Luulotautisuus

Välillä tuntuu, ettei voi lukea mitään lääkärikirjoja kun alkaa jo pelottamaan, että itsellä on kyseiset taudit. Samoin kaikki ällöttävien ihmisten vieressä oleminen pelottaa, että saisi jotakin loisia tai vastaavaa heiltä. Välillä se voi syntyä yhtäkkiä ja mennä pois sen siliän tien, en luovuta ennenkuin olen saanut varmuuden.
Nykyisin luulotautisuus on onneksi lieventynyt, mutta voisiko tämän taustalla olla se, että äidilläni on todettu paniikkihäiriö, että sillä olisi jotakin vaikutusta luulotautiini?
3761
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

ihmiset etsivät itsestään lakkaamatta jotain sairautta,vaikkei mitään löydy niin taas lääkärille,ja se jatkuu vuodesta toiseen.

Äänestä
  • sairastuin paniikkihäiriöön n. 30 v sitten. Silloin sairautta ei tunnettu ja minuakin lääkärit varmaan pitivät luulotautisena. Sain samoihin aikoihin rytmihäiriöitä ja olin varma että minulla on sydänsairaus ja kuolen kohta. Sain Propralia tarvittaessa ja paniikki väistyi taka-alalle. Olen kuitenkin lääkevastainen ja yritin itse työstää paniikkihäiriöni, joskus jopa onnistuneesti.Ymmärsin, että käytökseni (eli se paniikki) oli täysin "kotona opittua" käytöstä,eli sairas itsensä ja tuntemuksiensa tarkkailu.Nyt olen edelleen ahdistunut yksin kotona (yksinäiset yöt pahimpia) (en syö mitään lääkettä), mutta pärjään päivästä toiseen. Minun paniikkini on käänteinen, koska "normaalisti" paniikkihäiriöiset panikoivat yleisissä tilanteissa. Minä olen kuin kala vedessä seurassa, mutta yksin oloa en kestä. Paniikkituntemuksissa hakeudun äkkiä ihmisten ilmoille ja unohdan paniikin :-) Panikoin siis kotona yksin! onkohan tämä ollenkaan paniikkihäiriö vai onko tämä jotakin muuta....oireet on paniikkihäiriön....
    Sinun tuntemuksissa näin itseni ja ajattelin, että vastoin tapojani vastaan sinulle. Mieti onko kysymys samanlaisesta "opitusta käyttäytymismallista". Muuten, olen sitä mieltä, että paniikkiin sairastuvat älykkäät, tunteelliset ihmiset jotka kokevat, ettei heitä kukaan ymmärrä. Minulla on paljon sellaisin tuttuja.....

    Äänestä

  • jos kerron että kirjoitti:

    sairastuin paniikkihäiriöön n. 30 v sitten. Silloin sairautta ei tunnettu ja minuakin lääkärit varmaan pitivät luulotautisena. Sain samoihin aikoihin rytmihäiriöitä ja olin varma että minulla on sydänsairaus ja kuolen kohta. Sain Propralia tarvittaessa ja paniikki väistyi taka-alalle. Olen kuitenkin lääkevastainen ja yritin itse työstää paniikkihäiriöni, joskus jopa onnistuneesti.Ymmärsin, että käytökseni (eli se paniikki) oli täysin "kotona opittua" käytöstä,eli sairas itsensä ja tuntemuksiensa tarkkailu.Nyt olen edelleen ahdistunut yksin kotona (yksinäiset yöt pahimpia) (en syö mitään lääkettä), mutta pärjään päivästä toiseen. Minun paniikkini on käänteinen, koska "normaalisti" paniikkihäiriöiset panikoivat yleisissä tilanteissa. Minä olen kuin kala vedessä seurassa, mutta yksin oloa en kestä. Paniikkituntemuksissa hakeudun äkkiä ihmisten ilmoille ja unohdan paniikin :-) Panikoin siis kotona yksin! onkohan tämä ollenkaan paniikkihäiriö vai onko tämä jotakin muuta....oireet on paniikkihäiriön....
    Sinun tuntemuksissa näin itseni ja ajattelin, että vastoin tapojani vastaan sinulle. Mieti onko kysymys samanlaisesta "opitusta käyttäytymismallista". Muuten, olen sitä mieltä, että paniikkiin sairastuvat älykkäät, tunteelliset ihmiset jotka kokevat, ettei heitä kukaan ymmärrä. Minulla on paljon sellaisin tuttuja.....

    mutta tekstisi helpotti järjettömästi minulla täysin samoja oireita, rytmäreitä ja muuta kiva ja joka päivä huolestuneena teen uuden diagnoosin mikä sairaus minulla on... kiitos ehkä en kuolekkaan siis vielä :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


luulen paljon kaikkea... kirjoitti:

Välillä tuntuu, ettei voi lukea mitään lääkärikirjoja kun alkaa jo pelottamaan, että itsellä on kyseiset taudit. Samoin kaikki ällöttävien ihmisten vieressä oleminen pelottaa, että saisi jotakin loisia tai vastaavaa heiltä. Välillä se voi syntyä yhtäkkiä ja mennä pois sen siliän tien, en luovuta ennenkuin olen saanut varmuuden.
Nykyisin luulotautisuus on onneksi lieventynyt, mutta voisiko tämän taustalla olla se, että äidilläni on todettu paniikkihäiriö, että sillä olisi jotakin vaikutusta luulotautiini?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu