Kaikkihan alkoi muutama vuosi sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, seisoskelin siinä aulassa kavereideni kanssa kun tulit ne portaat alas siihen aulaan.. olin myytyä miestä, se yksi katse riitti.
Silloin olit vielä vapaa, seuraava kesä vierähti ja pettymykseksini näin sormessasi sormuksen, hajosin.
Näemme edelleen aina välillä ohi mennen, en ole koskaan edes päässyt puhumaan kanssasi. näkemisesi ja kaunis katseesi tuntuvat hyvälle, mutta silti sattuu, koska tiedän että sinua en voi saada. Pakko vain yrittää unohtaa, vaikka ei se onnistu, mutta pakka saada siirrettyä sinut edes taka-alalle ajatuksissa.
Toivoisin sinun vain tietävän, kuinka paljon olet merkinnyt näinä vuosina minulle...
Tätä hetkeä kartoin,
Tätä väistin,
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
Koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
Silloin olit vielä vapaa, seuraava kesä vierähti ja pettymykseksini näin sormessasi sormuksen, hajosin.
Näemme edelleen aina välillä ohi mennen, en ole koskaan edes päässyt puhumaan kanssasi. näkemisesi ja kaunis katseesi tuntuvat hyvälle, mutta silti sattuu, koska tiedän että sinua en voi saada. Pakko vain yrittää unohtaa, vaikka ei se onnistu, mutta pakka saada siirrettyä sinut edes taka-alalle ajatuksissa.
Toivoisin sinun vain tietävän, kuinka paljon olet merkinnyt näinä vuosina minulle...
Tätä hetkeä kartoin,
Tätä väistin,
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
Koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
Vastaukset 7
Vanhimmat
musitan sinut. Minä vain jatkoin eteenpäin kun tuntui ettet halunut muo
saattoi hyvinkin käydä, no nyt varmaankin jo tiedät, että rakastan sinua.
Tilanteelle ei enään voi mitään, tässä olen, enkä muuta voi. Olen pahoillani jos olen jotenkin loukannut sinua, toivottavasti olet onnellinen hänen kanssaan.
siinä on toistaiseksi käynyt. Anteeksi virheeni edellisessä viestissä. Mikset silloin tehnyt asian eteen mitään? En ole niin onnellinen, kuin toivoisin olevani tuntuu, että minusta puuttuu jokin pala. Hyvin osaan näytellä siitä huolimatta vai mitä?
sattuuhan noita virheitä itse kullekin.
Miksikö en tehnyt mitään? No alkuun olin suorastaan paniikissa ja häkeltynyt, aina kun sinut näin. Sitten kaikki vaan meni niin nopeasti ohitse, sen yhden kesän odotin että sinut taas näkisin, mutta syksyllä kaikki olikin jo käytännössä ohitse.
Valitettavasti minä en voi olla se puuttuva pala muuta kuin haaveissa, joissa olisin se kyllä mielelläni. Käytännössä meillä ei taida olla mitään mahdollisuuksia, enkä halua todellakaan rikkoa sitä, mitä sinulla nyt on.
jäi vain sinusta nyt kasa kysymyksiä.
Miten käyttäydyt, kun olet paniikissa? Ihan todella muistatko jonkun tietyn kerran minkä voit minulle mainita tai vihjeen siitä?
Minä odotin sinua, myös varmasti sen saman kesän. Odotin ja ihmettelin mitä oli tapahtunut minun tunteilleni. Syksyn tultua ajattelin järjellä, että et sinä sittenkään ole minussa niin kiinni. Ajattelin sinun haluavan minun jatkavan matkaa eteenpäin. Sellaisen kuvan ainakin sain kaikesta.....
Haave kuva sinä silloin olet ja se puuttuva pala. Minä tiedän, että vaikea tässä vaiheessa on tulla puhumaan tunteista. Joidenkin mielestä voisi olla jopa kornia puuttua elämääni juuri nyt. Todellisuudessa olen itse sitä mieltä, että mielummin selvittäisin tämän ensin pois.
aiheuttaa ylinmääräistä päänvaivaa tai kysymyksiä, mutta tätähän tämä elämä on.
En tiedä näkyykö käytöksessäni paljoakaan muutoksia, ehkä näkyy, ennemminkin sanoisin sen tuntuvan sisälläni.
En pysty erityisiä kertoja meinitsemaan, mutta tavallisen arjen keskellähän se kaikki vaan tapahtui.
Voihan se kaiketi olla parempi, että jatkoit eteenpäin, sillä eihän sitä tiedä mitä meistä olisi tullut. Kaiketi kuitenkin olet onnellinen hänen kanssaan, ja se lienee kuitenkin tärkeintä.
Joo ei niistä tunteista voi enään "oikeassa elämässä" puhua, juurikin kornia se mielestäni olisi.
silloin arkielämässä, kun sitä osasi vähiten odottaa. Elämä vain menee niin kummallisesti.
Mikä oli se piire mihin jäit kiinni?
Minä muutun lähelläsi joko hiljaiseksi tai muuten araksi tai hölötän ihan mitä sattuu.
Toisaalta ei ole minusta ole kuitenkaan tunteiden kertominen kornia. Ei millään tavalla mielummin kertoo tunteensa ja jatkaa sitten yhdessä tai erikseen.
Oletko ajatellut, että kaikella oli tarkoituksensa? Minä jatkoin eteenpäin, mutta olisiko parempi kuitenkin puhua nämäkin tunteet?