Työn ja perheen yhteensovittaminen

oli sinänsä helppoa vauva-aikana tuonne vuoteen saakka, kun molemmat miehen kanssa olimme kotona. Mutta siitä vuodesta eteenpäin minä olin kaksivuorotyössä, mies osan aikaa lapsen kanssa kotona, mutta jossakin vaiheessa mies alkoi tekemään yövuoroa, eli sovitimme työvuorot siten, että jos minä olin aamuvuorossa, niin mies lähti yöksi töihin, ja jos minä olin iltavuorossa, niin mies oli vapaalla. Välillä jouduimme kyllä turvautumaan ulkopuolisiin hoitajiin, mutta hoitopaikkaa emme tarvinneet.

Elikkä meillä on yksi lapsi joka nyt on 7kk. Molemmat käymme töissä. Minulla erittäin joustava työ silloon saa mennä kun voi/jaksaa ja voi olla vaikka tunninkin vaan töissä:) Mieheni 2-vuorotyössä elikkä aamuvuoro viikolla 6-14.00 ja iltavuoro viikolla 14-23.00 perjantaisin 14-18.00. Yleensä minä menen aamulla 7.30 töihin, kun meiheni on illassa ja tulen sitten 13.00 aikoihin ja aamuvuoro viikoilla olen yleensä 14.30- 19.30-23.00 riippuu kuinka jaksaa. Välillä teen pitempää viikkoa ja välillä lyhempää:) Työnantaja on tosi reilu ja mukava. Poika ei siis ole missään hoidossa vaan on aina jomman kumman tai kummankin kanssa kotona. Ainut on siinä "huonoa" et ei hirveesti olla mieheni kanssa viikolla yhdessä, mutta viikonloppusin on sitten tosi mukavaa ja se "korvaa" sen viikon..;)Tämä on vaan väliaikanen ratkaisu kun saadaan pojalle ikää noin 1-1,5v niin saan aloittaa normaalin päivätyön ja poika saa mennä hoitoon:) on sille sitten leikkikavereita:)

Minä olin viime kesän kolmivuorotyössä ja mieheni 2 vuorotyössä, viikko iltaa-viikko aamua (viikonloput miehellä vapaat). Lapsi oli päiväkodissa hoidossa, siis ihan PÄIVÄhoidossa, ei vuoropäiväkodissa. Mieheni työnantaja oli pelastuksemme, koska hän jousti mieheni työvuoroissa niin, että kun minulla oli iltavuoro niin mies oli aamuvuorossa ja päinvastoin.

Tämä järjestely siksi, että näin ollen meidän ei tarvinnut hankkia toista autoa pelkästään minun kesätyön takia. Jos lapsi olisi mennyt vuoropäiväkotiin, olisimme joutuneet pakosta hankkimaan toisen auton.

Miestäni en kauheasti kesän aikana nähnyt....Mutta kun tiesi sen kestävän vain 3 kuukautta, niin ei haitannut. Pysyvästi en tuohon tilanteeseen haluaisi.

Eli siis joustava työnantaja on mielestäni avainasemassa perheen ja työn yhteensovittamisessa.

niin että olen tehnyt jo vuosia lyhennettyä päivää, mutta onhan se palkasta pois ja tuleva eläke on tämän takia huonompi. Mutta työmatkani on pitkä ja lapselle tulisi muuten liian pitkät päivät. Eli yhdistely onnistuu, mutta taloudellisesti tässä vähän kärsii.

Meillä juniori meni päivähoitoon 1v 1kk ikäisenä. Koti-hoitopaikka-työpaikka -kolmio oli pitkähköjen välimatkojen päässä toisistaan, joten minun päiväni venyivät melko pitkiksi. Samoin kuin tietenkin lapsen päivät hoidossa.

Kyllä liukuva työaika oli todella tarpeen tuohon aikaan. Työantaja oli joustava, ikävä kyllä en voi sanoa samaa puolisostani. Meillä kävi niin, että minusta tuli 'me' kun taas mieheni oli edelleen vain 'minä'. Hän ei osallistunut millään tavalla lapsen kuskailuun tai kotitöihin vaan piti itsepäisesti kiinni omista harrastuksistaan ja erikoisista aikatauluistaan.

Sanoisin siis että paitsi työnantajan joustaminen, myös joustaminen perheen sisällä olisi todella tärkeää työn ja perhe-elämän yhdistämisen kannalta.

Vielä lopuksi: työ oli ja on edelleen minulle tärkeä paikka tuulettaa pääkoppaa. Saa jutella aikuisten kanssa aikuisten asioista, saa juoda kahvinsa rauhassa, käydä vessassa jne.

Voisin vielä kartoittaa millä aloilla/ ammateissa työnantaja on joustava? koska suurimmalla osasta teistä tai puolisolla oli joustava työnantaja. Jos voisitte vielä kertoa millä alalla työskentelette tai jos ei halua paljastaa ammattiaan voi kertoa koulutustaustansa.:)

Eli meillä on kolme lasta, vanhin on kahdeksan eli toppuluokkalainen, toinen pian viisi, ja kolmas 2,5 vuotias. Puoliso on valtiolaa insinöörinä, ja minä hoito/kotipalvelutyössä, jos jotenkin sen voisi rajata. Työpaikan valinta on oikeastaan minulla lähes täysin tehty perhettä ja työntekoa ajatellen. Puolison työ on virka-aikaan tapahtuvaa, mutta työmatkojen aikaan tietysti ei ole kotona iltaisin.

Lapset eivät ole kunnallisessa hoidossa, vanhimman adhd on ollut tärkeässä asemassa, kun on asioita pohdittu, eli hän ei pärjää yksin, ei osaa lähteä kouluun jne... Eli kotona on oltava iltapäivällä. Alussa tein osa-aikaista, mutta koin sen liian hanklalaksi, koska alaluokilla nuo koulupäivät ovat lyhyitä. Mietin myös kokonaan kotiinjääntiä, mutta se ei ole minun juttunin, ja toisaalta talouskin vaatii meidän molempien työpanosta.

Eli etsin itselleni työn, jota voin tehdä vain iltaisin ja viikonloppuisin, ja minulla oli onni sellainen löytääkin. Minä hoidan lapset päivän ja isä illan. Molemmat saamme tehdä työtä ihan täysipäiväisesti, tosin itselläni on työpäiviä vähemän, kun viikonloput teen aamusta yöhön joka toinen viikonloppu.

Tämä on herättänyt närää lähinnä työtovereissani, mutta toisaalta, se ei ole minun murheeni. Tein selväksi jo työtä hakiessani omat ehtoni, ja ne on kirjattu myöskin työsopimukseeni. Toisaalta myös työnantajat hyötyvät järjestelystä, koska esimerkiksi sairaiden lasten hoito ei aiheuta töistä poissaoloja.

Kunnasta ei sensijaan löytynyt sopivaa päivähoitoratkaisua, joten "mummit ja kummit" paikkaavat minua miehen työmatkojen ajan. Tarvittaessa myöskin ostetaan palvelua. Mutta koska vuorolistoja tehdessä saan itse valkata vuoroja, voi myöskin nuo työmatkat ottaa vaikka vapaapäivinä. Toisaalta voin tehdä töitä myös vähemmän kuin 160 tuntia kuussa, jos tilanne niin vaatii. Koskaan ei ole vielä vaatinut.

Järjestelyn edut ovat ehdottomasti ne, että saamme viettää lasten kanssa kiireetöntä arkea kotioloissa. SAmalla myöskin on melko haastavaakin välillä, koska väsymys tuppaa tulemaan, ja välillä on pakko huilata pitemmillä vapaajaksoilla. Lapset kaipaavat myöskin muuta seuraa, joten se on heille järjestettävä muilla tavoin, käytännössä siis kyläilemme välillä kavereiden luona. Ei meillä askarrella juurikaan, mutta virikkeiksi lapsille on paljon muita juttuja, kuten ruoanlaittoa, pöydän kattamista jne. Satuja luetaan ja lauleskellaan tilanteen mukaan.

Miinuspuolena onkin sitten se, että emme ehdi tehdä mitään ylimääräistä, kun vuorotellen on tuo lastenhoitovastuu. Omina vapaailtoinani sitten mieheni saa käydä vaikkapa lenkillä, jos huvittaa, kunhan pakolliset ruoan- ja vaatteidenhankintareissut on hoidettu. Yhteistä (kahdenkeskistä) aikaa minulla ja miehelläni on hyvin vähän, mutta se ei vielä ainakaan ole isommin haitannut. Pääasia on kuitenkin se, että saamme nämä asiat järjestettyä näiden lasteen lapsuusvuosien ajan toimivasti.

Kiitos järjestelyn toimimisesta siis kuuluu ihan ehdottomasti miehelleni, työnantajalleni, ja itselleni. Lisäksi tosiaan tukijoukot, jotka auttavat tarvittaessa. Ja vielä yksi tärkeä taho on ABC-liikennemyymälä, jossa voin tehdä ruokaostokset vaikkapa yöllä työvuoroni päätyttyä vailla ruuhkaa ja nopeasti. Ilman sitä olisi elämä paljon vaikeampaa....