Hei haluaisin kuulla kokemuksia äideiltä, jotka ovat pelänneet synnytystä ja odottaneet pelkosektiopäätöstä, mutta vauva onkin päättänyt syntyä aiemmin. Pakotettiinko sinut synnyttymään alakautta? Pelkosektiopäätöksen saan vasta viikolla 36 ja vauvahan saattaa syntyä aiemmin. Olen täydellisessä paniikissa tämän asian takia.
Ennenaikainen synnytys
pelkosektiopäätös
12745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Anteeks nyt vaan, mutta mun on todella vaikea ymmärtää teitä odottavia äitejä, jotka pelkäävat synnytystä niin paljon että tarvitsevat sektion.
Kyllä muakin synnytys pelottaa, mutta kyllä tiesin sen olevan edessä jo silloin kun päätös lapsesta tehtiin.
Synnytyssairaalassa on ammattitaitoista henkilökuntaan, ja he varmasti tietävät mikä sinulle on parasta.
Se sattuu sen ajan mitä sattuu, mutta kuten _kaikki_ ovat sanoneet, kyllä se palkinto lopuksi saa unohtamaan kivut.
Mielestäni ryhdistäytyminen olisi paras toimenpide sinulle. Kyllä aikuisen ihmisen on kipua kestettävä!
Synnytyksessähän voi pelätä montaa muutakin asiaa. Itse mietin pelkosektioon menoa alkuraskaudessa. Ennen raskautta olin "päättänyt" etten ikinä alakautta synnytä. Nyt mennään rv34, raskausaika on hyvin hälventänyt pelot.
Minun ensimmäinen synnytys päättyi hätäsektioon vauvan ison koon ja väärin tehdyn painoarvion vuoksi. Vauva oli teholla reilut pari viikkoa. Ei mikään ihanteellisin elämän alku. Minä siis pelkään tämän toisintoa. En mistään hinnasta soisi tämän lapsosen kokevan samaa.
Nyt näyttää, että vauva kuitenkin syntyy ihan normisti alakautta, luotan lääkäreihin tälläkin kertaa. Vauvan kokoa on tutkittu tarkkaan, sanottu että mahtuu alakautta. Painoarvioita otetaan vielä ja tehdään lopullinen päätös.
Kuinka monta viestiketjua aiot tästä samasta aiheesta aloittaa?
Jos et ole saanut päätöstä ja synnytys käynnistyy aikaisemmin niin sitten vaan punnaat sen vauvan pihalle. Turha toivo kuvitella että saisit sektiota klo 3 yöllä (tai päivälläkään), jos siihen ei ole lapsen tai sinun terveyden kannalta syytä eikä sinulla ole pelkosektiopäätöstä.
Ajattele nyt vähän itsekin mitä vaadit. Sektio on LEIKKAUS ja se sitoo aika paljon henkilökuntaa ja leikkaussalin, ei sinne mennä kuin Mäkkärille. Sairaalassa on varmaankin ihmisiä, jotka tarvitsee niitä leikkauslääkäreitä ja salia enemmän kuin sinä, terve synnyttäjä!
verrattuna meihin muihin synnyttäjiin? Miksi sinun pitäisi "päästä" sektioon (kalliiseen, riskialttiiseen leikkaukseen) kun me muut saamme kärsiä kivuista ja muista hankaluuksista? Miksi sinun pelkosi olisi jotenkin oikeutetumpaa kuin muiden? Aivan varmasti jokainen synnyttäjä pelkäää, ja jokaiseen synnytykseen liittyy riskejä. Joko äitiin tai vauvaan liittyen. Mutta kuten eräs toinen täällä jo kirjoittikin, on meilä kaikki syys luottaa hoitohenkilöstön ammattitaitoon. Tulepas nyt, pikku prinsessa, alas sieltä jalustaltasi ja suhtaudu asiaan niinkuin aikuinen ihminen!
hankkiutunut raskaaksi jos et halua synnyttää?
Olisiko pitänyt miettiä pidemmälle ennen raskautta.Sehän on aivan luonnollista että lapsi syntyy ja se sattuu hieman.
Voi ihQdaa sun kanssa...
Olen ihan samaa mieltä edellisten kanssa.
Aloittajan kommentti "pakotettiinko sinut synnyttämään alakautta" naurattaa. Ei kukaan "pakota" synnyttämään, kyllä se lapsi sieltä tulee joka tapauksessa pihalle, kun aika on kypsä.
1. Pienen vauvan synnyttäminen on helppoa.
2. Jos vauva alkaa syntyä ennen 36. viikkoa, sinun kannattaa siinä vaiheessa olla itseäsi enemmän huolissasi vauvan voinnista. Se on vielä liian pieni elämään omin avuin (= todnäk tarvitsee lisähappea ja lisälämpöä ainakin jonkin aikaa), joten synnytyksen hoito etenee vauvan tarpeiden mukaan.
3. Kuvittele synnyttävää äitiä, joka kieltäytyy synnyttämästä. Se on ensinnäkin säälittävää, ja toiseksi vaikka panisit vastaa, kohtusi tekee töitä usean kymmenen kilon voimalla joten synnytyksen käynnistyessä ei ole vaihtoehtoja muuta kuin antaa mennä.
4. Puudutuksena käytetään epiduraalia sekä synnytyksessä että suunnitellussa sektiossa. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä eroa silloin on tuleeko vauva alakautta vai mahanahkan läpi (YÖK).
Kukahan sitä peloilleen voi? Olenko itse huono äiti, kun lapseni on perätilassa, ja jos ei 36 vk mennessä käänny, joudutaan keisarileikkaamaan, koska olen ensisynnyttäjä?
Jokaisella on oikeus saada lapsi, synnyttääpä sen sitten alakautta tai leikkaamalla. Ehkä on kuitenkin tärkeämpää, että lapsi on kunnossa. Aiotteko te sektion vastaiset kieltää hätätilanteessa sektion, jos vaikka synnytyksessänne lapsi ei mahdukaan tulemaan tai sydänäänet laskevat? Uskoisimpa että tekin suostuisitte keisarinleikkaukseen.
Kukaan ei mahda peloilleen mitään. Ja lääkärithän sen päätöksen loppukädessä tekevät.
Turhaan alatte inisemään, että ompa epäreilua, kun sinä saat synnytettyä sektiolla ja me saadaan kärsiä synnytyskivuista. Menisitte itse sitten vaatimaan keisarinleikkausta! Ja uskoisin, että on niitä kipuja sektioon joutuneellakin - vain jälkeenpäin.
.. mielestäni kukaan täällä ei ole puuttunut aiheelliseen sektioon. Ainakin minun mielestäni perätila on ihan riittävä peruste sektiolle, eihän silloin ole enää kyse "pelkosektiosta" vaan sinun ja lapsesi hyvinvoinnista. Mutta tämäkin on siis sairaalan ammattilaisten sinulle tekemä suositus, eikö? Oma pointtini on se että jos ei ole mitään syytä mennä sektioon muuta kuin pelko, on se todellakin turhaa.
Tuota ööö...mulla on ollut paniikkihäiriö jo nuoresta saakka ja silti sen kaiken pelkäämisen ja hysterian keskellä olen kolme lasta synnyttänyt alakautta.Enemmän minä olen pelännyt joutuvani sektioon.Kyllä ihminen ja jopa minä pystyy hallitsemaan pelkojaan,suggestioterapia on yksi muoto pelonhallintaan.Kyllä sille pelolle paljon voi.
Tuossa olet kyllä oikeassa että sektio äidit ovat kipeitä myös,itseasiassa kipeämpiä ja pidempään kuin mitä alakautta synnyttäneet.
Ja totta juu...sie olit ymmärtänyt hiukka väärin,kukaan ei tuomitse sovittua sektiota perätilan tms vuoksi saati hätäsektiota äidin ja lapsen hyväksi.Onhan se hieman eri juttu et vain pelkää.
Kuten edellinen kirjoittaja totesi, ensiksikin jos lapsi syntyy ennen tuota vk 36, se on pieni (omani 35 -viikkoisena alle 2.5kg) ja syntyy helpommin alateitse kuin täysiaikaiset vauvat.
Toiseksi, jos lapsi on keskonen, se joutuu tarkkailuun tai tehohoitoon, ja haluat varmasti olla paikalla sitä hoitamassa. Sektiohaavan kanssa kivut vasta alkavat kun alateitse synnyttäneet jo juoksevat lenkkiä ulkona (vähän kärjistäen), etkä välttämättä jaksa kunnolla osallistua hoitamiseen ensi päivinä.
Omani syntyi sektiolla lääketieteellisistä syistä em. viikoilla. Vaikka kaikki meni oikein hyvin, haavakivut olivat kovia useita päiviä synnytyksestä, kipulääkityksestä huolimatta. Ensimmäiset päivät liikuin pyörätuolilla sairaalassa eikä tullut kuuloonkaan että olisin nostellut vauvaa tms. Olin oman tilani takia sairaalassa viikon verran, lapsen tila edellytti tarkkailua 12 päivää.
Vaikka olo sektion jälkeen oli toisaalta helpottunut (ei rankkaa synnytystä, kovia supistuskipuja, repeämiä jne), olin toisaalta hyvin pettynyt. Ja vaikka asialla ei ole näin myöhemmin katsottuna väliä, tunsin silloin olevani "vähemmän nainen" kun en ollut synnyttänyt "oikeasti". Toivon, että kun seuraavan lapsen on aika syntyä, se tapahtuu alateitse.
mun on pakko kommentoida tohon pelkosektioon sen verta et kun ekaa odotin,niin mulla oli valtava synnytyspelko ja sain päätöksen sektioon rv 36 ja sain päättää sen syntymäpäivänkin.
sektiota puolti myös,se et vauva oli perätilassa.
mutta,edelleen mulla on neula ja veri kammo ja kipukynnys mulla toooosi alhanen!
sektio oli mun kohalla huonompi kokemus ku toi alatie synnytys...
kuopuksen synnytinn ihan alakautta normisti,mutta käynnistettynä.
se oliki positiivinen kokemus kaikin kaikkiaan.
ja se vsltava voiton riemu ku vauvan itse ulos punnersin.
kivut oli valtavia loppuvaiheessa kun en kipulääkettä suostunu ottaa(piikkikammo)-tällä kertaa otan kaikki;)
6 tuntia supistelin kovaa ja loppuakohden kivut olikin jo aika sietämättömiä,mutta pian ponnistinkin vauvan ulos ja siihen meni 11min ja täysin kivuton vaihe.
sen jälkeen kaikki kivut hävis ja olin vaan niin huojentunut ja onnellinen.
tälläkin kertaa haluan ihan alakautta taas kokea sen voiton riemun omasta kovasta työstä ja maailman ihanimmista vauvasta.haluan kokea sen vielä kerran.viimeistä kertaa.
mitä jos kuitenki miettisit sitä alatie synnytystä?