Rakkaat lapset - ja sellaisia te alle 18-vuotiaat olette, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä - olkaa rauhassa lapsia, jättäkää seksin harrastus myöhemmälle iälle ja opiskelkaa itsellenne edes joku ammatti, minkä avulla saatte työtä! Ei teini-ikäisen kuulu vauvakuumeilla tai olla raskaana, ne ajat jäi tuonne 1700 -luvulle ennen kuin naisia tarvittiin tai hyväksyttiin työelämään, tai ylipäätään muuhun kuin ruuanlaittoon, lasten saamiseen ja niiden hoitamiseen. Teillä on aikaa vielä, herran tähden! Kaikki on varmasti mukavampaa kun on koulutus, työ, pidempi ja vakiintunut suhde, harkittu vanhemmuus, asunto ja pohja, jonka avulla hankkiutua äidiksi. Silloin löytyy varmasti myös kaveripiiristä enemmän omanikäisiä, jotka ovat samassa tilanteessa ja elämä sen lapsen saamisen jälkeen on jonkin verran helpompaa.
Lapset eivät ole ilmaisia vauvoina saatika kouluikäisinä, kukaan ei halua syntyä köyhään perheeseen, missä kaikesta pitää tinkiä - kuvitelkaa itsenne köyhän teiniäidin ja isän lapsena, ei ole varmasti herkkua. Ja vaikka raha ei tuo rakkautta, on sillä merkitystä tässä kapitalistisessa yhteiskunnassamme, haluatte sitten myöntää sitä tai ette. Totuus ei muutu niiden vaaleanpunaisten rillienkään läpi.
Odottakaa vielä. Nuo vauvakuumeilut menevät varmasti iän myötä ohi ja ette menetä mitään, jos hankitte lapsenne sitten aikuisina. Lupaan, että sitten aikuisina, vaikkapa 25-vuotiaana kiitätte itseänne siitä, että ette tehneet typerää tekoa, eli lasta huonoon tilanteeseen ja liian nuorina. Ja lapsella pitäisi olla myös isä, joka ei ole liian nuori ja on oikeasti valmis siihen mielettömään vastuuseen, jonka uusi elämä ja sen kasvattaminen sekä siitä huolehtiminen tuo mukanaan. Miehet kyspyvät naisia myöhemmin ja en edes ihmettele, jos se hormonimyrskyssä innolla teidän pöksyihinne pyrkinyt ja rakkautta vannonut poika ei sitten haluakaan kantaa vastuuta nyytistä tahi alkaa leikkiä perhettä kun vahinko on jo tapahtunut. He voivat sanoa, että kantavat vastuunsa, mutta kun oikeasti teinipojat eivät halua muuta kuin seksiä ja lupaavat mitä vaan sitä saadakseen! Poikkeuksia toki löytyy, mutta ovat harvassa. Eläkää nuoruutenne huolettomina, sitä aikaa ette koskaan saa takaisin ja kun aikuisuus ja vastuut tulevat, muistelette sitä lämmöllä! Mutta ei se aikuisuuskaan niin kamalaa ole ;), enemmän vain oman painonsa kantamista yhteiskunnassa sääntöineen ja töineen - hyvin antoisaa :).
Tuskin kenenkään alaikäisen ja kouluttamattoman vanhemmat, jos heillä on yhtään järkeä päässään, toivottavat lapsenlasta omalle lapselleen tervetulleeksi puutteellisiin olosuhteisiin. Kysykää vaikka etukäteen! Se, että hankkii lapsen nuorena ja jaksaa siten leikkiä sen kanssa on huono peruste: ei ne lapset leikkikaveria tarvitse vaan kypsän vanhemman, joka osaa antaa rakkautta ja asettaa rajoja. Lähemmäs kolmikymppisillä on kuitenkin jo enemmän tietoa ja elämänkokemusta, jolle perustaa kasvatustyö kuin teinillä. Mutta tämän todella tajuatte vasta sitten, kun olette vanhempia ja sitä elämänkokemusta on kerääntynyt.
Odottakaa. Mutta jos vahinko on jo tapahtunut, antakaa lapsi adoptioon ellei aborttiin ole kanttia. Joku perhe, joka on taatusti kunnolla syynätty kunnolliseksi, saisi teiltä maailman suurimman lahjan.
Näin toivoo 27-vuotias ikäloppu, jolla on ja rakastava aviomies, ammatti, hyvä työ ja korkea palkka, omakotitalo ja autot, yms kunnossa - eikä siltikään mitään kiirettä lapsentekoon.
Lapset eivät ole ilmaisia vauvoina saatika kouluikäisinä, kukaan ei halua syntyä köyhään perheeseen, missä kaikesta pitää tinkiä - kuvitelkaa itsenne köyhän teiniäidin ja isän lapsena, ei ole varmasti herkkua. Ja vaikka raha ei tuo rakkautta, on sillä merkitystä tässä kapitalistisessa yhteiskunnassamme, haluatte sitten myöntää sitä tai ette. Totuus ei muutu niiden vaaleanpunaisten rillienkään läpi.
Odottakaa vielä. Nuo vauvakuumeilut menevät varmasti iän myötä ohi ja ette menetä mitään, jos hankitte lapsenne sitten aikuisina. Lupaan, että sitten aikuisina, vaikkapa 25-vuotiaana kiitätte itseänne siitä, että ette tehneet typerää tekoa, eli lasta huonoon tilanteeseen ja liian nuorina. Ja lapsella pitäisi olla myös isä, joka ei ole liian nuori ja on oikeasti valmis siihen mielettömään vastuuseen, jonka uusi elämä ja sen kasvattaminen sekä siitä huolehtiminen tuo mukanaan. Miehet kyspyvät naisia myöhemmin ja en edes ihmettele, jos se hormonimyrskyssä innolla teidän pöksyihinne pyrkinyt ja rakkautta vannonut poika ei sitten haluakaan kantaa vastuuta nyytistä tahi alkaa leikkiä perhettä kun vahinko on jo tapahtunut. He voivat sanoa, että kantavat vastuunsa, mutta kun oikeasti teinipojat eivät halua muuta kuin seksiä ja lupaavat mitä vaan sitä saadakseen! Poikkeuksia toki löytyy, mutta ovat harvassa. Eläkää nuoruutenne huolettomina, sitä aikaa ette koskaan saa takaisin ja kun aikuisuus ja vastuut tulevat, muistelette sitä lämmöllä! Mutta ei se aikuisuuskaan niin kamalaa ole ;), enemmän vain oman painonsa kantamista yhteiskunnassa sääntöineen ja töineen - hyvin antoisaa :).
Tuskin kenenkään alaikäisen ja kouluttamattoman vanhemmat, jos heillä on yhtään järkeä päässään, toivottavat lapsenlasta omalle lapselleen tervetulleeksi puutteellisiin olosuhteisiin. Kysykää vaikka etukäteen! Se, että hankkii lapsen nuorena ja jaksaa siten leikkiä sen kanssa on huono peruste: ei ne lapset leikkikaveria tarvitse vaan kypsän vanhemman, joka osaa antaa rakkautta ja asettaa rajoja. Lähemmäs kolmikymppisillä on kuitenkin jo enemmän tietoa ja elämänkokemusta, jolle perustaa kasvatustyö kuin teinillä. Mutta tämän todella tajuatte vasta sitten, kun olette vanhempia ja sitä elämänkokemusta on kerääntynyt.
Odottakaa. Mutta jos vahinko on jo tapahtunut, antakaa lapsi adoptioon ellei aborttiin ole kanttia. Joku perhe, joka on taatusti kunnolla syynätty kunnolliseksi, saisi teiltä maailman suurimman lahjan.
Näin toivoo 27-vuotias ikäloppu, jolla on ja rakastava aviomies, ammatti, hyvä työ ja korkea palkka, omakotitalo ja autot, yms kunnossa - eikä siltikään mitään kiirettä lapsentekoon.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kirjoituksestasi kyllä huomaa ettet ole äiti, etkä itse kypsäkään siihen. "Anna lapsi adoptioon jos vahinko on jo tapahtunut?!!!?" Kuinka helppoa kuvittelet sen olevan, ANTAA OMA LAPSI POIS?!!?
Älä itse herranjumala tee lapsia, jos et lapsista ja äitiydestä tuon enempää ymmärrä.
Ja toiseksi miksi lapsen pitäisi olla vahinko? Monet nuoret vanhemmat suunnittelevat lapsia.
Itselläni raskaus tuli yllättäen, mutta olipa elämäni ihanin yllätys!
Ja miten voit sano ettei nuori ihminen menetä mitään jos ei tee lapsia, mistähän sinä sen tiedät?
Jos en olisi saanut lastani olisin menettänyt ja paljon.
Turhaa tulet tänne myöskään sanomaan ettei kukaan halua syntyä köyhään perheeseen, minun perheeni ei ikinä ole ollut rikas, mutta en sitä vaihtaisi missään tapauksessa, koska perheeni on muuten ihana! Olet aika typerä ihminen kun kirjoitat tuollaista.
Ei siinä mitään vikaa olisi jos perheelläni olisi rahaa kuin roope-ankalla, mutta olen näinkin tyytyväinen siihen. Sinä et varmaankaan arvostaisi/arvostasi äitiäsi jos hän on tai on köyhä?
Minä olin 16-vuotias kun sain tietää olevani raskaana, ja mieheni 21-vuotias. Alkuun raskaus oli täysi shokki minulle sekä miehelleni, mutta nyt en osaisi elää ilman pikku prinsessaani. Ja totta se on että tiukkaakin välillä on, kun minä saan vain kotihoidontukea, mieheni on kyllä ihan hyvä palkkaisessa työssä, mutta tiukkojakin hetkiä on, mutta lapseltani ei puutu mitään, eikä hän ole mitenkään puutteellisissa olosuhteissa. Ja kyllä äitini oli alkuun kauhuissaan kun tulin niin nuorena raskaaksi, mutta nyt ei vaihtaisi mihinkään lapsenlapseaan.
On totta että 30 vuotiailla on enemmän elämänkatsomusta kuin esimerkiksi minulla, mutta eihän vanhempi ihminen ole sen valmiimpi äidiksi ennen kuin saa ensimmäisen lapsensa.
Vielä itsestäni sen verran, että olen tälläinen nuori teinityttö, mutta hyvin esimerkillinen äiti, ja tähänpä sinulla ei ole nokan koputtamista kun et minusta tai minun perheestäni mitään tiedä. Ja lapseni on erittäin tyytyväinen vaikkakin on teinitytönlapsi.
Äläkä sinä myöskään pidä kiirettä lapsin saannin kanssa, koska itse et näytä äitiydestä tietävän mitään, ja äläkä sen vuoksi enää arvostele ihmisiä jotka tietävät äitiydestä enemmän.
t.perheellinen teinityttö
Kylläpäs tuolla teiniäidillä nousi karvat pystyyn asiallisesta kirjoituksesta. Se, joka hermostuu asioista on aina heikommalla ja noin hektinen puolustelu on osoitus omasta epävarmuudesta. Olen pahoillani siitä, että et pysty kommunikoimaan aikuismaisesti, vaikka sellainen haluaisit olla :(.
Minä nimenomaan tiedän äitiydestä, paljon rakas lapsi. Siksi odotankin, että olen valmis äidiksi, nyt ei ole urakehityksen kannalta hyvä hetki. Mutta sinä et sellaisesta mitään tietäisi tai ymmärtäisi, koska et tunne työelämää.
Toivon sinulle pitkää pinnaa ja kasvamista. Tekee mieleni aina sanoa teille "angstaaville" tytöille, että älä huoli, se menee vielä ohi :D.
No en tiedä oliko kirjoituksesi asiallinen, mutta kyllä minulla karvat pystyyn nousi, varsinkin kohdasta "jos vahinko on jo tapahtunut, anna lapsi adoptioon". Silloin huomaa ettet ole äiti koska kirjoitat noin tyynesti/ivallisesti/varmasti noin vaikean asian.
Kyllä alkuun olinkin epävarma kun sain tietää raskaana olevani, mietein monia asioita mistä olin epävarma, mutta suurimmaksi osaksi ihan hassuja asioita, kuten osaanko käsitellä niin pientä vauvaa alkuun tyttönikin oli tai osaanko vaihtaa vaipan oikein=) Mutta ne vain oppii luonnostaan kun lapsi syntyy, ja jos olen jostain epävarma nykyään, vaikka uskallanko antaa maistaa jo tässä iässä sitä ruokaa, niin kysyn omalta äidiltä näistä asioista, hän tietää hänellä on kolme lasta.
Mutta äitiydestäni, osaamisestani en ole enää epävarma, kyllä jo osaan olla lapselleni hyvä äiti=)
Aikuinen en vielä ole, mutta en n niin "rakkaana lapsenakaan" itseäni pidä.
Et ole siihen äitiyteen ole valmis kunnolla, ennen kuin saat sen ensimmäisen lapsen, enkä minä ole ainoa ketä näin sanoo, se on tosi=) Äidiksi kasvetaan eikä sitä vain yhtäkkiä olla=)
Nyt on aivan pakko kysyä, mitä niin kauheasti tiedät äitiydestä, lapsesta, vauva-ajasta?
Tiedätkö sinä siitä kuinka paljon menee lapseen rahaan? Minäpä tiedän.
Kyllä, minä kasvan, päivittäin lapseni kanssa ja opin uutta=) Mutta mikäpä olisi sen hienompaa?
aika hatarat ovat mielipiteesi.. itse olen 19vuotias, minulla on ammatti JA TYÖPAIKKA.. että mihin väitteitäsi perustat? älä yleistä näiden teini isien ja äitien taustoja kun et niistä mitään tiedä!
Minun mielestäni lapsen teko on oma asiansa. Jos haluavat tehdä lapsensa nuorina nii tehkööt, mutta raja silläkin (peruskoulussa oleva liian nuori)En minä ainakaan ala odottamaan paria vuotta kauempaa (tosin voi mieli muuttuakkin) Haluan tehdä lapseni nuorena jotta olisin nuorekas äiti hänelle. Minua ei kiinnosta baareissa ja bileissä hilluminen. Haluaisin lapsen jonka kanssa voisin jakaa arkeani ja joka toisi sisältöä ja haastetta elämääni. Olkoot se sitten hankalaa tai ei.
Enkä muutenkaan tajua tätä "rakkat lapset" - juttua. Me olemme jo nuoria aikuisia. Ei aikuisia, mutta ei lapsiakaan. On monia jotka hilluvat paikasta toiseen, eivät kanna vastuuta mistään yms. (nm. sivusta seurannut) Meidän luokalla on ikäjako: minun ikäiset ja päälle parikymppiset. Olen kuullut näiltä täysikäisiltä kehuja "aikuismaisuudestani" verrattuna muihin saman ikäisiini. En huuda, en käytä rumaa kieltä, en juo, meikkaan vain vähän, pukeudun asiallisesti, yms. Asun myös omassa kämpässä ja kämppäni on aina siisti. En pidä bileitä enkä huudata musiikkia. Naapureinani on paljon vanhempia ihmisiä ja heiltä on tullut myös kehuja asiallisesta käytöksestä (edellinen vuokralainen oli toisenlainen)
Tuohon köyhyyteen.. Tunnen monia ihmisiä joilla menee ihan hyvin vauvan kanssa vaikka nuoria ovatkin. Eräs parhaista kavereistani on teiniäiti. Olen itse hänen lapsensa kummi ja hoitelen häntän aina välillä. Kaverini on aivan loistava äiti ja heidän tyttärensä on nyt 1 v ja 2 kk :) Ja mitä on taaperoisen kasvua läheltä seurannut ja häntä hoitanut, en olisi varmaan kovin pahempi äiti minäkään :)
Ja mitä tulee koulutukseen ja työhön. Olen itse sellaisella alalla johon otetaan töihin ja työharjoitteluun vasta 18 vuotiaana. Ensimmäinen työharjoittelu olisi ens vuonna, mutta pääsenkö harjoittelemaan kun en ole 18-vuotta? Vastaus on, EN! Mitä minä siis tekisin? Samahan se on opiskella äitiyslomaan asti, jäädä lomalle, synnyttää ja olla lapsen kanssa vuoden verran. Sen jälkeen voi jatkaa opiskeluita pienimuotoisesti ja pääsee työharjoitteluunki kun on jo lähemmäs 18 vuotta.
Monet teiniäitien lapset ovat vahinkolapsia. No okei, ehkä ei ole huolehdittu ehkäisystä joka ei ole kovin aikuismaista. Mutta aikuisillakin saattaa ehkäisy pettää! Ja minä mielummin pitäisin itse lapseni kun tekisin abortin (joka saattaa kaduttaa myöhemmin) tai ANTAISIN LAPSENI ADOPTIOON.. Älä nyt hulluja puhu hyvä nainen. Minun mielestäni kukaan toinen nainen ei korvaa omaa äitiään (normaalia tervettä äitiä)
Rakas aikuinen, ei kaikki nuoret ole LAPSIA! Ja minusta tuota väitettä ei saa yleistää.
"Haluan tehdä lapseni nuorena jotta olisin nuorekas äiti hänelle. Minua ei kiinnosta baareissa ja bileissä hilluminen. Haluaisin lapsen jonka kanssa voisin jakaa arkeani ja joka toisi sisältöä ja haastetta elämääni. Olkoot se sitten hankalaa tai ei."
* Mitä tarkoittaa nuorekas äiti? Sitä, että MissSixtyt menevät päälle ja voitte käyttää taaperosi kanssa yhtä pinkkejä paitoja? Selitäppä nuorekas, kiitos.
* Onko elämäsi nyt siällötöntä ja arkesi tylsää? Jotenkin tuli sellainen kuva kirjoituksestasi. Et voi tehdä lasta täyttämään tyhjää elämää. Sellaiset äidit yrittävät liian usein elää sitten lapsensa kautta ja ovat kauhean kahlitsevia ja tukahduttavia omistushalussaan.
"Enkä muutenkaan tajua tätä "rakkat lapset" - juttua. Me olemme jo nuoria aikuisia."
* Ei, olette yhä lapsia ja alaikäisiä. Nuori aikuinen on 18-vuotiaasta eteenpäin.
"Meidän luokalla on ikäjako: minun ikäiset ja päälle parikymppiset. Olen kuullut näiltä täysikäisiltä kehuja "aikuismaisuudestani" verrattuna muihin saman ikäisiini."
* Se, että ole muihin teineihin verrattuna aikuismainen ei tee sinusta aikuista. Voit olla vain vähemmän lapsellinen, mutta miksi sinun tarvitsisi olla aikuismainen kun olet yhä lapsi?
"Ja mitä tulee koulutukseen ja työhön. Olen itse sellaisella alalla johon otetaan töihin ja työharjoitteluun vasta 18 vuotiaana. Ensimmäinen työharjoittelu olisi ens vuonna, mutta pääsenkö harjoittelemaan kun en ole 18-vuotta? Vastaus on, EN! Mitä minä siis tekisin? Samahan se on opiskella äitiyslomaan asti, jäädä lomalle, synnyttää ja olla lapsen kanssa vuoden verran. Sen jälkeen voi jatkaa opiskeluita pienimuotoisesti ja pääsee työharjoitteluunki kun on jo lähemmäs 18 vuotta"
* Totta puhut - mutta eikö se välivuosi kannattaisi viettää vaikka töissä? Tulet saamaan minimaalisen pientä äitiysrahaa ja olet yhteiskunnan elätti. Se ei ole hieno piirre.
"Minun mielestäni kukaan toinen nainen ei korvaa omaa äitiään (normaalia tervettä äitiä)"
* Adoptioäiti voi - ja useimmiten rakastaakin lastaan kuin olisi itse tämän saanut, et voi asettaa biologiaa noin suureen asemaan, se ei tee äitiä, vaan korvien väli.
Nuorekkaalla äidillä tarkoitan etten olisi jo lähes kolmekymppinen. En pukeudu pinkkiin enkä ole muutenkaan pissis. Minulla ei ole paljookaan merkkivaatteita enkä satsaa vaatteisiini kuin noin 40 euroa puolessa vuodessa. Nuorena äitinä ymmärtäisin paremmin lapsen ajatusmaailmaa enkä ehtisi "kalkkistua" (mahd. lapsenki mielestä) Olisin vielä suht hyvin pukeutunut ja jaksaisin käydä lapsen kanssa harrastuksissa. Paikatkaan ei olisi niin rempallaan kuin vanhempana. ;)
Minun elämäni ei ole sisällötöntä mutta arkeni on hieman tylsää. Mutta pelkästään sen takia en olisi lasta hankimassa. Ja mitä tuohon omistuishaluisuuteen ja kahlitsemiseen, en ole yleensäkään semmonen. Poikaystäväni saa tehdä asioita enkä riipu hänessä enkä ole mustasukkainen. En ole ollut koskaan mustasukkainen siskokaan. Olen pienestä asti jakanut paljon siskon kanssa ihan hyvää hyvyyttäni.
Ja me ei edelleenkään olla lapsia. Lapsia ovat ne joiden murrosikä ei ole alkanut. Eli noin 12-13 vuotiaasta alas päin. Jos olisimme lapsia pääsisimme esimerkiksi linja-autolla, junalla halvemin kulkemaan, maksaisimme vähemmän uimassa käymisestä yms. (nuo oli vaan pieni määrä esimerkkejä)
En sanonukkaan että olisin aikuinen. Olen edelleen NUORI, mutta käyttäydyn aikuismaisemmin. Haluan osata käyttäytyä ihmisten seurassa. Haluan saada vastuuta asioista. Haluan että minua kohdellaan vanhempana kuin olen. Olen onnistunut siinä melkoisen hyvin =) Ja minusta on mukavaa jutella "aikuisten" asioita.
Sitte työhön. Välivuosi töissä?!? Haloo!! Tiedätkö kuinka hankalaa on alaikäisen saada töitä. Olisin valmis moneenkin työhön, mutta niin moneen vaaditaan täysikäisyys. Se on myös yksi syy miksi haluan olla aikuismaisempi, haluan että minuun luotetaan, haluan saada töitä. Mutta mistä ku kesätöitäkin on jo hankala löytää?
Minun mielestäni adoptioäidillä ja lapsella ei ole sitä tunne sidettä joka yhdistäisi heidät. Tai no, miksei voisi ollakkin, mutta oma lapsi on aina oma. Eikä synnytyksen jälkeen herää yleensä äidinvaistot, mahdollisesti jo aikaisemmin. Ei silloin omaa lastaan pystyis antaan pois. Minä ainakaan
ja kuten toinen kirjoittaja sanoi: pystyisitkö itse laittamaan lapsesi adoptoitavaksi. Et voi tietää kun et tullut raskaaksi teininä. Mutta puhuit että sinulla oli vauvakuumetta. Minä veikkaan että olisit pitänyt lapsen olisi kuinka huono ratkaisu tahansa.
Kun tekee lapsen pari nuorena jää vanhempana aikaa sitten matkustella, kehitellä uraa, yms. Kun lapset muuttavat pois kotoa, on vielä vajaa 40 vuotias ja jaksaa vielä tehä kaiken näköistä. Ja on hyvällä tuurillä vielä lapsen lapsiakin ^^
muo kauhistuttaa ajatus 16 vuotiiasta äidistä, ei mitään järkeä tehä lapsia lapsena!!!
jo toi että suhtaudutte asiiaan niin kevyesti osoittaa lapsellisuutta!!
ja mistä aloittaja tietää mitään mitä puhuu!!?? NO HÄN ON TEITÄ NIIN PALJON VANHEMPI JA KOKENEEMPI siksi hän tietää mitä puhuu ja on täysin oikeassa!
musta toi on niin naurettavaa hommata lapsi 18vuotiaana ja alle!!
miten saa asunnon, työn ynm mitkä on pakollisia asioita lapsia hankittaessa. miten voit opastaa lasta kun et vielä itsekkään kaikkea tiedä! ei vittu...
oma äitini oli kuule niin vahna kun 18 v kun sai mut!! arvatkaa tiesikö vauvan hoidosta mitöään??! ei! ja mun faija kyllästy koti leikkiin 2 viikossa (uuu oli jopa 20wee) ja mun äiti rupes käyttää huumeita .. oonneksi mummoni (AIKUINEN IHMINEN) kasvatti minut.. ja olen myös ollut lasten kodissa kahdesti...
ja joo pakko sanoa että niin ette oo nitään teinejä vai ja olette aikuisia???
sori mutta sana "pissis" ja X-kirjaimen kylväminen joka paikkaan ei ole kypsää.. oikeesti.. huomaa siis että kaveri piirinne on vaan 16wee teinejä ja pissixii!!
Aloittaja voi olla vanhempi ja kokeneempi, kuin nuori äiti, mutta lapsesta ja äitiydestä hän ei tiedä niinkuin äiti, vaikka nuori äiti, kuten minä. Etkä taida sinäkään tietää äitiydestä?
Vaikka oma äitisi ja isäsi sellaisia oli, ei se tee kaikista nuorista äideistä ja isistä huonoja, va luuletko tosiaan niin?
Minä en ainakaan ole sellainen, eikä moni muukaan nuori äiti, sinä puhut omista kokemuksista minä omistani.
Myös oma äitini sai nuorena minut ja siskoni, mutta on erittäin hyvä äiti.
Ei voi haukkua kaikkia, koska kaikissa nuoreissa äideissä ei ole vikaa.
..aivan samaa mieltä. Ei kaikki teiniäidit ole esim. huumeenkäyttäjiä. Monet kyllä polttaa tupakkaa, mutta niin tekevät aikuisetkin (ikävä kyllä).
Huom! Tupakka ja viinankäyttö on opittu aikuisilta. (en puhu nyt itsestäni tässä tilanteessa)
Ja mitä tulee tuohon pissis ja X -juttuun. Minulla ei taida olla yhtään "pissis-kaveria". En viihdy heidän kaltaisiensa seurassa juuri sen lapsellisuuden takia (teinikännit, pinkit vaatteet, x joka paikassa, ihQ daa meininki yms)
Ja mielipiteet on erillaisia. Se että joku ei ymmärrä alaikäisenä lapsen tekemistä, ei voi myöskään ketään pakottaa olla tekemättä lasta. Se on jokaisen oma valinta! Minä en tajua miten täällä Suomi24 monet "aikuiset" (en kuitenkaan ala yleistämään sillä monet myös kannustaa ja ovat asiallisia, joka kertoo kypsyydestä) jauhavat täällä kaikille nuorille vauvakuumeisille EI LAPSIA! Miten luulette pystyvänne netin kautta painostamaan nuorta olla tekemättä lasta. Minusta on ihan normaalia tehdä lapsi nuorella iällä. Ei tarvitse vanhempana miettiä, ehdinköhän minä tehdä niin monta lasta kuin haluan.
sä oot niiku tään koko keskustelun aikana ollut niin teini äitejä vastaan että mua ihmetyttää MITÄ VITTUA SULLA ON!
sä et tiiä lapseista paskaakaa ( rikas täti)
antaa oman lapsensa adoptioon on pahinta kun abortin teko, varmaa huvin vuoksi pidän 9kk vauva mahassa, näen sen kasvot kun syntyy.. ja silti mä annan sen pois. HULLUAKO OOT?
sulla on salee vitunmoinen vaikeus saada omii lapsei, sen takia tuut purkaa kaikkesi meihin ilman armoa.
Jos sä aiot koko elämäsi elää ilman lapsei ja tunnet pärjääväsi. SENKUN OOT HANKIMATTA NIITÄ LAPSEJA.
kuule mä menetän vitusti jos en ikinä tulisi raskaaksi, enkä ikinä saisi iki oma lasta. ( hiirtäisin itseäni kuoliaksi, mielummin kun elää maan päällä yksin, ilman mun jälkiä.
sillä mä tarkoitan et jos mua ei joskus enää ois, niin kaikki muistaisivat mua mun lapsen kautta, sen kasvon piirteistä joka näyttää niin paljon minulta.
TE eli sinä ja miehes voitte elää niitä lapsettomia elämää, ja päädytte adoptiomaan toisten lapset, ku omia ei saa.
"Haluan tehdä lapseni nuorena jotta olisin nuorekas äiti hänelle. Minua ei kiinnosta baareissa ja bileissä hilluminen. Haluaisin lapsen jonka kanssa voisin jakaa arkeani ja joka toisi sisältöä ja haastetta elämääni. Olkoot se sitten hankalaa tai ei."
tota mä kannatan, vietän mielummin elämäni, arkeani lapsen kanssa, kun baareissa.
ALOITTAJA:* Onko elämäsi nyt siällötöntä ja arkesi tylsää?
AShley: kuule, sulla vasta on vitun tylsä elämää, kun sä omistat kaikee paitsi iki oma lasta.
mulla on enemmän etuja kun sulla, olen 17v. raskaana ja vitun ONNELLINEN että pystyn hedelmöitymään, kun sen että olisin RIKAS ilman lasta, mitä mä sill RAHALLA teen, ilman ketään johon voisin tuhlaa. ellei lasketa sun ( shoppailu, uuden auton ostamista ja ostaa viel joku mökki jossain pohjois suomessa) mut niihinki mä kyllästyisin.
Mut omaan lapseen en IKINÄ!
Tää sit on sun mielestä yksi niist mun "teini käsitys maailmasta tai kokemuksistani, mut kuitenkin.. ei mua niitä kiinostaa, mun LAPsi on RAKAS ja paras. siitä en tinkis yhtään!
Olen 17 vuotias, siis teini vielä. Mutta sana teini ei välttämättä tarkoita epäkypsää. Teinikin voi olla äiti. Ei kaikista teiniäideistä tule narkkareita. Eikä kaikki teini-isät välttämättä häivy. Olen pahoillani äitisi ja isäsi puolesta, mutta älä tule tänne yleistämään.
Itse saan kesällä lapsen ja olen onnellinen. Se riittää minulle. Ja minulle ainakaan on turha tulla sanomaan että laita lapsesi adoptoitavaksi vain koska olet niin nuori.
Ainut asia mikä tässä oli naurettavaa, oli aloittajan kirjoitus. Eihän tämä nainen voi herranjumala mitään tietää kun ei ole omia lapsia. Ei hyvää päivää..
Ja joillain katsos on niin hyvä onni että saa asiansa järjestettyä jo nuorena esim. asunnot ym.
Oli miten oli, mutta olen iloinen, ettei ole lasta (vielä). Joskus 16 -vuotiaana en todellakaan olisi ollut tarpeeksi kypsä sellaiseen vastuuseen. Olinhan vielä nuori itsekin! Mutta minusta nuo sinun perustelut on vähän ontuvia, ei millään pahalla...
Eikö olisi paljon parempi elää omaa nuoruuttaan ilman vastuuta lapsesta? Eikö olisi paljon parempi matkustella nuorena, kun on "villi ja vapaa"? Eikö olisi paljon parempi oppia ensin elämään omaa elämäänsä itsenäisesti ja saada töitä kuin "elää lapsen kautta"? Eikö olisi yksinkertaisesti fiksumpaa ensin hoitaa perusasiat kuntoon (oma elämä, työ, mies, ystävät, koti jne.) kuin hankkia sitä ennen lapsia siihen?
Mitä tulee tuohon nuorekas äiti -kommenttiin, niin ehkä se on hyvä ja toisaalta huono juttu. Mielestäni vanhempien tulisi olla vanhempia, ei kuin kavereita. Sinun tulisi asettaa lapselle rajat. Monet teini-ikäiset tuskin haluavat liikkua tai harrastaa vanhempiensa kanssa. Eikös siinä iässä yleensä "hävetä" omia vanhempia?
Mutta en väitä, etteikö nuori äiti voisi olla hyvä äiti. Kyllä varmasti voi. Mutta jos tulee nuorena äidiksi, jää paljosta paitsi. 40 et enää ole samannäköinen kuin mitä nuorena. Vartalosi on mitä luultavammin muuttunut synnytyksen jälkeen. Mikä kiire on saada lapsia 20 -vuotiaana, kun ihan hyvin voi saada 30 -vuotiaana? Minusta on ihan hyvä juttu nauttia tästä nuoruudesta, saada elää poikaystävän kanssa, kokea uusia asioita, matkustella, opiskella, tehdä työtä jne. Ei ole vielä kiire äidiks,enkä tosiaan vielä lasta haluaisi..
Adoptio ei ole pahempi asia kuin abortti. Jos teet abortit, et edes anna lapsellesi mahdollisuutta elämään. Jos taas annat adoptioon, annat hänelle mahdollisuuden hyvään elämään. Lapsen antaminen adoptioon voi olla ihan hyväkin juttu, jos vain ei ole valmis äidiksi ja adoptio olisi lapsen kannalta parempi ratkaisu. Adoptiovanhemmat tulevat rakastamaan adoptiolastaan kuin omaansa! Miksi se olisi siis pahempi ratkaisu kuin abortti!?
PS.Tiedän mistä puhun.
siinä ei ole mitään järkeä pitää lasta 9kk mahassa, näät sen ku syntyy.. mutta silti antaa se pois.
Toi on niiku niin turhaan mitä ihminen voisi ikinä tehä, vaikka se laspi saa rakkautta sen adoptio vanhemmilta.. ei se kuitenkaa korvaa sitä rakkautta mitä oman biologisen äidiltä saa joka on sua kantanu 9kk mahassa kaikkien riskien, pelkoje´ja stressien kanssa.
elävä ihminen mahassa on outoin ja ihmellisin tunne jota olen kokenu. se on stressi, että herää aamulla, miettimässä kaikkee kammoa mitä jos tää laspi kuolee mun mahassa, mitäs jos mä kuolen synnytyksessa jne..
kyl mä mielummin tekisin abortin, kun sen että synnytän lasta ja annan sen pois. ei siinä on mitään järkeä.. ihan turha duuni!
mitä mä siitä saan?
en yhtään mitää, kun toiselle ihmiselle iloa.
En vain voi olla samaa mieltä kanssasi.
Voitko oikeasti asettaa biologisen sukulaisuuden ton edelle?! Jos esim. sinä teet abortin, on se melkein sama kuin murha! Ja mieti vaikka omalle kohdallesi: jos äitisi olisi huomannut olevansa raskaana ja mennyt tekemään aborttia, niin SINUA ei olisi olemassa. KUITENKIN... jos menee sekstailemaan pitäisi olla sen verran aikuinen, että tajuaa mitä siitä voi seurata ja KANTAA vastuu. Tottakai abortti voisi ehkä siinä tilanteessa olla ok, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta. Mutta muussa tapauksessa... Adoptio on hyvä rakaisu, jos äidillä ei vain ole mitään mahdollisuutta tai ehkä jopa halua pitää lasta... Adoptiossa nimittäin annat mahdollisuuden lapsellesi täyteen ja hyvään elämään et vältämättä menetä lasta, sillä onhan ilmeisesti sekin mahdollista, että biologinen äiti on lapsensa elämässä jollain lailla mukana, vaikka lapsella olisi adoptiovanhemmat.
Oma äitini on adoptiolapsi ja olen kyllä todella onnellinen, että hän on olemassa! Ilman häntä ei olisi minua. Nyt äitini kirjoittelee omalle, biologiselle äidilleen ja tulevat hyvin juttuun. Mitään katkeruutta ei ole. Ei syyttelyä tapahtuneesta. Mennyt on mennyttä. Isoäitini ei voinut pitää äitiäni, kun oli niin nuori itse ja ei osannut ja ei voinut ollenkaan hoitaa äitiäni.
Onhan sinulla oikeus mielipiteeseesi. Mutta jos pitäisi valita abortti tai adoptio, niin adoptio... Mutta toivotaan ettei tällaiseen kauheaan valintaan joudu kukaan! Molemmista nimittäin jää ikuisesti painamaan jotain sydämeen -se on varma (ellei sit ole täysin tunteeton)! Minulla on ainakin käytössä tuplaehkäisy, ettei tällaista tarvitse koskaan miettiä.
no joo..
onnex mun kohalla ei tule olemaan niin, päätin jo pitää lastani ja aion kasvattaa sen ihan itse =)
kannustan niitä rohkeita teinejä jotka ovat päätöksensä tehneet ja pitäneet lasta kuin minä =)
jotka käyttää alkoholia/huumeita tai jotka tappaa/hylkää lapsiaan, käyttää alkoholia jo raskausaikana, kun ovat alkoholisteja.. luuletko tosiaan että kaikki aikuiset sitten ovat hyviä äitejä?
Kun sinulta kysytään asioita? Eikö ollutkaan enää hyviä ja niin varmoja vastauksia? Kaikkitietävä voisi tulla takaisin.
Onko kaikki todella noin mustavalkoista? Sain (en HANKKINUT) esikoiseni 20- vuotiaana.
Elämme TÄLLÄ HETKELLÄ kelan tuilla eli minimi ÄP rahalla, opintotuella, asummislisällä ja lapsilisällä n.8kk vuodessa ja loput kk:t mies on töissä.. Toki välillä on tiukkaa, mutta olemme pärjänneet silti hyvin. Meillä ei ole esim mitään lainaa ja emme ole tinkineet tärkeistä sijoituksista kuten hyvästä turvaistuimesta ja vakuutuksista..
Olemme mieheni kanssa seurustelleet 400km välimatkalla 4v ja asuneet yhdessä vajaat kaksi vuotta. Nyt meillä on ihana 3kk ikäinen tytär.
Annan kyllä sellaista palautetta, että kyllä se arki lapsen kanssa kitkee pois kaiken kypsyyden ja aikuisuuden tunteen :) Joka iän mukana pitäisi karttua.. Näin sanoo myös minun äitini joka sai esikoisen (eli minut) 19v. ja nuorimman 35vuotiaana. Äiti ja myös neuvolassa ovat sanoneet että kyllähän on ihanaa seurata kun nuorena jaksaa ! Neuvolassa, synnyntyksessa ja myös sairaalassa sain paljon positiivistä palautetta nuoresta iästäni!
Tällä palstalla olisi tärkeämpää kirjoittaa kannustavia kommentteja ja huutaa kaikille että LUOTTAKAA ITSEENNE!! KYLLÄ TE PÄRKÄÄTTE JOS VAIN HALUATTE!!
Meillä ainakin menee ihanan hyvin vaikka ei tällä hetkellä täytetäkkään noita yleisiä kriteerejä. Me pärjätään myös n. 600e/kk käteen jäävillä tuloilla kun ollaan asennoiduttu pärjäämään.. Ollaan monesti naurskeltu miehen kanssa, että jos näissäkin turhissa (esim. leikkimatto, turhat vaate ostokset pizzaillat jne..) asioissa oltais vähän tingitty niin oltais monta sataa euroa rikkaampia.. Kesällä sitten tienataan säästöön. Ja parin vuoden päästä helpottaa lisää kun mies valmistuu. Minä olen harkinnut kotiäidin arvstettua uraa :)
Heipä hei.
Jotenkin silmiini osui tämä kirjoitus, kun on asia omassa mielessä pyörinyt lähiaikoina. Kaveripiirissäni on paljon eri ikäisinä äidiksi tulleita. Ja eri tavalla menestyneitä äitejä. Paras kaverini sai 18.v. ensimmäisen lapsensa. Harkitsi poikaystävänsä kanssa aborttiin menoa, mutta YHDESSÄ päättivät pitää lapsen. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin heillä on kaksi lasta. Ja elämä on suht tasaista. Kaveri on kaupan kassalla ja ostivat omakotitalon. Aina on tiukkaa rahan kanssa. Mutta en usko, että kaveri olisi muualla töissä ilman lapsiakaan, koska opiskelu ei ole juurikaan koskaan kiinnostanut. Kaverini on sanonut, että ei tiedä olisiko miehensä kanssa enään yhdessä jos ei lapsia olisi. Minusta hienoa kuitenkin, koska lapset juurikin sitovat eikä ekan riidan jälkeen erota! Toinen kaverini täytti synnytyssairaalassa 18.v. Nyt hänellä on kaksi lasta, kummatkin eri isille. Kummankaan lapsen isä ei tapaa lastaan, maksa elatusmaksuja jne. Kaverini seurustelee miehen kanssa jolla on myös lapsi, joka on myös lyönyt kaveriani. Aina hän ottaa miehen takaisin... Elää tuilla ja nyt vihdoinkin viiden vuoden jälkeen alkanut opiskella. Siinä välissä on niin monta eri tarinaa, miten pärjää.
Mutta omalta kohdalta sanon, että ei minusta olisi ollut äidiksi vielä teini-ikäisenä! Oli menoa ja meininkiä, enkä osannut ottaa kunnolla vastuuta edes omasta elämästäni. Saati että kukaan poikaystävistäni olisi ollut kunnon isäehdokas!!! Nyt ei enää jaksa riehua ja hillua =) Ei kiinnosta. Mutta on jäänyt paljon hyviä muistoja, että on elänyt! Nyt on vakityö, aivan mielettömän ihana mies. Häät tulossa, vauva tulossa ja aletaan keväällä rakentaa omaa taloa. Johon voidaan toivottavasti muuttaa koko perheen voimin Jouluksi! On itsellä paljon turvallisempi olo tulevaisuuden suhteen, kun on perusasiat kunnossa. Ei silti voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Ja olen vasta 25.v. ja tuntuu että olen saanut elää elämääni täysillä. Ja nyt alkaa uusi ihana kausi elämässäni, kun saan pikkuisen syliini ja ihanan miehen rinnalleni. =) Silti, jos olisi vahiko käynyt, en ikimaailmassa olisi voinut hylätä lastani, miettien loppuelämäni mitä lapselleni kuuluu... Mutta niin ei ole käynyt, koska olen aina huolehtinut ehkäisystä, vaikka muuten olen hulivili ollut. Muitten elämää en ole halunnut sotkea. Tsemppiä kaikeille raskaana oleville, iästä huolimatta. Oma on elämä, se ei kuulu kenellekkään miten sen haluaa viettää. Toivottavasti ei joudu katumaan.
En usko, että kukaan äiti, jolla on oma lapsi sitä katuisi! Mutta jos on saanut lapsen esim. 17 -vuotiaana, niin kyllä siinä kenties voisi vähän harmittaa, ettei ole tullut koettua niin paljon kuin muut ikätoverit. Mielestäni on vain yksinkertaisesti paljon järkevämpää miettiä perheen perustamista sitten, kun on siihen OIKEASTI valmis. Ja etenkin painotan sitä, että se mies on tärkeä. Lapsi tarvitsee molempia vanhempia! Toki yksinhuoltajaperheistäkin tulee varmasti tasapainoisia lapsia, en sitä sano, mutta mielestäni lapsella tulisi olla vanhemmat, jotka ovat yhdessä ja rakastavat toisiaan.
Elämä on kuitenkin loppujen lopuksi todella lyhyt. Se pitää käyttää harkiten. Mielestäni ei kuitenkaan ole NIIN kiire, että lapsia pitäisi alkaa saamaan 20 -vuotiaana. Kyllä sitä voi odottaa vaikka siihen asti, että on 25 -tai 30 -vuotias. Mielestäni ensin pitää elää omaa elämäänsä, että voi sen sitten jakaa jonkun kanssa. Pitää oppia huolehtimaan ensin itsestään, että voi huolehtia jostain toisesta.
Minulla ei ainakaan oo mikään kiire saamaan lapsia, koska haluan kokea monia asioita, kuten matkustella. Se matkustelu ei olekaan enää niin yksinkertaista, kun on pieniä lapsia. Minulla on myös kivasti aikaa saada lapsenhoitokokemusta, kun hoidan tuttujen lapsia. Tällä kaikella ajattelen vain tulevan lapseni parasta. Haluaisin, että lapsellani olisi rauhallinen kasvuympäristö (mielestäni siihen kuuluu se, että vanhemmilla ei olisi murheita rahan riittävyydestä) ja rakastavat vanhemmat sekä ystäviä, sukulaisia ja sisaruksia. Ja eiköhän lapsi tule, kun Luoja suo. :)
PS.Toki meitä ihmisiä on erilaisia. Joillekin voi ihan hyvin riittää se, että on mies ja lapsi, eikä haluakaan kokea esim. matkustelemista tai haluaa kokea ne sitten eläkeiässä suurin piirtein. Mutta haluankin vain sanoa sitä, että hyvä se on odotella vähän ja oppia elämään ensin miehen kanssa. Mutta oma on elämä, ja omalla elämällä saa tehdä kuten parhaaksi katsoo.
en edes viitsinyt lukea loppuun tekstiäsi. kunnioitan todella mielipidettäsi, ja osittain olen samaa mieltä! on tapauksia jotka eivät ole kaunista katseltavaa, MUTTA on tapauksia jotka ovat asia aivan erikseen!
Sain 17-vuotiaana esikoisemme, suloisen pojan. asuimme vuokralla, minä, poika ja pojan isä. mieheni kanssa olemme nyt seurustelleet reilu 5v. ehdin käymään ammattikoulua vuoden kunnes jäin äitiyslomalle.
koskaan en siltä "lomalta" kotoa lähtenyt, en opiskelemaan, en töihin. ja nyt reilu 3 vuotta pojan syntymän jälkeen, minulla on kaksi aivan ihanaa ja kultaista pikku poikaa, oma omakotitalo, mies, ja silti kaiken tämän keskellä saan edelleen olla kotona kotiäitinä, hoitamassa lapsiani! hienoja ja uusia autoja meillä ei ole! ja omasta olemme tinkineet, emme lasten elämästä! olen hyvin onnellinen että tämän kaiken olen saanut! tämän olemme yhdessä tehneet! minulla ei ole kiire kouluun tai töihin, ei laisinkaan, vaikka oppisopimuspaikka koko ajan odottaa valmiina, haluan hoitaa lapseni kotona niin kauan kuin mahdollista!
JA SE KARUTOTUUS TÄNÄ PÄIVÄNÄ:
ne "vanhemmat" äidit, ovat usein niitä ketkä rahan perässä juoksevat, laittavat pienet lapsensa hoitoon, jotta itse pääsevät takaisin työelämään, siihen mitä ensin monta vuotta on opiskellut!
ja minä olen erimieltä, kyllä sitä voi vanhempanakin opiskella, lapset ovat vain kerran elämässään pieniä...
minä olen vain yksiesimerkki teiniäidistä, toisilla asiat ovat huonommin ja toisilla paremmin.
Minä voin rehellisesti sanoa että mitään en kadu, ja kaiken toivomani olen saanut, omat lapseni, oman kodin, oman perheen, mitä sitä enempää ihminen voi toivoa!
Ap!
Täytyy kyllä sanoa, että todella hienosti osasit jäsennellä asian.
Olen pitkältikin samaa mieltä, mutta taidan olla samanlainen "ikäloppu" kuin sinä, vaikka pari vuotta nuorempi.
On jännä asia, että täällä moni sanoo (ja vielä isoilla kirjaimilla), että et voi tietää äitiydestä mitään, koska et ole äiti.
Siihen äidiksi tulemiseen ei tarvita muuta kuin suojaamatonta yhdyntää...? Vai tarvitaanko sittenkin?
Äidiksi kasvetaan, kuten moni onkin sanonut. Onko joku täällä sitä mieltä, että koulutettu, hyvän työpaikan omaava, omillaan toimeentuleva nainen kasvaisi huonommaksi äidiksi, kuin esimerkiksi 16-vuotias peruskoululainen?
Ajatellaan, että aloittajapuhuja tulisi nyt raskaaksi ja ajatellaan, että 16-vuotias tyttö tulisi raskaaksi. Ihan näin yleistäen, kummalla olisi "paremmat" lähtökohdat kasvaa äidiksi?
Peruskoululaisella vaiko naisella, jolla on jo oma elämä isän ja äidin kodin ulkopuolellakin.
Niin ja siitä nuorekkuudesta ja jaksamisesta lapsen kanssa... Hyvä asia tietysti, jos haluaa itsellensä kaverin, että saa lapsensa nuorena (minullakin on ystäviä jotka ovat minua 14-16 vuotta vanhempia).
Itse ajattelisin ennemminkin olevani se vanhempi lapselleni.
Ja mikä ihme siinä on, että ne lapset täytyisi saada pois jaloista jo 40-vuotiaaksi mennessä ja sitten keskittyä tekemään uraa ja matkusteleen?
Kyllä tuo matkustelu ja bailaaminen on nuorena paljon mukavampaa. Jaksaa paremmin!
Ja voi sitten "vanhoilla päivillään" nauttia niistä lapsista.
Kuten ap mainitsikin, mikä kiire on hypätä aikuisten maailmaan? Äidiksi ehtii myöhemminkin!!! Eikä ole pakko odottaa sinne 30. ikävuoteen asti. 25-vuotta esimerkiksi on oikein mainio ikä saada lapsia. Siihen mennessä ehtii hyvin hankkimaan korkeakoulututkinnon ja hyvän työpaikan.
Ensiksi on pakko sanoa, että minun mielestäni sinun kirjoitus oli asiallinen, yleensä nämä "arvostelijat" haukkuvat suoraan pystyyn, mutta mielestäni sinä kirjoitit asiallisesti mielipiteesi, ilman turhia haukkuja. Mutta vastaanpa silti.
"Siihen äidiksi tulemiseen ei tarvita muut kuin suojaamatonta yhdyntää?"
Aika hassu kysymys, mutta joskus siihen tarvitaan paljon enemmän, kaikki eivät yhtä helposti tule raskaaksi. Ja joskus mukana voi olla ehkäisy, mutta silti tulee raskaaksi.
Ei hän täällä (ainakaan minä en ketjussa huomannut) kukaan ole sanonut että vanhempi ihminen kasvaisi huonommaksi äidiksi kuin nuori nainen, mutta onhan tämä mahdollista, kaikissa ikäluokissa on niitä "huonompia äitejä", mitä kaikkea sillä sitten tarkoitetaankin (toisilla ihmisillä on erillainen näkemys huonosta vanhemmasta, niin kuin jotkut ajattelevat, että nuori äiti on automaattisesti huono, minä en.)
Mutta jos tämä nuori on jo kasvanut äidiksi ja on äiti, eikä tämä vanhempi ihminen ole, niin sillon asioita on turha verrata. Äiti on kuitenkin äiti, ja silloin kyllä automaattisesti tietää äitiydestä enemmän.
Ja minä olin tälläinen nuori, 16 vuotias kun huomasin olevani raskaana, shokkihan se alkuun oli, miehen kanssa oltu vasta vuosi yhdessä, ammattikoulu minulla kesken ja asuin vielä kotona, eikä silloin vielä tietysti ollut noita tuloja, eli totta se on minulla oli aika huonot lähtökohdat äidiksi. Mutta kun lapsi pidettiin, niin ei auttanut muutakun tehdä lähtökohdat paremmiksi=)
Mies tietysti jäi perheensä luokse, hän oli silloin 21-vuotias, koulu kesken miulta jäi, ja enhän saanut sitten kuin minimi vanhempainrahaa, mies on ihan hyväpalkkaisessa työssä.
Ja tietysti alkuun epävarmuutta hieman oli, kuinka pärjään, mutta sitten lapsen syntymän jälkeen kaikki sujui kuin itsestään. Ja nyt kun on ollut lapsen kanssa yli vuoden, epävarmuus on kaikonnut ja ymmärtää itsekkin kuinka onnekas on. Ja on ihana katsoa omaa lastaan kuinka se kasvaa ja kehittyy. Minä olisin tehnyt maailman suurimman virheen jos abortin olisin tehnyt, ei sitä voi edes enää ajatella olevansa ilman lasta. Äitiys on ihanaa ja palkitsevaa, ja lapseni on maailmani keskipiste, ja teen kaikkeni hänen vuokseen. Voi olla vaikea uskoa kun olen nuori, mutta kyllä se äitiys ihmistä muuttaa.
Ja rahasta vielä, kyllä me ihan hyvin pärjätään, on tiukkojakin hetkiä, mutta silti pärjäämme ihan hyvin, eikä lapsen tarpeissa tingitä.
Minä ajattelen näin, tietysti olen se vanhempi, joka asettaa rajat, ym. mutta samalla voin olla kaveri. Näin minä asian ajattelen, ehkä siksi että oma äitini on ollut aina paras ystäväni=)
Lapsen kanssa voi myös hankkia sen korkeakoulututkinnon, lapsi ei ole este vain hidaste=) MInulla itsellä on ainakin paljon suunitelmia kun lapsi menee hoitoon=)
Totta kai lapsen voi tehdä vanhempanakin, kyllä minäkin sen lapsen voin vielä vanhempana saada, ei se ole este vaikka minulla on jo lapsi=) Minä olen sitä mieltä, että ne lapset on oma asia, toiset saa nuorempana, toiset vanhempana, jotkut eivät saa lainkaan. Minusta se on oma asia, kun tietää että on siihen valmis=)
Ja vielä yksi kommentti kirjoitukseesi. Sinäkö muka ikäloppu?=D Et ole vielä sellaista lähelläkään=)
Juu, kyl toi on totta.. Ja sit tuli sellanen mieleen, että jos on joku 40 -vuotias, niin ei se oo sanottua, että ehtii sittenkään esim. matkustelemaan. KOSKA voi olla niin, että tämä 40-vuotias nainen, joka on saanu lapsen vaik 18 -vuotiaana, niin voi olla mummotettavia. Eli voi joutua mummoksi ja hoitamaan lapsenlapsia, ku nuoret äidit voi olla töissä... Että sillai.
Ja vanhempana kynnys lähteä ulkomaille saattaa kasvaa, jos esim. alkaa pelätä, että kone tippuu alas tai on levotonta. Silloin on todella paljon menetettävää!!! Mutta jos on nuori esim.22v. niin on rohkeutta seikkailla maailmalla ja ei ole "niin" paljon menetettävää, ku ja jos ei oo perhettä.
Tällä henkilöllä ei todellakaan ole kaikki kohdallaan. Sehän paistaa ihan suoraan läpi! Ei tämä nainen onnellinen ole, pikemminkin erityisen onneton. Jos hän olisi itse onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ei hänen tarvitsisi tulla omaa erinomaisuuttaan tulla tänne ylistämään.
Ja ehkä maailman epäkypsin ja älyttömin kommentti oli tämä:"jos vahinko on jo tapahtunut, antakaa lapsi adoptioon ellei aborttiin ole kanttia". Ei kypsä onnellinen ihminen tule tuollaista tälle palstalle kirjoittamaan. Luultavasti tämä henkilö on katkera jostain. Ehkei hän itse kykene saamaan lapsia, tai hänen niin ihana rakastava aviomiehensä ei halua upeaan taloon mitään rääkyvää kersaa koska haluaa olla tämän UPEAN vaimonsa kanssa kahden. Tukehtukoot hienoihin autoihinsa ja omakotitaloihinsa ja korkeisiin palkkoihinsa. Millään niistä ei tee YHTÄÄN MITÄÄN jollei ole lapsia joiden kanssa tämä ihana ylellinen onni jakaa. Lyön vaikka vetoa ettei tällä naisella ole kaikki hyvin.
Jättäkää siis tällaiset tyypit omaan arvoonsa. Eivät he teidän onneanne voi riistää, koittavat vain tällä tapaa parantaa omaa kurjaa oloaan. Ja lisäksi *kuiskaa*: Tämä täti ei muista ettei lastentekoon ole koko elämää aikaa. Siinähän sitten huomaa kun ei ollut kiirettä lastentekoon ja yhtäkkiä onkin jo vaihdevuodet käsillä.
Kyllä se maailma välillä yllättää nämä "täydelliset" ihmisetkin ;)
Ja kaikille teinimammoille: Kyllä te pärjäätte, myös ilman omakotitaloja :D
~kesämama~
Kielellisesti oikein asiallinen ja kypsä kirjoitus, siitä pisteet. Valitettavasti tämä ei näkynyt sisällössä.
Vai on "kaikki" sitten mukavampaa kun on ammatti, kovapalkkainen työ, aviopuoliso ja omakotitalo... Onkohan noin?
Voin vannoa, että kun hankit omia lapsia nämä pilvilinnat murtuvat. Lapsen saatua kun usein käy niin, ettei se materia enää mittaakaan kaikkea vaan ne arvokkaimmat asiat ovat kultaakin kalliimpia. Vaikka aikaihminen oletkin, minusta kuulostit hyvin naiivilta. Vaikka kirjoittamasi sinänsä pitää paikkansa, on tässä pari sellaistakin totuutta elämästä, mitä et tunnu juuri miettineen:
Fakta 1: Hedelmällisessä iässä oleva nainen on punainen vaate työnantajalle. Punertavampi lapsettomalle kuin esim. kouluikäisten lasten äidille (oletuksella, kumpi todennäköisemmin tulee jäämään äitiyslomalle työsuhteen aikana).
Fakta 2: Raha ei ole määrällinen, vaan suhteellinen käsite. Muistan hyvin sen rahasumman, millä pärjäsin oikein mainiosti muutettuani kotoa 16-vuotiaana opiskelemaan. Nykyään se lähinnä hirvittää :) Oletko oikeasti miettinyt, että pienituloisella on ehkä pienemmät menotkin kuin sinulla? Siitä minkä verokarhu isosta palkastasi jättää maksat lainat (opinto, asunto, auto...), bensat siihen farmarivolvoosi, koko elintasosi. Ja jäätyäsi äitiyslomalle (huom. tukien varaan! Olkoon kuinka ansiosidonnaisia tahansa), joudut edelleen kaivamaan vauvan aiheuttamat lisäkulut vaikka kiven alta. Siitä ei rivikansalainen pääse mihinkään, oli tulot sitten 500 tai 5000 euroa kuussa. Suomen kansalaisilla on oikeus perustoimeentuloon, ja tätä noudatetaan erityisesti jos sinulla sattuu olemaan huollettavia lapsia. Tämä riittää, kun osaa vaatia valikoidusti. Sellainen tietynlainen tietämättömyys rahan arvosta voi olla joskus hyväksikin = ei ole vielä oppinut, kuinka tuhlata 3000 euroa kuussa.
Fakta 3: Kaikki parisuhteet päättyvät, oli syy kuolema tai ero ja tästä ei todennäköisyyslaskelmia kannattaisi alkaa tekemään. Ikä vai ammattiko sen miehen pitää vierellä? Vai työ? Mies ei "kypsy hitaammin" kuin nainen (tai edes tietyssä iässä), vaan mies ei kypsy ennen kuin on pakko (eikä kyllä usein nainenkaan sen puoleen).
Fakta 4: Lapsi ei välitä siitä asutteko omassa talossa vai vuokralla. Ei siitä, kuljetteko omalla autolla vai bussilla. Ei siitäkään, mitä työtä teet ja millä rahalla maksetaan huomisen ruuat. Ei ainakaan kuuluisi välittää! Jos näin antaa tapahtua niin silloin on mennyt kasvatus pieleen. Tähänkään ei edelleen vaikuta rahamäärä, vaan vanhemman oma asenne.
Fakta 5: On nuorten aliarviointia väittää "ei ne lapset leikkikaveria tarvitse vaan kypsän vanhemman, joka osaa antaa rakkautta ja asettaa rajoja.". Elämänkokemus ei ole synonyymi viisaudelle, eikä kasvatustaidot tipu taivaasta kun olet 25-30-vuotias. Kasvatustyön pohja ei ole jotain ostettavaa tai opiskeltavaa, vaan ne ovat arvoja, harkintaa, moraalia - niitä joko on tai ei ole, iästä ja elämänkokemuksesta huolimatta.
Fakta 6: Elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Erityisesti lasten hankinnan suhteen. Kuinkahan moni katuu ettei hankkinut lapsia silloin kun se olisi onnistunut vielä hyvin ja käy hedelmättömyyshoidoissa, mahdollisesti myös vaarantaa sekä itsensä että lapsensa terveyden (n.40-vuotiaiden odottajien riskit), tulevaisuudesta puhumattakaan (mm. aikuiset lapset joutuvat ottamaan vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan yhä nuorempana)?
Annan armon käydä oikeudesta ja ohitan tuon abortti/adoptio-kommentin ajattelemattomana lapsuksena. Sen verran kyllä huomautan, ettei kellään ole oikeutta mennä sanomaan noin yhtään kenellekään.
Näin toivottelee kanssasi samaan ikäluokkaan kuuluva, hyvän ammatin opiskellut, rakastavan avomiehen kanssa elävä ja hyvällä elintasolla varustettu nainen, joka on oppinut elämän yllättävyyden :)
kovaan boikottiin laitoit tota aloittelija!!
sivistynyt, ikäluokkaan kuuluva, hyvän ammatin opiskellut, rakastavan avomiehen kanssa elävä ja hyvällä elintasolla varustettu nainen!
kuinka joku oikeesti voi olla tollanen!! mun paras kaveri sai lapsen kohta vuosi sitten ja oon lapsen kummi! heillä on mennyt loistavasti! miehen kanssa ovat edelleen yhdessä. kaverini oli silloin 16 vuotias.. ei se raha kaikkea ratkaise....
Toinen kaverini sai lapsen puolitoista vuotta sitten... ollessaan melkein 16-vuotias... hän asuu miehensä kanssa omassa asunnossa ja meni nyt viime syksynä opiskelemaan... heilläkin siis asiat mainiosti!
itse sain vähän aikaa sitten tietää odottavani lasta.. aluksi asia oli järkytys itselleni ja myös poikaystävälleni. Olemme olleet yhdessä jo kaksi vuotta! Mutta olemme päättäneet pitää lapsen, se oli alusta saakka selvää. Vauvamme syntyy syksyllä ja opiskelen siis vielä tämän kevään ahkerasti. kesällä täytän 18. Samaten poikaystäväni. Jatkan opiskelua sitten kun lapseni on sen ikäinen että hänet voi hoitoon laittaa. Meillä oli tarkoituksena muutenkin ensi syksynä muuttaa yhteiseen kotiin ja kihlautua! tämä vaan hieman vauhdittaa asioita!
Ja miksei "teini" voisi olla muka hyvä äiti tai isä. ei ne aikuisetkaan kaikki sitä ole! todellakaan... ja keskustelun aloittajasta huomaa ainakin hyvin että hän ei todellakaan ole onnellinen vaan joku lapseton ja katkera niille joilla on lapsia tai jotka saa lapsia!
Ja ajatelkaapas vaikka jotain 25-30 vuotiaita.. siinä iässä on ihan loogista että saadaan lapsia parin vuoden seurustelun jälkeen.. miksi siis alle 20-vuotiaat ei voisi saada samaisen seurustelun jälkeen.... Yhtäläillä se mies voi sielä vanhempana lähtee suhteesta kun saa kuulla lapsen tulevan.. sattuu niitä "vahinkoja" sieläkin....
*ylpeä "teini "odottaja*
anteeksi, että valitan....mutta eikö ole kaikkien oma asia, että milloin harrastaa seksiä???
Olen itse kuusitoista ja puolivuotiaan pojan äiti ja pystyn siltikin hankkimaan ammattia elikkä opiskelemaan... opiskelen ensimmäistä vuotta eikä minulla ole paljoakaan ollut ongelmia lapsen ja opiskelun yhdistämisessä...
Minua ei ainakaan haittaa se, että olen kaveripiiristäni ainoa jolla on lapsi... eikä kaverinikaan pidä minua yhtään erilaisena kun muutkaan...
Mahdatko tietää mistä puhut??? eivät kaikki teiniäidit ja- isät ole köyhiä ja vaikka olisivatkin niin kyllä he silti pärjäävät... lapsi pystyy silti elämään hyvää elämää..
On totta, että olisin voinut hankkia lapsen kun olen 25- vuotias, mutta sainkin sen jo nyt... ja olen oikein onnellinen lapsestani vaikak voisin muuttaa menneitä ja muuttaa etten ole raskaana ja saa vauvaa en sitä olisi IKINÄ tehnyt... Minusta tälläinen valittaminen nuorille on ihan perseestä sillä ei se auta mitään... Ja vaikka olen nuori se ei tarkoita että olisin huono äiti...sillä minä en ole..
Kun poikaystäväni sai tietää raskaudestani, hän ei jättänyt minua ja asumme nyt yhdessä poikamme kanssa... ja meillä menee hyvin...hän lupasi hoitaa kanssani vastuun pojasta ja niin hän myös tekee...
Kyllä teiniäitien vanhemmat pitävät lapsenlapsestaan yhtä paljon kun jos se olisi syntynyt myöhempään...
Oletko ikinä ajatellut että teiniäiti voisi olla parempi äiti/isä lapselleen kun kolmekymppinen? sillä minä tiedän monia minua vanhempia äitejä/isejä joilla menee paljon minua huonommin...
En ymmärrä sinua... miksi teiniäitien pitäisi tehdä abortteja??? mikseivät he voi vaan kasvattaa lastaan niinkuin vanhemmatkin ihmiset?? ja adoptio on sama juttu... jos niin tekee sitä tulee katumaan koko elämänsä ajan...
Ehkä ymmärrät joskus aikanasi, että olisi kiva jos olisi lapsi... ehkä ymmärrät sen silloin kun miehesi jättää sinut tai kun saat potkut töistä tai jtn... mutta sen voin kertoa, että vaikka minulla ei ole kaikkea tuota mitä sinulla on, en vaihtaisi kanssasi päivääkään...
Mielestäni on tyhmää puuttua muiden elämään ja päätöksiin. He, jotka saavat lapsensa nuorina ja pitävät heidät, ovat äitejä siinä missä muutkin, usein jopa parempia, koska ovat vielä nuoria joten jaksavat valvoa vauvansa kanssa, leikkiä lapsensa kanssa ja ymmärtävät paremmin murrosikäistä, koska muistavat oman murrosikänsä niin selkeästi. Äitini sai vanhimman siskoni 17-vuotiaana ja myös vanhin siskoni sai lapsensa 17-vuotiaana. Äitini nautti mummuajoista paljon enemmän, kun jaksoi vielä leikkiä lastenlastensa kanssa ja olla mukana heidän elämässään. Myös siskoni on tyytyväinen lapsuuteensa ja hänen lapsensa omaansa.
Itse saan lapsen kesällä, juuri 18 vuotta täytettyäni. Tunnen olevani täysin valmis äitiyteen, vaikka mulla ei olekaan vakituista työpaikkaa eikä siis kunnon tuloja. Avomiehenikään ei ole töissä vaan kouluttautuu toiseen ammattiin (on laborantti, mutta koska Treeltä ei ole löytänyt työpaikkaa, opiskelee sähkömieheksi). Mielestämme lasta ei kasvateta rahalla, vaan rakkaudella. Lapsi oli suunniteltu, koska haluamme lapsen nuorena (vaikkakin avomieheni jo 25-vuotias). Rakastamme toisiamme ja meillä on täydellinen parisuhde, emme kaipaa alkoholia ja biletystä, vaan haluamme asettua aloillemme ja kasvattaa lapsemme yhdessä. Kun muut ikäisemme valvovat yönsä baarissa, me valvomme kotona vauvan kanssa ja se tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi olemme miettineet sitä, että kun lapsi/lapset on kasvatettu aikuisiksi ja saamme katsella mahdollisten lapsenlapsiemme kasvua, voimme nauttia silloin elämästä. Olemme niin paljon vanhempia, ettemme jaksa olla koko ajan menossa ja viemässä lapsia harrastuksiin jne joten voimme silloin vain olla, matkustaa, hoitaa lemmikkieläimiä ja ottaa lapsenlapset hoitoon. Saamme kaiken mitä aina olemme toivoneetkin .
Mielestäni aloittajan teksti "Siksi odotankin, että olen valmis äidiksi, nyt ei ole urakehityksen kannalta hyvä hetki." on kamalaa luettavaa. Ei lapsen tulon hetkeä voi päättää. Et voi jättää ehkäisyä pois, kun siltä tuntuu ja laskea että vuoden päästä meillä on vauva. Tuo on todella loukkaavaa niitä kohtaan, jotka eivät voi saada lapsia. He varmasti haluaisivat lapsen, ihan koska vain, jos sellaisen saisi. Lapsen tuloon ei ole hyvää ja huonoa aikaa. Aina on hyvä aika, jos on valmis äidiksi. Jos todella haluaa joskus äidiksi, on lapsi otettava kun se on tuloillaan, kaikki muu on silloin turhaa, niinkuin jatkossakin. Enkä nyt sano, että ei kannata käyttää ehkäisyä, jos haluaa koskaan lasta. Tarkoitan sitä, että mitä jos joku tekee teininä abortin tai adoptoi lapsensa vain, koska haluaa uran. Sitten hän luo uran ja haluaa lapsen -eikä voi enää saada lasta. Adoptiolapsi ei ole sama kuin oma lapsi, vaikka tunneside onkin varmasti lähes yhtä vahva. Anna siis nuorten elää elämäänsä ja hankkia lapsia, kun he tuntevat sen olevan heille ajankohtaista ja tärkeää. Ikä ei tee hyvää äitiä, ei edes elämänkokemus. Rakkaus tekee sen.
Kiitos -ja jos ei enää puututtaisi toisten elämään, kun omannekin on kesken. Annetaan kaikkien luoda oma maailmansa, yhtään arvostelematta.