Niin, siinä se otsikossa onkin. Puolisoni on vakavasti masentunut. Kärjistäen, koen huolehtineeni jo pitkään kaikesta yksin. Valoa ei näy, paremmaksi ei tunnu muuttuvan, mitään apua ei saa tai puoliso ei sitä tahdo ottaa vastaan.
Olen mielestäni välittänyt, yrittänyt hyvällä ja pahalla, hellyydellä ja vihalla. Vihaisuuskin voi olla rakkautta, välittämistä sekin kun pakottaa toisen ylös sängystä iltapäivän koittaessa. Palkaksi kaikesta saan tuhkaa silmilleni.
Olen valmis luovuttamaan. En enää usko parisuhteen toipuvan tästä, en enää luota puolison toipumiseen. Ja viimein koen, ettei se ole minusta kiinni, ei minun vastuullani: minä en häntä voi pelastaa.
Saanko antaa periksi?
Saako masentuneen puoliso antaa periksi?
avokki
15
5493
Vastaukset
- paikka,
minun mieheni oli vakavasti masentunut haimme apua
muttei löytynyt,raskasta se oli kun toinen vaan makaa.
Yhtenä päivänä hän oli tehnyt ratkaisunsa,lopullisen.
Voimia sinulle teit niin tai näin.- avokki
Tuota minäkin pelkään. Miten selvisit siitä?
- hoitamisesta
ilman tukea.Ketkä palkan asioista nauttivat ovat ilmeisesti aina vastaan liittyen keskenään.Annat yksin apuasi lähimmäisillesi,kun taas palkkaa nauttivat tekevät monessa vuorossa ja joukolla.Heillä on käsitys myös viisaudestaan Jumalan vertaisina.Voit jättää ystäväsi tai vaimosi heidän käsiinsä,ja odottaa kuin kuuta nousevaa,koska tapaat ystäväsi taas? Kuinka monen kymmenen vuoden päästä jos tunnetkaan häntä sitten enää?Ystäväsi ei sairaana mahda tilanteelleen paljoakaan,ja sinunkin apusi on minimaalista tällä hetkellä,koska et voi määrätä hänen lääkkeitään,ja yhteiskuntamme naapreineen ovat kuin petoja sairaan kimpussa.Silloin on ehkä konstit vähissä,ja sairaala häämöttää?Jos olet halukas ja sinnikäs,voit auttaa häntä sairaalassa olonsa aikana,ellei hän itse käännä kelkkaansa täysin? Mutta sekin on raskas tie.Itse asiassa,koko se koneisto,jonka pitäisi auttaa tuossa tapauksessa,on pahin nvastustajasi,kuten jo olet huomannutkin.Tämä koneisto on repimässä viimeisetkin haavat auki,tulemalla kaikki yhtäaikaa kimppuusi.Viemään viellä huonompaan jamaan,kuin olet koskaan ollutkaan.Kaikki rummutukset sosiaalisesta hyvinvoinnistamme,ei ole kovinkaan tervettä kuten muustakaan hyvinvoinnistamme.Katukuvassamme ei olisi pelkästään niin ryppyisen happamia naamoja täynnä,jos leuhkimisessamme olisi jotainkin perää.Suomalaiset olivat ennen rehtiä kansaa.Nyt on arvelluttavaa uskoa enää mihinkään.
- Linnis
Hei,
Voi, sydäntä kirpaisi kun luin viestisi. Minunkin toinen puoliskoni on masentunut, ei koko aikaa, mutta kohtauksia tulee pari kertaa kuussa ja ne ovat hirrrveitä. Toinen on täysin lamaantunut, elämänhalu nolla, kotona painostava loputtomant tuntuinen hiljaisuus.
Olen yrittänyt saada häntä hoitoon, mutta siitä ei kuulemma olisi mitään apua. Rahan- ja ajanhaaskausta. Minulla ovat keinot aika lopussa. Rakastan miestäni, mutta en halua tällaista elämään. Olen itse luonteeltani tosi optimistinen ja nautin elämästä täysin palkein - paitsi silloin kun toinen on murheen oma. Hän on kehottanut minua olemaan välittämättä asiasta, mutta se on mahdotonta, miten toisen äärimmäisen pahanolon voisi noin vain sivuuttaa?
Hän kärsinyt tästä koko ikänsä, me olemme olleet yhdessä vuoden päivät, en tiedä miten kauan jaksan jos ei muutosta tapahdu, jos ei hän osoita halua tehdä asialle jotain. Pakko sanoa myös, että pelkään mitä hänelle sitten tapahtuisi, jos lähtisin tästä suhteesta. - Oman onnensa takoja..
Olet valmis luovuttamaan. Et usko parisuhteen toipuvan. Miksi jatkaisit parisuhteessa?
Jos itse olisin samassa tilanteessa, jota on tosin hieman vaikea kuvitella, niin siirtyisin todennäköisesti elämässä itse eteenpäin. Vaihtaisin maisemaa.
Lähimmäistä pitää auttaa, mutta jos auttamisessa menee maku omankin elämän elämiseen, niin siinä vaiheessa sinun täytyy miettiä millaista elämää haluat elää.- mikä sairaus
Itse en voisi koskaan ajatella noin. Tuolla tavalla ajattelvan ihmisen on syytä pysyä poissa parisuhteesta. Koskaan et tiedä mihin kumppanisi sairastuu. Sairauksia on niin monia. Jos aina joutuu jättämään sairastuneen kumppanin, niin varmaan tulee sitten olla yksin. Joudut aina antamaan itsestäsi jos toinen sairastuu. Oma elämäsi muuttuu...mutta käännä kippo toisinpäin. Mitäs jos itse olisit sairas. Masennus voi tulle ihan kelle tahansa, uraa, mainetta ja kykyjä katsomatta. Jos sinut silloin jätettäisiin periaatteessa turhaan, niin miten uskoisit selviäväsi? Jos sinut jätettäisiin jalankatkeamisen vuoksi, reuman, syövän yms. Kaikista voi parantua. Ei masennuskaan ole kuoleman tuomio. (itse tällä hetkellä sairastan sitä)
Rankkaa se on mutta kannattaa ottaa kaikesta hyöty irti. Sinulle annetaan mahdollisuus kasvaa ihmisenä, muuttua, vahvistua ja seistä rinnalla. Pakeneminen on helppoa, eikä se kasvata muuta kuin luovuttamaan.
Olen nuori, mutta ymmärrän sen, että KAVERIA EI JÄTETÄ!!!! Jos joskus joudut vähän antamaan toiselle oman elämäsi kustannuksella niin MITÄ SITTEN!!! Se tekee sinusta vain anteliaan, ystävällisen, luotettavan, mahtavan ja armeliaan ihmisen. Sinä osaat antaa parasta mitä sinussa on eli aikaasi.
Ei tarvitse ottaa toisen murheita omikseen, ei tarvitse parantaa toista...riittää, että on olemassa ja läsnä. Jos toisen murheet otat omiksesi, niin silloin vika ei ole sairaassa vaan sinussa. Tee töitä sen eteen, että muutut ja pystyt elämään maailmassa, jossa lähelläsi joku voi sairastua...
Masennuksesta selviää. Se ei ole mahdotonta. - avokki
mikä sairaus kirjoitti:
Itse en voisi koskaan ajatella noin. Tuolla tavalla ajattelvan ihmisen on syytä pysyä poissa parisuhteesta. Koskaan et tiedä mihin kumppanisi sairastuu. Sairauksia on niin monia. Jos aina joutuu jättämään sairastuneen kumppanin, niin varmaan tulee sitten olla yksin. Joudut aina antamaan itsestäsi jos toinen sairastuu. Oma elämäsi muuttuu...mutta käännä kippo toisinpäin. Mitäs jos itse olisit sairas. Masennus voi tulle ihan kelle tahansa, uraa, mainetta ja kykyjä katsomatta. Jos sinut silloin jätettäisiin periaatteessa turhaan, niin miten uskoisit selviäväsi? Jos sinut jätettäisiin jalankatkeamisen vuoksi, reuman, syövän yms. Kaikista voi parantua. Ei masennuskaan ole kuoleman tuomio. (itse tällä hetkellä sairastan sitä)
Rankkaa se on mutta kannattaa ottaa kaikesta hyöty irti. Sinulle annetaan mahdollisuus kasvaa ihmisenä, muuttua, vahvistua ja seistä rinnalla. Pakeneminen on helppoa, eikä se kasvata muuta kuin luovuttamaan.
Olen nuori, mutta ymmärrän sen, että KAVERIA EI JÄTETÄ!!!! Jos joskus joudut vähän antamaan toiselle oman elämäsi kustannuksella niin MITÄ SITTEN!!! Se tekee sinusta vain anteliaan, ystävällisen, luotettavan, mahtavan ja armeliaan ihmisen. Sinä osaat antaa parasta mitä sinussa on eli aikaasi.
Ei tarvitse ottaa toisen murheita omikseen, ei tarvitse parantaa toista...riittää, että on olemassa ja läsnä. Jos toisen murheet otat omiksesi, niin silloin vika ei ole sairaassa vaan sinussa. Tee töitä sen eteen, että muutut ja pystyt elämään maailmassa, jossa lähelläsi joku voi sairastua...
Masennuksesta selviää. Se ei ole mahdotonta.Sairaus se on, olet oikeassa, eikä puolison syytä, siinäkin olet oikeassa. Sairauden vuoksi on kurjaa puolisoa jättää, jälleen oikeassa.
Suunnilleen kaikki muu viestissäsi onkin päin seiniä. Sanot olevasi nuori, joten menköön sen piikkiin.
"Jos joskus joudut vähän antamaan toiselle oman elämäsi kustannuksella" - JOS? JOSKUS? VÄHÄN? Luitko viestiäni lainkaan? Olen antanut, antanut, antanut ja antanut saamatta mitään takaisin. VUOSIA.
Ei tämä ole mitään itsekästä haihattelua, niin kuin tunnut kuvittelevan. Olen myös äiti, työntekijä, tytär, sisko, ystävä... Ennen muuta äiti. Minusta pitäisi riittää myös muille kuin puolisolle.
Lue oikein hitaasti niin ymmärrät: en. jaksa. enää. - itseään
mikä sairaus kirjoitti:
Itse en voisi koskaan ajatella noin. Tuolla tavalla ajattelvan ihmisen on syytä pysyä poissa parisuhteesta. Koskaan et tiedä mihin kumppanisi sairastuu. Sairauksia on niin monia. Jos aina joutuu jättämään sairastuneen kumppanin, niin varmaan tulee sitten olla yksin. Joudut aina antamaan itsestäsi jos toinen sairastuu. Oma elämäsi muuttuu...mutta käännä kippo toisinpäin. Mitäs jos itse olisit sairas. Masennus voi tulle ihan kelle tahansa, uraa, mainetta ja kykyjä katsomatta. Jos sinut silloin jätettäisiin periaatteessa turhaan, niin miten uskoisit selviäväsi? Jos sinut jätettäisiin jalankatkeamisen vuoksi, reuman, syövän yms. Kaikista voi parantua. Ei masennuskaan ole kuoleman tuomio. (itse tällä hetkellä sairastan sitä)
Rankkaa se on mutta kannattaa ottaa kaikesta hyöty irti. Sinulle annetaan mahdollisuus kasvaa ihmisenä, muuttua, vahvistua ja seistä rinnalla. Pakeneminen on helppoa, eikä se kasvata muuta kuin luovuttamaan.
Olen nuori, mutta ymmärrän sen, että KAVERIA EI JÄTETÄ!!!! Jos joskus joudut vähän antamaan toiselle oman elämäsi kustannuksella niin MITÄ SITTEN!!! Se tekee sinusta vain anteliaan, ystävällisen, luotettavan, mahtavan ja armeliaan ihmisen. Sinä osaat antaa parasta mitä sinussa on eli aikaasi.
Ei tarvitse ottaa toisen murheita omikseen, ei tarvitse parantaa toista...riittää, että on olemassa ja läsnä. Jos toisen murheet otat omiksesi, niin silloin vika ei ole sairaassa vaan sinussa. Tee töitä sen eteen, että muutut ja pystyt elämään maailmassa, jossa lähelläsi joku voi sairastua...
Masennuksesta selviää. Se ei ole mahdotonta.Ajattelet itsekkäästi. Toivottavasti ymmärrät sen kun paranet. Kenenkään ei pidä uhrata omaa mielenterveyttään/terveyttään toisen vuoksi. Jos omat voimat alkaa loppua, niin ei kenelläkään ole siitä oikeutta toista syyttää ja syyllistää. Se että uhraa oman terveyden ja elämän toisen ihmisen puolesta ei tee kenestäkään anteliasta, ystävällistä ja luotettavaa!
Olen itse ollut vuosia masentunut ja nyt pystyn edes hieman käsittämään miten paljon ihmiset ovat joutuneet kärsimään vuokseni. Tein monen rakkaan ja läheisen ihmisen elämästä helvettiä. Ymmärrän niitä jotka eivät jaksaneet. Se että on olemassa ja läsnä masentuneelle, kuulostaa helpolta, mutta sen taakaan alle kaatuu moni auttaja. - itseään
avokki kirjoitti:
Sairaus se on, olet oikeassa, eikä puolison syytä, siinäkin olet oikeassa. Sairauden vuoksi on kurjaa puolisoa jättää, jälleen oikeassa.
Suunnilleen kaikki muu viestissäsi onkin päin seiniä. Sanot olevasi nuori, joten menköön sen piikkiin.
"Jos joskus joudut vähän antamaan toiselle oman elämäsi kustannuksella" - JOS? JOSKUS? VÄHÄN? Luitko viestiäni lainkaan? Olen antanut, antanut, antanut ja antanut saamatta mitään takaisin. VUOSIA.
Ei tämä ole mitään itsekästä haihattelua, niin kuin tunnut kuvittelevan. Olen myös äiti, työntekijä, tytär, sisko, ystävä... Ennen muuta äiti. Minusta pitäisi riittää myös muille kuin puolisolle.
Lue oikein hitaasti niin ymmärrät: en. jaksa. enää.Saat antaa periksi, sinun pitääkin antaa periksi jos omat voimasi alkavat loppua. Ei sinun pidä kaatua miehesi rinnalla. Olet tehnyt sen minkä jaksat,enempää ei voi keneltäkään vaatia.
- luovuttaa?
avokki kirjoitti:
Sairaus se on, olet oikeassa, eikä puolison syytä, siinäkin olet oikeassa. Sairauden vuoksi on kurjaa puolisoa jättää, jälleen oikeassa.
Suunnilleen kaikki muu viestissäsi onkin päin seiniä. Sanot olevasi nuori, joten menköön sen piikkiin.
"Jos joskus joudut vähän antamaan toiselle oman elämäsi kustannuksella" - JOS? JOSKUS? VÄHÄN? Luitko viestiäni lainkaan? Olen antanut, antanut, antanut ja antanut saamatta mitään takaisin. VUOSIA.
Ei tämä ole mitään itsekästä haihattelua, niin kuin tunnut kuvittelevan. Olen myös äiti, työntekijä, tytär, sisko, ystävä... Ennen muuta äiti. Minusta pitäisi riittää myös muille kuin puolisolle.
Lue oikein hitaasti niin ymmärrät: en. jaksa. enää.Vain itse tiedät, milloin liika on liikaa. Onhan tuo kinkkinen tilanne, mutta loputtomiin et voi taipua. Itse olen meidän pariskunnasta se masentunut. Tai sanottaisiinko, että ennen suhdettamme pahemmin, nykyään vain kausiluontoisesti. Huonoina aikoina tunnen olevani taakaksi miehelleni, joka tekee kaikkensa, että mulla olis mahdollisimman hyvä olla. Mieheni jaksaa minua, kenties liiankin hyvin. Tärkeintä lienee, että puolisosi saa nyt suhteen ulkopuolista tukea/apua/keskusteluseuraa. Muista pitää huolta itsestäsi, tue ja kuuntele, mutta älä suostu kohtuuttomuuksiin.
- Heikkoutta ei hyväksytä
Itsellä oli vaikea masennus ennenkuin tapasin nykyisen puolisoni. Nyt olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta ja masennusoireet on pikkuhiljaa tulossa takaisin. Olivat siis pitkään poissa. Välillä ollut huonoja päiviä satunnaisesti, sitten viikottain. Nyt saattaa olo mennä ääripäistä toiseen monta kertaa päivässä. Syvemmälle menee koko ajan tämä masennus. Olo on kyllä oikeastaan ihan hyvä yleensä kun on vaimon kanssa, enkä ole häntä viitsinyt vaivata huolillani. Joskus kyllä olen todella omissa oloissani ja hiljaa. Kerroin kyllä suhteen alussa, että masennus saattaa tulla takaisin. Pelottaa vaan että jos liikaa puran tunteitani, niin vaimo ajattelee vielä olevansa joku tunteiden roskakori ja hylkää minut. Ja vaikka puhuisinkin hänelle jatkuvasti tunteistani, niin ei hän osaa niissä auttaa, eikä kuulukaan. Itse päätin ottaa jo ajoissa yhteyttä lääkäriin ennenkuin tilanne menee pahaksi. Taitaa olla vaan aika paljon muitakin masentuneita Suomessa ja jos ei ole mitään itsemurha-ajatuksia niin aika kauan saa odotella aikoja. No kuukausi sitten kävin psykiatrilla ja nyt viikon päästä käyn uudelleen. Jospa joku ratkaisu löytyisi ennenkuin tilanne pahenee. Luultavasti pitää aloittaa uudelleen mielialalääkkeet, ja keskusteluissa käynti. Eikai niissä lääkkeissä mitään pahaa ole, jos auttavat elämään normaalia elämää. Miehellä on vaikeaa, kun pitäisi olla mies ja pitää kaikkia naruja hallussa ja huolta perheestään eikä saisi näyttää heikkoutta ja kuitenkin ollaan vain ihmisiä kaikki. Toiset miehet on rautaa, minä en.
- Heikkoutta ei hyväksytä
Niin ja piti vielä sanoa että, anna nyt miehellesi ainakin mahdollisuus. Yritä saada hänet vaikka hakemaan apua. Kannattaa kertoa mitä ajattelet. Äläkä nyt suoraan sano että "Jätän sinut jos et hae apua" Siitä saattaa miehesi masentua ennestääkin. Kerro mitä ajattelet, ja kerro että sinullakin on paha olla. Tai soita vaikka itse johonkin kriisinumeroon tms. (niitä löytyy puhelinluettelosta) ja kerro sinne millainen tilanne sinulla on. Tottakai jos mikään ei auta, niin silloin täytyy vain antaa periksi jos haluaa itsekin pysyä tervejärkisenä. Vaikea ihmisen on huolehtia toisesta, varsinkaan jos toinen ei halua apua. Ja nimimerkkini kertoo vain yleisestä ilmapiiristä, oma vaimoni onneksi ymmärtää että minäkin olen vain ihminen.
- mamma21
Voin sinulle sanoa vain sen,että voi olla parempi itse hellittää ja keskittyä itsensä hoitamiseen, kun toisen puolesta ei voi elää elämää. Vaikka kuinka toisesta välittäisi ei masentunut jaksa välttämättä välittää, että sinä välität. Liiallinen huolehtiminenkin voi olla pahasta.
Olen masentuneen puoliso. Kokemuksesta voin sanoa, että pitkään jatkuessa siinä alkaa itse sairastua. Mieheni puhuu toisinaan itsetuho ajatuksia, en ole siitäkään vastuussa, jos niin kävisi.Meillä on 20 v. yhteinen historia. On nähty hyviä ja huonoja aikoja, juuri kun elämä näytti hyvältä mieheltä meni fyysinen terveys ja siitä seurasi vakava masennus. Meillä mies käy terapiassa vaikka kokee sen turhaksi toisinaan. Pariterapiasta on suurempi hyöty.
Olemme puhuneet paljon omista tunteistamme toisilemme, muualta kohdistuvat paineet lisäävät minun masennusta. Kaiken vaikeuksien jälkeenkin jaksamme yrittää yhdessä.
Sinun tilanteesi on vähän vaikeampi. En voi toisia neuvoa, mutta kannattaa vaalia omaa mielenterveyttä, hakea apua, tehdä sellaista joka piristää. Ammattiauttajaltakin voisi saada uutta näkemystä asioihin. - FriikkiSirkus
hei!
haluaisin sanoa sinulle, että älä luovuta mutta ymmärrän kuinka vaikeaa on tukea ja huolehtia masentuneesta ihmisestä. itse olen ollut masentunut jo kauan. ainoa valopilkku elämässäni on ollut poikaystäväni joka on jaksanut tukea ja huolehtia minusta.
aina en jaksa tai pysty osoittamaan hänelle kuinka kiitollinen olen hänen avustaan. huomaan miten raskas taakka olen hänelle ollut ja tuntuu että sydämeni särkyy. silti hän on pysynyt rinnallani, enkä välillä ymmärrä miksi.
älä siis anna periksi vaikka tilanne näyttää toivottomalta. ehkä jonain päivänä uurastuksesi ja uhrautumisesi palkitaan.- väsyttää
Tuntuu kyllä raskaalta koittaa viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen jaksaa ymmärtää masentuneen puolison ajatuksenlentoa. Hieman hankala jaksaa kun toinen tuntuu vain haluavan tuhota kaiken yhteisen. Itsensä tuntee vain ulkopuoliseksi omassa elämässään. Toisaalta pelkään muiden neuvoja joissa avioero nähdään ainoana ratkaisuna.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 813181
- 922895
- 532152
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201605Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..61379- 151369
- 191344
Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131321Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein141307Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351275