkö tekisi aborttia ajatuksessa. Valehtelisin jos sanoisin että abortti ei karmi minua. Uskon silti siihen että jokainen päättää omista päätöksistään, samoin siis abortista. Joillekin se sopii ja toisille ei. Uskon että se on elämän päättämistä, mutta elämää päätetään muutenkin kuin abortissa, se kuuluu elmän ja kuoleman kysymyksiin.
Olen ehdottomasti samaa mieltä.
"Uskon silti siihen että jokainen päättää omista päätöksistään, samoin siis abortista. Joillekin se sopii ja toisille ei."
ytimekkäästi todettu.
***
Minullakin varmasti se muutos joskus tulee... Toivottavasti ainakaan en ikuisesti tunne lastentekoa yhtä vastenmielisenä juttuna kuin nyt ja joskus teen päätöksen, että haluan raskaaksi tai en haluakaan aborttia jos raskaaksi tulisin...
Kokemuksista opitaan. Jokainen kokemus, jokainen viesti täälläkin muuttaa meitä ihmisinä. En usko, että leirin vaihtosi sinusta ainakaan huonompaa vanhempaa tekee jos joskus raskaaksi tulet, sillä nyt tahdot lasta, ennen leirin vaihtoa et tahtonut...
ole itse tehnyt, mutta kyllä ajan myötä on minukin suhtautumiseni muuttunut... eikä tosiaankaan sallivampaan suuntaan.
Olenkin jo odotellut, koska nämä pakkosynnytysasiamiehet rupeavat tälläisiä kirjoittelemään. Eipä tarvinnut kauaa odotella:D!