ne jotka oikeesti sairastaa syömishäiriötä,ni ei ne laihduta ollakseen kauniimpia tai tullakseen hyväksytyiks,se on sairaus,joka ei oo kiloista kiinni,vaan siitä,mitä mielessä pyörii.
mä ite olen liiankin laiha,mut en mä laihduta saadakseni huomiota ja ollakseni kaunis,päinvastoin mulle on sanottu,et näyttäisin kauniimmalta,jos lihoisin hieman,että näinkin
mä ite olen liiankin laiha,mut en mä laihduta saadakseni huomiota ja ollakseni kaunis,päinvastoin mulle on sanottu,et näyttäisin kauniimmalta,jos lihoisin hieman,että näinkin
Vastaukset 10
Vanhimmat
luulee tietävänsä kaiken mitä toisten päässä liikkuu ei pitäs tulla tänne selittään omiaan.
ite lauhutan, koska en tunne että minut hyväksytään tällaisena. tuntuu että tämä on ratkaisu kaikkeen.
haluan kokea sen päivän kun oon todella laiha ja nähdä onko mun asiat paremmin.
vihaan itteeni nyt.
sun elämäs siitä paranee, jos laihdutat itses ihan järkyttävän laihaksi. Sen sijaan saat lisää ongelmia... Esimerkiksi mahdollinen sydämen pysähdys on musta aika iso ongelma.
On paha mennä sanomaan kuka on oikeasti sairas ja kuka ei. Diagnoositkin ovat vain diagnooseja, eikä niitä tule ottaa liian vakavasti. Ei se, että diagnosoidaan anorektikoksi, bulimikoksi, epätyypilliseksi syömishäiriöiseksi tai miksi tahansa, ketään paranna, eikä auta yhtään eteenpäin. Ne ovat vain lääkäreiden työn helpottamiseksi kehitettyjä nimikkeitä ja numeroita. Meille niiden ei pitäisi merkata mitään.
""ne jotka oikeesti sairastaa syömishäiriötä,ni ei ne laihduta ollakseen kauniimpia tai tullakseen hyväksytyiks""
Jokainen, joka ajattele tulevansa liiallisen laihuuden avulla kauniimmaksi tai hyväksytymmäksi on jollaintasolla sairas ja syömishäiriöinen. Sillä, minkä numerosarjan lääkäri hänen papereihinsa kirjoittaisi ei ole väliä. Se ei tee hänestä sen huonompaa ekä parempaa syömishäiriöistä.
""mä ite olen liiankin laiha,mut en mä laihduta saadakseni huomiota ja ollakseni kaunis""
Ehkä Sinä et, mutta joku muu yhtä syömishäiriöinen saattaa huomion tai kauneuden takia laihduttaakkin. Virheellisesti tosin, koska niinkun jo mainitsin, ei liiallinen laihuus kaunista eikä sillä saa kun negatiivista huomiota ja läheiset huolestumaan.
Kun itse sain ensimmäisen anoreksia diagnoosini, en edes tietoisesti ollut laihduttanut. Enkö siis ollutkaan "oikea syömishäiriöinen"? :D
Ja vielä toinenkin kysymys: Miksi Sinulla ylipäätään on noin suuri halu jaotella syömishäiriöiset "oikeisiin" ja "vääriin"?
Vaikka syömishäiriö ja se tuomat oireet ja seuraukset monia yhdistääkin, niin eiköhän me kaikki kuitenkin olla erilaisia persoonia, erilaisine ajatuksinemme, tapoinemme ja tavoitteinemme. Syömishäiriö saa kaikissa erilaisia kummallisia illuusioita aikaan. Joku uskoo tulevansa kauniimmaksi, joku saavansa kavereita ja kolmas pakenee itseään. Lopputulos on kuitenkin kaikilla sama.
Spiah, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itse aloitin aluksi laihduttamaan aivan terveellisesti, en siis ollut vielä sairastunut anoreksiaan. Kuitenkin vähän ajan kuluttua kaikki riistäytyi käsistä, ja nykyään sairastan jo anoreksiaa, sillä en pysty syömään mitään muuta kuin hedelmiä, juomaan vettä (välillä vihreää teetä) ja muutenkin liikun paljon verrattuna syömisiini yms. Mielestäni syömishäiriöisiä ei voi luokitella oikeisiin ja vääriin.
Ei todellakaan voi luokitella.
Se ilmenee jokaisella eri tavalla, ja jokaisella on eri syyt.
Mutta tosiaan se lopputulos on kaikilla aika lailla se sama.
Se joka kirjoitti TODELLISET LAIHDUTTAJAT otsikolla tuolta alusta:
Ymmärrän kyllä että ajattelet että se on tosiaan korvien välissä eikä siinä että kun on jo sairas niin sit haluis vaan kauniimmaksi.
Pointti oli siinä että eikö edes jossain vois lopettaa tän TODELLINENANOREKTIKKO / TEKOANOREKTIKKO jutun.
Kaikki ihmiset jotka täällä ky ovat varmasti ihan yhtä huolissaan painostaan.
Joten jos joskus ees mahdollista ni lopettais ton luokittelun. Se on niin vajaata.
Mieti itseäsi siinä kohdalla. Uskon kyllä kun sanot että se on sulla enää korvien välissä. Mut mistä se lähti: ulkonäköpaineesta tai jostain muusta yhtä satuttavasta asiasta , en tiedä, en voi tietää, ei ehkä lupaa ees arvella, mutta sanon KAIKKI TÄÄLÄ SAIRAITA ON EI OLE TODELLISESTI SAIRAITA TAI FEIKKISAIRAITA, kiitos.
täytyy sanoa,et noi kommentit kyl pitää paikkaansa,enkä mä ole mikään arvioimaan,et kuka on sairas ja kuka ei,ehkä kärjistin liikaa,kun sanoin,et ne jotka oikeesti on syömishäiriöisiä,ni ei laihduta ollakseen kauniita,eli just toi oli ehkä turhan kärjistetty asenne multa,sillä en väitä,etteikö syömishäiriöisillä oo monenlaista syytä laihduttaa..
Itsellänikin alkoi ihan siitä että ajattelin kesäksi pari kiloa tiputtaa, aloik käydä salilla ja syödä vähemmän. Tilanne on siitä paljon muuttunut. Enää en juurikaan syö ja silti yritän paljon liikkua. Haluan olla laiha ja nätti. Haluan olla se tyttö joka saa poikien päät kääntymään ja uskon että laihuus on ainoa asia mikä auttaa, vaikka sisimmässäni tiedän ettei niin ole. On jo liian myöhäistä yrittää lopettaa. Anoreksia pitää otteessaan...
suurin osa,jotka aloittaa laihdutuksen,ni ajattelee just noin,et pari kiloo pois ni oisin nätimpi yms,mut pointtini onkin se,että sitten kun kyse alkaa olla syömihäiriöstä ja vakavasta sellaisesta,ni tuskin siinä mietitään,että ollaan laihoja ja kauniita.se ajattelu pyörii syömisen ympärillä,oman painon ja omasta mielestään on lihava ja just peittää omat (olevinaan läskinsä) muotonsa,koska luulee,et ihmiset pitää lihavana tai kokee itse,ettei oo tyytyväinen kroppaansa,joko kokonaan tai tietyistä paikoista,kuten vatsa,reidet yms