Vanh. lest. nainen kirjoitti herätysliikkeet-palstalla:
"Vain meillä saarnataan että synnit anteeksi uskomalla toisen uskovaisen saarnasta voi saada Pyhän Hengen. Melkein kaikissa muissa hengellisyyksissä uskoon voi tulla yksikseen tai hyviä tekoja tekemällä tai rukouksessa tai kasteessa tai ehtoollisella tai luonnossa jne. Minä haluan kuulua tähän joukkoon koska he eivät opeta noin ja omatuntoni anoo että se uskonto missä noin opetetaan ei vie minua taivaan kunniaan. "
Pyydän joltakin vanhoillislestadiolaiselta asiallista vastausta kysymykseeni,
MIKSI ESIKOISLESTADIOLAISET EIVÄT PÄÄSE TAIVAASEEN, vaikka he uskovat ihan samalla tavalla kuin yllä on sanottu?
"Vain meillä saarnataan että synnit anteeksi uskomalla toisen uskovaisen saarnasta voi saada Pyhän Hengen. Melkein kaikissa muissa hengellisyyksissä uskoon voi tulla yksikseen tai hyviä tekoja tekemällä tai rukouksessa tai kasteessa tai ehtoollisella tai luonnossa jne. Minä haluan kuulua tähän joukkoon koska he eivät opeta noin ja omatuntoni anoo että se uskonto missä noin opetetaan ei vie minua taivaan kunniaan. "
Pyydän joltakin vanhoillislestadiolaiselta asiallista vastausta kysymykseeni,
MIKSI ESIKOISLESTADIOLAISET EIVÄT PÄÄSE TAIVAASEEN, vaikka he uskovat ihan samalla tavalla kuin yllä on sanottu?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Eikö kuitenkin Jumala ole itse uskon antaja? Varmaan Jumala myös on se, joka lahjoittaa meille Pyhän Hengen. Pyhän Hengen saaneena ihmisenä me varmaankin haluamme, että kaikki pääsisivät taivaaseen. Onhan se itsensä Jumalankin tahto, ettei "yksikään hukkuisi, vaan kaikki itsensä parannukseen kääntäisi".
Ei sitä Pyhää Henkeä saa kuin ennenuskoneelta. Syntien anteeksianto on Hengen virka. Vain uskovaisella on valta päästää ja sitoa synteihin. Luther kysyy tekstissään osuvasti: "Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä hänen uskovansa ovat?"
"Ei sitä Pyhää Henkeä saa kuin ennenuskoneelta"
Mihin Raamatun kohtaan tämä perustuu?
Miten Helluntain tapahtumat kerrotaan raamatussa?
Miten silloin Pyhä Henki laskeutui heidän päälleen?
Olen samaa mieltä, että syntien anteeksijulistaminen on Pyhän Hengen saaneiden ihmisten tehtävää. "Ottakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, jne.."
Mutta muistaakseni Raamatussa kerrotaan, että Hän lahjoittaa meille Pyhän hengen.
Synti nimeltä eriseura on kadottava synti, mikäli sitä ei sovi ennen kuolemaansa. Näin sanoo Raamattu: "Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: - - eriseurat, lahkot, - - jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa."
Kuten sanottua, on vain yksi Jumalan seurakunta maan päällä, se ei ole jakautunut. Sen ulkopuolella ei ole minkäänlaista anteeksiantoa, kuten Luther kirjoittaa.
Eriseurat nousevat ja syntyvät nimenomaan Jumalan seurakunnasta. Moni on tehnyt parannuksen tästäkin synnistä, mutta suuri osa elää tässä synnissä ja näin Jumalan vihan alla.
Raamattu neuvoo eriseuraisesta esimerkiksi näin: "eriseuraista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti" (hengellisessä mielessä)
Heitä ei saa tervehtiä uskovaisina, koska: "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
(saa kutsua kylään, mutta hänen uskoaan ei saa hyväksyä oikeana, muuten on osallinen hänen eriseuran synnistään)
Miksi esikoislest. on eriseura eikä vanh. lest?
Esikoislest. sanovat että he ovat esikoisia eli alkuperäisiä lestadiolaisia. Ja vl:t ovat eronneet? Mikä on totuus? ja miksi he eivät ole samassa seurassa?
Mutta ovathan kaikki synnit kadottavia. Jumalan edessä ei ole mitään "suuria" syntejä, jotka ovat kadottavia ja "pieniä" syntejä, joista ei joudu kadotukseen. Kaikki synnit erottavat Jumalasta ja ovat kadottavia.
Mutta elävässä kristillisyydessä meillä on jatkuvana virtana juokseva anteeksiantamuksen vesi, joka pesee pois kaikesta synnistä, joka meihin joka hetki tarttuu. Ja elävillä kristityillä on puolustaja, Poika, kaikkivaltiaan tuomarin, Isän, luona. Ja puolustaja puolustaa meitä syyttäjän, eli sielunvihollisen syytöksiä vastaan. Elävän uskon saaneen ei siis tarvitse itse vastata synneistään. Toisin on kuolleessa uskossa ja epäuskossa olevien kanssa.
Jos siis eriseuran syntiin syyllistynyt uskoo, että on syntinen ja että hänen syntinsä ovat anteeksi, niin hän on autuas, riippumatta siitä onko hänelle edes kirkastunut oma eriseuran syntinsä. Siksi voi olla, että esim. lestadiolaisuuden hajaannuksissa eriseuran syntiin joutuneita on päässyt Herransa iloon. Ja samoin voi käydä meidän aikanamme eriseuran syntiin joutuneille. Mutta parasta tietysti olisi, jos synti, olipa se mikä tahansa, kirkastuisi synniksi jo täällä ajassa.
Tämä ei tosin tarkoita sitä, että uskovaisen pitäisi lähteä rypemään kaikenlaisessa synnillisessä elämässä ja antaa lupa synnille. Uskovaisella on halu olla tekemättä syntiä, koska hänen Vapahtajansa on niin paljon hänen edestään kärsinyt. Ja siksi uskovainen taistelee Jumalalta saamiensa voimien rajoissa ja sen mukaan, mikä hänelle on kirkastunut synniksi, kaikkia synnillisiä vaikutuksia vastaan. Jos Vapahtajan kärsiminen alkaa unohtua mielestä (mikä tapahtuu helposti), voi uskovainen alkaa elää synnissä, mutta se on hyvin vaarallista, koska synti voi tappaa uskon, ja se voi muttua kuolleeksi uskoksi.
Jumalan seurakunta on yksi. Sitä eivät ihmiset voi jakaa, vaikka yhdistykset ja seurakunnat jakautuisivatkin. Usko, eli Pyhä Henki, yhdistää kuitenkin kaikki elävän uskon omistavat yhdeksi Jumalan seurakunnaksi.
Tämä on kyllä aika huono ja yleispätevä vastaus, mutta sanoisin näin:
Tärkeintä lienee pohtia kuka on Jeesusta seuraava opetuslapsi, kuin miettiä sitä, että onko Laestadiuksen perässä marssiva lestadiolainen.
Perimätietojen mukaan Lapinmaalla tapahtui kummia muutama sata vuotta sitten. Siellä tapahtui ilmiö, joka ei ollut vieras edes Jeesukselle, eli opetuslapset alkoivat tapella siitä kuka on suurin ja mahtavin.
Tämän ilmiön seurauksena joidenkin ego alkoi pullistua ja he ymmärsivät saaneensa koko lestadiolaisuuden johtotehtävän itselleen edelliseltä "vanhimmalta" Raattamaalta. Tämän kuvitellun vallansiirron jälkeen he alkoivat kerätä omaa vuohilaumaansa kokoon, aiheuttaen hajaannusta ja pahennusta.
Tässä pätkä Augustinusta: "kaikkia muita paheita harjoitetaan tehtäessä pahaa; ainoastaan kunnianhimo ja omahyväisyys ilmenevät hyvissä teoissa". Toisinsanoen paholainen on vetänyt salakavalasti valkeuden kaavun päällensä ja ottanut itselleen nimen: esikoislestadiolaisuus
Jäi ehkä epäselväksi ketä nuo riidanhaastajat olivat. Entisiä lestadiolaisia, nykyisiä esikoislestadiolaisia.
Vanhasta Katekismuksesta lainattua:
"Mitä seurakunnalla ynnärretään?
....sillä ymmärretään kansa, joka Kristuksen uskoa tunnustaa."
"Mitä varten tämä seurakunta yhdeksi kutsutaan?
Ei sentähden, että ainoastansa yksi joukko ja kansa maailmassa erinomaisessa paikassa löytyy koossa Jumalan sanaa kuulemassa, vaan sen tähden, että sama henki heitä opettaa, kussa ikänänsä he ovat jne.."
"Minkä tähden seurakunta yhteiseksi kutsutaan?
Sen yhteisen uskon ja opin tähden, jonka seurakunta tunnustaa, niin myös sen tähden, ettei se ole sidottu mihinkään erinomaiseen paikkaan, eikä aikaan, eikä erinomaisiin ihmisiin, vaan levitetty ympäri kaiken maailman".
Tällaista se Luther setä on opettanut.
Eiköhän ne meidän tekemät rajat ole vastoin Raamatun, Lutherin ja Lestadiuksen opetusta. Kristuksen oppi lienee ainoa oikea rajalinja. Tokkopa me sen tarkemmin voitanee asiaa nähdä?Liekö se edes tarpeellista?
Toivoisin kuitenkin, että meiltä löytyisi senverran rehellisyyttä, että jos lainaamme esim. Lutheria, kertoisimme, mitä hän todella on sanonut, eikä vain sellaista, mikä sopii meidän tarkoitusperiimme.
Lestadiolaisuus on lahko, samoin lutherilaisuus.
Luther ja Laestadius olivat EREHTYVÄISIÄ IHMISIÄ.
Kristuksen ja apostolien perustama kirkko =
katolinen kirkko
Ymmätääkseni esikoiset ovat aina pyrkineet säilyttämään "Hengen yhteyden" Lestadiolaisen heräyksen alkulähteille. Toisin sanoen he eivät ole pyrkineet eroamaan siitä, muodostamaan eri porukkaa. Heidän mielestään on edelleenkin tarpeen lukea ajankohtaisiksi kokemiaan Lestadiuksen saarnoja. "Luottamuksen ketju" on ymmärtääkseni pysynyt katkeamattona heräksen alkuajoista lähtien. Nämä ovat mielesäni merkkejä siitä, että ainakaan tarkoituksellisesti ei ole pyritty muodostamaan eriseuraa.
Esikoiset eivät mielestäni ole kovin kiivaita tuomitsemaan muita joukkoja kadotukseen, mikä mielestäni jossanmäärin osoitaa oikeaa opetuslasten henkeä:" "siitä teidät tunnetaan
Minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte"
Tämä ei kuitenkaan tee esikoisia muita paremmiksi, vaan he joutuvat muiden tavoin suurina syntisinä uskomaan itsensä suuresta Jumalan armosta autuaaksi, Kristuksen sovintotyön tähden.
Kun tämän armon suuruus meille kullekin avautuu, uskon että se saa meidät rukoilemaan, että kaikki pääsisivät siitä armosta osallisiksi, ja vähemmän erottelemaan muita eri joukkoihin.
"Tämän ilmiön seurauksena joidenkin ego alkoi pullistua"
Hehehe. Katsoitko omaa napaasi? :)
"he alkoivat kerätä omaa vuohilaumaansa kokoon"
Hahaha. Vuohet! Vuohet! Te senkin vuohet! :)
"paholainen on vetänyt salakavalasti valkeuden kaavun päällensä ja ottanut itselleen nimen: esikoislestadiolaisuus"
Buhuhuuu! :)
Mietinkin, että mitä ne pukinsarvet niiden esikoisten päässä oikein ovat. Nytpä selvisi sekin :)
Oivoi, kylläpä voi viirata päästä. Koetapa jaksaa :)
...jokkainen tekkee työtä omalla lahjallaan.
Kyllä meillä kaikilla on omat sarvemme. Ainakin itte huomaan usein, että en käytä pieniä lahjojani Jumalan kunniaksi ja Hänen evanleliuminsa levittämiseen, vaan oman useinkin erinomaisuuteni osoittamiseen.
Ilmeisesti minulla on samoja oireita, kuin Martti Lutherilla. Hän kirjoittaa oireistaan päiväkirjassaan näin:
"Minun on täytynyt tänä kesänä levätä yli puolet ajasta pääni suhinan ja kohinan takia. Mistä se on minuun tullut, en voi tietää sitä - - Luulen, että se on ollut musta takkuinen ryökäle helvetistä."
Tähän kohtaa voisi laittaa Lutherin ajatuksia katolisesta kirkosta:
-Paavius on syntynyt paholaisen takapuolesta
-Paavia Luther nimittää pirun ruumiillistumaksi, paholaisen kummitukseksi ja oppimattomaksi aasiksi.
Näin Luther taas sanoo Paavin apulaisesta: "Ei hän näe mielellään, että tämä niin kiiruhtaa ja juoksee helvettiin, aivan kuin peläten sieltä myöhästyvänsä".
Mikäpä minä olen toisen heikkouksia nauramaan. Eriseuran kirjoitukset vain tuntuvat kantavan pilkkahenkeä ja loukkaavan uskonveljiämme, sellainen herkästi ärsyttää. Luultavasti kyse ei edes ole vanhoillisesta vaan jostakin trollista.
Olen pahoillani, ehkä sanavalinnat olivat vähän huonoja. Asia on mielestäni kuitenkin oikea, koska olen kuullut eriseuran saarnattaman synniksi, aika karullakin tavalla.
"" Esikoiset eivät mielestäni ole kovin kiivaita tuomitsemaan muita joukkoja kadotukseen, mikä mielestäni jossanmäärin osoitaa oikeaa opetuslasten henkeä:" "siitä teidät tunnetaan
Minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte" ""
Siis keskenään eli ei muitten joukkojen kanssa.
Oisko kyseessä sellainen kuin hempeys, joka on tyypillistä eriseuroille. Hyväksytään kaikki. Eli on synnin luvallisuus, joka on myös eriseuroihin kuuluva ilmiö.
Ruotsin Lapin alkuheräyksen alueella vaikuttava "esikoisten seurakunta" halusi ottaa johtoaseman lestadiolaisuudessa. Kuulostaa vähän erikoiselta, että jokin tietty ihmisryhmä haluaisi ottaa vallan Jumalan valtakunnassa. Eikö Jumalan valtakuntaa johda Jumala, joka vaikuttaa meissä Pyhän Henkensä kautta. Ei saisi itsensä ylentää ja ajetella, että me olemme arvokkaampia Jumalan ja seurakunnan edessä kuin muut.
Mark 10
Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;
ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä
"Perimätietojen mukaan Lapinmaalla tapahtui kummia muutama sata vuotta sitten. Siellä tapahtui ilmiö, joka ei ollut vieras edes Jeesukselle, eli opetuslapset alkoivat tapella siitä kuka on suurin ja mahtavin."
Eikö teistäkin oleva surkuhupaisaa, että tällaiset perimätiedot (,joita on erilaisia tiedon perijän mukaan) saavat edelleenkin aikaan eripuraisuutta. Kylläpä on sielunvihollinen keksinyt ovelan juonen, kun pystyy vuosisatoja sekoittamaan kristittyjen yhteyttä tällaisen avulla, ja vie meitä kuin pässiä narussa.
Luulisi, että meille riittää,kun saamme näillä sivuilla keskenämme tapella siitä, kuka on suurin,
kenellä on pitävin perimätieto. Mutta kun tarvitsee vielä kaivella vanhojen kristittyjen synnit lyömäaseiksi ja alkaa tälle perustalle kristillisyyttä rakentaa. Lieköhän oikeita rakennusaineita sellaiset.
Oliskohan meidän aika tehdä parannusta näistä omista synneistämme?
Kun pitäytyy Raamatussa niin ei tarvita perimätietoja. Riitoja ei tule kun muistaa Jeesuksen mainitsemat kaksi tärkeintä käskyä.
"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi."
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Jos ei ole uskoa lahjaksi saanut, niin kumpaakaan käskyä ei voi väkisin sydämessään pitää. Silloin ne ovat pelkkää sanahelinää.
Ei nyt ihan monta sataa vuotta ole siitä kulunut kun vanhoillislestadiolainen eriseura alkoi jylläämään Tornionjokilaaksossa ja Pohjois-Suomessa. Mutta reilut 100 vuotta kylläkin.
Kannattaa lukea kirjoituksia ja kirjeitä herätysliikkeen alkuajoilta. Sieltä ne asiat selviävät.
Vanhoillisten paljon parjaama (mutta Raattamaan luottohenkilö) Joonas Purnu kirjoittaa v. 1900:
"Pysykää Kristuksen opissa, se on Kristuksen laissa, ja kärsikää toinen toistanne rakkaudessa, ja anteeksi antakaa toinen toisillenne. Ja kantakaa toinen toisenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkää, ja jatkakaa sovintosaarnaa eteenkinpäin, jonka Herra itse säätänyt on. Tehkää työtä sen päälle, että Herran seurakunta koossa pysyy, ja katsokaa perään, ettei Herran laumaa hajoittaa saa. Ja saarnatkaa parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikkialla. Se on Jeesuksen oma käsky."
Samassa kirjeessä hän sanoo Erkki-Antista (joka viimeisinä vuosinaan toimi Raattamaata ja muita uskollisia saarnaajia vastaan):
"Ja nyt on Erkki-Antti muuttanut majansa ja päättänyt työnsä, ja vissiin me uskomme, että ne ovat yhteen tulleet Laestadiuksen, Raattamaan ja Takkisvainajan ja muitten pyhäin kanssa."
Nimimerkki -eriseura-, mikä tässä oli väärin?
No ehkä käytin vähän turhan kovaa kieltä, mutta sinällään ihan vakavastakin asiasta. Onhan se ihan oman henkirievun kannalta viisasta selvittää Jumalan seurakunnan sijainti, ennen kuolemaa. Koska vain siellä saa synnit oikeasti anteeksi, myös Jumalan silmissä. Missä se seurakunta sitten on, makoisa kysymys.
Aikakoneella ei tapahtumia voi selvittää, siksi pitää luottaa muiden ihmisten sanomisiin tässä hajaannuskysymyksessä. Sehän tässä onkin, kun Jumala ei tule taivaasta sanomaan, että näin se on, piste. Ihmisten pitää itse selvittää se. Lutherkin saarnaa eriseuran synniksi. (...sielunvihollinen on peittänyt Jumalan seurakunnan eriseuroihin - - ,Jumala vikoihin ja virheisiin).
Noista kirjeistä heräsi semmoinen ajatus, että Raattamaahan kuoli vuonna 1988 ja kirje oli päivätty 1900. Tuo on siis tavallaan kirjeenkirjoittajan omaa tekstiä. Tuosta lauman hajoittamisestahan puhui myös Raattamaa: "Voi niitä eriseuran rakentajia, jotka monta pienimmistä pahentavat. Saarnattakoon heille myllynkivestä.". Kenelle hän sitten sanansa kohdistaa, kun kaikki samoissa seuroissa kävivät. Oletko varma, että Purnu tuossa kirjeessä kohdistaa varoituksen vanhoillisiin? esikoiset ja vanhoillisethan tuohon aikaan ottivat yhteen uusheräyksen kanssa, samassa rintamassa. Myöhemmin sitten tiet erosivat.
SRK:n opillisen kirjan mukaan hajaannuksien syynä pidetään: "Rintamamuodostuksiin ja sittemmin syntyneisiin hajaannuksiin eivät vaikuttaneet ainoastaan oppiharhat, vaan näiden seurauksena esiintyneet henkilökohtaiset syytökset, katkeroitumiset ja valtataistelusta aiheutunut kateus". "Tähän liittyi voimakasta itsetehostuksen tarvetta ja valtapyrkimyksiä". "Samalla on kuitenkin todettava, että varsinaisen taistelunkohde on ollut jumaluusopillinen ja uskonopillinen". En sitten tiedä mitä tuo salakieli tarkoittaa (jumaluusopillinen ja uskonopillinen). Ehkä on kuitenkin helpointa, kun ei tiedä liikaa.
PS. Arvaappa mikä mielestäni symbolisoi aika hyvin esikoisuuden ja vanhoillisuuden välistä hengellistä erimielisyyttä? Vastaus: Raattamaan haudalla olevat kaksi hautakiveä, toinen esikoisten asettama (graniittia(paasi)), toinen vanhoillisten (puuta(risti)).
Siis korjataan sen verran tuota painovirhettä, että Johan Raattamaa kuoli v. 1899 (maaliskuussa). Ote oli Purnun kirjeestä Amerikkaan, jossa riitatilanne oli paljon vakavampi. Sinne Raattamaa yhdessä seurakunnan kanssa lähetti Joonas Purnun ja Jöns Mäntyvaaran lähetysmatkalle: "Olemme kaikki yksimielisesti löytäneet Jonas Johansson Purnun siihen sopivaksi, ja olemme häntä sydämen rakkaudella siihen vaatineet, jos hän mahdollisesti voisi maallisten asiain tähden päästä. Hän on kallis vanhus, joka tämän kristillisyyden alusta asti on pysynyt uskollisena työntekijänä Herran viinimäessä. Hän tosin olisi tarpeellinen täällä Lapissakin, mutta Herralle Jeesukselle uhraamme hänet Amerikan lähetystyöhön jos voittamattomia esteitä ei tule. --- Johan Raattamaa, Isak Poromaa, Meri-Pietari Fjälldahl jne jne
Onhan se kahden hautakiven politiikka aika hassua, kuolleista sieluista taistellaan. En muista sen kivijutun historiaa. Kyllä se varmaan jostakin löytyy. Olisi kiva tietää mikä osuus hautakiven pystytyksessä oli Raattamaan vaimolla Karolinalla, joka oli esikoisia kuolemaansa saakka v. 1925.
jatketaan taas
Meinasin jo lopettaa, mutta jatketaan vain, mikäli kirjoitettavaa riittää. Alkaa vain hälyttävästi kertyä yhden nimimerkin tuotoksia tämän otsikon alle.
Ovathan ne hautakivet mielenkiintoinen ilmestys. Siinä A.Z:n kirjassa oli niistä kuva ja kuvateksti päälle. Mutta näköjään se kuva löytyy myös netistä: http://lestadiolaisuus.info/ruotsi/bilder/raattamaas gravsten1.jpg
Siitä kirjasta löytyi myös jonkin verran saarnaajien välisten taisteluiden sovituskirjeitä. Tässä esimerkiksi mainitsemastasi Erkki Antista: "Kirjoitat, että tuomitsevat Erkki Anttia: se on ikävä kuulla: rientäköön anteeksi anomaan, jotka ovat tuominneet Erkki Anttia".
Tässä taas norjalaisille: "Kirjeet osoittavat, että riidat ovat kohonneet näinä vuosina opettavaisten miesten välille. Josta seuraa, että lampaat hajaantuvat. Tiedättekö te rakkaat veljet, että pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen joka pani henkensä lammasten edestä".
Sitten löytyy taas mainintaa esikoisista. "Raattamaan opetukset aiheuttivat pietistis-lakihenkisten piirien taholta häntä vastaan syytteen lain merkityksen väheksymisestä ja yltiöevankelisuudesta. - - Raattamaa kutsuu tällaista opinsuuntaa lestadiolaisuuden piirissä "omavanhurskauden eriseuraksi". Raattamaa varoittaa alituisesti itsevanhurskauden vaikutuksesta. Hänelle on kirkastunut voimakkaasti tuo Raamatullinen totuus, että vaarallisin kaikista "paheista" on lakihenkisyys ts. itsevarmuus, omaan itseensä, hyvyyteensä ja jumalisuuteensa luottaminen."
Amerikan mantereesta en niin tiedä. Siellä vaikutti vl, nimeltä Heideman. Hän oli pastori. Jos siis Raattamaa kirjoitti Amerikkaan, että: "hänellä on suurin luottamus, niihin jotka Takkisen kanssa yhtä ovat". En tiedä milloin Takkinen kuoli, mutta eikö hän kuollut ennen hajaannuksia tai niiden aikana? Pastori Heideman vaikutti Amerikassa 1928 -->. Ja olen saanut tietooni semmoisen tiedonmurusen, että suurin osa Amerikassa asuvista esikoislestadiolaisista teki tuolloin (tai yritti tehdä) parannuksen "heidemanilaisuuteen", eli vanhoillisuuteen. Mutta Heideman ei jostain syystä hyväksynyt tätä sovintoa. Olisiko ollut niin paljon erimielisyyksiä opetuksessa, ettei väkisellä pystynyt toisiinsa liittämään. Siinä mielessä Amerikan tilanne on mielenkiintoinen, että siellä on paikallisia spesiaali-eriseuroja, joita ei Suomesta löydy.
Amerikassa oli muuten Raattamaalla "vanhimman" asema aika voimakas, Suomessa ei niinkään. On laskettu, että Raattamaa olisi lähettänyt Amerikkaan 300 kirjettä, mutta Suomeen vain 15 tai 30. (muistitietoa).
-Sitten löytyy taas mainintaa esikoisista. "Raattamaan opetukset aiheuttivat pietistis-lakihenkisten piirien taholta häntä vastaan syytteen lain merkityksen väheksymisestä ja yltiöevankelisuudesta. - - Raattamaa kutsuu tällaista opinsuuntaa lestadiolaisuuden piirissä "omavanhurskauden eriseuraksi"
Oletko varma, että Raattamaa tässä puhuu lännen (esikois-)saarnaajista vai puhuuko Kittilän uudestiheränneistä? Mikään kirjallinen lähde ei näytä, että Raattamaan ja lännen saarnaajien välillä olisi ollut jotakin ristiriitaa.
"(Tärännön saarnaaja) Iisakki Krekula muisteli ussein siitä koetuksen aijasta ja sano, ette se oli semmonen seula, jossa raihaiset ja vilun panemat jyvät seulothiin ja erotethiin nisun jyvistä. Ja se sano, ette häänki olis pyörtyny samhaan laihin ko muukki kristityt, mutta ko hään sai kohata Raattamaa vanhiiman ja sai siltä kuulla, kuinka asiat oikhein oovat ja kenen lähetysmiehiä se Nikkari-Tuomas oon ja kaikki, jokka siinä hengessä saarnaavat ja työtä tekevät. Vasta sitte hälle taas uuvesta taivas aukeni..."
Sitten vielä Takkinen - Heidemann juttua:
v. 1890
Saarnaa veli Takkinen sanaa, pidä päälle, sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla. Jos ei anneta kirkkoa saarnata, niin kyllä Jumalalla on vielä huoneita. --- Hedemanni sanoi meille Muoniossa, että mitä hän on kuullu ja ymmärtännyt kirjoituksista, niin Takkisen saarnattu oppi on enin raamatun pohjalla, se sama Johan Raattamaa.
v. 1890
Minä sanoin Heidemannille, että minä olen kuullut, että Amerikan veljet on jo ennen sanoneet, ettei het huoli ylioppilaasta papiksi vaikka kuinka olisivat kristityt, eikä ole anoneet Heidemannia myös, jotka kanssamme yksimieliset ovat. Ja ei siittäkään ollut sen enempi puhetta hänen kirjuriksi menosta, mutta että hän sanoi, jos hän menee, niin että hän mennee kirjuriksi, mutta ei papiksi. Ylempänä mainitut syyt on jonka tähden en ole lähettänyt Heidemannia kirjuriksi enkä papiksi, mutta esikoisseurakunnan kanssa olemme lähettäneet Johan Takkisen ja Henrik Lumijärven saarnaajaksi ja papiksi. --- Ole sinä Takkisveljeni Jumalan ja Kristuksen pappi. Saarnaa rakas veljeni evankeliumia lahjaksi ja jos ruumiillisia tarvitset, niin saatat vastaanottaa lahjaksi. Ei kansas yksimieliset tarvitsekaan virkapappia palkata Ameriikan vapaassa maassa. Olettepa tet rakkaat veljet ja sisaret esikoisseurakunnan jäsenet, vieläpä Kristuksen ruumiin jäsenet."
--- Vanha veljenne Johan Raattamaa
Amerikassa muuten oli (muistaakseni) vuoden 1908 jälkeen kahden sortin esikoisia. Ne jotka nykyäänkin ovat osa esikoislestadiolaista kristillisyytta ja suurseuralaiset, joista osalla nykyään on yhteys Rauhan Sanaan. En ole lainkaan ekspertti tällä alueella, mutta minulla on sellainen tuntuma, että ns. kirkkokuntalaisten ja heidemannilaisten välisistä kiistoista Suomen vanhoillisuus koki hajaannuksen ja syntyi ns. pikkuesikoisuus. Viisaammat saavat korjata ja täsmentää, mutta asiat eivät ole kovin yksinkertaisia.
Mielestäni minun on viisainta vaijeta kokonaan. Kiitos mielenkiintoisista jutuista. Sähköpostin kautta voisi jatkaa, jos vielä kiinnostaa. En viitsi laittaa nimellistä osoitetta tähän, mutta jos sinulla on jokin osoite, josta sinua ei tunnista, niin laita mikäli kiinnostaa jatkaminen.
> Mielestäni minun on viisainta vaijeta kokonaan.
Kuule. Jos tämä johtuu minun sanomisistani, niin puolestani voisimme sopia asian samantien. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut ajaa sinua pois tältä alueelta. Käytit vain niin kovin kärkästä kieltä suomiessasi "eriseuralaisia", etten voinut sellaista purematta niellä. Lisäksi nimimerkkisi hieman närästää edelleen; mielestäni se on turhaa provosointia. Eikö vanhat kaunat voisi jättää jo maatumaan?
Eli mitä yritän sanoa on, että kilvoittelemassa me kaikki täällä olemme, niin minä kuin sinäkin. Kaikki me olemme erehtyväisiä ja aina silloin tällöin tulee sanottua harkitsemattomasti. Niin teen minäkin ja toivoisinkin, että olisit täällä minua korjaamassa, sitten kun niin käy?
*virtuaalinen kädenojennus*
Tämä on aika tunteita herättävä aihe. Ei kannata möyhentää liikaa. Ei tämä lopettamispäätös johtunut sinusta. Minulla katkeaa nettiyhteys kokonaan vuorokauden päästä, ehkä siksi innostuin kirjoittamaan näin paljon.
Ehkä sanavalinnat ovat olleet huonot, mutta mielestäni asiassani sinänsä ei ole mitään korjattavaa. Esi-isien synti leijuu kirouksena jälkipolvien päällä. Mutta eriseuroja Raamatun mukaan on ja tulee olemaan, että valitut koeteltaisiin. Raamatun hakemistossa löytyy oma hakusana "eriseura", joten se on Raamatullista, eikä ihmisen oma keksintö. Täytyy muistaa, että eriseurastakin on mahdollisuus tehdä parannus.
Mutta en muista pahalla. *ojentaa käden*
[email protected]
> Ehkä sanavalinnat ovat olleet huonot, mutta
> mielestäni asiassani sinänsä ei ole mitään
> korjattavaa.
Sanot siis minut kadotukseen. Ja ojensit silti kätesi? Halajatko pinnan alle vai uskotko kenties jossakin mielesi sopukassa, että sanomassani olisi ollut jotain perääkin? Että Jumala ei toivoisi uskonveljien riitelevän keskenään kuin pahaisten rakkien? Että sinä et ole sen parempi kuin minäkään? Että seurakuntasi NIMI ei kaikesta vaivannäöstäsi huolimatta olekaan se asia, joka loppullisen tuomiosi viimeisellä hetkellä määrittää? Ehkäpä.
Toivon, että mietit asiaa. Ehkä me jonain päivänä tapaamme vielä saman seurakunnan sisällä. Ja se seurakunta ei etuliitteitä kysele.
Kumartakaat sydämenne.
Vielä muutama sananen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että on vain yksi oikea seurakunta ja että sen ulkopuolella ei ole anteeksiantoa, eikä näinollen pelastusta. Toisten uskonsuuntien kanssa kaveeraaminen hengellisessä mielessä on ekumeniaa. Eli semmoista, että neuvottelupöydän ääressä neuvotellaan uskonasioista kompromissi. Se ei ole oikein. Tämä on myöskin vanhoillisuuden virallinen kanta asiaan, eli siinä mielessä en kirjoittele omiani.
Ei se nimi ratkaisekaan, ainoastaan se, että onko sen "Pyhäin yhteisen seurakunnan" jäsen ja tehnyt siihen parannuksen. Tiedän kyllä Suomessa olevan valtavan määrän "uskovaisia", jotka kuvittelevat taivaaseen pääsevänsä. Mutta he eivät ole tehneet todellista parannusta, eikä heille ole uskovainen ihminen julistanut syntejä anteeksi ja siksi he eivät pääse taivaaseen. Yksinkertaista, mutta epäuskoiselle vaikeaa ymmärtää.
En minä sanojani ole perumassa, olen edelleenkin samaa mieltä kuin koko ajan olen ollutkin. Kohteliaisuussyistä kättelin takaisin ja yleensä kättely kestää muutaman sekunnin, toivottavasti tässäkin tapauksessa.
> Yksinkertaista, mutta epäuskoiselle vaikeaa
> ymmärtää.
Yksinkertaista tuo kyllä oli, mutta et edelleenkään ymmärrä, mitä kirjoitan. Ilkut vain kuin vähämielinen.
> Kohteliaisuussyistä kättelin takaisin ja yleensä
> kättely kestää muutaman sekunnin, toivottavasti
> tässäkin tapauksessa.
Eli et ole oikeasti tekemässä herätystyötä. Olet ojentelevinasi kättäsi ja sitten kiskaiset sen takaisin. Syljet vielä päälle ja ilkut. Tunnetko itse edustavasi vanhoillisia? Tai edes Jeesusta?
Nyt minä aidosti halveksun sinua ja sitä mitä edustat. Vanhoillisuus on sinulle vain tapa pönkittää omaa egoasi. Armosta, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta et ilmeisesti ymmärrä yhtään mitään.
Mutta keskity ihan rauhassa vain tuomitsemiseen, sen näköjään osaat ja olet siitä paljon lukenut ja vaivaa sen eteen nähnyt. Vello rauhassa katkerassa vihassasi "eriseuroja" kohtaan. Julista heidät kaikki kadotukseen. Ehkäpä jonain päivänä tapaat itse Paimenen ja hän taputtaa sinua olkapäälle ja sanoo: "Hyvä, että kävit sotaa uskonveljiäsi ja purit oman laumasi jäseniä. Hyvä, että parjasit heitä ja ilkuit kuin vähämielinen itse itsesi vanhurskauttaen." Näinkö uskot sen menevän?
Yritän koko ajan täältä vetäytyä pois. En kyllä erityisemmin tämmöisestä nauti. Lähimmäisenrakkaudellakin voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Jos uskoo helvettiin ja joku sinne riemuiten rientää, niin eikö ole kohteliasta varoittaa: "älä mene sinne, on olemassa parempikin paikka"? On minulla vielä jonkin verran aikaa kommentoida. En ole vetämässä kättäni pois. Kirjoitan tähän lopuksi erään toisen eriseuraisen tarinan, jossa on jotain samaa, kuin tässäkin keskustelussa.
70 vuotta laulun ”Ovat syntinin anteeksi suuret” syntymisestä (SL 189)
Toinin koti ei ollut uskovainen. Kun hän lähetystyi rippikouluikää, tulivat hengelliset asiat tärkeiksi hänen äidilleen. Niinpä äiti sanoikin: ”Tämä on ihan hirveätä, kun ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen avannut kirkon ovea. Ja sinä olet nyt ripille pääsemässä, niin ruvetaan käymään nyt noissa kokouksissa.”
Niin Toini alkoi äitinsä kanssa käydä kaikissa niissä paikoissa, joissa löytyi vähänkään hengellisyyttä. Jopa unissasaarnaajankin luona käytiin. Rauhaa ei vain löytynyt. Koulussa tulivat tutuiksi uusheränneet koulutoverit ja myös ne, jotka kävivät rauhanyhdistyksellä seuroissa. Eroa heidän välillään oli vaikea havaita. Kuljin molempien mukana, kuka minnekin vei.
Sitten tapahtui ratkaisu, joka vei Toinin uudestiheränneiden joukkoon. Tästä tapahtumasta hän kertoo: ”Kun kerran kävelimme Reginan kanssa Kullervon puiston keskikäytävää, Regina sanoi minulle: ”Kuule, Toini, jos et lakkaa kyöhnäämästä siellä uusheränneiden seuroissa, niin sinä meet helvettiin!”
Minä kauhistuin, että tuommoisiako ne on: Ai, nyt minä tiedän, minkälaisia te olette. Hyvä on! Teidän seuroihinne en enää tule. Ja niin aloin karttaa Jumalan lasten seuroja. Sen jälkeen oli tyydyttävä siihen ruokaan, mitä uusheränneitten seuroista sain. Tunsin, että pääsiäinenkin muuttui pitkäperjantaiksi. Saarnoissa oli vaatijan ääni: synnit, synnit esille, rippiä ripin jälkeen - -. Koin Jeesuksen tekoa, mutta myös omaa loputonta ripin tekoa. Aivan niinkuin koira kaapii, niin minäkin kaavin sisintäni.
Sitten tapahtui jotakin, joka sai minut ja muut uusheränneet tytöt hämilleen. Viipurissa alkoi kuulua puhetta, että Kustavi L oli tehnyt parannuksen uudestaheräyksestä. Se oli niin suuri asia, että päätimme mennä sitä asiaa kysymään pappilasta. Niin meitä sitten lähti kolme tai neljä tyttöä pappilaan. Kysyimme, minkä takia pastori on tämmöisen tehnyt ja mennyt vanhoillisuuteen. Tähän Kustavi vastasi: ”En minä ymmärrä, lapset rakkaat, mutta minulla on niin mahdottoman hyvä olla. Minä olen uskovaisten vanhempien lapsi ja minä poloinen olin sotkeutunut omiin töihin ja uuteen heräykseen. Mutta taivaan Isä näki ja auttoi minua, että jaksoin mennä Jumalan lasten seuroihin ja sain kaiken anteeksi. Pastorin vastaus ei tyydyttänyt meitä. Kun pääsimme ulos, totesimme: Kun pappi meni ulos, menköön! Mutta perässä me emme lähde!
Toini kertoo: Oli jouluaattoilta ja olin harjoittelemassa diakonissalaitoksella sisätautiosastolla. Kävellessäni osaston käytävällä tuli mieleeni vähän utelias ajatus: Milleköhän tuntuisi silloin, jos Jeesus syntyisi sydämeen? Kun osastolla oli joulun aikana hiljaista, otin esille Raamatun ja avasin sen. Silmieni eteen avautui Galatalaiskirjeen kohta: Orja ei peri vapaan lapsen kanssa. Aja pois orjatar poikineen. Ja jos meidän vanhurskautemme tulee laista, niin Kristus on hukkaan kuollut. Ja te, jotka tahdotte laista vanhurskaiksi tulla, olette armosta luopuneet ja Kristuksen kadottaneet. Ja kirottu olkoon jokainen, joka lain töissä kiinni riippuu.
Toivottomuus valtasi sydämen. Ei ollut ketään, jolle olisi puhunut. Kävin sisäistä taistelua ja päätin mennä seuroihin heti, kun työt päättyvät. Niin sitten meninkin päiväseuroihin ja sen jälkeen vielä iltaseuroihin. Minä aivan heristin korviani. Iloa en vielä tuntenut, mutta toivo alkoi herätä.
Seurojen päätyttyä nuoret menivät kylään. Päätin, etten avaa suutani siellä, vaan katson ja kuuntelen. Kun siellä puhuttiin Jumalan äärettömästä rakkaudesta ja anteeksiantamisesta, en jaksanut olla enää hiljaa. Kyselin: ”Jos Jumala sallii teidän saarnata minulle väärän opin, Kristuksen hylkäämisen ja Kristusta vastaan sotimisen anteeksi, niin ainoastaan siinä tapauksessa minä pääsen Saaran lapseksi (seurakunta) ja pääsen perilliseksi.
Voi miten hyvältä tuntui, kun kaikki tulivat hätääntyneenä luokse ja sanoivat: ”kuule, rakas Toini, anteeksi kaikki synnit ja väärän opin saat uskoa, että ne ovat taivaassakin anteeksiannetut”. Silloin tiesin miltä tuntuu, kun Jeesus lapsi syntyy sydämeen. Ja hyvältä tuntui, kun Jumalan lapset alkoivat laulaa: ”Soi iäinen kiitos...”
> Jos uskoo helvettiin ja joku sinne riemuiten
> rientää, niin eikö ole kohteliasta varoittaa:
> "älä mene sinne, on olemassa parempikin paikka"?
Toki. Mutta jos minä sanoisin sen vuorostani sinulle, uskoisitko? Tuskinpa. Mutta minä en tarkoitakaan seurakuntaamme, sen nimeä tai muita seurakuntia. Tarkoitan pilkkaasi, jota täällä ympäriinsä jakelet. "Paholaisen takapuolet" on nyt ihmisille huudeltu. Kadotukseen käskit lähestulkoon kaikki. Ymmärrätkö miten sanasi satutattavat kuolevia ihmisiä? Et taida ymmärtää. Tekonättejä tarinoita osaat kyllä kopioida. Näitä vastaavia rustattiin aikanaan joka seuralle. "Juuri tämä seurakunta toi rauhan sydämeeni." Mutta oliko se näin? Onko Herran sana toisen katon alla saarnattuna "paholaisen kaapuun kääriytymistä"?
Tarina sinänsä oli mukava; ihminen sai rauhan sydämeensä. Ongelma on siinä, että tällä tarinalla on tarkoitus. Sen tarkoitus on asettaa Lestadiolaisia seurakuntia vastakkain, vertailutilanteeseen. Kumpi on parempi? Siksi tämä tarina pohjimmiltaan haisee. Ikävä kyllä.
Ja sitten kaivellaan vanhoja. Juuri kun pääsin sanomasta, että odottelen etuliitteiden katoamista...
Olipa kyllä kysymyksenasettelukin varsin mielenkiintoinen. Miksi vl ei halua olla el? Miksi vl:n pitäisi olla el? Tai toisinpäin? Mitä ihmeen väliä sillä oikeasti on? Molemmat uskovat tismalleen samalla tavoin ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tulevat aivan hyvin toimeen keskenään. Käyvätpä vierailemassa silloin tällöin toistensa seuroissakin. Tiedän, että tämä varmasti kauhistuttaa joitain paaluvarustusta ikänsä rakentaneita, mutta henki on sama.
Ja se, että kuka pääsee taivaaseen ei ole meidän tiedossamme. Toivoisin jokaisen nyt lukevan tuon lauseen ajatuksella ja sisäistävän sen. Voi vain uskoa, toivoa ja elää parhaansa mukaan - loppu on Herran hallussa.
Edustat ilmeisesti sitä esikoisuuden vapainta laitaa?
Asutko itse pääkaupunkiseudulla? Ei siellä tosiaankaan toisten seuroissa kuljeta, kuten sanoit. Kyllä ihmiset tulee keskenään hyvin toimeen, jos eroitetaan hengellinen ja maallinen toisistaan. Anteeksi jos tulee liian suoraan, mutta sillä ON (!) väliä minkä joukon mukana kulkee. Ei pitäisi pelata niinsanottua venäläistä rulettia kuolemanjälkeisellä elämällään.
Epäuskoiselle ja eriseuraiselle pitää saarnata lakia: "Saarnattakoon laki herätykseksi suruttomille ja kurittakoon laki epäuskoisia pakenemaan Kristuksen tykö", josta myös Luther kirjoittaa: "saarnattakoon epäuskoiselle lakia, niinkuin armoa ei olisikaan".
> Edustat ilmeisesti sitä esikoisuuden vapainta
> laitaa?
Mikä minä olen ketään edustamaan? Ainoastaan itseäni voin edustaa. "Meillä" viittaan ihmisiin yleensä. Toivon, ettei minua miellettäisi esikoiseksi tai vanhoilliseksi, siniseksi tai punaiseksi tai miksikään muuksikaan. Lokerolla ei ole väliä, sanomisillani on.
> Asutko itse pääkaupunkiseudulla? Ei siellä
> tosiaankaan toisten seuroissa kuljeta, kuten
> sanoit.
Oletko aivan varma? Koska niin täällä nyt kuitenkin tehdään. Ei suuressa määrin, mutta eivät ole harvassa ne kerrat kun valonkantajat tapaavat toisiaan seuroissa. Tunnenpa muutaman tapauksen, jossa esikoiset ja vanhoilliset jakavat saman katonkin, ihan sulassa sovussa.
> Anteeksi jos tulee liian suoraan, mutta sillä ON
> (!) väliä minkä joukon mukana kulkee.
Ei. Ei sillä ole. Tule jo ulos poterostasi. Sota on ohi.
Hajaannus on surullinen osa lestadiolaisuuden historiassa. Se on mätäpaise, joka pitäisi hoitaa - ei vatvoa siinä.
> Ei pitäisi pelata niinsanottua venäläistä
> rulettia kuolemanjälkeisellä elämällään.
Mielestäni sinun kannattaisi keskittyä hieman enemmän oman sielusi hoitoon. Voi nimittäin olla, että uskonsotasi ja toisten uskovien paholaispilkkasi tuodaan vielä eteesi. Älä hyvä ihminen heittele sanojasi yliolkaisesti kuin ne eivät mitään painaisi. Ne nimittäin painavat ja syytöksesi ovat erittäin vakavia.
> Epäuskoiselle ja eriseuraiselle pitää saarnata
> lakia:
Mikä SINÄ olet sanomaan, kuka uskoo oikein ja kuka väärin? Kerro. Oletko kenties Jumala?
Tiedätkö mikä olisi parempi nimimerkki sinulle? "Riidankylväjä". Ajattelin niin jo aiemmin kun luin viestejäsi. Edustat juuri sitä, mistä meitä on varoitettu.
Edellisen kirjoittajan kirjoitukseen voin ilolla yhtyä. Kukin kantakoon ennen kaikkea huolen oman sielunsa autuudesta. Ja toisten uskon määritteleminen oikeaksi tai vääräksi ON kaikkivaltiaan Jumalan istuimelle asettautumista ja se ON synti.
Olen pahoillani muutamasta ylilyönnistä. Jos ei ole samaa mieltä asioista, tämmöisiä syntyy. Arvelinkin, että kyseessä ovat yksittäistapaukset. Suuresta joukosta aina joku. En voi mitään sille, että oman korvasyyhyn mukaan eletään oma elämä. Ehkä kuitenkin viisainta lopettaa tähän.
Voimmekin vastata otsikon kysymykseen "MIKSI VL EI HALUA OLLA EL?"
Siksi, että hänelle on Kristuksen ies ja hallituksen muoto tullut sopimattomaksi ja on niin muodoin itsensä erottanut seurakunnan hengenyhteydestä. Aamen.
Lyhyt vastaus; Taivaaseen ei pääse kukaan koska koko taivasjuttu on satua. Multaan, arkkuun tai tuhkaksi päädymme kaikki. Ei ole olemassa syntejä, anteeksiantoja tai muuta joutavaa. On vain elämän alku ja loppu.
joo mene nukkumaan jo sieltä sekoilemasta !
" 2544 "
-
Ei taivasjuttu ole satua, puhe on sielustasi joka
valtaa paratiisiin kuin Jeesuksen ja sen ryövärin sielut.
Silloin eräänä Pääsiäisenä. !
Nimitys on vain Paratiisi, se kolmas taivas josta Paavalikin puhuu.
-
Mitenkäs sen sielu paratiisin valtauksessa onnistuu ,kerroppas kotoasi käsin netissä. Eikö sinne taivaaseen pääse kun se täytyy vallata ?
Tarkennan !
-
Se katuva ryöväri, sanoi uskovansa siihen, että Kristus on
toisesta Maailmasta ja sanoi muista minua kun tulet valtakuntaasi
johon Jeesus vastaa. "Totisesti tänä päivänä olet minun kanssa
Paratiisissa ". Kun Jeesus kuoli n. 9 hetkellä, Hän sielu jäi odottamaan
Ryövärin kuolemaa ja sielun vapautusta . EIKÖ: Sitten he lähti yhdessä
kohti Paratiisia ja olivat ensimmäiset asukkaat siellä !