Mistähän johtuu se, että moni palstalla kirjoitteleva henkilö, nimimerkillä tai ilman, luulee Keskustan yksin päättävän maamme asioista?
Käsittääkseni Keskusta ei ole ikinä muodostanut yksin hallitusta tai saanut yksin ehdotonta enemmistöä eduskuntaan. Ainoastaan näin Keskusta voisi yksin päättää maamme asioista. Käsittääkseni ei yksikään puolue ikinä ole ollut enemmistönä eduskunnassa (yli 100 paikkaa 200:sta paikasta)!
Näin ollen Keskusta puolueen läpi saamat ehdotukset ovat aina vaatineet kannatusta myös muilta puolueilta. Mikäli Keskustan ehdotus on ollut järkevä, niin sitä on kannattanut milloin SDP ja milloin Kokoomus, riippuen hallituksen kokoonpanosta. Myös pienemmiltä puolueilta on tullut tukea tai vastustusta riippuen asiasta tai ovatko hallituksessa vai eivät! Sama pätee varmasti myös muiden puolueiden toimintaan. Yksi puolue ei yksin tässä maassa päätä mistään asiasta ilman muiden tukea. Jos tukea ei tule, niin asia x jää pöydälle tai hylätään!
Maataloustuistakaan ei Keskusta puolue ole päättänyt yksin. Aina on ollut muidenkin puolueiden tuki takana maataloustuista päätettäessä. Jos ei kaikkien puolueiden, niin suurimman osan kylläkin. Keskusta puolue ei voi yksin päättää, että maksetaan niin ja niin paljon tukea sinne tai tänne. Ei se niin mene. Tietysti eivät demaritkaan yksin voi päättää sosiaalituen jakamisesta ilman muiden tukea!
Kun saitin kirjoituksia lukee, niin helposti saa sen käsityksen, että Keskusta yksin on vastuussa kaikesta pahasta, mitä maailmalla tai Suomessa tapahtuu. Helposti saa sen käsityksen, että Keskusta puolue on kuin Kim Il Jung Pohjois-Koreassa tai Hugo Chavez Venetzuelassa eli itsevaltiaana Suomessa. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Päätökset tehdään yhdessä muiden kanssa. Jos muut eivät tue, niin ei Keskusta saa tahtoaan läpi. Yleensä läpi menneet tavoitteet muuttuvat alkuperäisestä "vaatimuksesta" kompromissiksi. Sama pätee myös muiden suurten puolueiden "vaatimuksiin" ja "saamisiin".
Vaikka Keskusta on vahva puolue, niin ei se sentään ole itsevaltias Suomessa. Tämän valitettavan moni unohtaa kirjoitellessaan Keskusta ja sen politiikasta! :)
Käsittääkseni Keskusta ei ole ikinä muodostanut yksin hallitusta tai saanut yksin ehdotonta enemmistöä eduskuntaan. Ainoastaan näin Keskusta voisi yksin päättää maamme asioista. Käsittääkseni ei yksikään puolue ikinä ole ollut enemmistönä eduskunnassa (yli 100 paikkaa 200:sta paikasta)!
Näin ollen Keskusta puolueen läpi saamat ehdotukset ovat aina vaatineet kannatusta myös muilta puolueilta. Mikäli Keskustan ehdotus on ollut järkevä, niin sitä on kannattanut milloin SDP ja milloin Kokoomus, riippuen hallituksen kokoonpanosta. Myös pienemmiltä puolueilta on tullut tukea tai vastustusta riippuen asiasta tai ovatko hallituksessa vai eivät! Sama pätee varmasti myös muiden puolueiden toimintaan. Yksi puolue ei yksin tässä maassa päätä mistään asiasta ilman muiden tukea. Jos tukea ei tule, niin asia x jää pöydälle tai hylätään!
Maataloustuistakaan ei Keskusta puolue ole päättänyt yksin. Aina on ollut muidenkin puolueiden tuki takana maataloustuista päätettäessä. Jos ei kaikkien puolueiden, niin suurimman osan kylläkin. Keskusta puolue ei voi yksin päättää, että maksetaan niin ja niin paljon tukea sinne tai tänne. Ei se niin mene. Tietysti eivät demaritkaan yksin voi päättää sosiaalituen jakamisesta ilman muiden tukea!
Kun saitin kirjoituksia lukee, niin helposti saa sen käsityksen, että Keskusta yksin on vastuussa kaikesta pahasta, mitä maailmalla tai Suomessa tapahtuu. Helposti saa sen käsityksen, että Keskusta puolue on kuin Kim Il Jung Pohjois-Koreassa tai Hugo Chavez Venetzuelassa eli itsevaltiaana Suomessa. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Päätökset tehdään yhdessä muiden kanssa. Jos muut eivät tue, niin ei Keskusta saa tahtoaan läpi. Yleensä läpi menneet tavoitteet muuttuvat alkuperäisestä "vaatimuksesta" kompromissiksi. Sama pätee myös muiden suurten puolueiden "vaatimuksiin" ja "saamisiin".
Vaikka Keskusta on vahva puolue, niin ei se sentään ole itsevaltias Suomessa. Tämän valitettavan moni unohtaa kirjoitellessaan Keskusta ja sen politiikasta! :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kepun valta on sodan jälkeisinä vuosikymmeninä ollut paljon suurempi kuin sen vaaleissa saama kannatus, mikä on ollut noin 4-5 osan luokkaa annetuista äänistä. Kepun valta on johtunut ulkopoliittisista syistä. Kepu oli Kekkosen takaama puolue, valtionjohtajapuolue kannatuksen muutoksista riippumatta. Asiat olivat tällä mallilla koko Kekkosen valtakauden ajan. Vasta sen jälkeen eli Koiviston kaudella palattiin normaalidemokratian aikaan, vaikka NL ei ollut silloin vielä hajonnutkaan. Kekkonenhan pani Suomessa pannaan niin demarit, Kokoomuksen kuin SMP:nkin. Demarit pääsivät tästä pannasta vuonna 1966 nöyrtymällä Kekkosen edessä.
Mekittävimmät maatalous- ja aluepoliittiset vaatimukset Kepu onnistui ajamaan läpi nimenomaan Kekkosen valtakaudella. Tässä suhteessa harrastettiin kyllä jakopolitiikkaa eli ns. sulle-mulle -periaatetta. Demarit rakensivat hyvinvointivaltiota ja Kepu jakoi rahaa maakuntiin.
Maatalous- ja aluepoliittiset vaatimukset on esittänyt nimenomaan Kepu. Muut ovat enemmän tai vähemmän myöntyneet niihin saatuaan siten maksuna omia vaatimuksiaan myös läpi. Maatalous- ja aluepolitiikan sisällöstä kantaa siten päävastuun Kepu. Samaan tapaan voidaan syyttää demareita siitä, että he kantavat kyllä vastuuta esim. työvoiman suojeluun ja kuluttajansuojaan tähdänneistä laeista, kun ne ovat olleet demarien vaatimuslistalla.
Tilanne muuttui siis olennaisesti Koiviston kaudella, kun hän hyväksyi sellaisen tilanteen, missä Kepu ei olisikaan hallituspuolue. Näin Kepun mahdollisuudet saada läpi poliittisia vaatimuksiaan olennaisesti heikentyivät, mikä oli puolueelle suuri shokki. Eikä se jäänyt ainoaksi, kun Kokoomus ja SDP alkoivat ajaa Suomen liittämistä EU:hun ja siinä myös onnistuivat.
Kepun poliittinen merkitys on siis palannut normaaliin uomiin sen jälkeen, kun puolueen suosituimmuusasemasta luovuttiin presidenttivaihtoksen yhteydessä. Kokoomus ja SMP tulivat siinä yhteydessä hallituskelpoisiksi ja demaritkin saattoivat neuvotella myös muiden kuin Kepun kanssa harjoitettavasta politiikasta. Se oli Kepulle tietysti suuri järkytys. Paavo Väyrynen kysyi lääkäriltään sellaisessa yhteydessä, että voiko vitutukseen kuolla. Onnettomimat maatalous- ja aluepoliittiset ratkaisut tehtiin siis jo Kekkosen valtakaudella. Tehtaidenkin sijoittelu pitkin maata juontuu tälle ajalle ja nyt siitä sitten maksetaan kovaa hintaa aina jossain päin Suomea.
vaan sai muilta puolueilta tuen.
Miksi muut eivät estäneet "tyhmiä aluepoliittisia päätöksiä", jos katsoivat ne tyhmiksi? Onko se tyhmä, joka pyytää vai se, joka maksaa?
Keskusta ei ole tehnyt yhtään päätöstä maamme asioista yksin ilman muiden tukea. Kekkonen oli vahva persoona, mutta tuskin niin vahva, jotta enemmistön vastustusta olisi kestänyt. Aseella uhatenko Kekkonen pakotti muut puolueet hyväksymään Keskustan "vaatimukset"?
Muut kannattivat Keskustan aloitteita, koska niiden mielestä ne näyttivät hyviltä. Muussa tapauksessa aloitteet olisivat hylätty. Käsittääkseni koskaan Suomessa ei ole ollut diktatuuria, vaikka diktaattori Manner joskus riehuikin. :)
Kekkonen päästi SDP:n pannasta vasta 1966, koska sodanjälkeisen ajan kylmät tuulet ja yöpakkaset johtuivat siitä, että NL painosti vastoin YYA-sopimuksen kirjainta Suomen sisäpolitiikkaa ankarasti, etteivät "sotasyyllisiksi" katsotut tannerilaiset demarit olleet hallituskelpoisia.
"Liennytystä" tapahtui siis vasta sen jälkeen, kun Kekkonen oli 10 vuoden kuluessa saanut itselleen riittävästi henkilökohtaista luottamusta NL:on johdossa ja asettui takuumieheksi sen suhteen, etteivät "neivostovastaiset piirit" päässeet vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan. NL:olle riitti 1966 jälkeen, että kokoomus pidettiin hallituksesta ulkona.
Sulle-mulle politiikassa oli maatalous- ja sosiaalipolitiikan lisäksi mukana myös teollisuuspolitiikka ja itävienti, jota Kekkonen ajoi mm. Karjalaisen kanssa tarmokkaasti. SDP kannatti tuolloin tysin rinnoin kaikkea teollisuuden tukemista, koska se a) takasi työpaikkoja ja b) antoi ay-liikkeelle mahdollisuuksia vaatia jatkuvasti mahtavia palkankorotuksia, osin teollisuuden kasvavista tuista johtuen, mutta myös hiukean inflaation vuoksi.
Muistamme myös inflaatiota ruokkineet indeksiautomaatit, jotka tuolloin olivat lähinnä SDP:n aikaansaannoksia.
Demareiden "vastuu" työsuojelusta ja kuluttajansuojasta asettuu laajempiin puitteisiinsa sitä kautta, että SDP on ay-liikkeen etujen mukaisesti aina tukenut teollisuuden keskittymistä suuryksiköihin ja ankarasti vastustanut kaikkea, mikä olisi edistänyt pieneten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä. Vastustus on johtunut pääasiassa siitä, että ay-liikkeen on ollut vaikea päästä sisään pk-yrityksiin, kun työväestän järjestäytymisaste on niissä ollut pieni. Mm. työehtospimusten yleissitovuudella SDP on ajanut sitä kehitystä, että "villit" yrittäjät on pakotettu noudattamaan samoja ehtooja kuin suuryritykset, mikä on merkittävästi estänyt uusien yritysten perustamista ja pienyritysten kasvua keskisuuriksi ja suuriksi.
Tämä SDP:n osuus sulle-mulle -politiikasta on aiheuttanut, että Suomen elinkeinorakenne on hyvin vino, kun meillä on suhteellisesti paljon vähemmän pk-yrityksiä, etenkin pieniä perheyrityksiä verrattuna muihin meidän kaltaisiimme länsimaihin.
Koiviston kaudella parlamentarismi sai lisää valtaa ja teollisuuden tukemisesta luovuttiin samalla, kun idänkauppa taantui ja suorastaan romahti. Niinpä Kekkosen aikaansaamaa aluepohjaista ja tukien varaista teollisuuspolitiikkaa on pakon edessä jouduttu purkamaan, mistä keskustalaisuudesta saamme edelleen kärsiä, nyt etenkin Kemijärvellä.
Jälkikäteen ei voi muuta kuin ihmetellä vanhan punamullan aikaista SDP:n toimintaa, kun se maksatti omien kannattajiensa ankaralla tuloverotuksella suurteollisuuden tuet ja työllisyyden keinotekoisen ylläpitämisen tullimuurien ja tuontilisenssien suojassa.
"kun Kokoomus ja SDP alkoivat ajaa Suomen liittämistä EU:hun ja siinä myös onnistuivat."
tässä VAIN yksi niistä...eiköhän se ollut juuri, ikävä kyllä, keskustapuolue, joka toimillaan mahdollisti suomen tuohon liittoon astumisen..
ja aiemmin:"Demarit rakensivat hyvinvointivaltiota ja Kepu jakoi rahaa maakuntiin.
Maatalous- ja aluepoliittiset vaatimukset on esittänyt nimenomaan Kepu."
eli mielestäsi siis VAIN demarien toiminta rakensi "hyvinvointivaltiota", eikä rahaa, tietenkään, tarvittu maakunnissa.....
onneksi, edes joku, piti myös maaseudun ja kehitysalueiden puolta, ja tavoitteli edes jonkinlaista tasa-arvoa n.s. "hyvinvointivaltion" kanssa...
Työvoimaa tarvitaan ulkomailta, kun suomalaiset eivät halua tehdä töitä, kun tuet ovat palkkatyön vaihtoehtona liian hyvät! ;)
Ensin on kannustettava suomalaiset kouluihin ja töihin. Sitten jos tarvitaan ulkomaisia työntekijöitä, niin otetaan heitä ilomielin se määrä, jota suomalaiset eivät itse pysty täyttämään.
Valtion maksama hyvinvointi ei saa olla vaihtoehto työnteolle, vaan avustus työkyvyttömille, mutta ei työhaluttomille ihmisille! :)
Suurten ikäluokkien eläköityessä ja eläkkeelle siirtymisen ikärajan jatkuvasti aletessa meitä todellakin kohtaa hyvin vaikea työvoimapula jo aika piankin.
Tähän olisi mietittävä ennakkoluulottomia ratkaisuja, koska koko Eurooppa on samassa tilanteessa ja Suomen houkuttelevuus ei ole muiden Euroopan maiden rinnalla suuren suuri, kun koko EU tarvitsee muutaan kymmenen vuoden päästä miljoonittain vierastyövoimaa.
Yksi pieni osaratkaisu pulmaan meillä Suomessa olisi hyväkuntoisten eläkeläisten uudelleentyöllistäminen. Heillä on pitkä kokemus ja paljon erilaista ammattitaitoa. monen älyllinen vireys riittää hyvin uuden oppimiseen ja kuntoiluharrastus on taannut, että valtaosa myös jaksaa vielä tehdä töitä.
Yksi paha este eläkeläisten työllistämiselle on kuitenkin tuloverotus. Tiedän tapauksia, jossa työeläkkeestä pidätettiin viime vuonna ennakkoa 31% ja saman eläkeläisen sivuansioista samat 31%. Sivuansioita ei ollut paljon, alle 10 000 euroa/vuosi.
Kun vuosi vaihtui ja eläkeläisten verotusta korjattiin, tämän eläkeläisen eläketulon ennakonpidätys aleni 26%:iin, mutta sivutulojen ennakonpidätys nousi 36%:iin. Eläketulot hänellä ovat suht. hyväpalkkaisesta ammattiurasta johtuen nippa nappa 2000 euroa brutto/kk ja sivutulot edelleen max 10 000 euroa/vuosi.
Tuo panee kyllä miettimään kannattaako enää nähdä vaivaa aikaa vievän, mutta sinänsä mukavan ja vireänä pitävän sivutyön tekemiseksi, kun siitä kuoritaan päältä reilu kolmannes verottajalle.
Keskusta voisi ottaa aloitteekseen sen, että eläkeläisen sivutulojen ennakonpidätys on sama kuin eläketulonkin ennakonpidätys ja progressio alkaisi vaikuttaa vasta esim. 30 000 euroa/vuosi ylittävän sivutulon osalta.
Jos näin meneteltäisi, niin hyväkuntoisia ja vireitä eläkeläisiä olisi varmasti tarjolla kaikenlaisiin pätkätöihin, joissa heitä tilapäisesti ja osa-aikaisesti tarvitaan, tulevaisuudessa vielä enemmän kuin nyt.
Kirjoittakaapa keskustalaiset aiheesta omalle kansanedustajallenne. Minä olen jo niin tehnyt ja saanut myönteisen vastauksen, että asia pitäisi ehdottomasti korjata.
Satusetä Suomen suuntaaan. Kun Paasikivi oli presidenttinä, niin kaikki puolueet kelpasivat hallitukseen. Paasikivi nimitti SDP:n vähemmistöhallituksen joka lopetti punaisen Valpon, vapautti sotasyylliseksi tuomitut, heitti Hella Wuolijonen Yleisradion johtajan paikalta jne.
Pravda arvosteli kyllä K-A Fagerholmin hallitusta ankarasti, mutta hallitus jatkoi järkähtämättä omaksumallaan linjalla.
Sitten kun Savupirtin Lepakon Torpasta Hiihtelijä tuli valtaan, niin eivät kelvanneet sosialidemokraatit eikä kokoomuslaiset ulkopoliittisista syistä. Kovin ovat kepulaiset maltillisia tosiasioiden tunnustamisen suhteen.
Vuoden 1956 jälkeen kun Kekkonen tuli juonittelemaan, niin koko ensimmäisellä presidenttikaudella ei ollut kuin kaksi enemmistöhallitusta! Muut olivat maalaisliittolaisia vähemmistöhallisuksia tai virkamieshallituksia. Avatkaa silmänne ja nähkää Kekkosen häikäilemätön palaaminen Neuvostoliiton painostuksella ja siksi hän päästi käytännössä maalaisliiton johtamaan Suomea koko ensimmäisen presidenttikautensa.
Keskustan vaatimuksia on hyvin usein leimannut rankka kotiinpäin veto, jonka takana on useimmiten keskustan kenttäväen pelkästään omaa etuaan tavoittelevat piirit. Tämä piirre on leimannut etenkin maataloustuki- ja aluepolitiikkaa. Puolueen johto on usein ollut maltillisempi ja kompromissihakuisempi.
Vanhasen 1. punamultahallitus sai muuten usein tuekseen myös oppositiossa olleen kokoomuksen. Näin oli etenkin tuloverojen alentamisessa ja yt-lain muutoksessa. Viime mainitussa keskusta ei kuitenkaan tukeutunut kokoomuksen oppostiotukeen, vaan alistui häpeällisesti taipumaan SDP:n ja SAK:n painostuksen alla.
Maataloustukien viimeisimmissä kiistoissa on voitu panna mielihyvällä merkille, että keskustan puoluejohto ei lähtenyt tukemaan EU:n tukien käyttöä mm. sianlihan ylituotantoon, vaan hallitus haki EU:sta sellaisen kompromissin, joka tukee ylituotannon vähentämistä asteittain. EU:n Suomelle myöntämä 141-tukihan ei ole tarkoitettu siihen, että suomalaiset voisivat muita EU-maita parempien tukien suojassa viedä sianlihaa muihin maihin halvemmalla hinnalla, mitä muut maat pystyvät 141-tuen puuttuessa tuottamaan.
Kummat käsitykset keskustasta johtuvat siis suurimmaksi osaksi siitä, miten osa keskustan kenttäväestä käyttäytyy, ei niinkään nykyisen, maltillisen ja järkevän puoluejohdon toimista.
Juuri näin!
Aina on oltava myös muiden kannatusta myös jonkin asian läpimenoksi. Jos muut vastustavat, niin ei se asia etene! Toki Keskustakin tukee tai vastustaa muiden esityksiä riippuen esityksestä tietenkin.
Keskusta ei todellakaan sanele Suomessa asioita. Elämmehän länsimaisen demokratian omaksumassa itsenäisessä valtiossa. Elämmehän? Elämmehän? Elämmehän?! :)
Pohjois-Koreassa tai vaikkapa Kiinassa ehkä myös Venäjälläkin yksi mies sanelee pitkälle tai muutama sisäpiiriläinen.
Olen pikku hiljaa alkanut kallistua sille kannalle, että Suomen olisi muutettava suhtautumistaan Venäjään. Meidän olisi otettava huomioon, että Venäjä on hyvin arvaamaton taloussuhteittensa hoitajana, kun maasta puuttuu demokratia ja vallalla on emnemmän tai vähemmän yhden puolueen ja yhden miehen ympärille keskittynyt valtaklikki, joka soveltaa vapaata markkinataloutta juuri niin kuin se omaksi edukseen parhaaksi näkee.
Puun vientitullit, raja-asemien byrokratia, korruptio ja lahjomiset, järjestäytyneen rikollisuuden myymä "suojelu" ulkomaisille yrityksille, sananvapauden rankka rajoittaminen, poliittiset murhat, jne... ovat hyvin hälyyttäviä esimerkkejä siitä, millaiseksi Neuvostoliitto on muuttunut, kun siitä on tullut Venäjä.
Niinpä nimenomaan keskustan ja SDP:n linja Halosen/Tuomiojan suhteen kannattaisi tarkistaa, koska ei Venäjä koe enää vastaavaa tarvetta kuin Neuvostoliitto 50-60-luvuilla pitämällä Suomea esimerkkinä siitä, miten sosialistinen valtio ja länsimainen markkinatalousmaa tulevat keskenään hyvin toimeen.
Venäjän intressit ovat ihan muualla. Suomesta ei ole Venäjälle enää suurtakaan hyötyä. Nationalistiset pyrkimykset Venäjän enstisen suurvalta-aseman palauttamiseen jylläävät vahvoina. Sotilaspiirit siellä vaativat jopa entisten, nyttemmin itsenäistyneiden satelliittivaltioiden takaisinvaltaamista asevoimin.
Asia voi olla kyllä kuten sanot, ettei Venäjälle ole Suomesta paljon iloa. Tässä onkin asia niin päin, että Venäjästä voi olla meille suurtakin hyötyä, minkä takia taloussuhteita tulee kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta vaalia. Jo yksin Pietarissa on Suomen asukasmäärää isompi kysyntävoima, jonka ostokyky paranee koko ajan. Suomi on onnistunut saavuttamaan myös jonkinlaisen kauttakulkumaan aseman sekä Venäjälle että lentoliikenteessä kauemmaskin itään. Idässä meille voi avautua suuria mahdollisuuksia, joita ei saisi ainakaan kaikenlaisten Venäjä-ennakkoluulojen takia päästää liukumaan käsistä.
Toit esiin mahdollisuudet, joita minä en käsitellyt, kun keskityin vain näkyvissä oleviin uhkatekijöihin. Esiin tuomasi mahdollisuudet ovat tietenkin tärkeitä ja ne tulee ilman muuta pyrkiä käyttämään hyväksi.
Ennakkoluuloja tulee tietenkin pyrkiä välttämään, muttei niin, että sulkee silmänsä selviltä realiteeteilta.
Pahin uhka monen asiantuntijankin mielestä on se, että Venäjällä ei demokratia vielä toimi eikä näinollen "valvo" markkinataloutta, vaan kaikki markkinatalouden kielteisetkin piirteet ovat täysin "diktatuurin" työkaluina.
Se ei ole ollenkaan hyvä asia Suomelle eikä länsimaisille demokratioille yleensäkään, minkä Sinäkin varmaan myönnät?
Pidetään siis yllä asiallisia ja myönteiseen yhteistyöhön tähtääviä keskinäistä uottamusta korostavia suhteita Venäjään, mutta karistetaan mielestä se alistuva ja jopa pelokas tyyli, jota aiemmin Neuvostoliiton edessä sovellettiin.
Et viittis ottaa osaa ylempänä olevaan keskusteluun YLEstä. Siellä on muutamia kiinnostavia puheenvuoroja omienikin lisäksi. ;-))
Tällainen demokratian toimimattomuuden liittyvä riski ei liity vain Venäjään. Varmasti esim. Kiina on tässä mielessä vähintään yhtä lailla riski.
Venäjän ja Kiinan lisäksi vastaavia uhkia aiheutuu aivan kaikista yhden puolueen tai yhden henkilön diktatuureista, jotka soveltavat "vapaata" markkinataloutta omalla tavallaan.
Yhden aika suuren uhkaryhmän muodostavat lähi-idän öljymahtien kuningashuoneiden diktatuurit, joista osa lienee Kiinan ohella jo melkoinen omistaja ja äänivallan käyttäjä länsimaiden suurissa pankeissa.
vanhasta ku pässiä narussa.
Ymmärtäähän sen ku vanhasella, pääministeri kuulemma, on omia juttuja KÄRÄJILLÄ!
Tämä hallitus on tehnyt nyt jo ennätyksen munimisessa, lienee kepun ISOMUNAtuotannon lisääminen?