Heipä hei!
Miten teillä muilla plussanneilla lapsettomilla menee?
Itse kävin eilen ekassa neuvolassa ja nyt sitten odotellaan niskapoimu-ultraa kuukauden verran. Kahdessa alkuraskauden ultrassa olen joutunut käymään, sillä kärsin alkuviikosta kovista selkäkivuista. Keskiviikkona ainakin vielä "nasu" oli kyydissä mukana ja sydän sykki. Toivottavasti pyysyy vielä reilut 30 viikkoa. Tällä hetkellä menossa 8 2. Jännää tämä kyllä on.
Mitään suurempia oireita ei ole enää. Nukun yöni edelleenkin katkonaisesti ja huonosti. Sitä jatkunut plussauksesta asti. Uusi elämäntilanne varmaan mietityttää ja jännittää. Nännit ovat hieman kosketusarat ja välillä ällöttää ja janottaa. Tekisi mieli kaikkea suolaista...
Joko olette kertoneet salaisuuttanne muille? Meillä kerrottiin tuleville isovanhemmille, mutta ollaan yritetty hillitä heidän intoaan.
Kiva olisi kuulla muiden kuulumisia ja tuntemuksia!
Alma
Miten teillä muilla plussanneilla lapsettomilla menee?
Itse kävin eilen ekassa neuvolassa ja nyt sitten odotellaan niskapoimu-ultraa kuukauden verran. Kahdessa alkuraskauden ultrassa olen joutunut käymään, sillä kärsin alkuviikosta kovista selkäkivuista. Keskiviikkona ainakin vielä "nasu" oli kyydissä mukana ja sydän sykki. Toivottavasti pyysyy vielä reilut 30 viikkoa. Tällä hetkellä menossa 8 2. Jännää tämä kyllä on.
Mitään suurempia oireita ei ole enää. Nukun yöni edelleenkin katkonaisesti ja huonosti. Sitä jatkunut plussauksesta asti. Uusi elämäntilanne varmaan mietityttää ja jännittää. Nännit ovat hieman kosketusarat ja välillä ällöttää ja janottaa. Tekisi mieli kaikkea suolaista...
Joko olette kertoneet salaisuuttanne muille? Meillä kerrottiin tuleville isovanhemmille, mutta ollaan yritetty hillitä heidän intoaan.
Kiva olisi kuulla muiden kuulumisia ja tuntemuksia!
Alma
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moikka!
kahden vuoden yrittämisen ja hormonien jälkeen plussa tuli luomusti lokakuussa. Alussa jännitti aivan kauheasti, eikä kerrottu kyllä kenellekään jos ei ollut ihan pakko! (mulla sellainen työ, että joillekin työkavereille oli työjärjestelyjen takia pakko kertoa)Rv:lla 8 oli pinetä vuotoa, mutta se meni ohi ilman sen kummempaa hässäkkää. Kokeneemmat sanovat että se on erittäinkin yleistä juuri siinä kohtaa, mutta eipä tuo tieto silloin paljoa lohduttanut... =)
Nyt menossa rv 19 ja hyvin menee. Toka ultra parin viikon päästä. Tai siis oikeastaan kolmas, mun kun oli seitsemännellä viikolla "pakko" käydä katsastamassa että siellä tosiaan jotakin on, sen verran ihmeellinen juttu.
Mitään kovin ihmeellisiä oireita ei ole ollut, oikeastaan ainot on rintojen ja etenkin nännien kipuilu ja nyt venyttelykivut kun maha kasvaa. Mitään pahoinvointia tai ihmeellisiä mielitekoja ei ole ollut. Alussa särki hieman tavallista useammin päätä, mutta pikkujuttuja nuo.
Vanhemmillemme kerrottiin vasta niskapuimu-ultran jälkeen kun keskenmenon riski pieneni viikkojen takia ja tiedettiin että ultrassa oli kaikki hyvin.
Onnea sinulle odotukseen, usko että kaikki menee ihan hyvin. Ja laitahan kuulumisia!
Takana selittämätön lapsettomuutta 3 vuotta, kunnes perustutkimusten jälkeen suoraan ivf-hoitoihin joissa selvisi, että alkioiden jakautumisessa huomattavaa häikkää - kaikki muuten näyttäisi olevan kunnossa. Tokassa hoidossa kuitenkin hämmästykseksemme onnisti ja nyt menossa rv 9 2. Eka ultra rv 6 6 ja kaikki kunnossa. Viikko siitä alkoi tulla vähän ruskeaa vuotoa, ja yhtenä päivänä hiukan kirkkaanpunaistakin, ja menin kiireen vilkkaa ultraan kohdass 8 2. Kaikki kuitenkin edelleen kunnossa, ja kuulin sydämen sykkeen! Vuotoa tulee ilmeisimmin kohdunkaulasta, ilmeisesti istukan kasvamisen takia. Vähäistä tuhruttelua ollut edelleen päivittäin. Kipuja ei ole vatsassa. Seuraavaksi np vajaan 2 viikon päästä (rv 11) ja sinne asti jännitetään... Sitten vasta kerrotaan tuleville isovanhemmille. Olo on epätodellinen ja varovaisen innostunut ja toiveikas. Rinnat on turvonneet ja arat, väsyttää ihan koko ajan ja koko ajan tekee mieli syödä. Hiukan on etova olo mutta ei pahoinvointia. Maha näkyy jo nyt, sen verran turvonnut on olo. Pitää jo miettiä mitä vaatteita päälle sopii ettei maha näkyisi. Silti vaa'an mukaan painoni noussut vasta kilon. Kiva kuulla muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien kokemuksia. Onnea kaikille ja kirjoitellaan!
Lisäyksenä vielä taustaani, että takana tosiaan vuosien vauvakuume ja useat IVF-hoidot. Nyt ensimmäinen kerta kokeiltiin ICSI-hoitoa ja sen tuoresiirrolla tärppäsi...
Olen kuullut, että helpommin tulee keskenmenoja ICSI -hoidoissa, joten siksi olen vielä normaalia hermostuneempi. Pitää kuitenkin toivoa parasta :)
Takana koko liuta hoitoa, selittämätön lapsettomuus jota sitten ihmeteltiin noin 5 vuoden ajan. Viides ja viimeinen IVF nappasi, lisänä tällä kertaa kortisonia ja estrogeenia ja ties sun mitä.
Rv13 3 käynnissä, kaikki sujunut hyvin ja np oli normaali, samoin seerumiseula negatiivinen. Ei pahoinvointia, ei vuotoja, vain lievää väsymystä ensimmäisten kuukausien aikana ja sitten tämä vessassa loikkiminen keskeläl yötä alkoi about tokasta viikosta, eikä loppua näy... ;)
Me pähkäsimme myös tätä kertomisasiaa ja päätimme että antis mennä, kun on kerrankin jotain hyvää ja ihanaa kerrottavaa niin jaetaan se lähimpien kanssa. Ja jos meneekin projekti metsään, niin jaetaan sitten se surukin! Isovanhemmat ja sisaruksemme saivat tietää asiasta rv7 tienoilla varhaisraskauden ultran jälkeen, ja jännittävät nyt kanssamme kilvan. Miehen puolelta kyse on vieläpä ensimmäisestä lapsenlapsesta, joten sitä isompi on tohina siellä.
Vatsa ei ole vielä pullahtanut näkyviin, mulla on pituuttaa 174cm joten vasta "ruokavatsa" on noussut näkösälle. Eli kohtu taitaa työntää sitä edessään esiin. Vielä ei siis päälle arvaa että raskaana ollaan! Painoa ei ole tullut kuin parisen kiloa, aika tasaísesti on mennyt. Ruokaintohimoja ei ole, maito maistuu ajoittain mutta se kuulunee asiaan.
Hurjasti tsemppiä kaikille hoitojen kautta plussanneille, aivan ihanaa että ollaan tässä pisteessä nyt. En olisi muuten ikinä uskonut tätä vuosi sitten, enkä uskonut tähän hoitoonkaan pätkän vertaa... Näin se elämä meitä yllättää!
Ensinnäkin onnea teille kaikille raskaudesta!
Tiedän miltä se tuntuu kun on vuosia yrittänyt.
Ajattelin minäkin tähän vastata, vaikken enää lapseton olekkaan. Eli meillä oli takana viisi vuotta toivotonta yrittämistä ja tutkimuksia kun yht´äkkiä tulin raskaaksi kuukautta ennen hoitoihin menoa. Voi sitä onnea!
Olimme sitten asennoituneet, että varmaan jää meidän ainoaksi lapseksi ja olimme siihen tyytyneet. Vauva aloitti kiinteiden syönnin 4kk ikäisenä ja kuukauden päästä sitten kuukautisetkin alkoivat, kun imetys väheni. Yllättäen tulinkin kolmien kk jälkeen uudelleen raskaaksi, ei sitä meinannut millään uskoa. Yhden raskauden jälkeen kuulemma raskaaksi tulo on paljon helpompaa. Toivottavasti teilläkin se olisi niin!
Täällä selittämätöntä lapsettomuutta lähes kaksi vuotta. Hoidoissa jo jonkin aikaa. Nyt ekasta clomikierrosta inssin kanssa tärppäsi! :D
Hirvittää.. ei oikein uskalla vielä iloita kun niin monta pettymystä takana ja tää on niin alussa.
Mutta toivoa tää plussa tuo tulevaisuuteen vaikka tää raskaus meniskin kesken...Voidaan onnistua uudestaankin vaikka tämä matkalainen ei olisikaan nyt elinkelpoinen yksilö
ollaan menossa alkuraskauden ultraan seiskaviikolla jos vielä ollaan tiineenä.
Me ei maltettu olla kertomatta läheisille jotka ovat myötäeläneet tätä meidän lapsettomuutta!
Tsemppiä kaikille
Hihii, aivan mahti-ihana yllätys teillä! Tosin en oikein usko että meille voisi käydä noin onnellisesti: pientä vikaa kun on miehen tuotoksissa, ja vähän isompaa ja hankalampaa minun vasta-ainetuotannossani. Ajattelin kyllä että jossain kohtaa ehkä neuvottelen lääkärin kanssa vielä yhdestä IVF-hoidosta, mutta mälsä juttu on se että siinä kohtaa olen jo 40v täyttänyt ja hoito menisi siis täydeltään ilman kelan korvauksia, eli olisi megakallis hoito. Nooh, katsotaan ehkä tämä ensimmäinen projekti ja sitten vasta lisäkuvioita. Mutta ikääkin kun on mulla tosiaan jo vähän enemmän kuin laki sallii näihin puuhiin, niin kovin pitkiä harkintoja emme voi ottaa, jos ja kun haikailemme toista tämän perään. Hmmm, paljon on mietittävää...
Kävin np-ultrassa ja kaikki vaikutti olevan pikkukavereilla kunnossa, nyt siis 12 1 menossa. Takana siis ekan ICSI:n tuoresiirto. Lopetin nyt vasta lääkärin määräyksestä tukihoidon (crinone) 12. viikon tullessa täyteen. Jotenkin vähän jännittää, onko tarpeeksi omia hormojena pitämään kyytiläiset paikallaan.
Pahoinvointi on viimein helpottanut. Olemme pikkuhiljaa kertoneet asian eteenpäin, kun ei tuota masua voi enää kovin piilotellakaan. Sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin.
Ihanaa kuulla, että niin monella on tärpännyt!