Kannattaa hakeutua katkolle ja jatko-hoitoon jos arkipäivä ei skulaa ilman aineita.
Hoidossa saa mm. diapameja, serequelia yms. yms. ja oikealla asenteella pääsee puhtaaksi. Myös NA:t jees :)
Nössö kommentti mut anyway :)
Hoidossa saa mm. diapameja, serequelia yms. yms. ja oikealla asenteella pääsee puhtaaksi. Myös NA:t jees :)
Nössö kommentti mut anyway :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onx pilde märkä?
hoitoon hakeutuminen on itselleen ongelman myöntäminen mutta eihän huumeet mitään ongelmia voi aiheuttaa
vaik vetäisin 10 eri ainetta päivittäin,ne on vaan korvaamaan pahan lääketeollisuuden vastineet rentoutukseen piristykseksi tajunnan laajentajaksi jne
-uffuf, fufu tri. fuufuf
mitään nössöä ole. Päinvastoin. Mikäli subjektiivisesti kokee tarvitsevansa hoitoa, niin eikö ainoa järkevä vaihtoehto ole hankkia sitä?
Motivaatiota se vaatii. Relapseja tahtoo esiintyä, mutta se kuuluu asiaan. Eli jos käy niin, että repsahtaa niin ei kannata luovuttaa siihen. Vaikka olen päihdetyötä tekevä niin en kuitenkaan tahdo tuputtaa. Totuus on, että kansan vaatimat tahdonvastaiset hoidot eivät toimi. Tulevat vain todella kalliiksi.
Voimia pitkällä tiellä. Välillä motivaatio päihteettömyyteen saattaa laskea aivan kuten muihinkin asioihin, mutta kuten jo totesin, niin tämä on luonnollista eikä tarkoita "taistelun" häviämistä.
jos ei elämää jaksa ilman psykotrooppisia aineita niin miksi ihmeessä siirtyä käyttämään lääketeollisuuden synteettisiä kemikaaleja jotka ovat yleensä koukuttavampia ja haitallisempia kuin laittomat aineet?
riski olemassa. Lähinnä bentsoilla. Katkaisuhoidossa yleensä toteutetaan bentsodiatsepiinikyllästyshoito. Klooridiatsepoksidia tai diatsepaamia. Esim. diatsepaami ad. 200mg tai kunnes nukkuu. Lisäksi yleensä neuroleptia (yleensä haloperidoli). Lääkitys annetaan kerralla ja edellämainitut lääkeaineet poistuvat rasvaliukoisuuden takia hitaasti ja tasaisesti. Kyllästyshoidon jälkeen ei yleensä anneta kuin tarvittavana bentsoja.
Kuten sanoit, niin bentsoissa on suuri tottumisen vaara. Se miksi vaikeissa tapauksissa voidaan siirtyä pitempään lääkitykseen, johtuu siitä, että ilman lääkitystä katsotaan haittojen olevan suuremmat kuin haitat. Jos henkilö käyttää laittomia päihteitä, on näistä kiinnijäädessä suuret haitat. Merkinnät rikosrekisteriin ja näin ollen työn saannin vaikeutuminen. Lainsäädäntö siis lisää sosiaalista deprivaatiota (syrjäytymistä). Käytettäessä laillisia lääkkeitä, ei tätä vaaraa ole, ellei henkilö käytä niitä väärin. Lähinnä tämä vaara on jos myy tai antaa lääkkeitään jollekin, jolla ei ole reseptiä.
Lääkehoidon ei koskaan tule olla ensisijainen hoitomuoto, ellei lääketieteelliset syyt sitä vaadi.
minkä olen itse havainnut omasta kokemuksesta, laittomia huumausaineita käyttävät yritetään kaikin keinoin saada käyttämään laillisia huumausaineita, lähinnä taloudellisista syistä. Lailliset kovat huumeet tuovat rahaa lääketeollisuudelle, niiden voimakas riippuvuuspotentiaali pitää maksavat asiakkaat talutusnuorassa usein koko loppuikänsä ja poliitikot varmistavat lainsäädännöllä tilanteen jatkuvuuden lääketeollisuuden hyväksi.
Voisinkohan jotenkin kumota väitteesi? Vaikeaa. On siellä kuitenkin oikeasti humaanejakin syitä taustalla, mutta eihän tuota väittämää ole kyllä helppo ampua alas.
useita laittomia aineita ja sitä laillistakin, en ole koskaan katsonut tarvitsevani hoitoa vaan olen lopettanut erinäisten aineiden käytön täysin ilman lääkitystä tai muuta terapiaa. Olen myös käyttänyt psyykenlääkkeitä masennukseen ja ahdistuneisuuteen/paniikkihäiriöön ja vieroittautunut niistä.
Kokemuksen perusteella voin sanoa että laillisista lääkkeistä/päihteistä on koitunut minulle huomattavasti vaikeammat haitat, sekä fyysisesti, että psyykkisesti ja vieroitusoireet ovat olleet pahemmat ja pitkäkestoisemmat kuin mistään laittomista huumeista.
Tilanteissa joissa minulle on lääkkeitä määrätty, on myös annettu ymmärtää että joutuisin käyttämään niitä vuosikausia, jopa loppuikäni ja että niiden sivuvaikutusten vuoksi saattaisin joutua käyttämään myös sivuvaikutuksia lievittäviä muita lääkkeitä.
En väitä että jokainen henkilö, joka tähän toimintaan osallistuu terveydenhuollon ja muiden "järjestelmän" elimien taholla, olisi tietoinen osa jotain suurta "salaliittoa" joka pyrkii vain saamaan laittomien huumeiden asiakaskunnan käyttämään laillisia huumeita rahavirtojen ohjaamiseksi poliitikkojen tukemille teollisuudenaloille mutta käytännön tasolla juuri tästä on kysymys.
Jos minä tekisin niin kuin yhteiskunta minua yrittää pakottaa tekemään, luopuisin laittomista aineista ja siirtyisin käyttämään laillisia huumeita ja minunkin pennoseni kulkeutuisivat alkoholi- ja lääketeollisuudelle loppuelämäni ajan.
Jos nyt on niin, etten "kestä elämää selvinpäin", katson että minulla on oikeus itse valita se kemiallinen kainalosauva joka minun kokemukseni mukaan on minulle sopivin, niin hyötyjen kuin haittojen, tai niiden puuttumisen perusteella.
saattaa varsinkin tulla tosi rajut ja vaikeat oireet. Itse söin n. 2-vuotta 2mg Rivatrilleja epilepsiaan. Kyllä se purku oli todella vaikeaa. En saanut minkäänlaista euforiaa kyseisistä lääkkeistä , ja habituaatio oli vain fyysistä. Söin myös täysin neurologin ohjeiden mukaan. Lopetin oikeaoppisesti asteittain ja olihan se melko pitkä prosessi, kun GABA-järjestelmä oli ilmeisen sekaisin. Aikaa tosiaan meni ja vaikeaahan se oli. Pakko myöntää.
Nyt sitten onkin aivan eri lääkitys. Tehokkaampi, muttei millään tavalla koukuttava. Olen silti riippuvainen lopun elämää lääkityksestä. En addiktoitunut.