Kyselisin kokemuksia muilta, joilla synnytys käynnistetty??
Olen 22v. ensiodottaja ja vauveli tulee olemaan yli 4kg (reilusti??)syntyessään.Raskausviikoilla 35 olivat paikat pehmenneet ja kohdunkaula lyhentynyt sentillä, raskausviikoilla 38 taas kohdunkaula lyhentynyt ja paikat edelleen pehmeät, muttei ilmeisestikään auenneet.Nyt ollaan jo pian yliajalla ja varaan huomenna käynnistysajan äitipolilta ensi viikoksi...Pelottaa ja jännää, mutta olen onnellinen että vauva saadaan vihdoinkin maailmaan.
Kertokees miten teillä käynnistelyt menneet, oletteko ehtineet saamaan puudutuksia yms. kun itse kovasti kaikki mahdolliset puudutukset huolisin epiduraalin mukaan lukien :) Ja kovasti tsemppiä kaikille odottajille ketkä tätä palstaa seurailee :)!!!
Olen 22v. ensiodottaja ja vauveli tulee olemaan yli 4kg (reilusti??)syntyessään.Raskausviikoilla 35 olivat paikat pehmenneet ja kohdunkaula lyhentynyt sentillä, raskausviikoilla 38 taas kohdunkaula lyhentynyt ja paikat edelleen pehmeät, muttei ilmeisestikään auenneet.Nyt ollaan jo pian yliajalla ja varaan huomenna käynnistysajan äitipolilta ensi viikoksi...Pelottaa ja jännää, mutta olen onnellinen että vauva saadaan vihdoinkin maailmaan.
Kertokees miten teillä käynnistelyt menneet, oletteko ehtineet saamaan puudutuksia yms. kun itse kovasti kaikki mahdolliset puudutukset huolisin epiduraalin mukaan lukien :) Ja kovasti tsemppiä kaikille odottajille ketkä tätä palstaa seurailee :)!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla käynnistettiin kun oli yli 10 päivää, olisivat vielä muutamaksi päiväksi laittaneet kotiin kun paikat ei ollua auennu miksikään, vähän pehmenneet vain. Halusin jäädä koska vauva tuntui kasvavan hullua vauhtia ja eivät edes ultranneet.
Aloittivat sitten käynnistyksen. 4 Pitkää päivää käynnistelivät ja vauva syntyi 5 päivän iltana.
Käynnistys ei tehonnu minuun juuri mitenkään. Pikkusuppareita silloin tällöin, ei muuta. Käyrällä olo rupes ketuttamaan ja muutenkin se odotus oli tuskaista. Pahinta koko synnytyksessä.
Silloin 5. päivän aamuna puhkaisivat kalvot koska ilmeisesti kalvoon tullut reikä kun jotain tuntu vuotavan ja tulehdusarvot alkoi nousta. Aamu kymmeneltä puhakaisu ja iltakymmeneltä vauva syntyi.
Synnytys oli rankka koska oma keho ei halunnut synnyttää. Mikään ei oikein meinannut tehota mutta paikat kyllä aukes pikkuhiljaa, kätilö avitti siinä paljon. Supparit loppu kesken kaiken ja imukuppiinhan sitä reilun parin tunnin pnnistuksen jälkeen jouduttiin turvautumaan. Sitten istukka ei tullut sekään mutta saatiin sekin sitten pois.
Joillekkin käynnistys on raju ja nopea ja joillekkin käy sitten näin. Siellä oli pariskunta joilla oli jo 6 käynnistypäivä menossa.
Sanotaanko nyt näin että en enää ikinä anna käynnistää jos ei ole pakko. Se odotus oli aivan hirveää. Lihakset kramppaa kun makuuttaavat käyrällä paljon ja sitä on yötä päivää. Aikaa ei ole oikein liikkua ja aika menee NIIN hitaasti.
Niin ja unohtui sanoa että vauvahan oli yli 4 kiloinen kun piti tulla alle 3,5 kiloinen =)
Oli siinä tekemistä =)
kerron nyt ns.tarinan(eli siis miten meni:D)
perjantaina käytiin yliaikasuukontrollissa ja sunnuntaiksi käskettiin käynnistykseen jos mitää ei tapahdu, no ei tapahtunu ja sunnuntaina takas. ensin sydänkäyrää ja suppareita tutkittiin niillä antureil masun päältä, sitten sisätutkimukseen jossa myös arvioitiin paino, joka muuten heitti tasan sadalla grammalla todellisesta syntymäpainosta:) ja perjantaina siis arvio oli reilusti yli 4kg, ja tyttö paino 3785g kun syntyi.
sunnuntaina puolen pvän aikaan laitettiin tabletti kohdunsuulle ja tasan 6tunnin kuluttua alko supparit, 13tunnin aikana aukes huimat 3cm(nollatilanteesta)mrr.. maanantai aamuna 7aikaan alko helkutin kipeet supparit, mutta ei silti tapahtunu oikein mitään, niissä kärvistelin ja kävelin miehen kanssa käytäviä ja 5aikaan päivällä päästiin synnytyssaliin.
siellä puhkastiin kalvot (ja edelleen oli 3cm vaan auki)ja laitettiin oksitosiinit tippumaan. ja sitten alkoi sellanen tuska ettei mitää rajaa(eli supparit), kätilöt hälytti anestesialääkärin laittaan epiduraalia, mutta oli leikkauksessa ja pääs vasta puol tunnin kuluttua(ei oikeesti pitkä aika mutta tuntui ikuisuudelta). epiduraali laitettiin puol ysin aikaa illalla ja se oli ku jumalan lahja! kivut hävis ja sain nukuttua kahteen asti. välillä kätilöt laitto uusia epi.annoksia tippumaan(vai lisäs, miten se nyt menee).
kahelta siis heräsin taas super kipeisiin suppareihin ja katottiin kohdunsuun tilanne, ei vielä mitään uutta. no kärvistelin siinä tunnin verran ja kätilö katto tilanteen ja oli tunnissa auennu 3cm:stä 10cm:iin, ja siltä tuntuki. sit alettii ponnisteleen ja seki venyi tytön pään asennon takia ja ponnistusvaihe kesti sen 2tuntia, lääkäri suunnitteli jo hätäsektiota mutta kätilö laitto vastaan että kokeillaan vielä polviseisonnassa ja sehän autto(kannattaa kokeilla , on helpompaa). sitten laittoivat jo imukuppiavustusjuttuja(jalkatukia)paikoilleen ja minä ponnistelin siinä ja sitten tyttö syntyi!!!
tänään soitin äitipolille ja siellä sanottiin sitten että tiistaina käynnistetään.
oliskiko jollain vielä jotain positiivista kerrottavaa, niinkuin edellisellä kirjoittajalla??
pelottaa...
tääl käynnistettin kun meni yliaikaseks..
lähdettii isännän kans yliaikaskontrolliin missä katteli/mittas nillä nappuloillaan mahasta jotain, en tajunnu sitä oikeen, istuin tyytyväisenä ja painelin nappii kun poika lykkäs päätään alaspäin, olivat sitten kuulemma supistuksia (kiva tietää siinä kohtaa, eivät olleet kipeitä)
no jouduin synnärille ja laittoivat tippaamaan (en muista ainetta..)
unohtivat käydä lisäämässä sitä sitten tasasin väliajoin, seinän takna olevan synnyttäjän tilanteen vuoksi, niin ainakin oletin asian olevan
no kun ei tipalla lähtenyt niin puhkasivat kalvot, siitä lähti kiitettävät supistukset, sain ilokaasuu mikä autto senkin verran että varmaan nukuin osan supistusten ajasta kun eivät olleet pahoja, no sitten ne alkoivat yltyä ja säpsähdin hereille
jonkin ajan kuluttua kätilö ilmesty paikalle ja totesi että muksu teki ihan kiitettävästi tuloaan, sain epiduraalin, mikä auttoi
poika syntyi siinä iltapäivällä 16.57 1,5h jälkeen.
ei jäänyt mitään negatiivistä kokemusta, mutta enpä siitä nauttinutkaan :)
älä turhaan pelkää, sattuuhan se mutta kyse on siitä miten ottaa sen kivun vastaan, tuntuu pahemmalta jos ei oikein suostuisi ottamaan kipuja vastaan kuin se että kun supistus tulee, rauhallinen hengitys auttaa todella hyvin. ei tunnu niin kipeeltä kun keskittyy vaan hengittämiseen, eikä ajattele kipua ollenkaan :)
hyvin se menee :) ite sain muuten rohkeutta kestää supistukset ku ajattelin että eihän se lapsi nyt muuten sieltä tule kestämällä ne supistukset :) ja joillain menee nopeesti koko synnytys, mulla se pitkitty osaksi tytön pään asennosta, ja joillain se kestää.
mutta ajattele sitä kun lapsi on syntynyt että kuinka ihanaa se onkaan, niin sitten kestää kaiken :)
Älä pelkää =)
Ei ollut tarkoitus pelotella sinua kirjoituksellani (olen se sama joka vastasi ensimmäisenä).
Se kieltämättä kuullosti pahalle kun nyt itsekkin luin uudestaan oman kertomukseni.
Vaikka odottavan aika on pitkä niin mulla aikaa vielä pidenti se kun olin juuri joulunpyhät käynnistyksessä.Siellä oli kiire ja joka paikka täynnä kun muilta osastoilta siirsivät sinne porukkaa tilapäisesti, myös kaikki lepohuoneet. Ja salissa olin koko ajan, ei telkkaria tai sohvaa =) Juu mutta niitä olisi kaivannut. Harmitti kun mitään ei tapahtunut, toivoin niin niitä suppareita että olisi alkanut tapahtumaan. Ja vieraita vain oma mies sai olla.
Ihan se on asenne kysymys miten viihtyy ja mulla taisi olla asenteessa vikaa =) Luulin että ois menny nopeemmin ja sitten petyin.
Sitten kun alkoi tapahtumaan niin oli ihan kivaa, kun alkaa tapahtumaan. Rankkaa se synnyttäminen on mutta se alkaa ja se loppuu.
Jotkuthan tosiaan reagoi niihin lääkkeisiin heti, toisilla ottaa aikansa ja joihinkin ne ei tehoa. Joiltakin puhkaistaan kalvot ja laitetaan tippaan samointein.
Älä huoli, tämä oli minun kokemus, sulla on sitten oma =)
Aina parempi kun lapsi alkaisi tulla itse mutta syntyy ne lapset käynnistykselläkin.
Ja onhan sulla aikaa tiistaihin asti, jospa se alkaisikin vielä spontaanisti.
Hyvin kaikki menee, psyykkaat vain itseäsi ja keräät voimia synnytykseen jos joudut odottelemaan.
Ja ei niitä kipuja ollut kuin synnyttäessä kun jotain alkoi tapahtumaan. Ei se odottelu koskenut ollenkaan. Ja kivut kestää kun tietää että ne vie sitä synnytystä vain koko ajan eteenpäin.
Paljon tsemppiä tulevaan synnytykseen =)
En koe että synnytykseni oli rankempi kuin muillakaan, petyin vain siihen odotteluun.
Mutta äiti ja vauva voi jo silloin hyvin ja voi edelleen. Se on tärkeintä.
YRITÄN olla pelkäämättä :D Mutta silti kammottaapi :D
Kysyisin vielä, että pitääkö siihen käynnistykseen jotenkin "valmistautua" fyysisesti? Olla mahdollisimman vähällä ravinnolla tai muuta? Juoda paljon? Yrittää saada suoli tyhjäksi? Vai hoidetaanko tämä suolen tyhjennys ja muut sairaalassa? Kun ei se täti minulle puhelimessa ainakaan mitään sanonut ja nyt vähän harmittaa kun en älynnyt edes kysyä..Voinhan tietty soittaa maanantaina sinne ja kysyä asiaa,mutta onko täällä kellään tieoa?
Kiitos!
Eipä kai siihen mitenkään osaa/voi valmistautua.
Mutta jos joutuisin siihen uudelleen niin teksin (ehkä) näin:
- Ulkoilisin "varastoon"
- Kunnolla mieleisiä naposteltavia ja mehua
- Paljon lukemista, vaikka kirja ja dvd-levyjä/videoita koska lepohuoneessa mahdollisuus katsoa (jos sinne pääsee)
No ylipäätänsä kaikkea minkä parissa viihtyy, vaikka käsitöitä jotain.
Soittele paljon kavereille, vaikka niille vanhemmillekkin.
En minä ainakaan saanut/pyytänyt suolentyhjennystä. Siinähän se tyhjeni samalla =)
Ja saat syödä siellä, ei sitä rajoiteta paitsi mulla kun puhkaisivat kalvot, muistaakseni epiduraalin ja mahd. sektion takia.
Kunhan varaudut hyvin niin hyvä siellä on olla. Ja rasvaa kans mukaan, siellä kuivaa kun on niin voimakas ilmastointi.
Oikein paljon tsemppiä tulevaan koitokseen ja onnea tulevalle äidille (ja isällekkin tottakai)!!!
Käy kertomassa sitten miten meni =)