Onko täällä ketään, joka harkitsee tai on päätynyt aborttiin synnytyspelon takia. En moralisoi tekoa, jos niin on, mutta haluaisin, että tästä keskusteltaisiin.
Synnytyspelon vuoksi
kjnjljnkljk
9895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ensimmäinen raskauteni ja synnytykseni olivat todella vaikeita, ensin sairaalassa tiputuksessa pari kuukautta liian voimakkaan pahoinninvoinnin vuoksi, sitten loppu päässä taas pari kuukautta sairaalassa ennen aikaisten supistusten ja muiden vaivojen vuoksi ( taustalla mm perussairauksia jotka vaikeuttivat raskautta entisestään). Synnytys oli pitkittynyt ja lapsen syntymäpaino yli kilon enemmän kuin arvioinnissa oli alunperin päätelty - olen hyvin pienikokoinen joten suunniteltua keisarinleikkaustakin ehdittiin miettiä. Joten sain hyvin pahoja repeämiä joiden täydelliseen parantumiseen meni liki vuosi.
Tulin vahingossa ehkäisyn petettyä raskaaksi kun tämä ( toivottu) esikoinen oli pari vuotias, mutta raskaus ja synnytys olivat liian isona mörkönä taustalla.
Panikoin ja hain aborttia, ensinmäinen ajatus oli vain helpostus, ettei koskaan enää samaa uudestaan!
On turha jossitella ja uskon että siinä tapauksessa ja tilanteessa tein oikein, koska myöskään fyysinen kuntoni ei ollut hyvä, mutta on silti hieman järkyttävää, että kukaan ei kysynyt oiekastaan miksi haluan abortin, en kehdannut sanoa hoitajalle ja lääkärille suoraan pelosta, vaan ainoastaan sen, että raskaus on vahinko ja en nyt jaksaisi kahta pientä tässä tilanteessa.
Olisin ihan suoraan ja rehellisesti sanoen vienyt raskauden loppuun, mikäli olisi tarjottu keskustelu apua ja jos olisin saanut pitävän lupauksen keisarinleikkauksesta.
Mutta tiesin ja tiedän edelleen, etten olisi sellaista saanut, sillä pelot ja edellinen traumaattinen synnytys eivät vielä takaa pääsyä keisarinleikkaukseen, tiedän hyvin koska lähipiirissäni on paljon naisia, joille pelon tai traumojen vuoksi keisarinleikkaus riskeistään huolimatta olisi ollut inhimillisempää.
Tunnen mm nuoren naisen, jolla lapsuuden aikaiset seksuaaliset hyväksikäytöt aiheuttivat niin valtavan kauhun synnytystä kohtaan, ja lääkäri ei siihen myöntynyt vaikka sai psykiatrin puoltavan lausunnon, että yritti itsemurhaa viimeisillään raskaana - oli psykiatrisessa hoidossa loppuraskauden jossa ei edelleenkään myönnetty keisarinleikkausta. Vasta synnytyspäivänä sai tiedon että pääseekin keisarinleikkaukseen, koska oli jo niin hysteerinen että se vaikutti jo sikiön vointiin.
Olen ihan varma, että synnytyspelkojen parempi hoitaminen ja hieman helpommin saatava keisarinleikkaus hyvillä perusteilla säästäisi ainakin muutaman alkion abortoimiselta.
Monet kiitokset sinulle, että kirjoitit. Oma tilanteeni on sellainen, että kerroin heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä pelostani. Tämän jälkeen olen käynnyt puhumassa asiasta synnytyspelkopolilla sekä kätilön, että lääkärin kanssa ilman apua. Itse tiedän ja tunnen itseni ja ainoa lääke synnytyspelkooni on keisarinleikkaus, jota ei haluta myöntää.
En ihmettele, jos äiti päätyy aborttiin synnytyspelon vuoksi, vaikka itse en sitä tehnytkään.Kertokaa joku viisas mihin järkeen perustuu se, että naisella on oikeus aborttiin, muttei päättää synnytystavasta. Aborttihan on kuitenkin paljon vakavampi ratkaisu. Synnytystavan valinnan luulisi sen rinnalla olevan pikkujuttu ja jos sen avulla yksikin abortti jäisi tekemättä olisi se mielestäni todistanut tarpeellisuutensa.
Psyykkiseen hoitoonhan heidät tulisi ohjata, koskapa totuus tuossakin asiassa yksiselitteisesti on se: että alatiesynnytys on fyysisesti kaikessa luonnomukaisuudessaan se terveellisempi vaihtoehto kaikin puolin naisen kropalle.
Ja turha väittää vastaan, molemmat olen kokenut, useampaan kertaan, ja kyllä alatiesynnytyksestä toipuminen käy todellakin helpommin ja kivuttomammin. Keisarinleikkaus ei ole aina kivuton juttu, vaan voipi käydä niin ettei siitä paranekkaan noin vain, ja kivuttomasti.
Alatiesynnytyksen jälkeen olen ollut jo samana päivänä jalkeilla, kun taasen keisarinleikkauksen jälkeen vasta viidentenä päivänä otettiin katetri pois jotta edes pissillä kykeni käymään...
Korvien välissähän se pelko on, ja sieltä käsin se myös hoidetaan. Synntyyspelkopotilaat ohjataankin kätilöiden kautta usein psykologille päin (pelkopolille) jos pelon syyt eivät selviä kätilön kanssa jutellessa tai jos faktatieto ei niitä hälvennä. Suurin osa pelkäävistähän on käsittääkseni niitä joilla faktojen aj kokemuksen äänen kuuleminen lieventää pakoa, ja lähestyvä synntyys loppuraskaudesta hävittää ne tykkänään. Muistan elävästi mitä aivan loppuraskaus oli miunllekin, mitä tahansa että tämä olisi jo ohi :D
Joillakin nuo irrationaaliset pelot ovat todellakin niin vahvoja että on synnytettävä sektiolla koska synnyttäjä ei pysty tekemään yhteistyötä synnytyksessä koska on pelosta hsyteerinen. Silloin on pakko puukottaa... jälkiviisaus tulee toki jälkeenpäin kun sitä katsoo alatiesynnyttäneitä ja miten nopeasti he toipuvat kun itse on petipotilaana viikon.
Nimimerkillä tunti synnytyksen jälkeen vaikak amratonille valmis, kaveri viereisessä sängyssä tuskissaan monta päivää eikä edes pystynyt istumaan ilman apua.
***
***
"molemmat kokenut useampaan kertaan" epätodennäköistää...
Ensinnäkin 2 keisarileikkausta ei ole useampaan kertaan. Ja toisen jälkeen et enää saa alakautta synnyttää. Ja 3 jälkeen ei enää suositella raskauksia...
Toisekseen alatiesynnytyksestä yleensä toipuu nopeammin. Ja section jälkeen ei tod. anneta olla katetrin 5 päivää tai olet synnyttänyt TAKAPAJULASSA!! Mieletön infektioriski..
Kuitenkin aina mahdollisuutta alatiesynnytykseen ei edes ole.
Minulla on leikkaus-pelko. olisin ennemmin tappanut itseni kuin suostunut leikkaukseen. No sinne vietiin 20 tunnin yrityksen jälkeen, eipä löytynyt potkua enää itsensä tappamiseen. Toivoin kyllä hoitohenkilökuntaa käyttämään dynamiittia, eivät käyttäneet. Ihme kyllä =)
Itse olen tehnyt keskeytyksen. Jännittihän ajatus siitä synnyttämisestäkin, mutta se ei todellakaan ollut minun syyni keskeytykseen. Olen kuullut että melkeinpä jokaista naista pelottaa synnytys alkuraskauden aikana. Mutta kun siihen pieneen ötökkään kiintyy, ei se enää pelota ja loppumetreillä sitä ei enää osaa jännittää juuri lainkaan. Olen kuullut tämän sekä tuttavilta, että lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta. Lisäksi myös eräs opettajani kertoi aisasta. Ei sen takia kannata mielestäni tehdä raskaudenkeskeytystä :) Joskus jos sitä tahtoo lapsia, niin onhan se silloinkin edessä. Harkitse tarkkaan.
keisarinleikkaus on normaalimpi tapa synnyttää kuin alakautta. En kaipaa keskustelua, enä koe olevani sairas tai avun tarpeessa.
sellaisen ihmisen kanssa jolle sektio on "normaalimpi" tapa synnyttää kuin alakautta. En soaa samaistua ajatukseen joten se kiinnostaa minua hurjasti; miten tällainen kuva syntyy? Osaatko kertoa yhtään laajemmin millaisena tapahtumana raskauden, synnytyksen ja imetyksen tms. näet? Ja onko lähipiirissäsi tavalla tai toisella synnyttäneitä, oeltko ollut jo itse raskaana?
Anteeksi uteluni, tahtoisin vain ymmärtää miten ajatuksesi toimii.
***
En ole tehnyt aborttia, mutta joskus se on käynyt kauhun hetkinä mielessä. Minusta terveydenhuollon pitää kertoa kipua pelkääville kivunlievitysvaihtoehdoista ja antaa tarvittaessa kunnolla kivunlievitystä. Jos pelon syy on joku muu, silloin siihen auttaa keskustelu.