Eli nyt on kohta 6 vk viime kuukautisista.
Ja tein raskaustestin ja positiivistahan se näytti.
Raskaus tuli shokkina, koska ei toki oltu suunniteltu mitään sellaista.
Olemme poikakaverini kanssa oltu yhdessä nyt vasta yli puoli vuotta.
Olen käynyt peruskoulun ja jätin ammattikoulun kesken, eli koulutusta ei ole, eikä työpaikkaa.
Eli tulisimmeko edes toimeen pelkällä äitiysrahalla, lapsilisällä ja poikakaverini palkalla.
Tiukkaahan se varmasti tulisi olemaan,
mutta olisiko lapsellamme olemaan hyvät oltavat tässä tilanteessa.
Olen kyllä valmis luopumaan asioista lapsen takia.
Tuleeko siis tuolla rahalla sitten toimeen?
Onko kokemusta kenelläkään?
Ja tein raskaustestin ja positiivistahan se näytti.
Raskaus tuli shokkina, koska ei toki oltu suunniteltu mitään sellaista.
Olemme poikakaverini kanssa oltu yhdessä nyt vasta yli puoli vuotta.
Olen käynyt peruskoulun ja jätin ammattikoulun kesken, eli koulutusta ei ole, eikä työpaikkaa.
Eli tulisimmeko edes toimeen pelkällä äitiysrahalla, lapsilisällä ja poikakaverini palkalla.
Tiukkaahan se varmasti tulisi olemaan,
mutta olisiko lapsellamme olemaan hyvät oltavat tässä tilanteessa.
Olen kyllä valmis luopumaan asioista lapsen takia.
Tuleeko siis tuolla rahalla sitten toimeen?
Onko kokemusta kenelläkään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kateellinen =) onnea teille kuitenkin jos niin voi sanoa =)
Kelalata saa monenlaista muutakin tukea lapseen liittyen kuten asumistukea, kotihoidontukea, toimeentulotukea jne. Jot ette itse kuluta rahojanne ulkona syömiseen, shoppailuun, moniin elokuviin yms. luulis riittävän. Vaikka tiukille se saattaa välillä mennä.
Tietääkö vanhempasi? Ovatko he innostuneita asiasta ja tukevatko he sinua. Jos he pitävät lapsenlapsi -ajatuksesta niin hekin varmasti tukevat sinua jossain määrin . Tietenkin on muistettava että tämä on sinun ja poikaystäväsi päätös, eikä lasta ja sen kuluja pidä heittää muiden vastuulle! Mutta koska olet alaikäinen, vanhempien tuki, rahallisesti tai muuten, on aika tärkeää.
Minua hieman huolestuttaa myös suhteenne kesto poikaystäväsi kanssa. Olen oikeastaan itsekkin samassa jamassa =( Olen 16 v ja minulla pukkaa olemaan vauvakuumetta. Olen seurustellut puoli vuotta. Raskaaksi en ole vielä tullut, enkä kyllä suunnittelekkaa, mutta pitäisin lapsen jos sattuu ehkäisy pettämään.
Jos tunnet olevasi valmis äidiksi ja luulet että pystyt myös rahallisesti tulemaan toimeen, niin ei muutaku odottelemaan pienokaista =) Toivottavasti oli apua..
Lykkyä tykö =)
siis sitä en voi sanoa tuletteko toimeen koska en tiedä poikaystäväsi palkkaa, jos voisit sen kertoa niin olisi helpompi vastata kysymykseesi :) ja näin voin kuitenkin kertoa että meillä on 900/kk tulot ja yksi kohta vuoden ikäinen lapsi ja toimeen tullaan :)
Millainen lapsiperhe tulee toimeen tukien ja 900e/kk palkan avulla? Siis oikeasti tulla toimeen ilman jatkuvaa sentinvenytystä? Tuo on todella kehno palkka.
Lapset - ja sellaisia te 16-vuotiaat olette, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä - olkaa rauhassa lapsia, jättäkää seksin harrastus myöhemmälle iälle ja opiskelkaa itsellenne edes joku ammatti, minkä avulla saatte työtä! Ei 16-vuotiaan kuulu vauvakuumeilla tai olla raskaana, ne ajat jäi tuonne 1700 -luvulle. Teillä on aikaa vielä, herran tähden! Kaikki on varmasti mukavampaa kun on koulutus, työ, pidempi suhde, asunto ja pohja, jonka avulla hankkiutua äidiksi. Lapset eivät ole ilmaisia vauvoina saatika kouluikäisinä, kukaan ei halua syntyä köyhään perheeseen, missä kaikesta pitää tinkiä.
Odottakaa vielä. Nuo vauvakuumeilut menevät varmasti iän myötä ohi ja ette menetä mitään, jos hankitte lapsenne sitten aikuisina. Lupaan, että sitten aikuisina, vaikkapa 25-vuotiaana kiitätte itseänne siitä, että ette tehneet typerää tekoa, eli lasta huonoon tilanteeseen ja liian nuorina.
Ja tuskin kenenkään 16-vuotiaan vanhemmat, jos heillä on yhtään järkeä päässään, toivottavat lapsenlasta omalle lapselleen tervetulleeksi noihin olosuhteisiin. Kysykää vaikka!
Toivoo 27-vuotias ikäloppu, jolla on ammatti, hyvä työ ja palkka ja aviomies - eikä siltikään mitään kiirettä lapsentekoon.
tajutsä et ehkä köyhään perheeseen syntynyt lapsi voi olla paljon onnillisempi, kun kultalusikka suussa syntynyt lapsi.
mä tunsin jo itteäni valmiiksi 16vuotiaana, tiesin mitä mä halusin ja päätin lopuksi 17vuotiaana tehdä lapsi. Mulla nyt 16 2vk meneillään ja kuulee se on ihaninta ajatus ikinä herätä aamulla, katsoa omaa mahaa ja kuvitella ihanasta tulevasta vauvasta. kyl me tullaan pärjää vaikka sill vähällä rahalla mitä tuun ikinä saamaan. olen nyt ammis tokalle, mut se jää nyt tos kesän puolella tauolle, ku vauva syntyy ja jatkan sit siitä ens tammikuussa.
Mä en tajua, tänne tulee vaan kommaa niitä tätejä jolla ei ole edes minkäläistä kokemusta lapsista, siltti varoittelee miten rankaa siitä tulee olemaan jne.
jos sä kerran oot 27v, hyvää ammatti, hyvää työ, ja palkka ja aviomies.. niin MIKÄ SULL ENÄÄ PUUTTUU? ku ei näytä olevansa kovin tyytyväinen mihinkää.. vaan odotatsä viel se oikea aika tehää sen, eli 30-35 vuotiaana?
"Millainen lapsiperhe tulee toimeen tukien ja 900e/kk palkan avulla? "
No miten olisi sellainen, joka tajuaa ettei 3-henkinen perhe tarvitse 200-neliön omakotitaloa, mahdollisimman kallista bensiinisyöppöä, palkattua lastenhoitajaa joka käänteessä, kalleimpaa&uusimpaa&tehokkaimpaa sitäsuntätää? Eihän se ole edes ekologista.
Tapaan suositella oman elämän hankkimista siinä vaiheessa, kun alkaa kertomaan muille mitä kuuluu ajatella (vauvakuume). Ja nyt suosittelenkin.
Toivoo 27-vuotias IKÄLOPPU
jos haluaa tulla toimeen!! Olen 20 vuotias yhden kolme vuotiaan tyttösen äippä, yksinhuoltaja ja opiskelen lapsen takia kesken jääneitä opintojani nyt.. rahaa meille tulee 930€ kuussa ja sillä on toimeen tultava ja tuleekin jos vain haluaa jo osaa säästää oikeista asioista.. että sellasta!! Kiitos!
Ette tule pärjäämään, elämä on yhtä pennin venytystä, sossussa ja kelalla ramppaamista.
Kaikki aina loppu.
Sinä katkeroidut kun huomaat kuinka paljon lapsi sitoo sinua kotiin, kun täytät 18 et pääse menemään, silloin ne pahimmat meno halut tulevat.
Lisäksi olet seurustellut poikaystäväsi kanssa todella vähän aikaa, se ei välttämättä tule kestämään ja lopulta ainut mitä teillä on yhteistä on se lapsi.
Sitten tulee erot ja huoltajuuskiistat ja kaikki muu.
Ei välttämättä tietenkään, mutta itse oppinut kaiken kantapään kautta. Ensin hoidetaan työpaikka, kunnon suhde jossa on perusta perheelle ja sitten vasta kunnon harkinnan jälkeen lapsia.
Itse olin 16 kun esikoisemme syntyi. Sama tausta. Peruskoulun käynyt ja ammattikoulun jätin kesken. Sain minimi äitiyspäivärahaa 320€ kk. Mieheni oli tällöin työttömänä ja sai siis vain työttömyyspäivärahaa n.600€ kk. Koska olin itse alaikäinen ja Suomessa laki vain menee niin, että vanhemmat ovat elatusvelvollisia kunnes täyttää 18, vanhempani (eronneet)joutuivat maksamaan molemmat minulle 130€ kk eli yhteensa 260€ kk elatustukea. Sain jopa hetken aikaa omat lapsilisäni 100€ kk. Lisäksi saimme tottakai asumistukea. Sosiaalikeskuksesta emme edes hakeneet mmitään avustuksia. Ja omasta mielestäni olemme pärjänneet ihan hyvin. Olemme kyllä joutuneet laskemaan menomme tarkkaan. Mutta lapsella on aina ollut kaikki tarvittava.
En todellakaan luottaisi siihen, että poikaystävä pysyy rinnalla seuraavat 18 vuotta elättäen sinut, ja vaikka pysyisikin, mitä jos hän joutuu työttömäksi? Tee abortti nyt, opiskele ammattiin ja hommaa sitten se lapsi kun sinulla on työpaikka, taloudellinen vakaus ja koti. Kun olet työtön, joudut vain sossun jne paperisotaan, joka kuukausi pakollisten vauvaan kuluvien rahojen jälkeen jäljelle jää vain ruokaraha jos edes sitäkään. Ihan tosi, olet nuori, sulla on elämä edessä. Jos synnytät nyt, sitten on turha katua, koska se lapsi on sitten siinä, huutaa ja vaatii ruokaa. Äiteys on maailman ihanin asia mutta itse saman rumban kokeneena en halua että joudut samaan tilanteeseen.
On tietysti hyvä, että lapsen tuloon liittyvät ongelmat tuodaan esiin, mutta eikö aborttiin kehoittaminen jo ala mennä liian pitkälle?
Kyllä, lapsen tuloon liittyy niin parisuhteen kuin taloudenkin joutuminen koetukselle eikä koskaan voi täysin tietää etukäteen miten kummatkaan asiat menevät. Ja onhan tuo pelottavaa erityisesti nuorelle ihmiselle. On ikävää koit omat kokemuksesi niinkin raskaiksi että suosittelet vastaavaan tilanteeseen joutuneelle keskeytystä, mutta oikeasti: Eikö tällä ollut mitään tekemistä oman asennoitumisesi kanssa? Kaikki äidit painivat hyvinkin pitkälti samojen ongelmien kanssa, niistä ei pääse mihinkään. Lapsen kasvaessa tilanne kuitenkin helpottuu, pääsee jatkamaan opintoja ja menemään sinne työelämään. Ja tässä vaiheessa uskoisin asioiden olevan jopa helpommin kuin lapsettomilla, vasta perhettä perustamassa olevilla ikätovereilla.
Huom. en väitä että asiat luistavat näin automaattisesti, saattaahan sitä jäädäkin työttömäksi, hyljätyksi janiinedespäin, mutta sitä on turha jossitella. Siihen tilanteeseen voi joutua ilman lapsiakin. Näin lopuksi toivottelen hyviä jatkoja ja vointeja koko perheellesi!
AP:lle suosittelen ihan puhdasta harkintaa, miettimään asiaa pitkällä tähtäimellä ja nimenomaan kolikon molemmilta puolilta. Täällä kun musta-valkoisia draamakuningattaria on vähän puoleen ja toiseen, mutta tuskin sinä kumpaankaan ääripäähän tipahdat :D
Enpä usko että kukaan lapsiperhe jäisi tässä maassa rahatta. Kelalta voi hakea monenmoista taloudellista tukea. Tiukkaa saattaa tehdä mutta kyllä sillä alkuun pääsee!
Uskon siihen, että kaikki onnistuu, jos todella haluaa niin, eikä vaivu epätoivoon. Myös meille vauva tulossa ja tulot vähän niin ja näin (mies on laborantti, mutta koska alan työtä ei ole löytynyt kouluttautuu sähkömieheksi parhaillaan). Vanhempani ovat köyhiä ja veloissa, joten heiltä ei apua saa, mutta tiedämme että pärjäämme. Itse täytyy tietenkin luopua kaikesta mahdollisesta, mutta tärkintä on, että lapsi saa kaiken mitä tarvitsee. Mulla onneks sisko, joka saa kesällä toisen lapsen ja rikkaissa naimisissa, joten hän avittaa tavaroiden hankinnassa. Lisäksi saamme kaikki mahd.tuet ja käymme sossulla. Lisään vielä että lapsi on suunniteltu ja olemme tienneet rahatilanteemme. Miten kuitenkaan voimme sanoa, että rahatilanne on yhtään parempi tulevaisuudessa? Tämä on meille se oikea hetki hankkia lapsi, rakkaudella hänet onnelliseksi tehdään, eikä rahalla.
Eli jos tuntuu siltä, että olette valmiita vanhemmuuteen ja todella haluatte lapsen ja olette valmiita muuttamaan elämänne ja luopumaan paljosta, ei raha ole syy olla pitämättä lasta. Miettikää kunnolla, lapsi muuttaa koko elämän :)
Onnea jokatapauksessa teille!