moi
Olen tässä alkanut miettiä sitä,että missä mahtaa olla syy siihen miksi tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi. Töissä tämä tunne katoaa,mutta kun pääsen töistä kotiin niin ahdistus iskee. Ympärilläni on paljon ihmisiä,mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi. Tästä on jo muutama vuosi kun tämä alkoi, ja tämä pahenee joka päivä. En enään ole niinkuin ennen,en pysty enään keskittymään kunnolla mihinkään,kärsivällisyys on paljon heikompi kuin ennen,en pysty nukkumaan kunnolla/rentoutumaan. Lisäksi olen kadottanut taidon solmia uusia tuttavuuksia sekä menettämässä itsetuntoni kokonaan. Apua en tiedä mistä voisin hakea,kun en osaa selittää/en tiedä mistä tämä johtuu. Alan olemaan todella loppu. T:22vuotias
Olen tässä alkanut miettiä sitä,että missä mahtaa olla syy siihen miksi tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi. Töissä tämä tunne katoaa,mutta kun pääsen töistä kotiin niin ahdistus iskee. Ympärilläni on paljon ihmisiä,mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi. Tästä on jo muutama vuosi kun tämä alkoi, ja tämä pahenee joka päivä. En enään ole niinkuin ennen,en pysty enään keskittymään kunnolla mihinkään,kärsivällisyys on paljon heikompi kuin ennen,en pysty nukkumaan kunnolla/rentoutumaan. Lisäksi olen kadottanut taidon solmia uusia tuttavuuksia sekä menettämässä itsetuntoni kokonaan. Apua en tiedä mistä voisin hakea,kun en osaa selittää/en tiedä mistä tämä johtuu. Alan olemaan todella loppu. T:22vuotias
Vastaukset 5
Vanhimmat
yksinäinen. Ei ole luultavasti ihmisiä ympärilläsi, jotka hyväksyisivät sinut sellaisena kuin olet ja ymmärtäisivät sinua. Tuotahan jokainen tarvitsee! Yksinäinen ihminen on juuri se henkilö, joka ei saa tukea /hyväksyntää /avoimella asenteella varustettua seuraa.
Meitä yksinäisiä on paljon. Tervetuloa joukkoomme :]
mäkin tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka onkin ihmisiä ympärillä.. Ja kaikki kyllä hyväksyvät mut ja voin olla just sellanen kuin olen, mutta silti on tää tunne.. Musta tuntuu et tarviin jonkun ihan tosi hyvän sydänystävä että olisin "tyytyväinen".. Jonkun sellasen jota en oo löytänyt vielä..
minä tunnen tismalleen samoin, on joitan ystäviä mutta ei yhtään sellaista jolle puhua asiasta kuin asiasta. töissä mulla menee kans ihan hyvin mut muuten elämä on aika yksinäistä
kiva kuulla et muitaki:) tai kiva ja kiva. tuli mieleen tosta tekstistäs et jos se on vaan itsetä kiinni ku ei "avaudu" kavereilleen (en usko että ystäviä haittais?). mulla se varmaan onki juurikin niin.
no joku täs mättää. :D nyt alko oikeestaa vasta mietityttää toi "sydänystävän puute". toivottavasti semmosia ois olemassa yhä, haaveissa ainaki jossei muuten:)
nii kaipa se on niinki, tuntuu vaan että ei ole sellaista ystävää jolle haluaisin kertoa asioista. tä on kyl asia johon ei koskaan totu, mut kaipa se itsestä on kiinni..