Hiljaiset sillat
Paras elokuva
Lassi2
22869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Naisen tuoksu
Hiljaiset sillat on kyllä hyvä mutta Pianon laitan kuitenkin ykkössijalle. Olen katsonut sen moneen kertaan telkusta ja viimeksi oikein elokuvateatterissa, ja aina se vaan tuntuu paremmalta ja aina siinä on jotain uutta.
Tänään muuten tulee telkusta ykköseltä 5 tähden elokuva Tunnit. Siinä on myös mukana Meryl Streep kun taidat tykätä hänestä. En ole tätä rainaa nähnyt mutta nyt tällään itseni sohvannurkkaan yhdeksän jälkeen.
Käenpesä,oikeastaan kaikki Hitckockin elokuvat,Kummisetä,Pulp Fiction (ja yleensäkin Travolta),Titanic (se alkuperäinen) ym. ja tietenkin vanhat suomalaiset elokuvat,esim. Komisario Palmut:)
Oli yksi elokuva, jossa Meryl näytteli koskiopasta.
Se oli minusta kiva ja jännä.
Pianosta minäkin. Kyllä Hiljaisista silloistakin.
Romantikkoa rakkaustarinat kiehtovat.
Pianosta tuli mieleeni myös eräs hyvä, nimittäin Punainen viulu. En muista tekijöitä saatikka nayttelijöitä mutta se kertoi viulun tarina ja siinä oli hieno musiikki.
En osaa laittaa paremmuusjärjestykseen katsomiani elokuvia. Menneinä vuosina on tullut käytyä elokuvissa melko taajaan. Yksi mieleenpainuva elokuva oli Näkymätön Elina.
Paras on Vuolijoen Gourmet Club,tutustukaapa!
Reunalla
Alkuperäinen nimi: Edge, The
Ohjaaja: Lee Tamahori
Pääosissa: Anthony Hopkins, Alec Baldwin, Elle Macpherson
Valmistusvuosi: 1997
Valmistusmaa: USA
Kesto: 117 min
Genre: Seikkailu, Draama, Trilleri
näin sellasen kuin -Pekka ja Pätkä Suezilla-.
Olen nähnyt sen kymmeniä kertoja, ja aina on yhtä hyvä.
Kun sulttaani sanoi: Aika vierii housut kuluu.
Pahis-sulttaania näytteli Savolainen, mikä se oli
etunimi? En nyt muista. Tuntemattomassa se oli
Hietanen.
näyttelijä♥
on monta, Tanssii susien kanssa, Gramer vastaan Gramer, Lovestory, Piano, Philadelfia, Hiljaiset sillat, Minun afrikkani, Englantilainen potilas, Joki, Forrest Gump, Koiran kynnenleikkaaja, Kivenpyörittäjän kylä, ja paljon paljon muitakin hyviä.
Ihailen muistiasi, ja pidän myös kaikista mainitsemistasi elokuvista.
Sanaton rakkaus oli mielestäni myös kaunis ja puhutteleva.
Almo Dovarin elokuvataiteesta nautin myös useimmiten, pedofiilia-aihe esti nauttimasta yhdestä.
Nähty ainakin sata kertaa:)
kautta aikojen♥
mutta pidin myös ko. elokuvasta. Parhainta en osaisi valita, mutta nautin kaikista hyvistä. Erilaisia asioita on mielestäni hirmuisen vaikea edes yrittää laittaa paremmusjärjestykseen. Laiskana en viitsi edes yrittää.;))
luettelee "hienoja" ja "älykkäitä" elokuvia ja eivät
kuitenkaan ole katsoneet yhtäkään tai ymmärtäneet niistä höikäsen pölläystä.
Hienoja taide-elokuvia ei tavan tallaaja jaksa katsoa!
Kaikki korkeat pistemäärän arvosteluissa saaneet elokuvat eivät ole mielestäni lähes koskaan olleet hyviä, enkä ole pitänyt oskareitakaan saaneista. En tykkää palkintoja saaneista arvostetuista suomalaisistakaan. Minulla on kait liian tavallinen tunne-elämä.
Kerran katsoin venäläisen elokuvan, Muista nimesi, ja se jäi vaikuttavana mieleeni.
Varmimpia katsottavia elokuvia ovat kolme tähteä saaneet. Jos tähtiä on enemmän, on aika todennäköistä, että taiteellisuus on viety liian pitkälle. Tai aihe on sellainen ettei kiinnosta.
Hyvä esimerkki on eilen illalla tullut Tunnit. Heti ensimmäisestä otoksesta näkyi, että varmaankin on tähtensä ansainnut. Mutta aihe oli synkkä -itsemurhat ja lesbous yms.- joten sen katsominen ei ollut kivaa. Katsoin sen kuitenkin, mutta se ei todellakaan päässyt lemppareitteni kastiin. On myös tullut sellaisia 4-5 tähden rainoja, että olen sulkenut telkun alkumeirseillä. Taiteellisuus ei ole arvo sinänsä, sen pitää palvella tarinaa. Tämä on vain minun mielipiteeni.
...ovatko Piano ja Punainen viulu "hienoja ja älykkäitä" elokuvia. Sinä ehkä sen tiedät.
Olen vain molemmat katsonut ja pitänyt niistä. Ne ovat molemmat kauniisti tehtyjä, hyvällä musiikilla varustettuja liikuttavia tarinoita traagisista ihmiskohtaloista. Omalla tavallaan kumpikin kertoo suuresta rakkaudesta. Voin kertoa molempien elokuvien juonen jos haluat.
Varsinkin Punainen viulu kertoo mahtavalla tavalla siitä kuinka musiikki vaikuttaa ihmiseen olitpa sitten missäpäin maapalloa ja missä kulttuurissa tahansa.
Viulunrakentajan traaginen elämäntilanne, tunne ja tuska heijastuu jokaiseen
joka satojen vuosien kuluessa tähän viuluun tarttuu.
En tiedä montako pistettä tai tähteä nämä elokuvat ovat saaneet.
Sillä asialla ei ole merkitystä lopulta, kun miettii mistä elokuvssta pitää ja mistä ei.
Pianossa oli Holly Hunter pääosassa ja Punaisessa viulussa,
ehkä viulu koska ketään näyttelijää ei tule edes mieleen.
Tavallisella tunne-elämällä ja tavan tallajana minäkin näitä elokuvia katsoin ja silti pidin niistä.
Kannattaa katsoa.
Pianon olen nähnyt ja pidin kovasti. Naisen tuoksu myös hyvä. Muistaako joku trilogian, missä yhtenä elokuvana Clairen polvi. Löytäispä jostain vuokraamosta, mutta siellä kun ei oo mitään tasokkaita juurikaan. Yhdestä löysin sinisen, punaisen ja valkoisen. Nekin hyviä, joskin pikkasen raskaita. Felliniä en ymmärrä alkuunkaan. Amarcord (tai mikä lie olikaan) Ei pitkävetisempää voi paljon olla.
Yksi harvinainen siinä mielessä, että kirjan luettuani ensin, pidin silti: Elämisen sietämätön keveys.
Uhrilampaat