Mun sisko, 44v., on sairastanut mieleltään jo noin 20 vuotta. Siitä viimeiset 5 vuotta hän on asunut vanhempiemme luona. Itse asun n. 300km päässä heistä ja näin heitä noin kuukauden välein. Vanhempamme ovat iäkkäitä, 63 ja 65, ja tämä siskoni hoitaminen alkaa olla heille jo aika raskasta, varsinkin kun siskoni tekee siitä raskasta, osaksi tahallaan osaksi tahattomasti sairautensa vuoksi.
Siskoni ei harrasta mitään, paitsi tupakan polttoa ja kahvin juontia. Vähäisen sairaseläkkeensä hän tuhlaa kaikkeen olemattomaan tilpehööriin Tiimarista ja kirpputoreilta tms. Vanhempamme kustantavat siis ruuan, asumisen kaikkine kuluineen ja joskus jopa tupakan... Kotitöihin hän osallistuu, jos huvittaa. Useimmiten hän suuttuu, jos jotain pyydetään tekemään ja osallistumaan ja vetoaa sairauteensa. Jos vanhemmilta ei irtoa rahaa tupakkaan, siskoni valehtee, että lääkkeet on loppu ja hänellä ei ole rahaa itse niitä ostaa, ja näin hän on muutaman kerran huijannut rahaa turhuuksiin.
Itse en tule siskoni kanssa toimeen juuri olleenkaan ja toisinaan tunnen suoranaista vihaa häntä ja hänen olemustaan kohtaan. Vanhemmilleni soisin jo oman rauhan 45 avioliittovuoden jälkeen ja kolmen lapsen kasvatamisen jälkeen. Minä, nuorinmainen, olen ollut kotoa poissa jo useamman vuoden.
Kyselisinkin muiden samanlaisten ihmisten läheisiltä kokemuksia erilaisista hoitovaihtoehdoista. Eikö olekin olemassa sellaisia "laitoksia", joissa saa elää kuin omassa kodissaan, mutta silti valvovan silmän alla (lääkkeiden otto ajallaan jne)? Onko sellaisiin ihan mahdoton saada paikkoja?
Kaikki vastaukset auttaa tässä ahdistuksessa! Kiitos!
Siskoni ei harrasta mitään, paitsi tupakan polttoa ja kahvin juontia. Vähäisen sairaseläkkeensä hän tuhlaa kaikkeen olemattomaan tilpehööriin Tiimarista ja kirpputoreilta tms. Vanhempamme kustantavat siis ruuan, asumisen kaikkine kuluineen ja joskus jopa tupakan... Kotitöihin hän osallistuu, jos huvittaa. Useimmiten hän suuttuu, jos jotain pyydetään tekemään ja osallistumaan ja vetoaa sairauteensa. Jos vanhemmilta ei irtoa rahaa tupakkaan, siskoni valehtee, että lääkkeet on loppu ja hänellä ei ole rahaa itse niitä ostaa, ja näin hän on muutaman kerran huijannut rahaa turhuuksiin.
Itse en tule siskoni kanssa toimeen juuri olleenkaan ja toisinaan tunnen suoranaista vihaa häntä ja hänen olemustaan kohtaan. Vanhemmilleni soisin jo oman rauhan 45 avioliittovuoden jälkeen ja kolmen lapsen kasvatamisen jälkeen. Minä, nuorinmainen, olen ollut kotoa poissa jo useamman vuoden.
Kyselisinkin muiden samanlaisten ihmisten läheisiltä kokemuksia erilaisista hoitovaihtoehdoista. Eikö olekin olemassa sellaisia "laitoksia", joissa saa elää kuin omassa kodissaan, mutta silti valvovan silmän alla (lääkkeiden otto ajallaan jne)? Onko sellaisiin ihan mahdoton saada paikkoja?
Kaikki vastaukset auttaa tässä ahdistuksessa! Kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän huolesi.Yritä selvittää kenen lääkärin/terveysaseman/mielenterveystoimiston potilas siskosi on ja ota yhteyttä.Tiedän että kyseisen avun tarvitsijat ovat huonossa asemassa ns.laitospaikkojen suhteen,mutta kysellä kannattaa.Voimia sinulle ja vanhemmillesi.
NO VOI hellantuutelis, mitä sä mariset siitä että siskosi asuu lapsuuden kodissansa?? Kyllä sinun terveenä (??) pitäisi sairasta ymmärtää. Eikä kaikki ole niin pahaa kuin nuoressa päässäsi kuvittelet! Mitäpä jos vanhempasi haluavat lapsensa (mieleltään järkkyneen) asuvan luonansa, jokaisen suhteeseen ja kanssakäymiseen kuuluu ristiriitoja eivätkä nuo sinun mainitsemasi ole lainkaan kohtuuttomia vanhemmillesi. Sitä paitsi vanhempasi saavat itse päättää pitävätkö lastansa kotonaan, ei heidän häntä siellä pakko ole pitäää, ei todellakaan!! Taitaa Sinua arvon vihainen vain kalvata pelko perinnön valumisesta siskosi tupakkarahoihin!! Siitäkin vanhempasi saavat päättää ihan itse, jos antavat tupakkirahaa tai jos eivät anna. Enpä haluaisi olla (jos olisin siis mielisairas) sinun sisaresi, jos sisarrakkautesi on tuota luokkaa...."olemus ärsyttää" ym ja sua ärsyttää kauheasti sekin kun sairas siskosi ei harrasta mitään....no oletko kuullut mielisairaiden harrastelevan hienoja lajeja?? Eihän kaikki terveetkään harrastele kahvinjuontia kummoisempaa, sitä paitsi on oikein positiivista että siskosi kiertelee kirppareita = uskaltautuu siis ihmiseten ilmoille jota kaikki mielisairaat eivät pysty tekemään!! Koita nyt itsekkyytesi keskellä ymmärtää että hän on sairas, häntä pitää auttaa!!
Joo, en minäkään ymmärrä nimimerkki vihaisena ahdistusta, mistä se kumpuaa, kun vain kerran kuussa "joudut" siskosi kohtaamaan, väkisinkin tulee mieleen että perintörahojas pelkäät kuten "asiantuntija" sanoi. Inhmillisyyttä sinussa ei hirveästi sairasta kohtaan ole, toivottavasti et työskentele hoitoalalla! Voit olla varma että terveet (?) vanhempasi OSAAVAT IHAN ITSE MÄÄRITELLÄ kauanko lastansa kotona "hoitavat", se asia ei ole sinun asiasi, elleivät sitten vanhempasi todella käänny sinun puoleesi, mutta siitä et ainakaan kirjoittanut mitään!?
Minun veljeni on paria lyhyttä jaksoa lukuunottamatta asunut vanhempieni luona. On ollut vaikeaa seurata sivusta, kun veljeni nyhtää vanhempieni rahat ja terrorisoi kotia. Äitini passaa ja pelkkää veljeäni. Isäni antaaa veljelleni kaiken.
Oma oloni on helpottunut, kun olen tajunnut, ttä vanhempani ovat aikuisia ihmisiä ja voivat tehdä veljeni hyysäämisestä lopun, jos todella niin haluavat. Vaikka minusta tuntuu pahalta seurata, äitini alistumista ja isäni vaikenemista, heillä on oikeus siihen aikuisina ihmisinä.
Minun veljeni ja sinun siskosi ovat mieleltään sairaita. Me emme voi sille mitään. Eikä tarvitsekaan voida. Vanhempamme ovat itse valinneet osansa ja heillä on siihen oikeus.
Sinun pitää ottaa etäisyyttä ja tajuta, että sinä elät omaa elämääsi ja muu perhe omaansa. Ymmärrän vihasi ja katkeruutesi ja toivon, että sinä itse jaksat. Vaikka vanhemmat perinteiden mukaan ansaitsevat rauhallisen vanhuuden, ehkä siskosi hoitaminen on heille ainoa tapa rauhallisuuteen. Nythän heidän mielensä on rauhallinen. He tietävät , missä siskosi on ja että hän on turvassa lapsuuden kodissaan.
Kun lapsi sairastuu, vanhemman rakkaus ei lopu.Ihminen venyy uskomattomasti sairastuneen lapsensa edun takia.Lapsen ikä ei vaikuta asiaan.Se on normaalia.Tottakai sairas on raskas hoidettava ja joskus ärsyttävä,mutta silti rakastettava omana itsenään.Antaapa vaan vanhempien hoitaa tehtävänsä!He kokevat varmasti mielenrauhaa tietäessään, miten tytön asiat ovat.He hoitavat rakkaudesta eivätkä pakosta.Näin uskon.Minä ainakin tahdon hoitaa oman lapseni, olipa rankkaa tai ei.Jos voimat loppuu, sitten vasta kyseeseen tulee muut hoitotahot.Kotihoito on hyväksi, normaalia elämää!!!Terveetkän eivät aina elä säästeliäästi.Sairas ei ole tahallaan paha ja kiusaksi muille.Mikäli kiusanhalua ilmenee, se johtuu sairaasta mielestä.Kukaan ei halua olla mielisairas....jos voisi vain itse valita osansa.Jos "sairas" olisi helppohoitoinen, hän olisikin terve!Kysehän on nimenomaan mielen sairaudesta.Mieli on oikukas terveilläkin ja paljon mutkikkaampi sairaalla, joka muutenkin kokee ehkä outoja elämyksiä, pelkoja ja ahdistuksia ja siitä johtuen alemmuutta; ei voi päättää omista asioitaan ja on tavallaan lapsen asemassa.Kirpputorilla voi tehdä löytöjä ja ilahtua, kokea tekevänsä itse valintoja.Tavarat siellä on halpoja...Sairasta on vaikea "ohjata" ja jotain itsenäisyyttä on tuon ikäiselle aikuiselle suotavakin.Aina eivät vinkit mene perille.Mielenterveyspotilaat istuvat, juovat kahvia ja polttavat suuren osan aikaa.SEllaista se vain on!Sairaus passivoi usein.Puhun nyt vakavasti sairaista pitkäaikaissairaista esim. skitsofreenikoista.Passiivisuus on osa itse tautia.Pakolla ei voi aktivoida ns."järkeviin" puuhiin....ehdottaa kyllä voi.Tätä juttua voisi jatkaa vaikka kymmeniä sivuja...
saitpa tunteettomia vastauksia.Ymmärrän sua enemmän kuin hyvin.Tarina liian pitkä tässä kerrottavaksi.Asiantuntija kehotti ymmärtämään sairasta, no kahdenkymmenen vuoden kokemuksella, voin sanoa, että sairaat saavat kyllä kaiken ymmärryksen ja tuen mitäs väliä terveillä omaisilla, vaikka kukaan läheinenkään ei pysy terveenä loputtomiin,ja ymmärtäjät hei;perinnöt ovat perintöjä,asia erikseen,rahalla ei merkitystä näissä asioissa.
Mene vain itse hoitoon tapettavaksi äläkä siskoasi sinne laita.
Luultavasti ollut joskus hyvävointinen, jostakin johtuen tullut huonovointiseksi ja palannut totuttuun turvallisuuteen eli käytännössä kotiin. Sehän on selvää, että vanhat ja hyvinvanhat eivät tule keskenään toimeen ja sittenhän ´käyvät toistensa hermoille. Onhan ihmiselle luontainen tarve pyrkiä huonostakin tilanteesta parempaan ja hyvä verrastetaan tietenkin niihin ihmisiiin joita pitää itsensä vertaisena. Huonossa tilanteessa sitten palaa tupakka aivan kuten Rahikaisella ja viinaakin menee runsaasti = kiintolevyn ehetystä.
Käytännössä siis pitäisi käyttää järjestelmän palautusta ja palauttaa ihminen siihen jossa hän on tuntenut olonsa hyväksi. Tuskin tuollaista hyvinvointia kannattaa kysellä kun miettii niitä aikoja jolloin kyseinen ihminen on ollut päihteetön ja kaikiltaosin muutoin hyvässä kunnossa. Mikäli tämä ihminen on tuntenut olonsa hyväksi koulussa taikka jossakin työpaikassa, niin sittenhän vain hakemaan jotain hyviinaikoihin rinnastettavaa ja ihminen sinne. Paranee sitten aivan itsellään. Tuttu puhui hieman ennen itsemurhaansa lukioajoista ja näin jälkikäteen olisin tämän ihmisen laittanut kansalaisopistoon taikka vastaavaan. Hänellä oli päihde ja perhehuolia, todellisuudessa perheitä pystytään tekemään uusia jos vanhat ovat romahtaneet aivan kuten wtc tornit.
Meilläpäin järjestelmä palautetaan huonoon.
Hieman keskeneräinen win98 todetaan huonoksi ja se palautetaan vanhaan ja todella huonoon dossiin vaikka todellisuudessa olisi pitänyt etsiä win98 korjattua versioita. Tänäpäivänä win98 pelaa, mutta on jäämässä vanhaksi winxp:n rinnalla ja huonolta näyttää tulevaisuus mikäli ei löydy rahoitusta WinXp:n päivitykseen.
Kamalinta jota jouduin kuuntelemaan hyvinvointisena 25-vuotiaana oli 50-vuotiaden kommentit pienestä tärkeästä miehestä ja herrastelijasta jonka olisi pitänyt muuttaa takaisin kotiin pienen murheen tullessa. Asunto muuttui, mutta monen sairaanloisen tempun seurauksena asunnosta tuli vain jatkokappale vanhaan ja huonoon. Poliisit kämppään ja lanttumaakarille jotka pelleilivät. Seuraavassa työpaikassa taas paskahousut sekoilemassa asioillani ja sitten taas yhteiskunnaliseen typerýyteen. Kaikki ongelmat löytyvät loppujenlopuksi kotikaupungista ja internetnäppäimistön tuoltapuolen.