YLE on valtion virallisessa propaganda- ja mediamanipulointikäytössä oleva sekä Kansalaisten pakonuhalla rahoittama "Osakeyhtiö."
EU:n, joka varsin tiehään saa olla korjaamassa asioita Suomessa, mukaan valtion on pakko lopettaa liikelaitoksensa.
Mutta eikö tämä koske siis myös Lipposen ex-avustaja Mikael Junger (SDP,) johtamaa Suomen YLeisradio "OY:tä?"
http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=9272
EU:n, joka varsin tiehään saa olla korjaamassa asioita Suomessa, mukaan valtion on pakko lopettaa liikelaitoksensa.
Mutta eikö tämä koske siis myös Lipposen ex-avustaja Mikael Junger (SDP,) johtamaa Suomen YLeisradio "OY:tä?"
http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=9272
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näin toivottavasti myös Ylen sisältö paranee. Uusintoihin olen kyllästynyt lopullisesti. Ykköstä saapi katsella kahdelta kanavalta. Näin siinä käy, kun palkkaa sosialistisen johtajan. Eivät he ymmärrä johtamisesta mitään. Hyviä renkejä ahkerat ja taitavimmat heistä ovat, mutta ei sentään isänniksi soveltuvia yksikään! EU:n päätös merkitsee laadun paranemista YLE:ssä ellei sitä lopeteta liian huonokuntoisena kuin kapista kettua. Sosialistien yrityskokeilut Ylessäkin loppuvat omaan mahdottomuuteensa!
Kun radio alkoi yleistyä, vaati lähetysasemien ja lähetysverkon rakentaminen suuria investointeja niin kuin puhelinverkonkin rakentaminen. Siihen ei ollut yksityisillä varaa eikä ilmeisesti riskinottohaluakaan. Suomen yksityoiset puhelinyhdistyksetkin syntyivät suosisadan alussa vain siksi, ettei Veäjän tsaari nähnyt niiden uhkaavan silloista semaforitekniikkaan perustuvaa lennätinjärjestelmää, vaan antoi luvan puhelinyhdistysten perustamiseen. Niitä syntyi kuitenkin vain suuriin kaupunkeihin, jolloin valtio ryhtyi rakentamaan omaa telelaitostaan, joka nyttemmin Sonerana tunnetaan.
Mutta radio syntyi alun alkaen valtion toimesta ja valtion monopoliksi. Vain teekkareiden innovatiivisuus Tampereella sai aikaan, että meillä oli hetken aikaa myös TES-TV, jonka valtio sittemmin osti ja teki siitä Ylen TV2:n.
70-luvun lopulla keksittiin kaapelitekniikka ja tekniikan kehittyessä löytyi tilaa myös ULA-aalloilta. Syntyi painetta yksityisten kaapeli-tv-yhtiöiden perustamiseen ja paikallisradiotoimintaan. Tätä ennen oli toki jo syntynyt Mainostajien liiton aloitteesta perustettu Oy Mainos-TV-Reklam Ab, joka sai vuokrata lähetysaikaa Ylen TV1:n ja TV2:n kanavilta kovaan hintaan.
1980-luvun alussa istui riitaisa kaapelitv- ja paikallisradiotoimikunta, joka mietti pelinsääntöjä sille, missä muodossa Ylen kylkeen syntyvää uutta ja yksityistä radio- ja tv-toimintaa pitäisi ontrolloida. MTV:kin oli saanut jo oman kanavansa, mutta ankara kiista käytiin siitä saako MTV lähettää uutisia vai ei. Kovia kynnyksiä olivat myös mainonnan määrän rajoittaminen yksityisillä kanavilla ja lähetysasemilla sekä vaatimukset kotimaisen ohjelmatuotannon osuudesta lähetyksissä.
Nyt olemme jo pitkään toimineet melko vapaassa sekaomistuksen tilanteessa, kun MTV3:n lisäksi on tullut Nelonen ja Sub-tv sekä digitalosinnin myötä tukku sekä Ylen että yksityisten tv-kanavia ja myös maksullisten kanavien määrässä riittää valinnan varaa.
Olisi siis jo otollinen aika miettiä onko Suomen valtion enää syytä ylläpitää vero- ja lupamaksuvaroin kustannettua tv- ja radiotoimintaa, joka kilpailee katsojista aika lailla samoin eväin kuin ilmaiset kaupalliset kanavat ja maksulliset kanavat.
Se on toki myönnettävä, että Ylen kanavilta tulee paljon sellaista laatuohjelmaa, jota kaupalliset kanavat tuskin lähettäisivät, koska se on kustannuksiltaan kallista ja katsojamääriltään pienehköä siihen tarkoitukseen, että mainosrahoitteisuus kannattaisi.
Oma kantani on, että keskustelu tulisi avata ja asiantunteva toimikunta pantava miettimään vaihtoehtoja.
Yksi ratkaisu, joka itseäni kiinnostaa on se, että valtio pitäisi edelleen itsellään oikeuden kaikkien kanaqvien ohjelmalupien myöntämiseen ja vastineeksi siitä ottaisi itselleen tietyt määrät lähetysaikaa ns. yhteiskunnallisille ohjelmille kaikilta maksuttomilta kanavilta.
Tällä voitaisi mielestäni turvata se, että kansaa sivistävä laatuohjelmien tarjonta olisi edelleen olemassa ja valtio saisi lähetysoikeuksia vuokraamalla paitsi rahaa myös lähetysaikaa ottamalla mahdollisuuden tavoittaa kansalaiset omilla viesteillään.
Kaukosäädin meidän kunkin kädessä tietysti viike kädessä ratkaisee, mitä kanavia ja ohjelmia katsotaan tai kuunnellaan ja mitä ei.
Keskustasta luulisi vähitellen löytyvän avarakatseisuutta tähän suuntaan, koska vasemmisto lienee pahin jarru sen suhteen, että Yle "yksityistettäisi".
Olen havainnut että YLEN nettipalvelut areena ym. extroineen toimii: siis niistä on ihan hyötyäkin Suomen Kansalle eikä vain haittaa kuten YLEN TV-toiminnasta pääosin on.
Suomi tarvitsee toki virallisen kanavansa jossa voi sitten lähettää tälläistä itsevaltiaat -korostusviihdettä.
Tähän käyttöön riittänee yksi TV kanava, yksi radiokanava sekä nämä arkistonet -palvelut.
Eli kanavavia myyntiin ja YLE virallisestikkin valtion sensuurikanavaksi!
lisään vielä tuohon että verovaroista sitten tuon puljun pyörittäminen.
Minusta ei ole kovin tärkeää se, osallistuuko valtio omistajana ja tuottajana tiedonvälitykseen. Pääasia on se, että sivistävän ja valistavan laadukkaan tiedonvälityksen jatkuminen voidaan taata.
Lehdistön puolella esim. yksityisessä omistuksessa oleva Hesari sekä paljolti muukin osa sanomalehdistöä on osa kunnianhimoista laatujournalismia. Jos sähköisellä puolella päästään vastaavaan laatuun "vapaaehtoisesti", niin hyvä on. Pelkään kuitenkin, ettei päästä, mikä voi johtua ohjelmien kalleudesta ja katsojamassojen valinnoista.
Radiopuolella on tv:n läpimurron jälkeen liuttu kohden musiikkiradiota. Joka kanavalta tuppaa tulemaan musiikkia klassisesta kirkkomusiikista black metaliin ja kaikkea siltä väliltä. Joskus vuosia sitten radiosta saattoi vielä kuunnella ajankohtaisohjelmia, kuunnelmia sekä Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuja. Kaupalliset tv-kanavat ovat kovin viihdepainotteisia, mitä tosin Ylenkin toiminta on ja ihan turhaan.
Urheilulähetyksetkin ovat pelkkää vihdettä ja ne voitaisiin panna yksityisten kanavien lähetystoimintaan lukuunottamatta curlingia, joka on kansalaisvalistusta. Siinä opetellaan seikkaperäisesti se, mitä tarkoitetaan nännillä ja pesällä. Näin joka paikassa nuorison suusta kuultava "v-u", voitaisiin korvata vähitellen esim. ilmaisulla "kyllä nyt pesättää". Pikapano olisi heitto suoraan pesään.
Curlingissa unohdit tuon "HARJAAA!!" -huudon. Sitä tarvitaan, kun kivi ei muuten liukuisi suoraan pesään. ;-))) (nimim. olen pelannut)
Sivistävän ja laadukkaan sisällön tuottamisesta olen kanssasi täysin samaa mieltä. HS:n asema siinä perustuu markkinajohtajuuteen, ylivoimaiseen levikkiin, suurimpaan lukijamäärään ja todella ylivoimaiseen markkinajohtajuuteen myös mainostilan myyntituotoissa, kun iso lukijamäärä sallii todella kalliit palstaqmillihinnat ilman, että mainostajan maksama kontaktihinta (ilmoitushinta/lukija) kuitenkaan on yhtään kalliimpi kuin pienemmillä lehdillä.
Sanoma ja aikakauslehdet ovat kuitenkin hyvin eri asemassa televisioon ja radioon nähden, kun ne perustuvat valtaosin vuosikertatilauksiin eikä irtonumeromyyntiin (iltapäiväkehtiä lukuunottamatta).
Niinpä tv:ssä ja radiossa saadaan sivistävillä ja valistavilla laatuohjelmilla usein vain marginaalisia katsoja/kuuntelijaosuuksia, kun hömppä kuorii massat päältä. Yle on näitä pystynyt tuottamaan verorahoitteisena ja lupamaksutuottojen turvin, kun sen ei tarvitse välittää siitä, että mainostulot olisi maksimoitava maksimoimalla ensin katsojaluvut. Toisaalta Yle on minunkin mielestäni sortunut aivan suotta samanlaiseen hömppään kuin kaupalliset kanavat: kilpailemaan katsojista samoin pelkästään viihteellisin asein, vaikkei se Ylelle mitään lisätuloja mainosajan myynnin kautta tuotakaan, kun yle ei myy mainosaikaa kanavilleen.
Itseäni on jo jonkin aikaa kiehtonut ajatus siitä, että yle myisi (tai vuokraisi) kaikki kanavansa yksityisille yrittäjille mainosrahoitteisiksi, mutta pidättäisi itsellään oikeuden esim. kolme tuntia vuorokaudessa lähettää itse tuottamaansa/ostamaansa ohjelmaa.
Näin voisimme turvata mm. kulttuuri-, dokumentti-, valistus-, jne... ohjelmat, joista osa voisi olla jopa sillä tavalla valistavia, että eri ministeriöt tuottaisivat yhdessä yksityisten ohjelmayhtiöiden kanssa yleissivistävää ohjelmistoa vaikkapa kuluttajansuojasta, terveyskasvatuksesta, liikunnan harjoittamisesta, kansantalouden lainalaisuuksista, parlamentarismin toiminnasta, jne... ja yksi Ylen digikanava voisi jopa kuvata koko ajan suorana eduskunnan istuntoja ilman mitään kommentaattoria, todellisena tosi-tv:nä, vaikkapa nimellä "äänestäjä valvoo sinua kansanedustaja". ;-))
Koska kanavia on tullut lisää, mutta rahaa ei, olemme tilanteessa, jossa sisältö on pelkkää roskaa, uusintoja sekä tositeeveetä eli roskaa.
Ykköstä saa katsella kahdelta kanavalta, kun Extra piti rahapulassa lopettaa. Kun ei ollut rahaa luoda sisältöä Extralle, päätettiin Ykköstä alkaa esittämään myös Extralla, tosin nimellä 1 .
Digiteeveetä perusteltiin interaktiivisella televisiolla, kanavien suurella lukumäärällä, äänen ja kuvan parantumisella jne. jne. Osa on kyllä toteutunut. Osa ei ole! Rahat eivät riitä kaikkeen.
Vanha kansa sanoo: "Parempi yksi hyvä, kuin kymmenen huonoa." Sopisi Ylessäkin ottaa tämä viisaus vakavaan harkintaa ja vähentää tarjontaa niin, että sisältöön riittää rahaa. Mielenkiintoinen sisältö tuo taasen katsojia kanaville. Pelkät uusinnat eivät taida olla sitä mielenkiintoista sisältöä.
Ennen kaikkea Yleen pitää palkata johtaja pätevyyden perusteella eikä pelkän jäsenkirjan. Jos lähdetään palkkaamaan johtajaa jäsenkirjan perusteella, niin se jäsenkirja ei saa edustaa työntekijäjärjestöjä. Työntekijät eivät ymmärrä johtamisesta mitään. Rengeiksi heistä on, mutta ei isänniksi, kuten se Ylen kohdalla on jo nähty! :)
Uusinnoista ei mielestäni ole haittaa, koska aina jotain kiinnostavaa jää katsomatta, niin on mukava, että sen löytää uudelleen. Liika on tietenkin aina liikaa, kuten Sub-leffa -kanavalla, jossa samat elokuvat pyörivät eri järjestyksessä ainakin kuukauden.
Yle-Extraan en ehtinyt paljoakaan tutustua, kun se vaikutti nuorisokanavalta, mutta moni kanavan löytänyt taisi olla pettynyt sen lopettamiseen. Yle-Teema sen sijaan tarjoaa runsaasti aivan erinomaista ja myös monipuolista ohjelmaa. Samaa ei voi sanoa kaupallisten kanavien JIMistä tai MTV3:n MAXista ja Faktasta.
Johtajilla pitäisi olla mahdollisimman hyvä ja monipuolinen viestintä- ja media-alan kokemus. Arne Wessberg oli erinomainen Ylen pääjohtaja juuri tästä syystä, vaikka SDP:n jäsenkirjaa kantoikin. Jungner taitaa olla liikaa muiden vietävissä, jos nopeille johtopäätöksille kallistaa korvansa.
Ylen pitäisi suosia sellaista henkilöstö-, urakierto- ja nimityspolitiikkaa, että uudet pääjohtajat kasvatettaisi talon sisällä. Talon ulkopuolelta suoraan huipulle rekrytointi noinkin suuressa ja asiantuntijavaltaisessa talossa kuin Yle, ei näytä olevan oikea ratkaisu.