Aina puhutaan siitä kolmesta ensimmäisestä raskauskuukaudesta, että sen jälkeen uskaltaa asian julkistaa muillekin. Millä viikolla se on täynnä? Itselläni on nyt menossa rv 12 1 ja on tuntunut niin hirmu pitkältä ajalta olla hiljakseen. Sisäisesti on niin raskaana oleva olo, mutta ulospäinhän ei vielä näy mitään. Kaikki mennyt hyvin, normaalit raskausoireet, ei vuotoja, ja sydänäänetkin löytyi vihdoin viikko sitten. Silti pelottaa, että jos nyt alan kertoilemaan uutisia, se on liian aikaista vielä. Vai uskaltaako? Tämä on mun eka lapsi, ja olen perusterve vähän alle kolmekymppinen nainen.
kriittinen aika
esikoista odotellen
92005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sponttaanin nk. keskenmenon aikaa, jolloin "luonto hoitaa homman" mikäli lapsi/sikiö ei ole elin kelpoinen.
Se aika on ensimmäiset 12 raskausviikkoa.
olen itse viikoilla 12 5, mietin myös koska uskaltaa kertoa.. Tänää no niskapoimu ultra.. Sieltähän selviää jo olennaisia asioita, ja jos kaikki hyvin niin kai sitä uskaltaa kertoa.. Tuntuu kyllä armottoman pitkältä, toivois että koko ajan olis vaan jo raskaus pidemmällä ja vauva kohta vieressä :) odottavan aika no pitkä!
3 raskauskuukautta on ohi, kun 12 viikkoa on täynnä, eli sinulla päivä sitten. Raskauskuukauden lasketaan niin, että kuukaudessa on 4 viikkoa. Eli 4X3=12, simppelisti. Nyt keskenmenon riski on jo hyvin pieni. Toki aina voi sattua ja tapahtua, mutta pelon kanssa on turha elää ja pahinta odottaa.
Olin aiemmin jo raskaana, ja kerroimme ystäville ym. vähän aiemmin, joskus viikon 10 paikkeilla. Valitettavasti raskaus meni pian sen jälkeen kesken.:( Suru oli iso. Mutta en koskaan kokenut sitä ongelmaksi, että siitä piti kertoa myös muille. Tuntui oikeastaan hyvältä, että ihmiset tiesivät, miksi olemme niin onnettomia. Turha sitä kertomista on siis pelätä. Ja kuten sanoin, sinulla on 12 viikkoa jo täynnä.:)
Nyt odotamme jälleen, rv29 juuri täynnä. Eiköhän tämä siis ainakin mene ihan kunnialla loppuun saakka.:)
niin määritelmät on seuraavat:
-kukin raskauskolmannes (trimesteri) kestää 14 viikkoa. 3x14=42 viikkoa, joista kaksi viimeistä, 41-42, on lasketun ajan jälkeisiä "ylimääräisiä" viikkoja, jotka kuitenkin lasketaan normaaliksi raskausajaksi.
-12 ensimmäisestä viikosta puhutaan usein alkuraskautena, eikä tässä ole mitään vikaa, sillä tuon 12 vk jälkeen keskenmenoriski tosiaan alkaa olla pieni, parin prosentin luokkaa. Mikään tietty päivä ei kuitenkaan tee autuaaksi, eikä toisaalta kannata ylettömästi pelätä alkuraskaudessakaan, koska suurin osa alkaneista raskauksista jatkuu ihan hienosti.
Joka tapauksessa ultrassa saatu tieto sikiön hyvinvoinnista takaa, että keskenmenoriski on pienempi kuin pelkistä kuluneista raskausviikoista päättelemällä.
Sanoisin että raskaudesta kannattaa kertoa pikkuhiljaa alkaen niistä, joiden kanssa haluan jakaa myös tiedon keskenmenosta, niihin, joille mahdollisesti ikävän tilanteen selittely ei tunnu mukavalta ajatukselta.
Niin mutta minähän en puhunut raskauskolmanneksista, vaan raskauskuukausista, eikös?;) Ja kuten sinäkin sanoit, ensimmäiset kolme kuukautta on riskialttiimpaa aikaa, ei ensimmäinen raskauskolmannes.
Samoilla linjoilla siis ollaan.
Ehkä joskus kantsii harkita, kirjoittaako "besserwisserin" tyhjää sisältävät kommentit, joista ei ole iloa kenellekään, vai mitä...
... erittäin hyvä sivusto, mm. keskenmenoriskit:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
..on keskenmeno harvinaisempaa,niin sen kun on ohittanut voi olla hyvä kertoa. Itse kerroin läheisille ihmisille heti (oma äiti,sisko ja paras ystävä) ja sitten rv 12 jälkeen pikkuhiljaa lopuille. Ja mies kertoi omaan tahtiin omille läheisille. Viimeiset sai tietää vasta rv 20:llä,kun odotettiin että varmasti menee kaikki hyvin ja minusta ei päälle päin kun löysiä vaatteita pitää vieläkään kunnolla huomaa vaikka rv 30 on menossa kun perusmallilta olen pyöreä.
Tiedän tunteen, että olis kiva julistaa kaikille. Sitten seuraavana päivänä en taas haluaisi nähdä ketään, eikä varsinkaan joutua paljastamaan olevansa raskaana, kun pelkotilat hyökkäsi päälle...
Itse en ole kertonut lähimmän perheen lisäksi kuin esimiehelle ja parille lähimmälle työkaverille. Enkä kerrokaan, ennen rakenneultraa, ellei maha yhtäkkiä pompahda näkyviin, nyt (vko 15 pian) ei näy. En edes kavereille. Kyllä sen sitten ehtii.
Näin sanottuani, salailu nyppii silti, se on se suurin motiivi kertoa asia julkiseksi, vaikka järki toista sanookin.
Itse kerroin uutisen sekä ystäville ja sukulaisille että työkavereille jo varhain, olisiko ollut viikolla 6 (nyt vko 27). Jotkut kauhistelivat, että uskalsin kertoa niin aikaisin, enkä odottanut sinne viikolle 12. Oli pakko, sillä en enää pystynyt peittelemään pahoinvointiani. Olen opettaja, ja voin pahoin ja olin pyörtyä jopa oppitunneilla, joten kerroin myös oppilaille, jotka vaikuttivat helpottuneilta siitä, että open outoon käytökseen oli jokin syy.
Miehen kanssa mietimme myös, miksi emme olisi kertoneet? Ajattelimme, että mahdollisen keskenmenon sattuessa ei sitten tarvitsisi esittää, että kaikki on hyvin, vaan voisi rauhassa surra ja jakaa surunsa läheisten kanssa. Tästä syystä aion kertoa odotuksesta aikaisessa vaiheessa myös tulevaisuudessa, jos saan lisää muksuja.