En ole lapsellinen, enkä kuvittele, että minä voisin täällä vaikuttaa minkään puolueen linjoihin, mutta toivoisin kuitenkin herättäväni hieman keskustelua edes täällä. Jospa sitten sana leviäisi ja ehkä alkaisi vaikuttaa joskus sielläkin, jossa linjoja vedetään. Heitetty lumipallo voi joskus käynnistää lumivyöryn.
Ja olen sitenkin todellisuudentajuinen, että nimenomaan Suomen sosialidemokraattisen puolueen linjauksiin minulla ei ole edes mitään oikeutta yrittää vaikuttaa, kun en ole puolueen jäsen, en edes sen vakioäänestäjä. Mutta historian harrastajana arvostan puoluetta, jonka myönteisen merkityksen ymmärrän Suomelle suuremmaksi kuin minkään puolueen. Sen periaatteiden ja ohjelmien mukaan Suomi on rakennettu hyväksi maaksi. Tämä maa on tarjonnut minullekin varsin hyvän elämän, vaikka isättömän – oikeastaan kodittoman – pojan köyhääkin köyhemmät ja vailla mitään opiskelu- ja työmahdollisuuksia olleet lähtökohtani eräässä Suomen syrjäisimmässä kolkassa, ”keskellä ei mitään” eivät rohkaisevia tulevaisuuden näköaloja tarjonneet.
Noilla perusteilla saanen eräitä mielipiteitäni esittää:
Minusta sdp harhailee edelleen jossakin, hukassa aikaisemmilta äänestäjiltään ja itseltäänkin. Oliko vaalitappio kenties niin suuri järkytys, että siellä ei löydetä tietä, joka toisi sen jälleen politiikan eturiviin. Ensimmäisissä paniikkitunnelmaisissa kommenteissa monet tunnetut sosialidemokraatit ilmoittivat vaalitappion syyksi, että puolue ei ollut tarpeeksi vasemmalla, ei kyllin selkeästi vasemmistopuolue. Sitähän Erkki Tuomiojakin tarkoittaa toistellessaan, että sdp kyllä nousee, kun se rupeaa noudattamaan sosialidemokraattista politiikkaa. Kyllä toki sdp saa halutessaan olla vaikka kuinka vasemmalla, mutta siellä ei vain enää ole ihmisiä! Sieltä ei noukita äänestäjiä niin, että ne nostaisivat puolueen taas suurimmaksi.
Tuon tajusi jo Paavo Lipponen. Mistä hän puolueelle sen lisäkannatuksen sai? Oikealta, lähinnä kokoomuksesta! Minne sdp viime vaaleissa menetti kannatuksensa? Oikealle, lähinnä kokoomukselle. Kuulun noihin ”liikkuneisiin”, ja tunnen monta samanlaista, ja meitä täytyy olla hyvin paljon.
Ei ole sosialidemokratiasta lipeämistä, jos tarkistaa suuntaa ajan vaatimusten ja tässä ajassa elävien ihmisten tarpeiden mukaan. Sosialidemokratian hieno ydin – kehityshakuisuus myös heikommassa asemassa olevien aseman parantaminen huomioon ottaen – voidaan säilyttää ja pitääkin säilyttää, mutta tavoitteisiin sillä alueella päästään vain olemalla kyllin voimakas. Ja kyllin voimakkaaksi päästään vain näkemällä ihmisten enemmistön tarpeet, asiat, joita he pitävät tärkeinä.
Mistäpä uskoisitte viime vaaleissa tulleen kokoomukselle sen lisäkannatuksen, joka nosti puolueen lähes suurimmaksi. Kokoomuksen nousu neljän oppositiovuoden jälkeen oli paljon suurempi kuin kepun nousu kahdeksan oppositiovuoden jälkeen. Se lisäkannatus tuli aikaisemmin demareita äänestäneiltä. Voidaan sanoa, että viime vaaleissa kokoomus ja sdp saivat juuri sen, minkä ansaitsivatkin. Kepu sai ansaitsemaansa paremmin, vaikka melkoisen näpäytyksen äänestäjiltä saikin. Mutta meistä viimeksi kokoomusta äänestäneistä yhä useammalla alkanee olla syitä myös tyytymättömyyteen. Monen varmaan tekisi mieli antaa taas kannatuksensa sdp:lle, mutta sen saadakseen puolueen kyllä pitää löytää taas itsensä ajan hermolla parhaiten olevana puolueena.
On moniakin asioita, joilla demarit voisivat saada lisäkannatusta. Rohkeat, ajan ja tulevaisuudenkin vaatimuksia vastaavat näkemykset kaikilla elämänaloilla, tietenkin myös työelämässä, tarjoaisivat siihen runsaasti mahdollisuuksia, Myös rohkea kanta maanpuolustusasioissa on yksi sellainen. Tietenkin tarkoitan ymmärrystä siitä, että tarvitsemme Natojäsenyyden suojaksemme. Tuollainen kanta varmasti saisi myös vastustusta, mutta se olisi niin helppo perustella, että kyllä kansa pian antaisi tunnustusta sellaiselle viisaudelle ja rohkeudelle.
Äänestäjistä – siis todella äänestävistä – on 1/3 meitä eläkeläisiä. Olemme olleet muita selkeämmin laman maksumiehiä – vuosiin eläkkeitä ei korotettu ollenkaan, ja koko ajan ne jälkeen jäävät palkoista – ja meitä on potkittu päähän myös muita ankarammalla verotuksella. Yhteiskunnan ikäihmisille tarjoamat palvelut ovat vähentyneet ja kallistuneet. Sdp ei ole ainakaan leimautunut eläkeläismyönteiseksi puolueeksi, vaikka sen kannattajissa varmasti on työeläkkeellä olevia enemmän kuin muiden puolueiden kannattajissa. Tuo nyt toteutunut pienoinen verokohtelun oikaisukin oli kokoomuksen ansiota. Sdp:lla olisi paljon mahdollisuuksia kannatuksensa kasvattamiseen joukossamme.
Voi – mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka paljon ja vaikka missä. Mutta otan vielä esiin vain yhden, joka kyllä vaatisi sdp:lta ihan uusia avauksia. Se on kannatuksen kasvattaminen maaseudulla.
Sdp:n juuret ovat nimenomaan maaseudulla. Toki puolueen alkuaikoina, vuosisata sitten, myös kaupunkien työväestö oli sen kannattajia, mutta tuota väestöryhmää paljon suurempi oli maaseudun köyhempi väestö, johon kuuluivat torpparit ja muut tilattomat, mutta myös pientilalliset. Ei kaupunkien työväestö olisi riittänyt tekemään puolueesta niin suurta, että sillä parhaimmillaan oli ehdoton enemmistö eduskunnassa, 104 edustajaa 200:sta.
Tietenkin maaseudun muutos noista ajoista on ollut suuri, mutta kyllä siellä tänäänkin hyvin suuri joukko, ehkä jopa puolet väestöstä, on niitä, jotka hyvin voisivat olla sdp:n kannattajia. Mutta sdp on jostain syystä jättänyt ne mielisuosiolla kepulle. Miksi ihmeessä? Onko puolue keskittynyt liikaa kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin, joissa nykysuomalaisten enemmistö on, ja pitänyt haja-asutusalueita niin huonoina kalavesinä, jottei siellä kannata kalastella? Siinä se on ollut putkinäköinen.
Tämän päivän Suomen maaseutu suorastaan huutaa sellaista apua, jonka puolueista parhaiten voisi tarjota juuri sdp, sen omilla hyvillä periaatteillaan. Maaseutumme suurin osa, ns. Kepulandia, on monin tavoin vaikeuksissa; sieltä puuttuu työtä, palveluja, rahaa, kaikkia kehityksen ja paremman elämän edellytyksiä. Siellä on hyvin paljon tyytymättömyyttä, suorastaan katkeruutta, joka näkyy näilläkin palstoilla. Ja siellä on ollut vallassa, usein yksinvallassa, nimenomaan keskusta! Eikö tuo tosiasia tarjoa sdp:lle mitä parhaimman vaaliaseen keskustaa vastaan?
Mielestäni olisi perin helppoa osoittaa hyvin suuri osa maaseudun epäkohdista nimenomaan keskustan politiikan syyksi, ja yhtä helppoa olisi kertoa niistä keinoista, joilla asiaintilaa voitaisiin alkaa korjata. Ensimmäisenä keinona ihmisillä itsellään siellä olisi ottaa pois keskustalta sille vuosikymmenet antamansa kannatus ja antaa se sille puolueelle, joka uusia ja parempia keinoja tilanteen korjaamiseksi pystyy osoittamaan. Tässä tapauksessa siis sdp:lle.
Sdp:n pitäisi tässäkin asiassa osoittaa uutta rohkeutta. Maaseutuun enemmän huomiota kiinnittämällä se ei varmasti menetä kannatustaan kaupungeissa. Keskustahan on saanut hämmästyttävän hyvää kannatusta myös maaseutukaupungeissa, ja satsaa nyt enemmän kuin koskaan kannatuksensa nostamiseksi myös pääkaupunkiseudulla. Myönteistä huomiota täällä on varmasti saanut se, että keskustan helsinkiläiset valtuutetut – kuten muuten pääministerikin – kannattivat vahvasti tuon alueen lohkaisemista Sipoosta Helsinkiin. Mutta eiköhän se todellinen kepu kuitenkin paljastu siinä, että eräät maaseutupoliitikot ja monet kepun kannattajat täällä ovat asiaa raivokkaasti vastustaneet. Tuskin kepu pystyy täällä paljon kannatustaan nostamaan, mutta sen helsinkiläisvaltuutettujen esittämät näkemykset ovat silti tunnustuksen ansaitsevia.
Eiköhän tämä riitä alustukseksi keskustelun aloittamiselle. Kiitos!
Ja olen sitenkin todellisuudentajuinen, että nimenomaan Suomen sosialidemokraattisen puolueen linjauksiin minulla ei ole edes mitään oikeutta yrittää vaikuttaa, kun en ole puolueen jäsen, en edes sen vakioäänestäjä. Mutta historian harrastajana arvostan puoluetta, jonka myönteisen merkityksen ymmärrän Suomelle suuremmaksi kuin minkään puolueen. Sen periaatteiden ja ohjelmien mukaan Suomi on rakennettu hyväksi maaksi. Tämä maa on tarjonnut minullekin varsin hyvän elämän, vaikka isättömän – oikeastaan kodittoman – pojan köyhääkin köyhemmät ja vailla mitään opiskelu- ja työmahdollisuuksia olleet lähtökohtani eräässä Suomen syrjäisimmässä kolkassa, ”keskellä ei mitään” eivät rohkaisevia tulevaisuuden näköaloja tarjonneet.
Noilla perusteilla saanen eräitä mielipiteitäni esittää:
Minusta sdp harhailee edelleen jossakin, hukassa aikaisemmilta äänestäjiltään ja itseltäänkin. Oliko vaalitappio kenties niin suuri järkytys, että siellä ei löydetä tietä, joka toisi sen jälleen politiikan eturiviin. Ensimmäisissä paniikkitunnelmaisissa kommenteissa monet tunnetut sosialidemokraatit ilmoittivat vaalitappion syyksi, että puolue ei ollut tarpeeksi vasemmalla, ei kyllin selkeästi vasemmistopuolue. Sitähän Erkki Tuomiojakin tarkoittaa toistellessaan, että sdp kyllä nousee, kun se rupeaa noudattamaan sosialidemokraattista politiikkaa. Kyllä toki sdp saa halutessaan olla vaikka kuinka vasemmalla, mutta siellä ei vain enää ole ihmisiä! Sieltä ei noukita äänestäjiä niin, että ne nostaisivat puolueen taas suurimmaksi.
Tuon tajusi jo Paavo Lipponen. Mistä hän puolueelle sen lisäkannatuksen sai? Oikealta, lähinnä kokoomuksesta! Minne sdp viime vaaleissa menetti kannatuksensa? Oikealle, lähinnä kokoomukselle. Kuulun noihin ”liikkuneisiin”, ja tunnen monta samanlaista, ja meitä täytyy olla hyvin paljon.
Ei ole sosialidemokratiasta lipeämistä, jos tarkistaa suuntaa ajan vaatimusten ja tässä ajassa elävien ihmisten tarpeiden mukaan. Sosialidemokratian hieno ydin – kehityshakuisuus myös heikommassa asemassa olevien aseman parantaminen huomioon ottaen – voidaan säilyttää ja pitääkin säilyttää, mutta tavoitteisiin sillä alueella päästään vain olemalla kyllin voimakas. Ja kyllin voimakkaaksi päästään vain näkemällä ihmisten enemmistön tarpeet, asiat, joita he pitävät tärkeinä.
Mistäpä uskoisitte viime vaaleissa tulleen kokoomukselle sen lisäkannatuksen, joka nosti puolueen lähes suurimmaksi. Kokoomuksen nousu neljän oppositiovuoden jälkeen oli paljon suurempi kuin kepun nousu kahdeksan oppositiovuoden jälkeen. Se lisäkannatus tuli aikaisemmin demareita äänestäneiltä. Voidaan sanoa, että viime vaaleissa kokoomus ja sdp saivat juuri sen, minkä ansaitsivatkin. Kepu sai ansaitsemaansa paremmin, vaikka melkoisen näpäytyksen äänestäjiltä saikin. Mutta meistä viimeksi kokoomusta äänestäneistä yhä useammalla alkanee olla syitä myös tyytymättömyyteen. Monen varmaan tekisi mieli antaa taas kannatuksensa sdp:lle, mutta sen saadakseen puolueen kyllä pitää löytää taas itsensä ajan hermolla parhaiten olevana puolueena.
On moniakin asioita, joilla demarit voisivat saada lisäkannatusta. Rohkeat, ajan ja tulevaisuudenkin vaatimuksia vastaavat näkemykset kaikilla elämänaloilla, tietenkin myös työelämässä, tarjoaisivat siihen runsaasti mahdollisuuksia, Myös rohkea kanta maanpuolustusasioissa on yksi sellainen. Tietenkin tarkoitan ymmärrystä siitä, että tarvitsemme Natojäsenyyden suojaksemme. Tuollainen kanta varmasti saisi myös vastustusta, mutta se olisi niin helppo perustella, että kyllä kansa pian antaisi tunnustusta sellaiselle viisaudelle ja rohkeudelle.
Äänestäjistä – siis todella äänestävistä – on 1/3 meitä eläkeläisiä. Olemme olleet muita selkeämmin laman maksumiehiä – vuosiin eläkkeitä ei korotettu ollenkaan, ja koko ajan ne jälkeen jäävät palkoista – ja meitä on potkittu päähän myös muita ankarammalla verotuksella. Yhteiskunnan ikäihmisille tarjoamat palvelut ovat vähentyneet ja kallistuneet. Sdp ei ole ainakaan leimautunut eläkeläismyönteiseksi puolueeksi, vaikka sen kannattajissa varmasti on työeläkkeellä olevia enemmän kuin muiden puolueiden kannattajissa. Tuo nyt toteutunut pienoinen verokohtelun oikaisukin oli kokoomuksen ansiota. Sdp:lla olisi paljon mahdollisuuksia kannatuksensa kasvattamiseen joukossamme.
Voi – mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka paljon ja vaikka missä. Mutta otan vielä esiin vain yhden, joka kyllä vaatisi sdp:lta ihan uusia avauksia. Se on kannatuksen kasvattaminen maaseudulla.
Sdp:n juuret ovat nimenomaan maaseudulla. Toki puolueen alkuaikoina, vuosisata sitten, myös kaupunkien työväestö oli sen kannattajia, mutta tuota väestöryhmää paljon suurempi oli maaseudun köyhempi väestö, johon kuuluivat torpparit ja muut tilattomat, mutta myös pientilalliset. Ei kaupunkien työväestö olisi riittänyt tekemään puolueesta niin suurta, että sillä parhaimmillaan oli ehdoton enemmistö eduskunnassa, 104 edustajaa 200:sta.
Tietenkin maaseudun muutos noista ajoista on ollut suuri, mutta kyllä siellä tänäänkin hyvin suuri joukko, ehkä jopa puolet väestöstä, on niitä, jotka hyvin voisivat olla sdp:n kannattajia. Mutta sdp on jostain syystä jättänyt ne mielisuosiolla kepulle. Miksi ihmeessä? Onko puolue keskittynyt liikaa kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin, joissa nykysuomalaisten enemmistö on, ja pitänyt haja-asutusalueita niin huonoina kalavesinä, jottei siellä kannata kalastella? Siinä se on ollut putkinäköinen.
Tämän päivän Suomen maaseutu suorastaan huutaa sellaista apua, jonka puolueista parhaiten voisi tarjota juuri sdp, sen omilla hyvillä periaatteillaan. Maaseutumme suurin osa, ns. Kepulandia, on monin tavoin vaikeuksissa; sieltä puuttuu työtä, palveluja, rahaa, kaikkia kehityksen ja paremman elämän edellytyksiä. Siellä on hyvin paljon tyytymättömyyttä, suorastaan katkeruutta, joka näkyy näilläkin palstoilla. Ja siellä on ollut vallassa, usein yksinvallassa, nimenomaan keskusta! Eikö tuo tosiasia tarjoa sdp:lle mitä parhaimman vaaliaseen keskustaa vastaan?
Mielestäni olisi perin helppoa osoittaa hyvin suuri osa maaseudun epäkohdista nimenomaan keskustan politiikan syyksi, ja yhtä helppoa olisi kertoa niistä keinoista, joilla asiaintilaa voitaisiin alkaa korjata. Ensimmäisenä keinona ihmisillä itsellään siellä olisi ottaa pois keskustalta sille vuosikymmenet antamansa kannatus ja antaa se sille puolueelle, joka uusia ja parempia keinoja tilanteen korjaamiseksi pystyy osoittamaan. Tässä tapauksessa siis sdp:lle.
Sdp:n pitäisi tässäkin asiassa osoittaa uutta rohkeutta. Maaseutuun enemmän huomiota kiinnittämällä se ei varmasti menetä kannatustaan kaupungeissa. Keskustahan on saanut hämmästyttävän hyvää kannatusta myös maaseutukaupungeissa, ja satsaa nyt enemmän kuin koskaan kannatuksensa nostamiseksi myös pääkaupunkiseudulla. Myönteistä huomiota täällä on varmasti saanut se, että keskustan helsinkiläiset valtuutetut – kuten muuten pääministerikin – kannattivat vahvasti tuon alueen lohkaisemista Sipoosta Helsinkiin. Mutta eiköhän se todellinen kepu kuitenkin paljastu siinä, että eräät maaseutupoliitikot ja monet kepun kannattajat täällä ovat asiaa raivokkaasti vastustaneet. Tuskin kepu pystyy täällä paljon kannatustaan nostamaan, mutta sen helsinkiläisvaltuutettujen esittämät näkemykset ovat silti tunnustuksen ansaitsevia.
Eiköhän tämä riitä alustukseksi keskustelun aloittamiselle. Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikki on totta, mitä sanot. Samanlainen "luopio" ja samoista syistä olen kuin sinäkin.SDP:n pitäisi todellakin tehdä juuri niin kuin sanot. Pitää ihmetellä, miksi siellä puolueen yläportaiussa ei hoksata, mistä pahiten kiikastaa. Toivoisin sinun laittavan tuon Saariniemenkadulle. Herättäisi varmaan ajatuksia.
riitä. Sossut alas KESKUSTA kulkee voitosta voittoon, sanoo Satakunnan hanu.
...kerta tässä jonossa, kun kommentoin noin älykästä, tietorikasta, kaikin tavoin viisasta ja sivistynyttä ja noin hyvin perusteltua vastinetta.
Minun kykyni eivät ole tarkoitetut sellaiseen. Liikumme niin kovin eri tasoilla.
Pointti joka kannattaa tuosta turhan pitkäksi venähtäneestä jutusta kannattaa nostaa on ajan hermolla oleminen.
SDP on hukannut otteen tähän aikaan ja menettänyt myös tavoitteensa tulevaisuudesta. Siltä puolueen touhu ainakin näyttää. Olemme taas yhden muurroksen edessä, suurten ikäluokkien eläköitymisen. Ei, ei demarien pidä pohtia miten miellyttää näitä eläkeläisiä, ei vaan miettiä kuinka pitää työelämään vielä jäävien nuorempien asema turvattuna. Hehän ne eläkkeetkin loppujen lopuksi maksaa. Jos he pärjäävät ja maksavat veroja jää eläkeläisillekin jaettavaa, kuten muillekin vähempi osaisille.
SDP ei taida kuitenkaan huomata sitä minkä Kokoomus tajusi. Isoista eläkeläismääristä huolimatta valtaosa kansalaisistamme on edelleen työelämässä, ja he ratkaisevat vaalit ja puolueiden kannatuksen. Surkuhupaisaa on kuinka puolueen johdossa olevan vanhan politrukin haastaa vain vielä vanhempi politrukki, kuten iltapäiväkehden kolumnisti osuvasti lausui.
Nuorissa on tulevaisuus, myös sosiaalidemokraattien tulevaisuus.
ei tule. Olkaamme siis sosialidemokraatteja. Mitä me teemme puolueella, jonka pitäisi olla kokoomuksen ja kepun politiikan takuu miehenä! Siitä syystä tuli viime vaaleissa ns. turpiin!
Jorma Korhonen on sitä mieltä, että meidän pitäisi kalastella kokoomukselaisten. Entisten kapiäijien ääniä ja liittyä Natoon, että sataisi vaihtelua kansalle ja päästäsi lyömään pää kerran taas Karjalan mäntyyn. Tuuliviiri politiikka on nyt tiensä päässä! Meillä ja myös Ruotsissa.Tämän päivän kauppa lehden mukaan. Demareiden kannatus on Ruotsissa niin iso, että muut puolueet ei yhteensä riitä demareiden tasolle. Suomessa on tilanne sama, kun nyt alkaa valheellinen porvarius paljastaa puolensa. Tarkoitan tällä sitä, että velaksi "ostettu porvarillinen" ulkokuori pettää ja lama iskee päälle. Porvarillisen politiikan seurauksena. Tehtaita suljetaan. Kansa pakotetaan bioenergian nimissä suurin "ympäristö veroihin"! Siirrytään lain voimalla Linkolismiin. Kuka tästä menosta kärsii eniten. Ei rikas! Vaan köyhä pienituloinen. Myös nuori lapsi perhe, joka osti asunnon velkavaroilla! Ei entinen kapitulantti voi asettua pienituloisen asemaan, joka äänestää kokoomusta ja vaatii muitakin sitä tekemään! Ruuan hinta on vähälle aikaa noussut 10-15%, Sähkön ja öljyn hinta vielä enemmän! Kun eläkeläisten korotuksesta otetaan verot pois, niin mitä siitä jää käteen, kun elämisen kustannukset ovat nousseet tuota tahtia! Tyypillistä porvari politiikkaa, jota pitäisi Jorma Korhosen mukaan myös SDP:n noudattaa! En puhunut vielä. Eläkeläisistä, joka joutuu turvautumaan lääkäriin!
Nyt kun päivystykset yksityistetään. Kepun ja Kokoomuksen politiikan seurauksena, niin pitää olla tukko rahaa, ennenkuin avun saa! Jos ei vuokrien ym. muiden maksujen jälkeen ole rahaa jäänyt, niin kuole pois! Selvää porvarien laskelmointia! Myös eläkkeissä säästetään, kun toimitaan näin! Kyllä SDP:n on noudatettava tätä porvarien linjaa! Sanoo Jorma Korhonen, muuten ei ääniä heru porvareilta. Annetaan vaan porvareiden pitää äänensä ja kurjuuttaa tavallista kansaa, niin aika tekee tehtävänsä demareiden hyväksi!
SDP on keskittynyt juuri kaltaistesi menneisyyden vaalijoiden asialle. Se unohtaa työläisen, sen joka seitsemään joka aamu menee, sen joka pyörittää Ensoa ja Metsoa, Nokiaa ja Wärtsilää, sen joka hitsaa laivan kasaan ja rappaa seinät suoriksi.
SDP keskittyy eläkeläisten asiaan, se ei näe nuoria joilla työikää on vielä kaksi-kolmekymmentäkin vuotta. Se ei näe niitä jotka tekee lapsia, ottaa kaksisataatuhatta lainaa että saa perheelleen oman kodin ja painuu sen jälkeen ylitöihin saadakseen lyhennykset maksettua. SDP näkee vain varman äänestäjän, varma.koston tyyppisen ikidemarin jonka ainoa anti yhtesikunnalle on enää ääni demareille.
Mutta sillä erolla, että en ole koskaan astunut. Valmiin pöydän ääreen! Teltta-asumuksesta omaan asuntoon! Tämä on minun tieni! En ruikuta turhaan.
Minullakin on lapsia. Heidän elämänsä olen tehnyt helpommaksi. Kouluttamalla heidät akateemiseen loppu tutkintoon saakka. Tällä hetkellä työni ohella koulutan kahta uutta asentajaa! Ikävä kyllä. heidän työ motivaationsa ja huolellisuutensa ei vastaa minun vaatimuksia, mutta saa nyt sitten nähdä. Mitä heistä tulee!
Hyvä että töitä teet, pyörien pitää pyöriä.
Demarit kun vielä ymmärtäisi palata työväenpuolueeksi. Työväki kun on sitä joka tosiaan käy töissä, maksaa velkojaan, tekee lapsia ja koettaa selvitä seuraavaan palkkapäivään. Jos demarit olisivat työväen asialla ei sinunkaan tarvitsisi lapsillesi parempaa tulevaisuutta järjestää akateemisella koulutuksella vaan olisit voinut opettaa heistä kunnon työmiehiä tai -naisia.
Nyt demarit on kalkkiintuvien ukkojen ja sosiaalitanttojen asialla
Onko lapsesi nimi Jeesus? Siltä vaikuttaa jos kerran et ole koskaan astunut ja kuitenkin olet isä. Vai oletko kenties ns. aisankannattaja? se selittäisi kaiken katkeruutesi ja kostonhimosi.
niin laskisi sinunlaisesta paskasta ilmat pihalle!
Tyttöni käyttäisi eutanasiaa sinua kohtaan, jos hänen vastaan otolle menisit. Jos tietäsi millaisesta paskasta on kysymys,kun sinusta puhutaan.