Hei!
Haluaisin kysyä uskovaisten sisarten tai veljien mielipidettä tai näkemystä lapsettomuushoitoihin liittyen. Tämä ei välttämättä ole oikea paikka pohtia ko.asiaa, mutta tunne arkuutta lähestyä asiassa esim. puhujaveljeä.
Kysymykseni liittyy ns. koeputkihedelmöityshoitoihin lapsettomuuden hoidossa. Jos hoitojen yhteydessä jää ns. ylimääräisiä alkioita pakastimeen esim. 10 kappaletta, mikä on niiden kohtalo tulevaisuudessa? Sairaalassa ei käsittääkseni tehdä hoitoja yhdelle parille kuin noin 3 kertaa. Miten uskovainen ihminen toimii tässä tapauksessa? Onhan kysymys kuitenkin imisalkioista. Jos alkioita jäisi pakasteeseen vaikka 3 kappaletta, miten silloin? Ehkä itse yrittäisin hoitoa silloin useamman kerran. Minua kiusaa vain ajatus, että siinä tapauksessa ihminen tavallaan voi itse miettiä mikä olisi sopiva aika yrittää saada lasta . Toisaalta eihän lapsi lähde äidin kohdussa kasvamaan ilman Jumalan tahtoa. Siis hoidotkin voivat epäonnistua. Ei siis välttämättä tuota minkäänlaista tulosta, mikäli Herra niin katsoo parhaaksi.
Mikä on kuitenkin niiden pakasteessa olevien alkoiden kohtalo? Näistä asioista en ole saanut mistään selkeää vastusta, Vaikka olen lukenut esim. kirjan kun syli on tyhjä. Toivoisin kovasti ASIALLISTA vastausta uskovaisilta ja myös kokemusta omaavilta.
jrt
Haluaisin kysyä uskovaisten sisarten tai veljien mielipidettä tai näkemystä lapsettomuushoitoihin liittyen. Tämä ei välttämättä ole oikea paikka pohtia ko.asiaa, mutta tunne arkuutta lähestyä asiassa esim. puhujaveljeä.
Kysymykseni liittyy ns. koeputkihedelmöityshoitoihin lapsettomuuden hoidossa. Jos hoitojen yhteydessä jää ns. ylimääräisiä alkioita pakastimeen esim. 10 kappaletta, mikä on niiden kohtalo tulevaisuudessa? Sairaalassa ei käsittääkseni tehdä hoitoja yhdelle parille kuin noin 3 kertaa. Miten uskovainen ihminen toimii tässä tapauksessa? Onhan kysymys kuitenkin imisalkioista. Jos alkioita jäisi pakasteeseen vaikka 3 kappaletta, miten silloin? Ehkä itse yrittäisin hoitoa silloin useamman kerran. Minua kiusaa vain ajatus, että siinä tapauksessa ihminen tavallaan voi itse miettiä mikä olisi sopiva aika yrittää saada lasta . Toisaalta eihän lapsi lähde äidin kohdussa kasvamaan ilman Jumalan tahtoa. Siis hoidotkin voivat epäonnistua. Ei siis välttämättä tuota minkäänlaista tulosta, mikäli Herra niin katsoo parhaaksi.
Mikä on kuitenkin niiden pakasteessa olevien alkoiden kohtalo? Näistä asioista en ole saanut mistään selkeää vastusta, Vaikka olen lukenut esim. kirjan kun syli on tyhjä. Toivoisin kovasti ASIALLISTA vastausta uskovaisilta ja myös kokemusta omaavilta.
jrt
Vastaukset 4
Vanhimmat
Raamattu kehottaa ihmisiä lisääntymään ja täyttämään maan. Jeesus rakastaa lapsia ja haluaa heitä enemmän. Lapset ovat syntyessään Jumalan omia. voidan ajatella syntyvyyden lisääntymiseen tähtäävien toimien olevan eräs lähetystyön osa-alue.
tilanteenne asiantuntijoina teette ratkaisut asian suhteen itse. Kukaan kolmas osapuoli ei voi toiselle antaa lupaa tehdä sitä taikka tätä, koska jokainen vastaa omasta kohdastaan viimeisellä tuomiolla henkilökohtaisesti.
Jos keinohedelmöitys hoitoineen ja seuraamuksineen tuntuu omassatunnoissnne synniltä, älkää toimiko omantuntonne vastaisesti.
Mikäli kolmannen osapuolen neuvo alkaa sittenkin jossain vaiheessa tuntumaan väärältä, tehtyä ei saa tekemättömäksi, teitte niin tai näin. Siksi oma päätöksenne ja kanta asian muodostamiseen on tärkeä.
Etsikää ratkaisua Raamatusta tai Lutherin kirjoituksista, ja toimikaa sen mukaisesti, kuinka Pyhä Henki teille avaa. Rukoilkaa, että Taivaan Isä antaa teille oikean näköalan.
Tiedän lähipiirissäni uskovaisia perheitä, jotka ovat ko. hoidoissa olleet menestyksekkäästi. Joskus kylläkin mietin, että mitä hengellistä eroa on keinotekoisella syntyvyyden järjestämisellä, tai sen ehkäisemisellä. Molemmissa puututaan Jumalan ja luonnonjärjestyksen vastaisiin ratkaisuihin. Ovatko molemmat syntiä, vai ei kumpikaan syntiä? Vai pelkästään ehkäisy? Vai pelkästään keinohedelmöitys?
Luojan työt ovat tutkimattomat. Kapinoitteko, jos syntyvä lapsi on vammainen? Tuleeko silloin mieleenne, että kumpa olisin tyytynyt Luojan ja luontoäidin tahtoon?
veliveeäl
olen itsekin mietteissäni tullut, kuin Sinä veliveeäl. Ja ei-vl-siskoni, joka ei saanut lasta, sanoi, ettei halua puuttua Luojan töihin. Jos hän ei lasta suo, hänen täytyy tyytyä siihen, se on hänen kohtalo.
Entäpä, sellainen tapaus, että tulee "hoidoilla" raskaaksi, pitääkö sitten ottaa joka panoon hoitoja? Tiedän perheen, joka otti yhden lapsen vastaan, mutta eivät enenpää hoidattaneetkaan! Oliko se itsekkyyttä ja oikein?
Eräs mahdollisuus!